Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kilometrikisa

Kilometrikisa päättyi eilen, mutta työmatkapyöräily jatkuu edelleen. Omassa joukkueessa sijoituin sijalle 31 111 pyöräilijän joukossa. Omat kilometrit ovat vuosittain olleet samaa suuruusluokkaa, mutta sijoitukseni on tänä vuonna selkeästi huonoin. Vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin tämä tekee minut onnelliseksi. Sehän tarkoittaa, että ihmiset ovat pyöräilleet!

 

Työmatkapyöräilykilometrejä on kertynyt tähän mennessä 1159. Niitä aion kerätä yöpakkasten tai syysflunssan tuloon asti. Noihin pyöräilykauteni on yleensä katkennut. Vai olisiko tämä se syksy, jonka jälkeen minusta tulee talvipyöräilijä?! 

Viime vuonna pyöräilin yhteensä 1663 kilometriä. Kun tältä vuodelta on kasassa tähän 1506 kilometriä, niin 157 kilometriä pitäisi vielä jaksaa polkea. Sehän tarkoittaa alle kahden viikon työmatkapyöräilyjä. Taidanpa ottaa tämän haasteena loppusyksyyn.

Ja toisen haasteen suorittamisen ajattelin aloittaa tänään. En ole nimittäin saanut elokuun alussa asetettuun jumppahaasteeseen vielä yhtään merkintää. *kröhöm* FaerieS on saanut melkoisen etumatkan, mutta perästä tullaan...! Aloitus tulee heti olemaan epämukavuusalueelle menoa, mutta siitä tulette kuulemaan jälkeenpäin enemmän. :)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kalevan kierroksen pyöräily

Maratonpaniikin vuoksi olen unohtanut kokonaan jännittää Kalevan kierroksen viidettä lajia, pyöräilyä. Se oli vuorossa eilen. Kahden Turussa pyöräillyn vuoden jälkeen tänä vuonna kisapaikkana oli Hyvinkää. Turussa reitti oli tosi tasainen. Hyvinkään rataa spekuloitiin Kierroksen keskustelupalstalla etukäteen mäkiseksi, mutkaiseksi ja huonopintaiseksi. Kun lisäksi matka oli pidentynyt viime vuodesta 15 kilometriä ja oma pyöräilykunto tuntui arvoitukselta, oli olo lähtiessä vähintäänkin epävarma.

Vietin viime talvena hetken jos toisenkin Fillarifoorumilla tutkimassa, millaiset renkaat pyörääni tälle kesälle hankin. Ykkösvaatimuksena oli mahdollisimman hyvä rullaavuus, mutta myös kestävyys. Lopulta päädyin tilaamaan Schwalben Durano ZX:t. Iskä käytti pyöräni huollossa loman jälkeen, joten en ehtinyt kokeilemaan uusia renkaita ennen kisaa. Hiukan jännitti, kun nuo olivat täysin kuviottomat, sliksit. Hyvinkäälle ajellessa sateli melkein koko matkan, mutta onneksi kisan aikana ei satanut ja asfaltti oli märimmilläänkin vain vähän kostea. Tuntui, ettei noin sileillä renkailla voi pysyä märällä pystyssä. Tosin maantierenkaissa on niin vähän kontaktipintaa, että taitaa olla aika sama, minkälainen kuvio niissä on tai on olematta. Pyöräkisassa on aina mukana jännitys, puhkeaako rengas kesken kisan. Uudet renkaat pitivät huonolla asfaltilla outoa ääntä ja olin varma, että kohta ne hajoavat, mutta ilmeisesti tuo ääni on vain ominaisuus, koska hyvin ne kestivät. Ja hyvin rullasivat! :)

Pyöräilykilometrejä on työmatkojen ansiosta kertynyt, mutta varsinaisia pitempiä pyörälenkkejä vähemmän. En epäillyt, ettenkö jaksaisi seitsemääkymmentä kilometriä, mutta vauhdinjaon onnistuminen vieraalla reitillä, jonka on kerrottu olevan mäkinen, hieman epäilytti. Lähinnä pelkäsin, että sippaan mäkeen.

Ensimmäiset kilometrit olivat vaikeita. Jalat tuntuivat tönköiltä, mutta onneksi lihasten lämmetessä kampi alkoi pyöriä. Kahdenkympin kohdalla tajusin, että pelkoni reitin liiasta mäkisyydestä oli turha. Itse asiassa matkan edetessä tuntui, että ylämäet olivat nimenomaan minulle hyviä osuuksia. Puolessa matkassa olo alkoi olla jo itsevarma. Väliaika oli 1:20. Avokki oli epäillyt, että minulla menee noin 2:40, joten olin hyvin aikataulussa. Neljänkympin jälkeen aloin uskoa, että en sippaa enkä enää pidätellyt, vaan annoin mennä. Pyörä kulki ja totesin, että kahden ja puolen tunnin alitus on ihan mahdollinen. Lopun tulinkin erinomaista vauhtia ja viimeisen kympin alkaessa tuntui hyvältä. Viimeiselle vitoselle osui vielä kaksi pahaa ylämäkeä. Reittiprofiilissa ne eivät näyttäneet miltään, mutta rasittuneilla jaloilla ne olivat tosi pahoja. Onneksi jalat palautuvat pyöräillessä nopeasti, kun pääsee pieneenkin alamäkeen pyörittämään nopeasti. Lopullinen aika oli 2:28:56 ja matka 68 kilometriä, vaikka alunperin puhuttiin 71 kilometrin reitistä. Keskinopeus oli sama kuin vuosi sitten Turussa 55 kilometrin reitillä. Eli siis hyvin meni!

Minulla oli Garmin mukana ranteessa, mutta onnistuin pysäyttämään ajanoton kahdesti matkan aikana. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten eri kilometrit kulkivat, mutta todistipahan itselleni, että selviän hengissä, vaikken kisan jälkeen saakaan täydellistä dataa. Pyörässä toki oli oma mittarinsa, josta näin matkan ja ajan. Ihan täysin ilman mittaria kisaaminen tuntuisi oudolta. Lopussakin sain puristettua itsestäni enemmän irti, kun tiesin, miten lähellä kahden ja puolen tunnin raja on.

Erityisen tyytyväinen olen noiden ylämäkien kulkemiseen. Toki mäkiä on tullut pyörällä kivuttua ja kirottua Nyt se maksoi itseään takaisin. Pitkissä ylämäissä, joissa näin edessäni paljon polkijoita (kyseessä siis aika-ajo, eli väliaikalähtö ja peesaaminen kielletty), otin ihan pyöräilijän näköisiä menijöitä ennemmin kiinni kuin jäin.

Pyöräily on siitä kiitollinen laji, että vaikka jalat olivat eilen maalissa aika poikki, niin lihakset palautuvat nopeasti. Tänään jaloissa tuntuu enää pientä jäykkyyttä ja arkuutta. Eihän tämä ihan optimaaliseen aikaan tule maratonia ajatellen, mutta Kalevan kierros on kuitenkin yksittäistä tapahtumaa tärkeämpi.

P.S. Pahoittelut, että nämä kisaraportit ovat aina tällaista tajunnan virtaa. Minun täytyy kirjoittaa kisa ylös mahdollisimman pian sen jälkeen, jotta muistan edes jotain, mitä piti kertoa. Silti tekstin julkaisemisen jälkeen muistan, että olisin tahtonut kertoa vielä tuosta ja tuosta ja siinä kohtaahan minusta tuntui siltä. Jäsenneltyjen tekstien kirjoittamiseen menisi hirveän pitkä aika.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pyörällä töihin

Huomenna 14.5. on Pyörällä töihin -päivä, joten kehotan mahdollisuuksien mukaan kulkemaan huomenna työmatkat pyörällä. Toki jos et huomenna ehdi, niin mikä tahansa päivä on hyvä pyöräilypäivä.

Pyörällä töihin -päivä on osa valtakunnallista pyöräilyviikkoa, johon liittyen esimerkiksi Tampereella on ollut viime lauantaista lähtien pyöräilyaiheista ohjelmaa. Huomenna lähtee työmatkapyöräilyn edistämiseksi eri puolilta kaupunkia Tampereen polkupyöräilijöiden ja Kaupin kanuunoiden vetämiä työmatkapyöräilyjunia, jotka suuntaavat kohti Laikunlavaa, jossa on tarjolla ilmaista aamupalaa pyöräilijöille. Keskiviikkona on katuajo-opetusta kello 18 alkaen ensin teoriassa Laikunlavalla ja sitten käytännössä kaduilla. Itse ajattelin osallistua tähän, jos vain jaksan odottaa noin myöhään. Myös muilla paikkakunnilla on paljon pyöräilyaiheista ohjelmaa, joten osallistukaa niihin sankoin joukoin.

Kuinka moni meinaa pyöräillä huomenna töihin tai harrastuksiin? Entäpä aiotko osallistua johonkin pyöräilyviikon tapahtumaan?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kumit kiertoon

Wow... ensimmäiset työmatkapyöräilykilometrit tältä keväältä takana. Kylmä ja kostea keli ei nostanut pyöräilyintoa, mutta äkkiä polkiessa lämpeni. Tosin ylävartaloon pitäisi vetää vielä näillä lämpöasteilla (+2°C) reilusti kerroksia, jos ei tahdo alamäessä palella. Ajolasit unohdin matkasta, mutta muuten kaikki tarvittavat sekä pyöräilyä että työpäivää varten oli saatavilla.

Eilen alkoi satamaan juuri sillä hetkellä, kun talutin pyörän ulos huollosta. Matkaa kotiin oli vain vaivainen pari kilometriä (neljä), joten en ollut varautunut sen kummemmilla pyöräilyvermeillä. Eli farkut jalassa. Kohautin olkapäitä ja hymyilin. Sateessa pyöräillessä tuli kesäinen olo. Vaikka pyörän huolto maksoikin tänä vuonna paljon, niin nyt tuntuu kuin ajaisi uudella pyörällä. Vaihteet vaihtuvat just eikä melkein, eikä tarvitse jännittää, pysähtyykö pyörä.

Missään tapauksessa en toivo, että kenenkään pyöränkumi hajoaa, mutta jos tällainen vahinko sattuu käymään, niin laittakaa kumit kierrätykseen.



P.S. Tänään pitäisi juosta Cooperin testi. Ajatuskin tuntuu pahalta, mutta juostava on, kun itse olen järjestänyt. Viime lokakuussa olen juossut 2150 metriä ja vuosi sitten 2300. Johonkin samaan haarukkaan pitäisi nytkin pystyä. Tosin ainakin tuntuu, että nopeusharjoitteita olen tehnyt kovin vähän, joten saa nähdä, miten se vaikuttaa. Jos selviän hengissä, tulen illalla kertomaan, miten meni...

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lopultakin pyöräilykaudenavaus

Huh... tänään sain lopultakin aikaiseksi viedä pyörän huoltoon. Ensimmäiset pyöräilykilometrit on varma kevään merkki. Työmatkapyöräilykautta en siis ole vieläkään saanut aloitetuksi. Enpä muista, että se olisi ikinä jäänyt näin myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tiistaina saan hakea pyörän huollosta, joten keskiviikkona poljen töihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna - todennäköisesti. En uskalla ihan varmaksi luvata, kun kauden avaus on muutenkin siirtynyt jo useampaan otteeseen.

Rahamäärällä, jonka tiistaina pyörähuoltoon vien, olisi saanut jo ostettua jonkinlaisen uuden pyörän. Huollon jälkeen pyöräni pitäisi olla kuin uusi. Vain runko ja etujarrupalat jäävät vanhasta. No, ehkä nyt jotain muutakin. Olen sitä mieltä, että ennemmin kannattaa ostaa laadukasta ja huoltaa sitä kuin ostaa joka vuosi huono ja uusi. Polkupyörän kanssa jopa toiminkin tämän ajatuksen mukaan. Halvemmaksi tulisi toki opetella huoltamaan pyörä itse, mutta toistaiseksi perushuollon tekee ammattilainen ja itse vain vähän fiksailen kesän kuluessa. Aika ei vain riitä kaiken uuden opetteluun.

Olen kai useammankin kerran maininnut blogissa, että tarvitsisin uudet sisäliikuntakengät. Alkuvuodesta huomasin, että vanhat kengät todellakin alkavat olla puhkikulutetut. Kantapäästä löytyi muutaman sulkapallopelin jälkeen pieniä hiertymiä kantapään ympäri. Johtuen ihan siitä, että kenkien sisäkangas on joko nyppyytynyt tai kulunut täysin puhki. Koska en tiennyt, millaiset sisäkengät tahdon, otin pikaratkaisuna käyttöön viime syksynä ostamani Niken paljasjalkajuoksukengät. Ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että toistaiseksi pysyttelen näissä, enkä osta uusia kenkiä. Hei, rasti seinään! ;)

Nike freet. Mutta katsokaa tuota nurmikkoa! <3

Lupasin silloin syksyllä kertoa kokemuksia noista kengistä, mutta en ole tainnut muistaa. Ehkä kirjoittaminen on jäänyt siksi, että noista ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kun tuetuista kengistä siirtyy minimalistisiin kenkiin, niin kyllähän se huomaa. Hyvältä nuo ovat silti tuntuneet. Normaalijuoksuaskellukseni näyttää sopivan paljasjalkajuoksuun. En ole kanta-astuja, vaan jalka tulee maahan päkiä tai ehkäpä ennemmin jalkaterän keskiosa edellä.

Syksyllä juoksin noilla yhden tai kaksi lenkkiä ulkona ja nyt talven aikana juoksumatolla. Pisimmillään olen juossut noin tunnin. Juoksumatolla olen juossut viime viikkoina muutaman kerran intervalleja ja myös viimeisimmän kuntotestin nämä jalassa, joten myös nopea juoksu sujuu. Ehkä tossumaiset varsinaisen paljasjalkakengät tuntuisivat enemmän erilaisilta. Nämä tuntuvat kuitenkin kengiltä. Suurimman eron normilenkkareihin olen huomannut itse asiassa sulkapallon syötössä. Syöttäessäni nojaan hieman eteenpäin ja olen ilmeisesti tukenut varpaat kenkää vasten. Nyt kun tukea ei ole, niin muutaman kerran olen joutunut hakemaan tasapainoa. :)

Huomenna suuntaan ensimmäiselle kunnon pitkikselle tänä keväänä. Tänään olisi ollutkin inhottava keli juosta: aurinko kyllä paistaa kauniisti, mutta kova tuuli pöllytti hiekkaa niin että hirvitti. Pyöräillessä vastatuuleen joutui polkemaan vauhtia alamäkeenkin. Kevät on ihanaa aikaa, mutta siinäkin on molemmat puolet. Huomiseksi on ennustettu tyyntyvää tuulta ja lämmintä, joten juoksuvaatetusta voi keventää kunnolla. Kevät on jo täällä! <3

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pyöräilypelkoa

Eilen palasin pitkästä aikaa BodyPumpin pariin. Piti oikein HeiaHeiasta tarkistaa, että viimeksi olen käynyt tunnilla huhtikuun lopussa! Aika pitkä ero ottaen huomioon, että tunti kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Keväällä ja kesällä on onneksi kertynyt muuta liikuntaa. Lyhyemmänkin tauon jälkeen on paluu ollut tuskainen, joten hieman pelonsekaisin tuntein astelin saliin. Vähän himmailin painojen kanssa varsinkin jalka- ja selkäbiiseissä, etten pilaa viikonlopun liikuntoja lihasten totaalijumilla. Mutta... olisi väärin sanoa, että ei tuntunut missään, mutta rintalihakset ovat ainoat, joissa on viivästynyttä lihaskipua (DOMS). Ilmeisesti Power-ohjelma on ehtinyt vaihtua tässä tauon aikana. Osaisiko joku kertoa, onko näin ja onko uusi ohjelma selvästi helpompi? Olen toki harrastanut monipuolista aerobista liikuntaa, mutta en juuri lainkaan lihaskuntoliikuntaa. Yleensä uudet ärsykkeet ovat aina kipeyttäneet lihakset.

Huhtikuun alussa kävin ostamassa uuden polkupyörän, jota olen ehtinyt hävettävän vähän ulkoiluttaa. Pyöräilykilometrejä on tänä vuonna kertynyt jo vähän toistatuhatta, mutta ne ovat olleet lähinnä työmatkoja, jotka poljen Marin- hybridilläni. Cyclocrossin ostin Kalevan kierroksen pyöräilyä varten, mutta olisi sillä hyvä polkea vähän ennen sitäkin. ;) Kyseessähän on Quantinan Hirmun sisko tai veli.

Moni pitää minua rohkeana ja vauhdikkaana tyyppinä, mutta oikeasti en ole sitä. Pelkään monia asioita, muun muassa vauhtia, ainakin jos en tiedä, pystynkö hallitsemaan sitä. Minun täytyy luoda jokaiseen polkupyörääni henkilökohtainen luottamussuhde. Ennen sitä pelkään liikkeellelähtöä, vaihteidenvaihtoa, pysähtymistä, sadetta, ajamista, jarruttamista... Yleisesti ottaen kaikki uusi pelottaa, kunnes kokeilen, selviänkö siitä.

Ostin lukkopolkimet pyörääni viitisen vuotta sitten. Niilläkin ajamiseen tottuminen vei vähintäänkin sen ensimmäisen kesän. Pikkuhiljaa totutellen uskalsin pitää jalkojani sidottuna polkimiin pidempään ja pidempään. Peruspyörässä polkimina minulla on kuvassa näkyvät kaksipuoliset lukkopolkimet. Kääntöpuolella on normaali poljin, jolloin pyörää voi polkea myös tavallisilla kengillä (tai klossikengillä ilman kiinnitystä ;). Cc:ssä on lukot polkimen molemmin puolin, koska sillä ei ole tarkoitus polkea kauppareissuja, vaan se on puhtaasti kilpapyörä. Kengän irtoamisen herkkyyttä polkimesta voi säätää ja itselläni ne lähtevät irti lähes ajatuksen voimalla. Nykyisin suosittelen lukkopolkimia lämpimästi jokaiselle, joka tahtoo lisää tehoja pyöräilyyn.


Shimanon kaksipuolinen lukkopoljin (lähde)

Viime kesänä ajoin Kalevan kierroksen pyöräilyn iskän vanhalla maantiepyörällä. Äiti lähti mukaan neitsytajollemme ja hän sanoi, että ei voi kuin nauraa, kun en meinannut uskaltaa lähteä pyörän selkään. Hän myös epäili, että kisassa ei voi käydä hyvin, jos en pääse vauhtiin. Siitä huolimatta pyöräilystä tuli lopulta hyvä lopputulos. Se oli selkeästi paras lajini Kierroksella. Uusi pyörä oli pakko hankkia, sillä tuo pyörä oli aivan liian suuri. Iskäkin osti uuden pyörän, koska pikaisesti hankittu pyörä oli hänellekin rungoltaan aavistuksen suuri. :D

Olin päättänyt, että tänä viikonloppuna pitää tehdä pyörällä pidempi lenkki. Kyttäsin viikonlopun säätä ja ennusteiden perusteella totesin, että lauantaiaamupäivä on todennäköisesti vähäsateisin aika. (Ihan vähän oli myös vaikutusta sillä, että iltapäivällä tulee tv:stä urheilua useammaltakin kanavalta. ;) Starttasin pyörän hieman ennen yhtätoista. Sää näytti hyvältä ja minua pelotti. Aika äkkiä uudella pyörällä ajamiseen tottui ja aloin jopa nauttia vauhdista. Noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Ajattelin, että kyseessä voisi olla lyhyt kuuro ja jäin Kangasalle pitämään vähän aikaa sadetta alikulkuun. Jos olisin kääntynyt siitä takaisin, niin lenkki olisi jäänyt alle kahdenkympin. Edellisenä iltana olin kehunut, että suunnittelin vähän alle viidenkympin lenkkiä ja sisu ei antanut myöten jättää kesken. Viiden minuutin päästä sade laantui ja pääsin jatkamaan matkaa. Asfaltti oli märkää (pelkään myös märkää asfalttia), mutta en kaatunut samantien, vaikka sekin kävi mielessä.

Sade on viime aikoina ollut niin herkässä, että enhän minä tuolla yhdellä kuurolla selvinnyt, vaan sade kasteli minut. Koska olin jo märkä eikä sateella ajaminenkaan pelottanut enää, jatkoin matkaa. Tavoitteena oli ajaa 15-20 kilometria, kääntyä ympäri ja polkea sama matka takaisin. Viidentoista kilometrin kohdalla päätin, että kyllä se vähintään 40 kilometrin lenkki pitää tänään tehdä. Viimeiset kilometrit ennen kahtakymppiä pääsin ajamaan auringon lämmittäessä ja kuivatessa. Kun käänsin pyörän ympäri, koko taivas oli harmaa. Melkein olisi tehnyt mieli jatkaa vain auringossa polkemista, mutta kotiinkin pitäisi päästä. Mitä lähemmäs kotia pääsin, sitä rankemmaksi sade muuttui. Kunnes... pari kilometria ennen maalia, aurinko alkoi paistaa - ja minä olin likomärkä. :D (Nyt illasta ei ole satanut ollenkaan.)

Olipa loppukesä millainen tahansa, niin minulla on nyt viisi kiloa kesäihanuutta pakkasessa, joita voi sitten fiilistellä talvipakkasilla. Tai no, okei, 4,5 kiloa. Kyllä laaduntarkkailua pitää suorittaa! Mansikat <3