Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. helmikuuta 2014

Radiohiljaisuus seis!

Eipä mulle mitään ihmeempää. Tammikuu meni nopeasti ja helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa. Työt, tai oikeammin täydellisyyteen pyrkivä ja herkästi stressaava luonne, meinaa välillä puristaa mehut tästä tytöstä. Liikunta ja blogin kirjoittaminen ovat jääneet liian vähälle. Yritän parantaa tapani kuitenkin itseäni kuunnellen. Opettelen olemaan itselleni armollinen sekä työssä että vapaa-ajalla sekä haen sopivaa tasapainoa niiden välille. Jatkuvaa oppimista tuntuu elämä olevan myös kolmenkympin tällä puolen. ;)



Viime tekstissä valittelin sopivien monojen tarvetta. Lopulta löysin yllä näkyvät Rossignolit hieman yllättäen Ideaparkin Budgetsportista koossa 37. Eivät nämäkään vieläkään pienet ole, mutta istuvat kuitenkin napakammin jalkaan kuin edelliset. Olen kokeillut näitä sekä hiihtoladulla että järven jäällä retkiluistimien kanssa.

Me ollaan Googlen kanssa samiksii...
Kauan odotetut Sotsin kisat on avattu ja oma kisakuume nousi jo torstain varaslähdön myötä. Jotenkin pitäisi sovittaa muu elämä seuraavan parin viikon aikana kisa-aikatauluihin. Oman kisakauteni avaan huomenna Tuusulassa. Palaillaan!

P.S. Myös jonkinlaista writer's blockia on ollut ilmassa, kun aiemmin hyvältä tuntunut aihe ei innosta kirjoittamaan koneen vierelle päästyä. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, kun vain aloitti. Olette olleet ajatuksissani! :)
 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi on täällä!

Kun ikkunasta aukeaa luminen maisema ja lämpömittarissa näkyy kaksinumeroinen pakkaslukema, ei suksien ja retkiluistimen terien säilyttäminen eteisessä tunnu enää niin tyhmältä. On tuntunut epäreilulta, kun vuosien harkinnan jälkeen uskalsin ilmoittautua Finlandiahiihtoon ja kerrankin ennen vuodenvaihdetta on kertynyt riittävästi hiihtokilometrejä, niin kelit ovat mitä ovat. Välillä on mielen vallannut epäusko, että tuleeko hiihtokelejä koko talvena ollenkaan. Tai edes lunta...

Kävin joululomalla iskän kanssa tekojäällä kokeilemassa luistelemista. Kalevan kierroksen luistelu olisi edessä helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta se on tuntunut kovin kaukaiselta, kun kelit... No, pakkasen myötä luistelemaan pitäisi Tampereellakin päästä piakkoin. Käytän luistellessa luistelumonoihin kiinnitettäviä retkiluistinten teriä. Talven ensimmäinen kerta luistimilla on joka kerta yhtä pelottava, kun nuo pitkäteräiset ovat aika paljon vaikeammin hallittavat kuin vaikkapa hokkarit. Nyt rupesin kuitenkin miettimään, että johtuisiko epävarmuus kuitenkin monoistani. Varsinkin oikean luistimen hallinnassa on toivomisen varaa. Oikea jalka on minulla se pienempi jalka. Kun lisäksi jalkateräni on melko kapea, kyse voisi olla vain siitä, että en saa monoja jalkaani riittävän tiukalle, jolloin ei ole ihmekään, että niihin kiinnitetyt terät eivät ole täysin hallinnassa. Oikea jalka siis pääsee liikkumaan monon sisällä. Pitäisi päästä sovittamaan pienempiä ja eri merkkisiä ja mallisia luistelumonoja. Oman ongelmansa tähän tuo vielä se, että minulla on NNN-siteet, jotka ovat Suomessa vähemmän suositut kuin SNS-siteet, varsinkin kuntoilijoiden keskuudessa. Eli perusurheiluliikkeissä valikoima on tosi pieni. Hiihdon erikoisliikkeissä tilanne on toinen. Pienen tutkimuksen jälkeen huomasin, että Ylöjärvellä sijaitsevassa J Sportissa näyttäisi olevan valikoimaa haluamistani monoista, joten täytynee vierailla siellä ensi viikolla.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Treenivaatepostaus

Olen jo pitkään harkinnut tekeväni monessa blogissa kiertäneen treenivaatepostauksen. Tämä on kestänyt, koska ajattelin odottaa, että kaivan talvivaatteet esille. Lisäksi täytyy myöntää, että olen ollut hieman peloissani, mikä lopputulos on, koska myönnän, että minulla on treenivaatteita paljon. En ole merkkitietoinen urheiluvaatteidenkaan kanssa, mutta vaadin laatua ja käytännöllisyyttä. En voisi kuvitellakaan pukevani hikiliikuntaan puuvillaa, vaikka se monessa muussa tapauksessa onkin erinomainen materiaali. 

Mutta katsotaan, mitä sain lopputulokseksi...

Kengät 


Ylemmässä kuvassa juoksukengät sekä kesään että talveen. Kaikki näköjään Asicsia. Rakastan juoksulenkkareita, joten näitä olen kirjoitellut aiemminkin: Gel-1160, Kayanot, DS-Trainerit ja Gel-Fuji Trainerit. Asicsin nastalenkkarit ovat näistä vanhimmat, ja tietyillä jääkeleillä tarpeelliset.   

Alemmassa kuvassa vasemmalla molemmat suunnistuskenkäni, keskellä pyöräilykengät ja oikealla sisäliikunnassa käyttämäni kengät, joista Nike freet ovat periaatteessa juoksuun. Kuvista puuttuvat monot (kaksi paria) ja vino pino loppuun käytettyjä lenkkareita, joita en ole hennonnut heittää pois. Varsinaisessa juoksukäytössä olevia kenkiä en käytä juurikaan muuten, joten vanhoja lenkkareita voin käyttää "kävelykenkinä". 

Juoksu 


Adidaksen verkkapuku on melko paksu enkä oikeasti juokse se päällä, mutta en tiennyt, mihin muuhunkaan kategoriaan sen laittaisin. Craftin puku on ohut. Takki minulla on myös mustana firman logolla jossain. Karhun puvussa on verkkovuori, joten se on näillä keleillä paras puku juoksuun.


Pari Nonamen juoksutakkia. Vasemman puoleinen on Kalevan kierroksen logolla ja oikean ostin vuosi sitten lahjakortilla, jonka sain Jukolan viestin järjestelyistä. Näissä tykkään erityisesti pitkistä hihoista, joissa on reiät peukalolle. 




Pitkät, caprimittaiset ja lyhyet juoksuhousut. Jos jotain vaatekaapista löytyy liikaa, niin juoksucapreja. Tosin niitä tykkään käyttää eniten.


Pitkähihaiset paidat. Icepeakin alarivin paita on sen verran paksu, että sillä pärjään vielä syystalvella ilman takkia.

Suunnistus 


Näköjään tähän kuvaan on eksynyt suunnistussukatkin, vaikka muuten en niitä ole mukaan ottanutkaan. Suunnistuspaita on verkkokangasta ja firman logolla Jukolan viestiä varten saatu. Wolin suunnistushousut ovat pituudeltaan polven alle, sukat yltävät polveen, joten suojatonta ihoa ei jalkoihin jää. 

Pyöräily 


Icepeakin softshell-takin parina käytän Craftin henkselihousuja. Rukan puku on vedenpitävä. Housut ovat pohkeesta sen verran tiukat, että kahdeksan tunnin toimistopäivän jälkeen joutuu jännittämään, miten ne menevät jalkaan. 


Lyhythihaiset pyöräilypaidat ovat molemmat Lidlistä, kuten myös keskimmäiset housut. Hyviä ovat olleet. Craftin alushousut ovat niin mukavat, että pitäisi katsoa, löytyykö noita ilman vaippaa.

Sisäliikunta 


Ylärivissä shortsit vasemmalla ja pitkät leveälahkeiset housut oikealla. Alarivissä kolmet caprimittaiset housut. Tästä kuvasta neljä viidestä menivät kuvauksen jälkeen pesuun, joten käytössä ovat.

Paidat 

Paitoja käytän niin sekalaisesti eri lajeissa, että laitoin ne oman otsikon alle. 


Lyhythihaisista paidoista löytyy paljon tapahtumapaitoja ja firmalta saatuja paitoja. Oikeassa alakulmassa näkyviä turkooseja firman paitoja löytyy kuvasta kolme ja kotikotona on varmaan vielä yksi tai kaksi. Näitä on jaettu töissä eri tapahtumissa, mutta ne ovat tosi hyviä. Selässä on isolla firman logo, mutta koska en kovin tarkkaan mieti, miltä vaatteet näyttävät päällä, en välitä. Kunhan ovat hyvät päällä!



Hihattomia paitoja käytän sekä juostessa että salilla ja jumpissa. Silloin kun mietin, miltä vaatteet näyttävät päällä, tiedän, että minun ei pitäisi käyttää hihattomia paitoja, mutta silti käytän niitä. Lisäksi minun pitäisi käyttää vain mustia paitoja, koska musta hoikentaa, mutta niitäkään ei hirveästi vaatekaapista löydy. Onneksi muussa vaatevarastossa sitä on senkin edestä.

Hiihto / talviliikunta


Hiihtopuvut. Haltin softshell-puku ja liivi sekä Craftin puku. Kotikotoa löytyy myös Craftin viininpunainen takki ja mustat housut.


Aluspuvut. Rukan Windstopper-puku sekä kasa tavallisia aluspukuja. Näitäkin löytyy kotikotoa muutama lisää, mutta kohta taas saa todeta, kuinka tarpeellisia nämä ovat. Sitä paitsi mikään urheiluvaate ei haise niin pahalle, kuin käytössä ollut tekninen aluskerrasto. Eli siis näitä täytyy pestä usein, eli niitä täytyy olla tarpeeksi.


Kaksi fleece-välikerrastoa pitkillä ja polvimittaisilla lahkeilla. 

Hiihtopukeutumisesta tein erillisen postauksen viime joulukuussa. Hiihtovaatteita hypistellessä tuli hirveä lumen ja pakkasen kaipuu. Kahden viikon päästä pääsen onneksi hiihtoputkeen ja marraskuun lopussa viikoksi Saariselälle. Talvi, tule jo! 

Äkkiseltään laskien sain tulokseksi 80 treenivaatetta. Aika paljon! Jos otetaan laskuihin mukaan kotikotona olevat treenivaatteet lisäksi, luku nousee varmasti yli sataan. Silti näitä läpikäydessä huomasin, että kaikki ovat aktiivisessa käytössä tai vastaostettuja. Lisäksi kaapeista löytyy kasapäin urheiluliivejä, hanskoja, hattuja, huiveja ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista.  

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vastatuuleen

Kävin tänään juoksemassa. Uudet kengät odottivat malttamattomana matkaan pääsyä. DS Trainerit ostin vauhdikkaampien lenkkien kengiksi, joten piti juosta tänään vetoja. Sitä paitsi on kiva juosta vetoja vapaapäivänä, kun vireystaso on parempi kuin työpäivän jälkeen. Viikonloput on varattu pitkille lenkeille. Nämä pätkittäiset työviikot ovat välillä hieman hankalia minulle. Yhdenkin vapaapäivän jälkeen on monesti käynnistymisvaikeuksia ja kun edessä on vain kaksi työpäivää, niin viikonloppua odottaa innoissaan. Jätän siis loppuviikolle kevyemmän lenkin, niin sen jaksaa riippumatta fiiliksestä.

Valmiina lähtöön
DS Trainerit on suunniteltu vauhdikkaaseen juoksuun ja sen kyllä huomasi. Voi pojat, tuntui kuin jalkojen alla olisi jouset! Lämmittelyssä tuntui jopa vähän vaikealta juosta hiljaa näillä kengillä. Joka tapauksessa en tahdo juosta enää vauhdikkaita lenkkejä Kayanoilla, vaikka pitkillä pk-lenkeillä niiden tuki onkin korvaamaton.

Kun ensimmäisen vedon alku läheni, odotin sitä pelonsekaisella innolla, kuten aina. Kovaa on kiva juosta, mutta yleensä se on aika raskastakin. Tänään olin ohjelmoinut itselleni kaksi kahden kilometrin vetoa. Vauhdikkaammat lenkit juoksen yleensä omien tuntemusten mukaan, harvemmin vauhdin tai sykkeiden perusteella. Tietenkään en juokse kaikkia vetoja ja vk-lenkkejä samalla vauhdilla, vaan repertuaarista löytyy tunne rennon kovasta (helpointa juosta) aina vauhdikkaisiin spurtteihin. Yleensä sopiva vauhti löytyy aika helposti. Silloin vauhti pysyy tasaisena silloinkin kun juostaan niin kovaa, että pitää vähän puristaa ja tuntuu pahalta.

Tänään ensimmäiset kaksi kilometriä kulkivat molemmat parin sekunnin sisään vauhdilla 5:30 min/km. Kun palauttelun jälkeen käännyin takaisinpäin, tuuli oli vastainen. Olisin voinut tietysti valita reittini toisinkin. Tiesinhän jo lähtiessä, miten kovaa tuulee ja mistä suunnasta. Tykkään juosta läähätyslenkit juuri tuolla, koska siellä on vähiten porukkaa ja suurin osa on itsekin lenkillä jalkaisin, pyörällä tai rullilla. Ei tarvitse puutarhaa kuopsuttavien mammojen kauhistella. Saan tehdä kuolemaa ihan rauhassa. Kovimpiin puuskiin sai oikein puskea vastaan ja silti tuntui, että vauhti pysähtyy kokonaan. Tuulesta johtuen kilometriajat putosivat puolella minuutilla, vaikka sykkeetkin olivat jälkimmäisissä vedoissa viitisen pykälää korkeammat. Tuulesta huolimatta teki hyvää revitellä vaihteeksi oikein kunnolla. Ja ajattelin, että tämä maksaa itsensä takaisin Valkeakoskella.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille HCR:ään lauantaina osallistuville! Tekisi niin mieli olla teidän mukana, mutta vielä kaksi viikkoa pitää malttaa odottaa. Pidän kovasti peukkuja ja jännitän teidän puolestanne. Nauttikaa!!!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lopultakin pyöräilykaudenavaus

Huh... tänään sain lopultakin aikaiseksi viedä pyörän huoltoon. Ensimmäiset pyöräilykilometrit on varma kevään merkki. Työmatkapyöräilykautta en siis ole vieläkään saanut aloitetuksi. Enpä muista, että se olisi ikinä jäänyt näin myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tiistaina saan hakea pyörän huollosta, joten keskiviikkona poljen töihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna - todennäköisesti. En uskalla ihan varmaksi luvata, kun kauden avaus on muutenkin siirtynyt jo useampaan otteeseen.

Rahamäärällä, jonka tiistaina pyörähuoltoon vien, olisi saanut jo ostettua jonkinlaisen uuden pyörän. Huollon jälkeen pyöräni pitäisi olla kuin uusi. Vain runko ja etujarrupalat jäävät vanhasta. No, ehkä nyt jotain muutakin. Olen sitä mieltä, että ennemmin kannattaa ostaa laadukasta ja huoltaa sitä kuin ostaa joka vuosi huono ja uusi. Polkupyörän kanssa jopa toiminkin tämän ajatuksen mukaan. Halvemmaksi tulisi toki opetella huoltamaan pyörä itse, mutta toistaiseksi perushuollon tekee ammattilainen ja itse vain vähän fiksailen kesän kuluessa. Aika ei vain riitä kaiken uuden opetteluun.

Olen kai useammankin kerran maininnut blogissa, että tarvitsisin uudet sisäliikuntakengät. Alkuvuodesta huomasin, että vanhat kengät todellakin alkavat olla puhkikulutetut. Kantapäästä löytyi muutaman sulkapallopelin jälkeen pieniä hiertymiä kantapään ympäri. Johtuen ihan siitä, että kenkien sisäkangas on joko nyppyytynyt tai kulunut täysin puhki. Koska en tiennyt, millaiset sisäkengät tahdon, otin pikaratkaisuna käyttöön viime syksynä ostamani Niken paljasjalkajuoksukengät. Ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että toistaiseksi pysyttelen näissä, enkä osta uusia kenkiä. Hei, rasti seinään! ;)

Nike freet. Mutta katsokaa tuota nurmikkoa! <3

Lupasin silloin syksyllä kertoa kokemuksia noista kengistä, mutta en ole tainnut muistaa. Ehkä kirjoittaminen on jäänyt siksi, että noista ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kun tuetuista kengistä siirtyy minimalistisiin kenkiin, niin kyllähän se huomaa. Hyvältä nuo ovat silti tuntuneet. Normaalijuoksuaskellukseni näyttää sopivan paljasjalkajuoksuun. En ole kanta-astuja, vaan jalka tulee maahan päkiä tai ehkäpä ennemmin jalkaterän keskiosa edellä.

Syksyllä juoksin noilla yhden tai kaksi lenkkiä ulkona ja nyt talven aikana juoksumatolla. Pisimmillään olen juossut noin tunnin. Juoksumatolla olen juossut viime viikkoina muutaman kerran intervalleja ja myös viimeisimmän kuntotestin nämä jalassa, joten myös nopea juoksu sujuu. Ehkä tossumaiset varsinaisen paljasjalkakengät tuntuisivat enemmän erilaisilta. Nämä tuntuvat kuitenkin kengiltä. Suurimman eron normilenkkareihin olen huomannut itse asiassa sulkapallon syötössä. Syöttäessäni nojaan hieman eteenpäin ja olen ilmeisesti tukenut varpaat kenkää vasten. Nyt kun tukea ei ole, niin muutaman kerran olen joutunut hakemaan tasapainoa. :)

Huomenna suuntaan ensimmäiselle kunnon pitkikselle tänä keväänä. Tänään olisi ollutkin inhottava keli juosta: aurinko kyllä paistaa kauniisti, mutta kova tuuli pöllytti hiekkaa niin että hirvitti. Pyöräillessä vastatuuleen joutui polkemaan vauhtia alamäkeenkin. Kevät on ihanaa aikaa, mutta siinäkin on molemmat puolet. Huomiseksi on ennustettu tyyntyvää tuulta ja lämmintä, joten juoksuvaatetusta voi keventää kunnolla. Kevät on jo täällä! <3

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Taas kuntotestissä & lisää kenkiä

Keskiviikkona (aika lentää!) oli vuorossa PT:n kanssa tehty kuntotesti, joka piti alunperin tehdä jo maaliskuun puolella. Aikatauluttaminen on välillä hankalaa!

Aerobisen kuntotestin teimme juoksumatolla. Yksinkertaisesti maton nopeutta nostettiin kahden minuutin välein ja PT otti ilmeisesti minuutin välein sykelukeman muistiin. Lähtönopeus oli 6,5 km/h ja viimeinen 12 km/h. Nopeuden nostot olivat 0,5-1,0 km/h:ssa. Yhteensä testiosuus kesti 15-20 minuuttia. En ihan tarkkaan seurannut, juoksin vain. En ole koko keväänä TesKun kuntotestiä lukuunottamatta juossut vauhdikkaasti. Siitä huolimatta jalat jaksoivat hyvin ja sain tehdä testin hengityselimistön ehdoilla. Yllättävän hyvältä tuntui vauhdikkaan juoksun ylläpitäminen. Ihan maksimiin en saanut sykettä nostettua, mutta matolla ilman valjaita juostessa ei ihan maksimiin uskalla vauhtia nostaakaan. Toukokuulla uusimme testin ja katsotaan, ovatko sykkeet laskeneet, eli kunto noussut.

Lopussa PT sanoi, että hyvän peruskestävyyden merkkinä voi pitää sitä, että tällaisen lyhyehkön, mutta maksimaalisen treenin jälkeen syke palautuu noin minuutissa peruskestävyystasolle. En seurannut, kuinka nopeasti oma sykkeeni laski, mutta nopeasti se lähti joka tapauksessa laskemaan.

Lisäksi testasimme ylä- ja keskivartalon kuntoa kolmella liikkeellä: avustettu leuanveto laitteessa, punnerrus ja hoover nilkat kuntopallon päällä. Leuanvetoja jaksoin yllättävänkin paljon. Kuulemma näytin jo kahdenkymmenen toiston kohdalla tosi kärsivältä, mutta ilme helpotti ja jaksoin yhteensä 32 tai 33. PT on laittanut minut punnertamaan kädet kapeammalla kuin mitä itse olen aiemmin punnertanut, mutta ei nyt kuitenkaan mitään varsinaisia ojentajapunnerruksia. Kapeammalla otteella jaksan paljon vähemmän punnerruksia kuin leveämmällä. Tällä kertaa taisin jaksaa 15. Jos tavallinen hoover tuntuu liian helpolta, niin kokeilkaapa tuollaista painopalloa nilkkojen alla. Polte vatsalihaksissa alkoi jo viiden sekunnin kohdalla. Teki mieli antaa periksi, mutta vähän yli minuutin jaksoin.

Lauantaina kävin katsomassa uusia juoksukenkiä. Tarkoitukseni oli käydä Asics klinikalla, mutta seuraava itselleni sopiva aika-paikkayhdistelmä on vasta toukokuussa. Nyt kun sain idean kenkien ostosta, niin minähän tunnetusti en jaksa odottaa. Turtolan Intersportissa avulias myyjä tuli heti kysymään, voiko auttaa. Hän kertoi olevansa New Balancen edustaja, mutta myy tarvittaessa minulle minkä merkkiset kengät tahansa. Kerroin, että yleensä minulla on ollut Asicsit, mutta voi kyllä kokeilla muutakin merkkiä. Kokeilin jalkaan NB:n tuetuinta kenkää. Kengän lesti oli kuitenkin minulle aivan liian leveä ja edustaja sanoi, ettei voi myydä minulle näitä kenkiä. Kuulemma NB:n kengissä on neljää eri lestin leveyttä, joista Suomeen tuodaan vain kahta leveintä.

Tältä nuo eteisessä odottavat kengät
ovat kai joskus näyttäneet! :D

Siirryimme siis tuttuun ja turvalliseen Asicsiin. Myyjä sanoi askellusta katsoessani, että tarvitsen selvästi pronaatiotuetut kengät. Varsinkin oikea jalka kääntyy askeltaessa vahvasti sisäänpäin. Ensimmäiset nilkkajumppaohjeet muistan saaneeni ehkä kolmannella luokalla, eli ei tuo ihan uusi tieto ole. Minulla oli tällä hetkellä käytössä olevat Kayanot jalassa. Myyjä katsoi kenkiä ja sanoi, että näkee, että ei niitä ole pelkästään kenkätelineessä säilytetty. Kerroin, että olen ajatellut, että voisin juosta näillä vielä tämän kesän, jos ostaisin rinnalle toiset juoksukengät. Kuulosti kuulemma hyvältä idealta. Minulle ehdotettiin nopeammille lenkeille DS Trainereita, joita olin itsekin ajatellut. Sovitin normaalia Asics-kokoani 37,5:sta, mutta ne olivat vähän turhan napakat. Valitettavasti puolta kokoa suurempia kenkiä ei löytynyt Turtolasta sen paremmin kuin Koskikeskuksestakaan. Kiittelin myyjää ja sanoi, että etsin sopivan koon sitten jostain muualta.

Kotiin tullessa selailin brittiläisiä nettikauppoja. Start Fitnessissä uudenmallliset DS Trainerit olivat viikonlopun tarjouksessa 79,95 puntaa, eli noin puoleen hintaa verrattuna, mitä olisin Intersportissa niistä maksanut. Minulla on vähän huono omatunto, että käytin hyväkseni urheiluliikkeen myyjän asiantuntemusta ja sitten kävin tilaamassa samat kengät netistä. Mutta jos sopivaa kokoa olisi liikkeestä löytynyt, niin olisin ne varmasti ostanut. Toisaalta jos olisin suoraan tilannut kengät netistä, olisin tilannut vääränkokoiset. Samassa nettikaupassa oli vastaavassa tarjouksessa myös vanhanmalliset Gel Kayanot. Kävin pään sisäistä taistelua: Ne tulisivat samoilla postituskuluilla ja vanhat Kayanot ovat jo käyttöikänsä loppupäässä. Toisaalta saisin ne kengät ostettua sittenkin, kun vanhat täytyy jättää muuhun käyttöön. Arvaatte varmaan, miten käy kun järki ("et tarvitse kaksia uusia juoksukenkiä") ja tunne ("mutta kun mä haluun"): minulle pitäisi siis parin viikon sisään tullat kahdet uudet juoksukengät (ja kahdet ilmaiset juoksusukat). Hups! :D

Kaksille kengille tuli postituskulujen ja -10% alennuskoodin kanssa hinnaksi 164 puntaa eli 193 euroa. Mutta en selittele mitään, vaan olen tyytyväinen, etten laittanut tilaukseen mitään muuta, mitä en todellakaan olisi tarvinnut. Mieli olisi tehnyt!

Tästä tuli taas melkoisen pitkä teksti. Kertokaa mielipiteenne, olisiko tämä pitänyt jakaa kahteen osaan ja julkaista peräkkäin vai näin yhtenä tekstinä?

torstai 21. maaliskuuta 2013

Asics-klinikat

Asicsin facebook-sivujen kautta tuli muistutus, että kevään Asics-klinikat ovat alkamassa. Jos harkinnassa on uusien juoksukenkien hankinta tai vanhat aiheuttavat vaivoja, niin suosittelen käyttämään noita tapahtumia hyödyksi. Tapahtumassa askelta on arvioimassa fysioterapeutti, joten ihan huuhaasta ei ole kyse. Klinikoiden tarkoitus on tietysti myydä Asicsin tuotteita, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan noissa pakkomyynnistä.

Käykääpä katsomassa aikataulut Patrolin nettisivuilta(, josta muuten löytyy muutenkin asiallista sisältöä). Hyvä, että julkaisivat koko kevään ohjelman kerralla. Viime vuonna minun oli tarkoitus osallistua, mutta alle viikon varoitusajalla en koskaan ollut tapahtumien kanssa samalla paikkakunnalla, joten jäi välistä. Tänä vuonna Tampereen ympäristössä noita näyttää olevan niin tiheästi, että se on itsestä kiinni, jos ei tule käytyä. Ensimmäiset lähialueen klinikat olisivat jo huomenna ja lauantaina Ideaparkin Intersportissa. Sinne en taida kuitenkaan vielä rynnätä, mutta lupaan raportoida tänne, jos osallistun. Saa nähdä, selviänkö sieltä ilman uusia juoksukenkiä. ;)

Itse olen vannoutunut Asicsien käyttäjä, mutta suosittelen jokaista sovittamaan erimerkkisiä kenkiä, jotta löytyy se omaan jalkaan parhaiten istuva kenkä. Vaikka joku tietty kenkä olisi kaverin mielestä kuinka hyvä, voi olla, ettei sen lesti istu omaan jalkaasi ollenkaan.

Vaikka tämä kovasti mainokselta vaikuttaakin, niin en (valitettavasti) itse hyödy tästä mitenkään. ;)

Tänään illalla odottaan Teskun kuntotesti. Jännittää aikas paljon!!!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Onnistumisia hiihtoladulla

Takana on loistava viikonloppu ihan parhaassa seurassa. Opiskelukavereita tuli kyläilemään ja ehdimme päivittää kuulumiset oikein ajan kanssa. Yksi heistä treenaa kevään HCR:lle, joten on kiva päästä vaihtamaan ajatuksia omasta rakkaasta harrastuksesta kavereiden kanssa. Toivottavasti jossain yhteydessä pääsisimme yhteislenkillekin, vaikka eri paikkakunnilla asummekin.

Ennen kuin vieraat lauantaina saapuivat ehdin käydä aamuisella hiihtolenkillä. Sain PT:ltä ohjeet, että näissä viimeisissä harjoituksissa ennen Pirkan hiihtoa kannattaa kiinnittää erityishuomio tekniikkaan. Hiihdossa, kuten monessa muussakin lajissa, ei riitä pelkät erilliset tekniikkaharjoitukset, vaan tekniikkaan täytyy keskittyä jokaisella lenkillä. Tiistaisessa hiihtokoulussa sain lopulta kiinni ajatuksesta, miten luisteluhiihdossa jalka pitää potkun jälkeen tuoda vartalon alle uuteen liukuun. Olen tähän asti hiihtänyt jalat aika levällään. Paitsi että se näyttää hassulta, painon siirto liukuvalle jalalle ei ole tehokkain mahdollinen. Hiihtokoulussa teimme yksinkertaisen harjoitteen, jossa hiihdetään ilman sauvoja muuten normaalista, mutta ennen kuin suksi tuodaan lumeen, monojen kantapäät kopsautetaan yhteen. Tällöin jalka on pakko tuoda vartalon alle. Kyse ei ole ollut vaikeasta asiasta, mutta se vaati juuri näin kauan, että ymmärsin, miten tuo kuuluu tehdä. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että en pysty tuomaan jalkaa riittävän lähelle toista jalkaa. Tasapaino ei pidä ja jos suksien kannat menevät ristiin, niin kaadun varmasti. Ei se kuitenkaan ollut niin vaikeaa, kun vain uskalsi yrittää. Tietysti korjaantuneen tekniikan omaksuminen tulee vaatimaan vielä satoja kilometrejä, mutta nyt ainakin tiedän, miten se kuuluu tehdä ja miltä sen kuuluu tuntua.

Jos tahdotte nähdä, miten jalkojen tulisi toimia hiihtäessä optimaalisesti, katsokaa ampumahiihtäjä Darya Domrachevaa. Hänen hiihtämisensä näyttää niin helpolta, että se ei edes näytä nopealta. Verratkaapa vaikkapa Tora Bergeriin ja katsokaa hiihtoaikoja! Kyttäättekö te muuten urheilijoiden tekniikoita urheilua katsoessanne? Suosittelen seuraamaan, kuten myös omaa tekniikkaa milloin se vain on mahdollista. Varsinkin juostessa on hyvä hyödyntää kauppojen lasi-ikkunat ohi juostessa. Jos tahdotte nähdä mielestäni ylvästä juoksua, niin katsokaa nuorta Oona Kettusta. Kaunis askel!

Toinen tekninen yksityiskohta, jota eilen harjoittelin, oli kuokan hiihto oikealle puolelle. Mogrenia osaan hiihtää kohtuullisesti molemmille puolille, koska wassbergissa on työnnettävä molemmille potkuille. Kuokka on ollut aina vaikeampi "väärälle" puolelle hiihdettäessä, mutta hyvähän se olisi osata molemmille puolille. Välillä se onnistuu paremmin, välillä ei ollenkaan. Eilen oli se parempi päivä. Kuokka sujui molemmille puolille ja pystyin jopa vaihtamaan lennosta muutaman potkun välein puolta molemmin päin. Hyvä Aku!

Viikon päästä edessä on hiihtokauden päätapahtuma Pirkan hiihto. Em. fakta yhdessä pitenevän päivän ja plussalle nouseva lämpötilan kanssa alkavat kääntää ajatukset jo kevääseen ja juoksuun. Toisaalta tuntuu, että talvi on taas ollut liian lyhyt (voi johtua osin pitkästä flunssastakin), mutta kyllä minä kovasti odotan kevättä ja sulaa tienpintaa. Mutta vähän ennen sitä ajattelin päästä hiihtämään keväisessä auringossa järven jäälle.



Tilastofriikkinä innostuin tänään siirtäessäni eilistä hiihtolenkkiä Garministani Garmin connectiin: Huomasin, että yksittäisestä harjoituksesta löytyy harjoituksen aikainen sää automaattisesti. Enää ei tarvitse muistella, oliko aamulla 5 vai 7 astetta pakkasta.

torstai 6. joulukuuta 2012

Miten pukeudun hiihtolenkille?

Tällä viikolla pakkanen on päässyt puremaan ympäri Suomenmaan. Pakkanen ei ole syy lopettaa ulkoliikuntaa, kunhan varusteet ovat kunnolliset. Täällä hiihtolomallakin olemme pohtineet joka aamu, mitä tänään laittaisimme päälle. Siitä sain siis ajatuksen vähän kirjoitella kuvien kanssa, miten yleensä pukeudun hiihtolenkille. Päivänvalon aikaan olin ladulla enkä ole vieläkään opetellut käsittelemään ottamiani kuvian, joten pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Hiihtopukeutuminen on välillä vähän hankalaa. Kaikki suuret lihasryhmät työskentelevät hiihtäessä, joten liikunta pitää periaatteessa kehon lämpimänä. Pitkissä laskuissa käy viima ja lihakset eivät työskentele. Välillä ladun varteen saattaa joutua kävelemään jonkun matkan. Erityisesti lenkin jälkeen hikiseen kroppaan iskee tällöin kova vilu. Varsinkin täällä tunturissa lämpötila saattaa muutaman kilometrin matkalla muuttua jopa yli 5 astetta. Toisaalta liikkuminen liian paksussa vaatetuksessa hikoiluttaa jo ilman liikuntaa ja hankaloittaa raajojen liikettä. Aika usein hiihtopukeutumisessa joutuu tekemään komporomisseja. 


Alusvaatteilla ei paljoa talviurheiluvaatetuksessa voiteta, mutta kaiken voi helposti pilata. Hiihdossa ei hirveästi ylös-alasliikettä tule, joten liivien ei tarvitse olla tukitasoltaan kaikkein suurimpia. Sekä niiden että alushousujen on syytä olla kuitenkin olla jotain teknistä materiaalia, joka päästään hien heti läpi. Puuvillaiset alushousut muuten erinomaisten hiihtovaatteiden alla vievät osan nautinnosta. Uskokaa minua, olen kokeillut!

Myöskin sukat suosittelen valitsemaan lajin mukaan. Hiihtosukissa on vahvikkeita oikeissa kohdissa, joten monot eivät niin herkästi hierrä. Lämpötilan mukaan voi laittaa ohuemmat tai paksummat sukat, tai vaikkapa kahdet päällekkäin. Mummon kutomat villasukat ovat ihanat, mutta ainakaan minun monoihini ne eivät mahdu. :/

Tässä kohtaa kannattaa myös muistaa pukea sykevyö. Joskus olen huomannut sen pöydällä, kun olen vetänyt takkia päälle ja sen pukeminen jälkeenpäin oli hikistä hommaa.


Talvivaatteiden tärkein osa, HIFK-jääkiekkoilijoiden vihaamat, pitkät kalsarit, tai siis tekninen alusasu. Näitä löytyy joko paita-housuyhdistelmänä tai haalarina. Tärkeintä on, että alusasu on istuva, muuten se ei siirrä hikeä riittävän tehokkaasti pois iholta. Itse ostan aika usein näitä esim. kevään alennusmyynneistä. Kuvassa näkyvää Craftin puku on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä, ja lisäksi se sopii malliltaan minun kropalleni, mutta en ole mitenkään merkkiuskollinen. Itse tykkään aika ohuista kerrastoista. Lämpöä lisään tarvittaessa seuraaviin kerroksiin.


Vuosi sitten tein tämän loistavan löydön, eli Rukkan Windstopper -alusasun. Itselläni on siis pitkähihainen aluspaita ja shortsimalliset housut. Näissä etuosa on Windstopper-kangasta ja takaosa hengittävämpää alusasukangasta. En ymmärrä, miten olen pärjännyt ilman näitä ennen. Maastohiihtoon kuuluvat myös alamäet, joissa laskiessa viima lisää pakkasen purevuutta, joten nämä ovat tarpeelliset myös tyynillä pakkaskeleillä. Suosittelen! Itse käytän näitä lähes koko talven, lukuunottamatta ehkä tyyniä pikkupakkas-/nollakelejä.


Edellä mainitut aluskerrokset puen oikeastaan aina. Kun lämpötila laskee alle -10...-15°C, lisään alus- ja päällyskerroksen väliin microfleecepuvun. Näissä on saatu kohtuullisen ohueen kangaskerrokseen paljon eristävyyttä, joten ei tarvitse tuntea itseään michelin-ukoksi ladulla. Tai no, oikeasti minä kyllä tunnen, mutta en välttämättä näytä. Yksi kerros riittää minulle aina. Jos pakkasta on enemmän, hiihtolenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan väliin.


Tämä Haltin hiihtopuku on ollut viime aikoina suosikkini, mutta kaapista löytyy myös muutama Craftin puku, joilla voi myös vähän varioida vaatteiden lämpimyyttä. Tuo turkoosi osa on hieman paksumpaa kangasta kuin musta. Välillä on ollut jännä tunne, kun alamäessä takapuolen kohdalla tai käsivarsien takaosassa hiki jäädyttää aluspuvun ja päälliosan yhteen.

Housuissa pitää mielestäni ehdottomasti olla henkselit, jotta ne pysyvät selän peittona tilanteessa kuin tilanteessa. Myös alempien kerrosten pukemiseen kannattaa käyttää sen verran aikaa, että saumakohdat asettelee huolellisesti.


Kylmällä tai tuulisella saatan vetää päälle tämän toppaliivin.
 

Käsiin löytyy monenpaksuisia hanskoja. Lisäksi käytän alushanskoja (esim. silkistä), jotka paitsi pitävät kädet kuivina, eli lämpöisempinä, ovat myös miellyttävät käsissä. Kosketusnäyttöinen puhelin tai sykemittari toimivat alushanskat kädessä, jos niitä on tarvetta räplätä kesken lenkin. Sormia ei ole palellut koskaan hiihtäessä nuo Sinisalon lobster-hanskat kädessä.

Päähän vedän aina tuubihuivin, koska minulla on herkät korvat. Se pysyy pelkkää pipoa paremmin korvien suojana. Kylmemmillä keleillä käytän tuollaista osittain fleece-tuubia suojaamaan kurkkua. Yleensä riittää kuitenkin ihan tavallinenkin. Kaiken kuorrutteeksi pipo kelin mukaan. Lämpöisemmillä keleillä tai nopeammilla lenkeillä pipo saa olla päältä osin hengittäväkin, mutta liian ohut pipo päässä tuntuu päässä... vähän kuin aivot jäätyisivät. :/ 


Kröhöm... Perinteisen monoissa roikkuu vielä hintalappu. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ostin ne viime keväänä samalla reissulla kuin polkupyöränkin. Monoa ei voi sulloa ihan täyteen sukkaa, koska ilma on se, joka lämmittää. Jos jalat tarvitsevat lisälämmikettä, voi käyttää tuollaisia neopreenisuojia, joiden pitäisi kai suojata jonkun verran myös kastumiselta, mutta sitä en ole vielä "päässyt" kokeilemaan.


Viimeisessä kuvassa vielä muut varusteet, jotka otan hiihtolenkille mukaan. Ilman laseja en hiihdä kuin äärimmäisessä hädässä. Herkät silmät ja viima eivät ole miellyttävä yhdistelmä. Garmin tietysti ranteeseen.

Juomapullovyössä kulkee mukana lämpöisen juoman lisäksi muut tarvittavat, kuten pari geelipussia, nenäliinat ja rahaa latukahvilassa poikkeamisen (tai taksin ;) varalle. Lyhyemmille lenkeille en välttämättä ota juomaa mukaan, mutta yleensä pelaan varman päälle, koska hiihtäessä saattaa energiahukka yllättää joko minut tai kanssahiihtäjän. Tyhjin lihaksin viimeiset kilometrit ovat tuskaisia. Hiihtolenkeillä olen tykännyt tuollaisesta vyöhön integroidusta juomapullosta. Vyön sivussa on siis korkki, josta juodaan. Lisäksi vyön sisäosa on foliota, joten juoma pysyy jonkun verran pidempään lämpimänä.

Miten te pukeudutte talvilenkille? Jäikö minulta puuttumaan jotain? Onko teillä jotain ehdottomia tuotteita, joista ette ikinä luovu?

perjantai 9. marraskuuta 2012

Juoksun iloa

Kun masentaa, niin shoppailu auttaa. No, rehellisesti sanottuna en minä niin masentunut ole ollut, mutta kyllä minä niin iloiseksi tulin, kun kävin postista hakemassa uudet juoksukengät. Tutkiskelen silloin tällöin brittiläisiä nettikauppoja, koska välillä siellä törmää niin poskettomiin tarjouksiin, että uudet kengät on pakko kotiuttaa. Tai siis lähinnä yritän katsella noita silloin, jos on ajatus uusien kenkien tarpeesta (ja sellainenhan on aina! ;). Jo viime talvena olin sitä mieltä, että nastalenkkareiden lisäksi olisi hyvä olla toiset kengät syys-/talvikeleille. Vaatimuksina vedenpitävyys, pitävä pohja ja lämpimät varpaat. Kesälenkkareissani on varpaiden päällä vain verkkokangas, mikä on kesällä pelkästään erinomanen ominaisuus. Kylmillä tai kosteillä keleillä varpaat kuitenkin joutuvat kärsimään kylmää. Lähinnä vaatimuksiini vastaavat maastojuoksukengät, joita monissa lähteissä suositeltiin myös talvijuoksuun. Lopulta päädyin ostamaan Start Fitnessiltä Asicsin Gel-Fuji Trainerit. Periaatteessa en ole merkkiuskollinen, mutta helpoiten päädyn itse katsomaan Asicsin kenkiä, koska niistä tiedän oikean koon sovittamatta ja useampia pareja kuluttaneena ne sopivat minulle. "If it works, don't fix it."
Aika hauskanväriset! :)

Eilen illalla kävin ensilenkillä uusilla kengillä. Alku oli hyvä: kesälenkkareissa varpaita alkaa yleensä palella nimenomaan ovesta ulos astuessa. Kelikin oli talvilenkkareiden kokeilemiseen riittävän haastava: asfalttipinnat olivat pääosin liukkaat, jäiset, mutta ei lumiset. Mielestäni tämä on kaikkein turvattomin juoksukeli. Kengät tuntuivat pitävän hyvin. Tosin en tiedä, kuinka liukasta ulkona oikeasti oli. Asfaltin pinnassa oli ohut jääpinta siellä, missä asfaltti oli ollut märkää. Hieman alkuun arastelin kenkien pitävyyttä, minkä vuoksi oikea jalkapöytä ja nilkka kipuilivat. Kun aloin luottaa kenkien pitoon ja sain juoksuaskeleen normaaliksi, jalatkin palautuivat normaalintuntuisiksi.

Kun nyt kuitenkin olen vähän Asicseihin päin kallellani, niin päädyin kokeilemaan uudistunutta My Asics -sivustoa. Minulla oli aikoinaan tunnukset vanhaan palveluun, joka oli ihan ok, mutta ulkoasultaan melko pelkistetty ja sivuston suomenkieli oli melkoisen virheellistä. Sivustolla sai luotua kuitenkin hyviä harjoitusohjelmia omista lähtökohdistaan. Jossain vaiheessa tuon käyttäminen kuitenkin jäi. Tässä parin vuoden sisään muistan saaneeni sähköpostin, että sivusto muuttuu, mutta uuden kokeilu jäi tähän asti. Loin tänään uudet tunnukset tuonne ja kokeilin maratonohjelman luomista. (Juoksuohjelman luominen ei edellytä rekisteröitymistä.) Tuonne sai syöttää tavoitetapahtuman pituuden, ajankohdan ja tavoiteajan sekä nykyisen juoksukunnon esim. puolimaratonin ennätyksen muodossa. Alin kuntotaso on alle 20 minuutin juoksukunto, eli pitäisi toimia kaikille. Ohjelman saa tulostettua itselleen joko paperille tai siirrettyä esim. Googlen kalenteriin. Allekirjoittaneen ei pitäisi ainakaan unohtaa juoksulenkkiä, kun puhelin siitä muistuttaa.
Itse asiassa tuo tuloste, jonka ohjelmasta saa pihalle, on sen verran hieno, että voisin vaikka alkaa personal traineriksi ja tehdä yksilöllisiä juoksuohjelmia tutuille. :D

Nyt minulla on kymmensivuinen maratonohjelma, joka jakautuu kuuteen osaan ja tähtää maratonin juoksemiseen toukokuussa. Joulukuun ensimmäisestä viikosta alkaen minun pitäisi juosta 24 viikon aikana 72 juoksulenkkiä, yhteensä 812 kilometriä huipentuen maratoniin ajassa 5:08:55. Kilometrimäärä kuulostaa paljolta ottaen huomioon, että tänä vuonna 500 kilometriäkin tekee tiukkaa. Toisaalta jos aion selviytyä maratonista, täytyy kilometrejä kertyäkin selvästi enemmän. Vähän keleistä riippuen osan juoksulenkeistä tulen korvaamaan varmaankin hiihdolla, mutta kyllä juoksu pysyy silti ohjelmassa koko talven. Hieman jo kutkuttaa ensi kevät, vaikka talvikaan ei ole vielä kunnolla saapunut! :)
Voin kertoa ohjelmasta tarkemmin, kun alan sitä suorittaa. Jos ymmärsin oikein, niin ohjelman pitäisi päivittyä ainakin suositeltujen vauhtien osalta sen mukaan, kun syötän tehtyjä harjoituksia sinne. Tosin en seuraa niitä kovinkaan tarkasti, vaan juoksen enemmänkin sykkeiden ja omien tuntemusten mukaan. Mielenkiintoista silti kokeilla, miten tämä toimii. Sivustolla on jonkun verran muutakin härpäkettä, joihin niihinkin voin palata, kun ehdin tutustua tarkemmin.

Täytyykö olla insinööri, että innostuu joka kerta tällaisista teknisistä härpäkkeistä vai tykkääkö joku muukin näistä? :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tosiasioiden tunnustamista: syksyllä sataa!

Tänä syksynä olen ollut melko kypsä jatkuvaan sateeseen. Joka ilta katson sääennusteesta, josko huomenna ei tarvitsisi pukeutua vedenpitävään. Yleensä on tarvinnut. Ongelma ei ole se, etteikö minulta löytyisi vedenpitävää vaatetta. Kyllä löytyy ja monenlaista. En usko sateenvarjoihin. Vedenpitävät vaatteeni on hankittu lenkkikäyttöön ja tarjouksesta, joten niiden ulkonäköön on kiinnitetty erilailla huomiota kuin takkiin, jota käytän arkipäivänä. En pidä itseäni erityisen turhamaisena, mutta en välttämättä kulje erityisen ylpeänä tässä takissa:

Tämän syksyn "suosikkitakki"

Tykkään väristä, mutta eihän se välttämättä ole kaikkein tyylikkäin, eikä mallikaan välttämättä kovin imarteleva.

Hyvät goretex-vaatteet (tai vastaavat) ovat valitettavasti melkoisen kalliita, joten olin aika innoissani, kun sähköpostiin tupsahti Intersportin Viheltäen menee -mainos. Siellä oli usempiakin hyviä tarjouksia syksyisistä takeista. Riensin eilen sovittamaan niitä ja päädyin alla olevaan Haltin takkiin. Olisin ehkä ostanut sen mustana, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Toisaalta ihan hyvä, ettei ollut. Syksy on riittävän pimeää aikaa muutenkin, joten pukeutumisessa kannattaisi suosia väriä ja vaaleutta. Periaatteessa välttelen täysin valkoisia vaatteita, mutta varsinkin ulkoiluvaatteissa niitä on kertynyt salakavalasti. :)

Tässä kelpaa kulkea kylilläkin! ;)
Viime yönä heräsin neljän aikaan kurjaan lihaskipuun. Valittelin jo eilen illalla, että oikeanpuoleinen hartia on jumissa. Yöllä jumikohta paikallistuikin oikean lavan yläosaan. Siellä on perinteinen kipupisteeni: lapaluun yläkulmasta selkärankaan päin. Noin pikkurillin pituinen kipeä paikka, välillä vain sormenpään kokoinen, mutta se tekee minut toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Pään käätäminen oikealle tai taivuttaminen eteenpäin sattuvat, kipu säteilee oikeaan käteen, eli ilmeisesti joku hermo on myös jumissa. Kävin muutama vuosi sitten lääkärissäkin tuon takia, jolloin sain lähetteen fysioterapeutille. Sillä kertaa helpotti, mutta en saanut mitään selkeitä ennaltaehkäisyohjeita. Tottakai tiedän, että lihakset tykkäävät liikunnasta: kuntosaliharjoittelu, sauvakävely ja venyttelyt ovat hyvä asia. Näyttöpäätetyötä tekevälle taukojumppaa. Tahtoisin tietää, mikä tuon aiheuttaa. Auttaisiko, jos opettelisin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä? Oppisinko?

Nytkin kun kipu on pahimmillaan, lihaksen liikuttelu kivun rajoissa tekee hyvää. Mitä enemmän lihas lämpiää, sen vähemmän se kipuilee. Olisiko jollain lukijoista jakaa hyviä vinkkejä ensiavuksi? Maanantaille olen varannut hierojan ja jos en saa liikuteltua päätäni vielä maanantaina normaalisti, varaan ajan lääkärille.

Tänään olisi tarkoitus käydä juoksemassa vähintään tunnin lenkki. Sää on vaihteen vuoksi suorastaan hyvä ja intoa löytyy. En oikein tiedä, mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Turhia ostoksia

Muistatteko, kun vakuuttelin, että en tarvitse mitään liikuntaan liittyvää lähiaikoina?


Mä en missään nimessä tarvinnut uusia suunnistuskenkiä ja kompassia, mutta kun mä tahdoin...! Ja perusteluistahan löytyy: Vanhat suunnistuskengät on ihan käyttökelpoiset, mutta eivät istu jalkaan ihan niin hyvin kuin voisi toivoa ja ovat ehkä puoli numeroa liian suuret. Kun aloittelin suunnistusta ostin halvimman mahdollisen kompassin, minkä kaupasta löysin. Ihan toimiva peli, mutta juostessa täytyy aina pysähtyä muutamaksi sekunniksi, että kompassin neula tasaantuu ja näyttää, missä pohjoinen oikeasti on. Ja onhan tuo nyt näppärämpi kädessä...



Avokki purskahti nauruun, kun perustelin uutta kompassia sillä, että joudun pysähtymään katsoakseni kompassia. Joo, mä en yleensä löydä rasteilta pois ihan ensimmäisten joukossa. ;) Itse asiassa olin vähän niin kuin luvannut itselleni, että saan ostaa paremman kompassin, kunhan ensin opettelen suunnistamaan. No nyt täytynee oikeasti opetella suunnistamaan, kun kerran tuli peukalokompassi hankittua!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Loman jälkeen

Palailin maanantaina arkeen loman jälkeen oikein hyvillä mielin. Loma oli rentouttava ja sain tehdä juuri niitä asioita kuin tahdoin. Ja vielä parempaa oli se, etten loman aikana kerännyt yhtään lomakiloja. Paino oli maanataiaamuna 69,6 kg! Ihan mahtavaa!! Viimeinen lomaviikko meni ruokailujen ja liikunnat suhteen vähän poskelleen, mutta kolmella ekalla viikolla tein selvästi jotain oikein, koska paino pysyi samana kuin ennen lomaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Minulla oli ajatuksena tehdä lomalta pari kuvapostausta, mutta arvatkaapa, kuka unohti kameran matkasta. Uuden kännykän kameralla sai niin huonoja kuvia, että ei tee mieli laittaa niitä esille. Ehkäpä siis napsin kuvia arjestani ja ilahdutan teitä niillä jossain vaiheessa.

Ai niin... voin minä yhden kuvan lomalta julkaista. Kävin nimittäin ostoksilla. Nämä ihanuudet lähtivät mukaani... (vaikka pinkki ei ole yhtään värini.)

Nike free run+ 3
Nyt minäkin olen virallisesti mukana paljasjalkakenkähuumassa. Tulette varmastikin kuulemaan näistä vielä lisää. Ja jos en muista, niin kysykää. ;)

Varala maraton ja blogimiitti ovat jo tosi lähellä. Tapahtuman facebook-sivuilla on ollut puhetta, että juoksun jälkeen voisimme mennä syömään New Yorkiin. Jos tiedätte jonkun superhyvän ravintolan Tampereella, niin ehdottakaa. Ja ehdottomasti mukaan miittiin!

Lomalta paluuta helpotti se, että minulla on ihania työkavereita, joiden pariin on kiva palata. Tänään oli ensimmäinen taukojumppa kesäloman jälkeen. Useampi ihminen kyseli, että tänäänkö jumppa taas jatkuu ja osanotto oli ennätysmäinen. Ihanaa! Samalla tavoin tuntuu mukavalta palata taas tänne blogistaniaan teidän mukavien ihmisten pariin. Kiitos!

P.S. Kehonhuoltohaaste etenee ja on erinomainen asia! :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pyöräilypelkoa

Eilen palasin pitkästä aikaa BodyPumpin pariin. Piti oikein HeiaHeiasta tarkistaa, että viimeksi olen käynyt tunnilla huhtikuun lopussa! Aika pitkä ero ottaen huomioon, että tunti kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Keväällä ja kesällä on onneksi kertynyt muuta liikuntaa. Lyhyemmänkin tauon jälkeen on paluu ollut tuskainen, joten hieman pelonsekaisin tuntein astelin saliin. Vähän himmailin painojen kanssa varsinkin jalka- ja selkäbiiseissä, etten pilaa viikonlopun liikuntoja lihasten totaalijumilla. Mutta... olisi väärin sanoa, että ei tuntunut missään, mutta rintalihakset ovat ainoat, joissa on viivästynyttä lihaskipua (DOMS). Ilmeisesti Power-ohjelma on ehtinyt vaihtua tässä tauon aikana. Osaisiko joku kertoa, onko näin ja onko uusi ohjelma selvästi helpompi? Olen toki harrastanut monipuolista aerobista liikuntaa, mutta en juuri lainkaan lihaskuntoliikuntaa. Yleensä uudet ärsykkeet ovat aina kipeyttäneet lihakset.

Huhtikuun alussa kävin ostamassa uuden polkupyörän, jota olen ehtinyt hävettävän vähän ulkoiluttaa. Pyöräilykilometrejä on tänä vuonna kertynyt jo vähän toistatuhatta, mutta ne ovat olleet lähinnä työmatkoja, jotka poljen Marin- hybridilläni. Cyclocrossin ostin Kalevan kierroksen pyöräilyä varten, mutta olisi sillä hyvä polkea vähän ennen sitäkin. ;) Kyseessähän on Quantinan Hirmun sisko tai veli.

Moni pitää minua rohkeana ja vauhdikkaana tyyppinä, mutta oikeasti en ole sitä. Pelkään monia asioita, muun muassa vauhtia, ainakin jos en tiedä, pystynkö hallitsemaan sitä. Minun täytyy luoda jokaiseen polkupyörääni henkilökohtainen luottamussuhde. Ennen sitä pelkään liikkeellelähtöä, vaihteidenvaihtoa, pysähtymistä, sadetta, ajamista, jarruttamista... Yleisesti ottaen kaikki uusi pelottaa, kunnes kokeilen, selviänkö siitä.

Ostin lukkopolkimet pyörääni viitisen vuotta sitten. Niilläkin ajamiseen tottuminen vei vähintäänkin sen ensimmäisen kesän. Pikkuhiljaa totutellen uskalsin pitää jalkojani sidottuna polkimiin pidempään ja pidempään. Peruspyörässä polkimina minulla on kuvassa näkyvät kaksipuoliset lukkopolkimet. Kääntöpuolella on normaali poljin, jolloin pyörää voi polkea myös tavallisilla kengillä (tai klossikengillä ilman kiinnitystä ;). Cc:ssä on lukot polkimen molemmin puolin, koska sillä ei ole tarkoitus polkea kauppareissuja, vaan se on puhtaasti kilpapyörä. Kengän irtoamisen herkkyyttä polkimesta voi säätää ja itselläni ne lähtevät irti lähes ajatuksen voimalla. Nykyisin suosittelen lukkopolkimia lämpimästi jokaiselle, joka tahtoo lisää tehoja pyöräilyyn.


Shimanon kaksipuolinen lukkopoljin (lähde)

Viime kesänä ajoin Kalevan kierroksen pyöräilyn iskän vanhalla maantiepyörällä. Äiti lähti mukaan neitsytajollemme ja hän sanoi, että ei voi kuin nauraa, kun en meinannut uskaltaa lähteä pyörän selkään. Hän myös epäili, että kisassa ei voi käydä hyvin, jos en pääse vauhtiin. Siitä huolimatta pyöräilystä tuli lopulta hyvä lopputulos. Se oli selkeästi paras lajini Kierroksella. Uusi pyörä oli pakko hankkia, sillä tuo pyörä oli aivan liian suuri. Iskäkin osti uuden pyörän, koska pikaisesti hankittu pyörä oli hänellekin rungoltaan aavistuksen suuri. :D

Olin päättänyt, että tänä viikonloppuna pitää tehdä pyörällä pidempi lenkki. Kyttäsin viikonlopun säätä ja ennusteiden perusteella totesin, että lauantaiaamupäivä on todennäköisesti vähäsateisin aika. (Ihan vähän oli myös vaikutusta sillä, että iltapäivällä tulee tv:stä urheilua useammaltakin kanavalta. ;) Starttasin pyörän hieman ennen yhtätoista. Sää näytti hyvältä ja minua pelotti. Aika äkkiä uudella pyörällä ajamiseen tottui ja aloin jopa nauttia vauhdista. Noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Ajattelin, että kyseessä voisi olla lyhyt kuuro ja jäin Kangasalle pitämään vähän aikaa sadetta alikulkuun. Jos olisin kääntynyt siitä takaisin, niin lenkki olisi jäänyt alle kahdenkympin. Edellisenä iltana olin kehunut, että suunnittelin vähän alle viidenkympin lenkkiä ja sisu ei antanut myöten jättää kesken. Viiden minuutin päästä sade laantui ja pääsin jatkamaan matkaa. Asfaltti oli märkää (pelkään myös märkää asfalttia), mutta en kaatunut samantien, vaikka sekin kävi mielessä.

Sade on viime aikoina ollut niin herkässä, että enhän minä tuolla yhdellä kuurolla selvinnyt, vaan sade kasteli minut. Koska olin jo märkä eikä sateella ajaminenkaan pelottanut enää, jatkoin matkaa. Tavoitteena oli ajaa 15-20 kilometria, kääntyä ympäri ja polkea sama matka takaisin. Viidentoista kilometrin kohdalla päätin, että kyllä se vähintään 40 kilometrin lenkki pitää tänään tehdä. Viimeiset kilometrit ennen kahtakymppiä pääsin ajamaan auringon lämmittäessä ja kuivatessa. Kun käänsin pyörän ympäri, koko taivas oli harmaa. Melkein olisi tehnyt mieli jatkaa vain auringossa polkemista, mutta kotiinkin pitäisi päästä. Mitä lähemmäs kotia pääsin, sitä rankemmaksi sade muuttui. Kunnes... pari kilometria ennen maalia, aurinko alkoi paistaa - ja minä olin likomärkä. :D (Nyt illasta ei ole satanut ollenkaan.)

Olipa loppukesä millainen tahansa, niin minulla on nyt viisi kiloa kesäihanuutta pakkasessa, joita voi sitten fiilistellä talvipakkasilla. Tai no, okei, 4,5 kiloa. Kyllä laaduntarkkailua pitää suorittaa! Mansikat <3

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Viikonlopun hankintoja

Voisi sanoa, että urheilullinen viikonloppu on takana, vaikka liikuntatunteja ei Heiaheiaan hirveästi kirjautunutkaan.

Perjantaina oli työpaikan järjestämä UKK-kävelytesti. Testissä kävellään 2 kilometriä mahdollisimman nopeasti. Testitulokseen vaikuttavat sukupuoli, painoindeksi, kävelyyn käytetty aika ja syke testin lopussa. Itse sain kuntolukemaksi 93, mikä tarkoittaa, että kuntoni on keskimääräinen ikäisteni naisten joukossa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 35 ml/kg/min. Edellisen kerran olen tehnyt testin neljä vuotta sitten keväällä 2008. Silloin kuntolukema oli 83. Kehistystä on siis tapahtunut :) Kävelytesti sopii kaikille terveille aikuisille ja on luotettavampi ja helpompi järjestää kuin moni muu kuntotesti. Jos joku kiinnostui, niin täältä löytyy laskuri, jolla voi laskea oman tuloksen perusteella kuntoindeksin. Olen täällä varmaan aiemminkin valitellut, kuinka en oikein pidä kävelemisestä. Tuon testin jälkeenkin penikat olivat kipeät, ja ovat itse asiassa edelleenkin. Penikkakivuista kärsiville voin vinkata, että ns. kylmäkallet ovat mitä erinomaisinta hoitoa. Niillä saa kohdistettua kylmähoidon juuri tuonne sääriluun viereen.

Lupasin avokille viime vuoden lopulla ostaa hänelle yhdistetyksi syntymäpäivä- ja joululahjaksi polkupyörän. Nykyiseltä asuinpaikaltamme kaikki on kätevästi pyöräilymatkan päässä, mutta tuo onneton ei omista pyörää. Olimme sopineet aiemmin, että lähdemme lauantaina pyöräostoksille. Edeltävänä yönä oli satanut viitisen senttiä lunta, mutta sehän ei toisia hulluja estä ostamaan polkupyöriä. ;) Itselläni on arkiajoon oikein hyvä hybridipyörä, mutta olen jo jonkin aikaa himoinnut maantiepyörää nopeampaan ajoon ja Kalevan kierroksen pyöräilyyn. Samalla vaivalla ajattelin siis katsella itselleni pyörää.

Ennen kuin sain valittua pyörän, kävin päähänpistosta sovittamassa perinteisen monoja ja avuliaan myyjän avustukselle valitsimme minulle myös sopivat sukset perinteisen hiihtämiseen. Hups...! Kaikki hiihtovermeet olivat 50% alennuksessa, mutta onneksi perjantai oli silti palkkapäivä ;)

Lähde


Tällaisen ihanuuden löysin pyöräkaupasta. Osasin varautua, että minun runkokokojani ei ihan joka mallista ole saatavilla ainakaan suoraan liikkeestä. Yllä näkyvä cyclocross -pyörä oli hyvässä tarjouksessa Emilia Sportissa. Kun lisäksi löysimme avokillekin samasta puljusta pyörän, päädyin ostamaan tuon. Ostin siihen lisäksi ohuemmat renkaat, jolloin se minun käytössäni menee täysin maantiepyörästä.

Cyclocrossari on maantiepyörästä kehitetty monenlaiseen maastoon sopiva pyörätyyppi. Niillä ajetaan ihan omanlaisia pyöräkilpailujakin, cyclocrossia. Se on siis vähän kuin kilpaversio hybridipyörästä. Minulle tuo on monikäyttöisyytensä vuoksi huomattavasti parempi valinta kuin puhdas maantiepyörä. Muutamia puutteitakin tuossa tietysti on: Univegassani on levyjarrut, minkä vuoksi se on jonkin verran painavampi kuin maantiepyörä.Vaihteiden välitykset ovat erilaiset siten, että maantiepyörä on tarkoitettu kovempiin vauhteihin. Mikäli erilaiset pyörätyypit kiinnostavat enemmän, täältä löytyy lisätietoja. Minun käytössäni erot ovat kuitenkin kuriositeetteja.

Shoppailureissun jälkeen oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta kotiin palatessa koko päivän vaivannut pieni päänsärky paheni sellaiseksi, että kaikenlainen liikkuminen tuntui mahdottomalta. Päivällisen jälkeen päänsärky helpotti, joten ilmeisesti se johtui matalasta verensokerista. Omituista oli se, että päänsärky oli alkanut jo heti aamusta ennen aamupalan syömistä. Onneksi se kuitenkin meni ohi.

Tein eiliseksi tarkoitetun juoksulenkin tänään. Ehkäpä nämä lepopäivät ovat tehneet hyvää, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksu tuntui tosi hyvältä. Aiemmin kaikki vähänkin juoksulta näyttävä liikkuminen on nostanut sykkeen 160:n tuntumaan. Eteneminen alle 150 sykkeillä on siis ollut tosi köpöttelyä. Vauhtia ei tänäänkään ollut paljon, mutta pk-sykkeilläkin juoksu tuntui juoksulta :) Juoksin tunnin lenkin, jota piristin 5x1 minuutin vedoilla 2 minuutin palautuksilla. Nuo eivät olleet mitään maksimivetoja, vaan sellaista sopivaa vauhdin kiristämistä. Ihan kivaa saada välillä revitellä :)

Viime viikon liikunnat kokonaisuudessaan:



Yllättävän paljon merkintöjä, vaikka tuntuu, että jouduin joustamaan aika paljon. Onneksi sain punnerrushaasteen nelosviikon tehtyä kokonaan. Raskaalta se tuntui, mutta toivottavasti ensi viikon uusinta olisi jo vähän helpompi.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: ELC-kävelylenkki (keppijumppa huonolla säällä)
Ke: juoksu
To: lepo
Pe: Zumba
La: juoksu
Su: lepo

Loppuilta menee jääkiekon playoffeja radiosta kuunnellen, saunoen ja Idolsia katsoen. Toivottavasti noiden jälkeen olen rentoutunut uuteen viikkoon. Pääsiäinen on jo lähellä, mutta luulen, että töissä on vielä vähän touhua ennen sitä lähestyvän deadlinen vuoksi.

Oikein munarikasta palmusunnuntaita ja kuravetistä aprillipäivää kaikille! Muutama pikkunoita on käynyt oven takana ja saanut palkaksi suklaata. Onneksi! Olisi kauheaa, jos varatut suklaat olisivat jääneet kaappiin ;) Minun onnekseni aprillipäiväkin osui sunnuntaille. Arkena olisi paljon enemmän ihmisiä ympärillä, jotka voisivat huiputtaa minua. Olen helppo! :) Itse asiassa luin aamulla Hesarin, enkä muista lukeneeni mitään, minkä tunnistaisin aprillipilaksi :D