Vielä aamulla mietin, teenkö itselleni hallaa osallistumalla. Eilen kertomani syyt painoivat edelleen vaakakupissa paljon. Lähtöpaikalla kisajännitys siirsi epävarmuuden syrjään. Tuli vain olo, että tästä minä tykkään. Keli oli raikas: +8°C, 5 m/s pohjoisesta ja heikkoa vesisadetta. Säälle ei voi mitään, joten en valita sitä enempää. Itse asiassa juoksu tuossa kelissä tuntui paljon vähemmän kurjalta kuin mitä voisi kuvitella. Kokoonnuimme juoksemaan lähtevien työkavereiden kanssa ennen lähtöä toivottamaan viimeiset tsempit juoksuun. Mä tykkään mun työkavereista! :)
Lähdin juoksemaan yhden juoksuporukkaamme kuuluvan naisen kanssa samaa vauhtia. En ole koskaan ennen juossut kisaa porukassa. Lisäksi reitti kulki useammassakin kohtaa edestakaisin. Näissä paikoissa tulimme useammankin työkaverin kanssa vastakkain toivottaen tsempit ja heittäen läpyt. Seitsemän kilometrin kohdalla vielä yksi työkaveri liittyi juoksemaan meidän kanssa samaa matkaa.
Tässä juoksussa juomapisteitä oli melkoisen tiheästi, lähes kahden kilometrin välein. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kaikki juomapisteet oli sijoitettu paikkoihin, joissa juostiin kahteen suuntaan. Tämä puolestaan johti siihen, että alun juomapisteet eivät oikein toimineet. Huoltajat täyttivät kuppeja sitä mukaan kun niitä meni ja jonoja syntyi. Onneksi näin syksyn juoksussa ei ole niin vaarallista, vaikka ei ihan joka juomapisteellä juonutkaan, varsinkin kun seuraava odotti kahden kilometrin päässä.
Juoksu tuntui seitsemään kilometriin saakka ihan hyvältä, mutta siitä eteenpäin polvi alkoi vaivata. Olen aiemminkin kärsinut ns. juoksijan polvesta. Noin viiteentoista kilometriin asti pärjäilin oikean polven kipuilun kanssa, mutta siinä vaiheessa jouduin sanomaan juoksuseuralleni, että nyt minun on käveltävä välillä. Kävely ja jalan venyttely vetreyttivät jalkaa aina aika ajoin, joten pystyin pääosin juoksemaan viimeiset kilometrit. Viimeiset neljä kilometriä kipu ei enää tuntunut varsinaisesti polvessa, vaan oikean jalan kaikki lihakset pakarasta nilkkaan olivat tunnottomat. Välillä tuntui muutaman askeleen ajan, että jalka lähtee alta. Reitissä oli pitkiä pätkiä hiekkapintaista tietä, joka oli sateen takia aika pehmeää. Lisäksi loppukesästä pitkät lenkit (Varalan puolikasta lukuunottamatta) ovat jääneet väliin. Luulen, että pehmeä alusta ja äkillinen rasitus vaikuttivat polven oireiluun. Silti täsmävenytykset ja foam roller pitäisi olla harjoitusohjelmassa mukana säännöllisesti!
Hienoin osallistumitalini tähän asti |
Saunan ja karjalanpaistin päälle taidan vielä vilkuilla tähtien tanssia. Polvelle näytän vielä jäätä. Luulen, että unta ei tarvitse tänä iltana hirveästi houkutella. :)
Leppoisaa sunnuntai-iltaa!