Tahdon jakaa kanssanne, mikä sai minut hymyilemään tänä aamuna: Sulan maan aikaan kuljen pyörällä töihin, joten minulla on perusvaatevarasto aina töissä: housut, paita tai pari ja ainakin yksi alusvaatekerta. Näin kevään korvalla on päässyt käymään niin, että kaikki töihin kulkeutuneet vaatteet ovat mustia. Jopa farkut, vaikka yleensä olen tummansinisten farkkujen ystävä. Melko pirteää! ;) (No, tennarit ovat valkoiset!) Tänä aamuna vaatepinosta löytyi kuitenkin keväänvihreä sukkapari, siis oikein kirkkaat. Eiväthän ne mihinkään farkunpunttien alta näy, mutta hymyilyttävätpä minua.
Minulla on muuten 29 lukijaa. Tervetuloa kaikille uusille! :)
Ai niin, unohdin edellisessä postauksessa kertoa, että sunnuntain pitkällä lenkillä testailin vähän tankkailua matkan aikana. Mukana oli neljä n. desin vetävää pikkupulloa urheilujuomaa sekä kaksi energiageeliä. Urheilujuomat yritin juoda n. 4,5-5 kilometrin välein ja geelit otin kympin ja viidentoista kohdalla. Ei tuottanut suurempia ongelmia, vaikka urheilujuoma olisi saanut olla aavistuksen laimeampaa. Puolikkaalle otan ehkä vielä yhden ylimääräisen geelin mukaan. Toisaalta siellä on juottopisteitä huomattavasti tiheämpään, joten omaa juomaa ei tarvitse ottaa mukaan edes varmuuden vuoksi.
Paino oli muuten maanantaina 70,6 kiloa ja eilen ELC-punnituksessa 70,8. Jee! (Realisti-Aku: molempia edelsi normaalia vähäisempi syöminen, joten tällä viikolla täytyy olla erityisen tarkka, jos tahtoo edes nollatulokseen.) Erityisen iloinen olen rasvaprosentistani, vaikka se on hankalasti mitattava suure ja siksi kovin epätarkka. Viimeisimmän mittauksen mukaan minun tarvitsisi pudottaa enää alle puoli kiloa rasvaa kehostani, jotta rasvaprosentti olisi suositeltavissa rajoissa (21-33% Tanitan mukaan.) Ylipainoa on kuitenkin vielä jäljellä yli kahdeksan kiloa.
Hymyntäyteistä viikon jatkoa! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ELC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ELC. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Tunteiden vuoristorataa
Huh huh, että voi fiilikset vaihdella vauhdilla. Maanantain huonot fiilikset vain pahenivat tiistaiksi. Kiukuttelin töissä lopulta niin paljon, että itseänikin alkoi naurattaa. Onneksi olimme sopineet iltapäiväksi ensimmäisen yhteislenkin. Juoksu kulki kivasta ja juoksuseura oli mukavaa. Eihän aurinkoisessa kevätsäässä voinut olla enää huonolla tuulella :)
Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.
Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.
Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.
Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)
MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.
Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.
Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.
Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)
MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
- Puolimaraton alle 2,5 tunnin. Kalevan kierroksen juoksu on 26.5. Valkeakoskella. Ainakin toistaiseksi harjoittelu on edennyt lähes toivotusti, joten pitäisi olla täysin mahdollista.
- Paino alle 70 kiloa. En tavoittele liikoja, mutta tasaisella tahdilla tuon pitäisi olla realistista.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Kevättä rinnassa
Kävin viemässä tänään pyörän huoltoon. Tuntui hyvältä päästä pyörän selkään ja pääosin tiet olivat sulat, mutta muutamassa kohdassa tiellä oli kuitenkin melko paljon pehmeää lunta. Toivottavasti viikonloppu sulattaa lumia niin paljoa, että ensi viikolla pääsisin jo pyörällä töihin. Pehmeä loska ja toisaalta osin vielä jäiset tienpinnat pelottavat minua. Varsinkin kun ensi viikonlopun jälkeen aamut ovat taas vähän pimeämpiä.
Juoksin takaisinpäin pyörähuollosta. Juoksu tuntui pitkästä aikaa ihan hyvältä. Alussa tuntui edelleenkin vähän tahmealta. Lihaksiston lämmetessä juoksukin rentoutui ja varsinkin hyvin loivaan alamäkeen tuntui oikein mukavalta juosta. Merkkejä hyvin kulkevasta juoksusta ovat, että jalat tahtoisivat mennä vähän kovempaa ja että huulille nousee vähän väkisinkin hymy. Toisaalta vähän pöljä tunne hymyillä ilman syytä ja itsekseen, mutta minähän en siitä välitä ;) Jääkiekon playoffien myötä kevät alkaa todellakin muistutella itsestään. :)
Eilen oli ELC:hen kuuluva henkilökohtainen haastattelu. Ohjaajan kanssa kävimme läpi läpi nykyisen tilanteeni ja tavoitteeni ohjelman aikana. Lisäksi otettiin alkumitat ja käytiin läpi ELC-käsikirjaa. Tapaamisen aikana tuli monta kertaa esille, että nyt on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan pään sisäisiin asioihin. Sopii minulle! :) Ohjelman kesto on kuusi kuukautta ja sinä aikana on tapaamisia kerran viikossa, yhteensä 26 kertaa. Joka toinen viikko on luento tai keskustelutilaisuus ja joka toinen kerta treenataan yhdessä. Toivottavasti saamme kasaan oikein hyvän ryhmän, koska eniten odotan nimenomaan ryhmän tukea ja muiden kokemuksia. Päällimmäisenä mieleeni jäi, kun ohjaaja sanoi, että kaikki kenen kanssa hän on tämän ohjelman puitteissa keskustellut, ovat sanoneet, että kyse ei ole tiedon puutteesta. Hetki hetkeltä tuntuu enemmän, että tämä on todellakin sitä, mitä tähän hätää tarvitsen.
Tapaamisessa asetimme myös tavoitteen ja sille aikarajan. Kerroin, että tahtoisin normaalipainoiseksi, eli alle 62-kiloiseksi. Puoli kiloa viikossa tekisi tämän puolen vuoden aikana 12 kiloa, jonka jälkeen painaisin n. 61 kiloa. Ohjaaja oli nimenomaan sitä mieltä, että kannattaa asettaa riittävän haastava tavoite, jotta se pysyy koko ajan mielessä. Nyt pitäisi ensi viikkoon mennessä yrittää mieltää, mitä tuo muutos oikeasti tarkoittaa. Kun sen on kuvannut itselleen, tavoite on konkreettisempi ja helpommin mielessä pidettävä.
Sain lisäksi itselleni pienen vihreän kirjan, eli ELC-oppaan. Se sisältää jonkun verran tietoa, kotitehtäviä ja lisäksi tyhjiä ruoka- ja treenipäiväkirjan sivuja. Lupasin alkaa täyttää ruokapäiväkirjaa. Treenien ylöskirjaaminenhan on vain mukavaa, joten sen teen mielelläni. Ehkä täytyy nyt yrittää tuota ruokapäiväkirjaakin täyttää. Josko sen avulla pääsisin jyvälle, millä saisin ruokarytmin korjattua.
Tästä eteenpäin pitäisi pyrkiä syömään jotain noin kolmen tunnin välein. Tähän täytyy nyt vain alkaa kiinnittää huomiota tietoisesti. Lisäksi ruoan laatuun ja veden juomiseen pitää kiinnittää edelleen huomiota, vaikka nämä osaltani aika hyvissä kantimissa ovatkin. Treenien osalta laitoimme tavoitteeksi ylävartalopainotteisen kuntosaliharjoittelun sekä keskivartalon lihaksia vahvistavan Shape -tunnin lisäämisen harjoitusohjelmaan.
Tapaamisen aikana mitattiin myös kehonkoostumukseni. On mukava saada seurattavaksi jotain muutakin kuin vain se paino. Iltapäiväpainoni oli 73,7 kiloa. Ei varsinaisesti yllättänyt ;) Rasvaprosenttini on 35,3 %. Kuulostaa paljolta, mutta suositusalue on 21-33%. Minun ei siis tarvitse pudottaa kuin muutama kilo rasvaa, niin rasvaprosenttini on suositusten sisällä. Ei minua tosin haittaa, jos se putoaisi lähemmäs tuota alarajaa ;)
Tuntuu, että tuon tapaamisen aikana tuli niin paljoa asiaa ja ajatuksia, että en oikein saa niitä jäsenneltyä. Eiköhän ne kuitenkin selkene, kun ohjelma alkaa rullata eteenpäin. En malttaisi odottaa tulevaa tiistaita, kun kokoonnumme ensimmäistä kertaa ja tapaan ryhmän. Kivaa! :)
Muistatteko, kun himoitsin Tampere puolimaratonille osallistumista? Juttelin pomolleni tuosta tapahtumasta ja hän järjesti niin, että työnantaja maksaa osallistumisen tuonne. Nyt ei taida auttaa kuin osallistua, eli minä taidan juosta kaksi puolimaratonia syyskuussa. Hups! :)
Juoksin takaisinpäin pyörähuollosta. Juoksu tuntui pitkästä aikaa ihan hyvältä. Alussa tuntui edelleenkin vähän tahmealta. Lihaksiston lämmetessä juoksukin rentoutui ja varsinkin hyvin loivaan alamäkeen tuntui oikein mukavalta juosta. Merkkejä hyvin kulkevasta juoksusta ovat, että jalat tahtoisivat mennä vähän kovempaa ja että huulille nousee vähän väkisinkin hymy. Toisaalta vähän pöljä tunne hymyillä ilman syytä ja itsekseen, mutta minähän en siitä välitä ;) Jääkiekon playoffien myötä kevät alkaa todellakin muistutella itsestään. :)
Eilen oli ELC:hen kuuluva henkilökohtainen haastattelu. Ohjaajan kanssa kävimme läpi läpi nykyisen tilanteeni ja tavoitteeni ohjelman aikana. Lisäksi otettiin alkumitat ja käytiin läpi ELC-käsikirjaa. Tapaamisen aikana tuli monta kertaa esille, että nyt on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan pään sisäisiin asioihin. Sopii minulle! :) Ohjelman kesto on kuusi kuukautta ja sinä aikana on tapaamisia kerran viikossa, yhteensä 26 kertaa. Joka toinen viikko on luento tai keskustelutilaisuus ja joka toinen kerta treenataan yhdessä. Toivottavasti saamme kasaan oikein hyvän ryhmän, koska eniten odotan nimenomaan ryhmän tukea ja muiden kokemuksia. Päällimmäisenä mieleeni jäi, kun ohjaaja sanoi, että kaikki kenen kanssa hän on tämän ohjelman puitteissa keskustellut, ovat sanoneet, että kyse ei ole tiedon puutteesta. Hetki hetkeltä tuntuu enemmän, että tämä on todellakin sitä, mitä tähän hätää tarvitsen.
Tapaamisessa asetimme myös tavoitteen ja sille aikarajan. Kerroin, että tahtoisin normaalipainoiseksi, eli alle 62-kiloiseksi. Puoli kiloa viikossa tekisi tämän puolen vuoden aikana 12 kiloa, jonka jälkeen painaisin n. 61 kiloa. Ohjaaja oli nimenomaan sitä mieltä, että kannattaa asettaa riittävän haastava tavoite, jotta se pysyy koko ajan mielessä. Nyt pitäisi ensi viikkoon mennessä yrittää mieltää, mitä tuo muutos oikeasti tarkoittaa. Kun sen on kuvannut itselleen, tavoite on konkreettisempi ja helpommin mielessä pidettävä.
Sain lisäksi itselleni pienen vihreän kirjan, eli ELC-oppaan. Se sisältää jonkun verran tietoa, kotitehtäviä ja lisäksi tyhjiä ruoka- ja treenipäiväkirjan sivuja. Lupasin alkaa täyttää ruokapäiväkirjaa. Treenien ylöskirjaaminenhan on vain mukavaa, joten sen teen mielelläni. Ehkä täytyy nyt yrittää tuota ruokapäiväkirjaakin täyttää. Josko sen avulla pääsisin jyvälle, millä saisin ruokarytmin korjattua.
Tästä eteenpäin pitäisi pyrkiä syömään jotain noin kolmen tunnin välein. Tähän täytyy nyt vain alkaa kiinnittää huomiota tietoisesti. Lisäksi ruoan laatuun ja veden juomiseen pitää kiinnittää edelleen huomiota, vaikka nämä osaltani aika hyvissä kantimissa ovatkin. Treenien osalta laitoimme tavoitteeksi ylävartalopainotteisen kuntosaliharjoittelun sekä keskivartalon lihaksia vahvistavan Shape -tunnin lisäämisen harjoitusohjelmaan.
Tapaamisen aikana mitattiin myös kehonkoostumukseni. On mukava saada seurattavaksi jotain muutakin kuin vain se paino. Iltapäiväpainoni oli 73,7 kiloa. Ei varsinaisesti yllättänyt ;) Rasvaprosenttini on 35,3 %. Kuulostaa paljolta, mutta suositusalue on 21-33%. Minun ei siis tarvitse pudottaa kuin muutama kilo rasvaa, niin rasvaprosenttini on suositusten sisällä. Ei minua tosin haittaa, jos se putoaisi lähemmäs tuota alarajaa ;)
Tuntuu, että tuon tapaamisen aikana tuli niin paljoa asiaa ja ajatuksia, että en oikein saa niitä jäsenneltyä. Eiköhän ne kuitenkin selkene, kun ohjelma alkaa rullata eteenpäin. En malttaisi odottaa tulevaa tiistaita, kun kokoonnumme ensimmäistä kertaa ja tapaan ryhmän. Kivaa! :)
Muistatteko, kun himoitsin Tampere puolimaratonille osallistumista? Juttelin pomolleni tuosta tapahtumasta ja hän järjesti niin, että työnantaja maksaa osallistumisen tuonne. Nyt ei taida auttaa kuin osallistua, eli minä taidan juosta kaksi puolimaratonia syyskuussa. Hups! :)
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Laihdutuksesta ja jumituksesta
Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...
***
Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.
Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.
Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.
Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.
Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.
Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!
***
Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.
***
Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.
Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.
Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.
Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.
Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.
Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!
***
Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)