Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. elokuuta 2012

Ruokavaliosta

Lupasin jo kuukausia sitten avata vähän ruokavaliotani. Se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Minä syön ihan normaalisti. En noudata mitään mediaseksikästä dieettiä. Ketä sellainen voi kiinnostaa?!

Ruokavalioni on muotoutunut ajan kanssa, eikä se varmasti vieläkään ole täysin valmis. Luen mielelläni muiden kokemuksia ja tutkimustietoa asiasta. Kokeilen, miten ne sopivat minulle. Ruokavalio on kovin henkilökohtainen asia, joten koen hieman ahdistavana monen ruokavaliouskovaisen paasauksen. (En missään tapauksessa puhu nyt blogistaniasta, vaan ehkä eniten minua ärsyttävät nettilehtien kommenttiosiot.) On hyvä, että asioista puhutaan ja jaetaan tietoa, mutta elimistömme ovat erilaisia, joten ei voi olettaa, että mikä sopii minulle, sopii kaikille.

Ruokavalioni kulmakivet ovat säännöllinen ateriarytmi, lautasmalli ja riittävä proteiinin saanti. En ymmärrä ihmisiä, jotka unohtavat syödä. Jos verensokeri pääsee laskemaan tai vatsa kurnii, minusta tulee sietämättömän kiukkuinen. Painonhallinnan kannalta olen huomannut, että aterioiden väli pitäisi yrittää pitää 3-4 tunnissa. Joskus tuntuu, että vatsani on pohjaton, jos edellisestä ateriasta on liian pitkä aika. Välillä hävettää, kuinka paljon pystyn syömään. Tässä kisassa painin helposti miesten kanssa samassa sarjassa, mutta tällaisena hukkapätkänä kulutus ei kuitenkaan ole samaa luokkaa.

Perinteinen lautasmalli on mielestäni erinomainen keino arvioida syödyn ruoan määrää ja laatua. En karppaa, mutta yritän pitää syödyn hiilihydraatin määrän hallinnassa ja laadukkaana. Yritän siis vältellä valkoista viljaa ja sokeria. Sen sijaan pyrin saamaan syömistäni hiilihydraatin lähteistä kuituja ja tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja. Riittävä hiilihydraattien saanti varmistaa jaksamiseni lenkkipolulla.

Usein vastakkain asetetaan karppaus ja virallisterveellinen ruokavalio, joissa karrikoidusti rajoitetaan joko hiilihydraattien tai rasvan määrää. Itse tarkkailen molempien sekä määrää että laatua, mutta tärkeimmäksi makroravintoaineeksi olen nostanut proteiinin. Oman kokemuksen perusteella olen todennut, että proteiinin määrän lisääminen pitää nälkää loitolla tehokkaasti. Raejuusto, rahka ja vaalea liha ovat suosikkejani.

Pidän hyvästä ruoasta. En varsinaisesti elä syödäkseni, mutta maukas ruoka on yksi elämän suurista iloista.Välillä olisi ihan hyvä pystyä suhtautumaan ruokaan vain kehon polttoaineena.

Huh... välillä tuntui kuin olisin kirjoittanut vastausta lukion esseekysymykseen. Kysykää ja kommentoikaa! Ehkäpä palaan tähän aiheeseen vielä myöhemminkin.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laihdutuksesta ja jumituksesta

Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...

***

Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.

Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.

Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.

Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.

Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!

***

Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Menneet ja tulevat liikunnat

Viime viikon liikunnat:



Monipuolisuuteen olen tyytyväinen. Punnerrushaasteen unohdin.. siis ihan rehellisesti unohdin. Ensi viikolle laitan kännykkään hälytykset.

Tänään juokseminen tuntui kivalta. Reilusta pakkasesta huolimatta kiersin pidemmän lenkin kuin alunperin oli tarkoitus. Sykkeet nousivat turhan ylös, mutta meno tuntui siitä huolimatta kevyeltä. Loppuvuodesta vaivanneesta haluttomuudesta ei ole tietoakaan. Juuri nyt urheilu tuntuu kivalta! :)

Kiitokset muuten jokaiselle Heiaheia -kaverilleni. Kannustukset tuntuvat kivoilta! :)

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: luistelu
Ti: Power
Ke: hiihto/juoksu
To: kuntosali
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: hiihto/juoksu/Xycling

Loppuviikon osalta suunnitelma on vielä täysin auki. En tiedä, missä viikonlopun vietän ja paikka vaikuttaa suunnitelmiini. Yksi lepopäivä lisääkään ei haittaa mitään :)

Odotan innokkaana uutta viikkoa! Vaa'allekin hyppään huomenaamulla, mutta yritän olla ottamatta suurempaa pulttia sen lukemasta. Eilen illalla söin jäätelöäkin. Ihan omasta halustani ja hyvällä omallatunnolla. Ja tiedättekö, ei ollut pakko tuhota koko Aino Ihana maitosuklaa -tonkkaa (Quantinan suosituksesta) kerralla. Jäi vielä toiseen ja tarvittaessa kolmanteenkin kertaan :)

Oikein riemukasta ja raikasta uutta viikkoa!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Aika kiitää!

Hirveää vauhtia kuluvat arkiviikot (puhumattakaan viikonlopuista!). Enää viikko jouluun!

Tämän viikon liikuntasuunnitelma piti hyvin. Keskiviikkona kävin Powerissa ja torstaina 45 minuutin EasyXyclingissa ja 15 minuutin Elixia Shapessa. Viimeksi mainittu on keskivartalon lihaksiin keskittyvä lihaskuntojumppa. Tänään pistin nastalenkkarit jalkaan ja kävin palauttamassa juosten kirjaston lainakirjat. Poispäin tullessa ajattelin fiilistellä ja juosta tulevaa hiihtolatua pitkin. Latupohjaa ei tietenkään ollut hiekoitettu ja pohja oli hyvin jäinen. Jopa niin jäinen, että katsoin parhaaksi juosta nastoillakin polun reunaa pitkin, jossa jää oli vähän pehmeämpää ja nastat saivat otteen alustasta. Jäinen alusta nosti sykettä, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä juosta ulkona valoisaan aikaan. Aikaa lenkkiin kului tasan tunti ja matkaa kertyi 6,3 kilometriä. Tämä oli myös syksyn liikuntahaasteen 60. liikuntakerta. Se haaste tuli siis selätettyä :)

Tällä viikolla olen myös jatkanut punnerrushaastetta. Pelkäsin etukäteen tätä viidettä viikkoa. Koska seurasin helpointa saraketta, sarjojen toistomäärät eivät olleet suuria. Kuitenkin toisen ja kolmannen päivän sarjojen määrät kasvoivat viidestä kahdeksaan ja palautusaika lyheni 90 ja 120 sekunnista 45 sekuntiin. Huomaa, että aletaan lähestyä ohjelman loppua. Tähän asti on tehty koko ajan piteneviä sarjoja pitkähköillä palautuksilla. Nyt aletaan lyhyempien palautusten kautta valmistautumaan 100 kerralla tehtävään punnerrukseen. Tämä viides viikko meni yllättävän hyvin. Viimeisessä sarjassa tehtävät maksimit ovat olleet 5-10 punnerrusta enemmän kuin on ollut vähintään vaadittu määrä. Tässä vaiheessa pitäisi tehdä välitesti, mutta jätän sen väliin ja siirryn luottavaisin mielin ensi viikolla kuudennen viikon pariin. Teen punnerrukset helpoimman sarakkeen mukaan. Jos en jouluna jaksa vielä tehdä 100 punnerrusta, välipäivinä voin vielä toistaa kuudennen viikon ja tulevan vuoden puolella pääsen siirtymään ilman polvien tukea tehtävien punnerrusten pariin.

Joulun alla syömisten tarkkailu on osoittautunut hankalaksi. Niinpä en ole pitänyt lukua jokaisesta suklaakonvehdista, jonka olen syönyt. Pelkäsin vähän, että jos annan mielessäni itselleni siimaa, karkaako polle kokonaan hallinnasta. Toistaiseksi kohtuus on kuitenkin säilynyt jopa erinomaisesti. Vielä ensi viikon kun saisin sinniteltyä siten, että en löisi hommaa läskiksi, niin sitten voisi alkaa taas todenteolla taistelemaan ylimääräisiä kiloja vastaan. Pienen hellittämisen jälkeen toivoisin motivaationkin olevan paremmissa kantimissa kuin tänä syksynä on ollut.

Heiaheian mukaan olen liikkunut tällä viikolla tähän asti 3,8 tuntia. Huomiselle jäisi siis 1 tunti ja 10 minuuttia, että saisin tavoitteena olevan 5 tuntia täyteen. Huominen keli näyttää turhan märältä, mutta katsotaan, mitä keksin :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tulevaisuuden suunnitelmia

Vaaka näytti aamulla tasan 73 kiloa! Saman verran se näytti myös sunnuntaiaamuna. Alkaa jotenkin huvittaa tämä jumittaminen. Vai onkohan vika vaa'assa ;)

Liikkumaan en viime viikolla päässyt kuin keskiviikon Poweriin. Torstaista eteenpäin päivät menivät sairastamisen merkeissä. Liikunnan puute ei tunnetusti ole mikään este painonpudotukselle. Lähestyvä joulu ja lievä flunssa antavat kuitenkin jostain kumman syystä tekosyyn syödä epäterveellisemmin kuin yleensä: vähän jäätelöä, vähän karkkia, vähän pizzaa! Ei mitään suunnattomia ylilyöntejä, mutta vähän kuitenkin ;) Loppuvuoden osalta minulla ei suuria odotuksia painonpudotuksen osalta ole. Toivottavasti löydän sopivan tasapainon, että paino ei enää nousisikaan. Ensi vuonna on sitten hyvä käydä kilojen kimppuun uudella tarmolla.

Tänään olisi tarkoitus palata liikunnan pariin kevyen sauvakävelyn merkeissä. Sääennusteiden mukaan luvassa on sohjoista keliä, mutta välillä pitää mennä epämukavuusalueelle. Pääosin perustan viikon liikuntasuunnitelman kuitenkin sisäliikunnan varaan. Huomenna ajattelin käydä juoksemassa juoksumatolla, keskiviikkona Power ja torstaina sisäpyöräily + keskivartalon lihaskunto. Toivottavasti viikonlopuksi olisi luvassa jo kylmempiä kelejä, niin ulkoliikunta ei olisi niin märkää. Talvisin viikonloppuisin täytyy yrittää käyttää hyödyksi kaikki mahdollinen luonnonvalo. Lisäksi jatkan punnerrushaastetta.

Ensi vuonna rupean tekemään joka viikolle liikuntasuunnitelmat etukäteen. Kun ne on kirjattu ylös, niistä lipsuminen on paljon vaikeampaa ja liikkuminen on suunnitellumpaa. Olen tähän astikin tehnyt päähäni suunnitelman, mutta se on joskus pitänyt ja joskus ei. Joku kiva liikuntahaastekin olisi tarkoitus kehittää ensi vuodelle, mutta lähinnä kilometrimäärän asettaminen on hankalaa. Toisaalta voisin ottaa tavoitteeksi pelkät juoksukilometrit, jolloin 1000 kilometriä voisi olla aika passeli matka. Toisaalta olisi kiva laskea mukaan kaikki lihasvoimalla liikutut kilometrit, mutta mihin sitten laitan tavoitteen? Täytyy harkita vielä ja laskeskella, millaisissa kilometrimäärissä tänä vuonna on liikuttu.

Riemukasta viikon alkua! Enää 12 yötä jouluun :)

torstai 10. marraskuuta 2011

36=20+5+5+6+2

Piti useampaan kertaan aamulla tarkistaa, että onko lämpömittarissa lukeman edessä oikeasti miinus. Oli siinä: -2,3°C. Jee, pakkasta! :)

Joo, mä tiedän, että tuo otsikon yhtälö ei pidä paikkaansa ;) Se viittaakin mun eilisiin punnerruksiin. Vuorossa oli neljännen viikon toinen päivä ja punnerruksia edessä 25+29+25+25+max(36). Ei ollut hyvä tunne aloittaessa, ei. Kroppa oli pääosin kunnossa, ei mitään kolotuksia tms. estämässä punnerruksia. Määrät vaan tuntuivat niin suurilta. Ja tunne ei ollut ollenkaan väärässä. Jo toisen setin kohdalla sai irvistää oikein kunnolla, että sain viimeiset toistot tehtyä. Tuntui, etten millään voi jaksaa kaikkia viimeisiä. Ajattelinkin tehdä vain ne, jotka jaksan. Jokainen tehty punnerrus on kotiinpäin, vaikka en ihan haasteen tahdissa pysyisikään. Perisyntini on se, että tykkään valmiista ohjelmista, mutta jos ei pysty niitä toteuttamaan, niin sitten jätän leikin kokonaan kesken. Yritän nyt välttää sitä. Neljännen sarjan jälkeen tuntui tosi raskaalta. Tauko sarjojen välissä oli 90 sekuntia, mutta mun PocketMod lupasi, että tarvittaessa voi pitää pidemmänkin tauon. Niinpä viikkailin pyyhkeet ja tyynyliinat narulta kaappiin ja noin viiden minuutin päästä aloin viimeisen urakan. Kuten Kanelille kerroin lasken pitkät sarjat osissa, niin ne tuntuvat jotenkin helpommilta. Viimeinen sarjaan tein siis ensin kaksikymmentä punnerrusta. Sitten alkoi tuntua pahalta. Ajattelin, että kyllä sä vielä viis punnerrusta jaksat ja sitten vielä viisi, no nyt on jäljellä enää kuusi. Ja siihen päälle jaksoin vielä kaksi mielestäni ihan laadukasta punnerrusta! Kainalon vieressä tuntui kyllä olevan siinä vaiheessa kivet, eikä mitään lihakseen viittaavaakaan, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut jaksavani!

Tämä teksti tuntuu nyt etenevän takaperoisesti, niin mennään sitten niin. Eilen piti töiden jälkeen mennä kokoustamaan. Tiesin, että olen kotona vasta kuuden jälkeen ja silloin itseni lenkille saaminen on jo tosi vaikeaa. Ratkaisu ongelmaan: juoksen kokouspaikalta kotiin. Matkaakin on lyhintä reittiä vain kolme kilometriä ja avokki voi ottaa repun kyytiin, kun matkamme risteävät sopivasti. Kokouksen jälkeen sain kehuja hyvin heijastavasta pukeutumisestani (heijastinliivi ja heijastinpannat jaloissa sekä lisäksi otsalamppu). Olin katsonut etukäteen kartasta reitin, jotka pitkin juoksen kotiin, mutta täällä oli eilen koko päivän melkoisen sumuista. En uskaltanut lähteä etsimään tuota reittiä, kun en ollut täysin varma, mistä kohtaa pitää poiketa tutulta tieltä. Lähdin juoksemaan suorinta reittiä kotiin, mutta tajusin, että lenkki ei ehkä kestä puolta tuntia, jolloin en saa merkintää syksyn liikuntahaasteeseen. Poikkesin siis jossain vaiheessa kiertotielle. En ole vastaavassa sumussa ennen juossut. Talvella ripset usein jäätyvät hengitysilman tiivistyessä niihin, mutta nyt tuli vastaava tunne ilman pakkasta. Kasvot ja vaatteet eivät varsinaisesti kastuneet, mutta ripsistä lopussa melkein valui vesi.

Tällä viikolla olen kohdannut uudenlaisen epävarmuuden syömisteni suhteen. Periaatteessa tuntuu, että syön terveellisesti ja sopivan kokoisia annoksia, mutta en ole varma. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin, että olen syönyt jotain, mitä en muista, vaan ennemminkin siitä, että syömäni ruoka sisältää jotain tosi kaloririkasta, jota en huomaa. Olen jossain vaiheessa laskenut kaloreita ja lueskelen edelleenkin ruoan ravintosisältöjä, joten minun pitäisi tietää, miten paljon voin syödä. Kuitenkin tahtoisin jo olla siinä vaiheessa, että voisin rauhallisin mielin syödä ilman kalorien laskemista. En tiedä, mistä tämä pelko on nyt ilmaantunut. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen minulle tulee rauhaton olo, vähän samanlainen kun silloin kun tiedän syöneeni epäterveellisesti. En aio ruveta laskemaan kaloreita, joten toivottavasti tämä ajanmyötä häviää.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maanantai

Paino oli aamulla 73,4 kg. Viime viikko meni pääasiassa hyvin; torstaina avokin teki mieli kebabia ja perjantaina työpaikka tarjosi pizzan. Noin helppo minut on ylipuhua, vaikka hyvin tiedän, että ei pitäisi. "Hyvitykseksi" kävin lauantaina juoksemassa ja sunnuntaina bodypumpissa. Oikeasti en usko, että liikunnalla kannatta ostaa kaloreita. Liikunta ei missään tapauksessa saa olla rangaistus, vaan harrastan sitä, koska se on kivaa. Tänään sovittiin kahden työkaverin kanssa herkkulakosta lokakuun ajaksi. Koskee ainakin karkkeja, limsaa, sipsejä, popcornia. Tiedän, että minä en ole se, jolle tämä on vaikeinta :)

Mitä aion nyt sitten tehdä, että paino lähtee tuosta alaspäin?

Täytyy alkaa kiinnittää enemmän huomiota syömisiin. Siis nimenomaan tiedostaa syöminen ja se, miksi syön ja mitä syön. Niin helposti tulee varsinkin illalla kaivettua kaapista jotain suuhunpantavaa. Ei välttämättä mitään erityisen epäterveellistä, mutta täysin ylimääräistä. Annoskoot täytyy ottaa tarkkailuun. Välillä tuntuu, että olen unohtanut kaikki viisaan syömisen opit, mitkä olen viimeisten parin vuoden aikana onnistunut omaksumaan. Tietysti kaikenlainen roskaruoka on pannassa. Olen aina tahtonut pitää syömisen rentona, ei liikaa pingottamista tai laskemista. Nyt tuntuu, että syöminen on muuttunut vähän liiankin rennoksi: "voin ottaa vielä vähän tuota" on saanut painon hiipimään salakavalasti ylöspäin, vähän kerrallaan. Ruokarytmiinkin pitäisi saada parannusta. Työpäivinä käyn syömässä yhdentoista maissa. Yleensä olen kotona neljän ja viiden välillä. Jos en syö tuolla välillä mitään, nälkä on kotona jo melkoinen ja heijastelee väkisinkin koko loppuiltaan. Jonkun pienen välipalan (esim. myslipatukka) saatan tuossa välillä syödä, mutta se ei tunnu olevan riittävästi. Proteiinia saisi olla ainakin enemmän. Ehkäpä joku jogurtti ja hedelmä voisi olla helppo vaihtoehto. Nyt pitäisi saada siirrettyä suunnitelma käytäntöön.

Tänään menin pyörällä töihin. Lenkillekin olisi voinut lähteä, mutta se jäi tältä päivältä (kuulostaa aika pahalta, mutta ei haittaa, kunhan lepo jää yhteen päivään). Huomenna olisi tarkoitus mennä spinnigiin, keskiviikkona juoksulenkille tai Cooperin testiin ja torstaina bodypumpiin. Perjantai on lepopäivä ja lauantaina on erään kauden päättäjäiset, 2-3 tunnin vaellus ja sauna. Sunnuntaina sitten fiiliksen mukaan.

Ihan hyvillä mielin odotan kuitenkin tulevaa viikkoa! :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aloitus

Siis bloggaamisen aloitus. Painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja olen harrastanut jo keväästä 2008. Tilastojakin löytyy enemmän ja vähemmän säännöllisesti n. kolmen viime vuoden ajalta.

Keväällä 2009 olen painanut näköjään 80 kiloa. Tuo on ensimmäinen merkintä, jonka löysin, mutta jossain niitä on vielä aiemmilta ajoilta. Enimmillään olen painanut n. 85 kiloa. Tuo on muistini mukaan ollut keväällä 2008. Silloin tuli herätys: Ostin vaa'an. Siitä lähtien olen tarkaillut painoani ja elämäntapojani. Ja uskallan kai sanoa, että siitä eteenpäin olen elänyt pääasiassa terveellisesti. Liikunta palasi todenteolla takaisin elämääni. Rupesin tarkkailemaan syömisiäni. En ole koskaan harrastanut mitään ihmedieettejä. Töissä pidimme epävirallista Painonvartijat -ryhmää työkaverin vanhoilla materiaaleilla. Ehkä kuukauden tai kaksi. Sopiva aloitus muutokselle. Painonvartijoiden aikana opin lisäämään kasviksia ruokalautaselle. Kun täyttää puolet lautasesta kasviksilla, niin kaloririkkaampaa ruokaa ei mahdu yhtä paljon ja vatsan saa varmasti täyteen. Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ihan sellaiseen normaaliin: lautasmalli, riittävästi kasviksia ja proteiinia, mahdollisimman vähän huonoja hiilihydraatteja, mutta mikään ei ole täysin kiellettyä. Välillä olen pitänyt herkuttomia kausia. Niillä olen ennemminkin pyrkinyt osoittamaan itselleni omaavani riittävästi henkistä selkärankaa pystyäkseni moiseen kuin käyttänyt laihdutuksen apuna. Ruokapäiväkirjaa olen täyttänyt monia sivuja, mutta se ei jotenkin tunnu minun jutultani eivätkä tulokset ole olleet sen parempia ruokapäiväkirjan kanssa kuin ilmankaan. Keventäjiä ja Kiloklubia olen kokeillut. Työpäivinä käyn pääasiassa ulkona syömässä ja olen kokenut hankalaksi näiden ruokien määrien ja laatujen arvioinnin. Insinöörille suurinpiirtein ei ole tarpeeksi tarkka ;)

Maaliskuussa 2008 liityin liikuntakeskus Elixian jäseneksi. Tämä ajoittuu mielestäni juurikin tuon elämänmuutoksen aloituksen kanssa ajallisesti hyvinkin yksiin. En ole katunut hetkeäkään, vaikka eihän tuo jäsenyys ihan halpa ole. Tykkään ulkoliikunnasta. Käyn juoksemassa, työmatkat kuljen sulan maan aikaan pääasiassa pyörällä ja voi että miten odotan lunta ja pakkasta, että pääsee hiihtämään. Vaikka pidänkin noista lajeista paljon, on huonoja kelejä (jonkun mielestä tekosyitä, mutta minun mielestä riittäviä sellaisia), tutut lajit tuntuvat tylsiltä ja aerobisen treenin rinnalle pitäisi saada myös lihaskuntoharjoitteita. Tästä syystä on hyvä olla vaihtoehtoja. Ennen elämänmuutosta olin tyytyväinen, jos kävin kerran viikossa liikkumassa. Tällä hetkellä ruoskin itseäni armotta, jos liikuntakertoja tulee vain kolme viikossa. Muutos on ollut siis suuri.

Pääasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Mikä siis mättää?

Tällä hetkellä painan 73,0 kiloa. Tässä välillä olen käynyt alimmillaan n. 67 kilossa. Kun töissä on stressaavaa, tekee mieli hakea karkkia tai jäätelöä kaupasta. Välillä taas on kausia, jolloin herkuttomuus ja terveellinen syöminen on helppoa. Silloin myös paino putoaa. Tänä kesänä sellaista ei ole ollut ja paino on hitaasti mutta varmasti noussut toukokuusta kolmisen kiloa ylöspäin. Pituutta minulla on huimaavat 158 cm. Painon nousu pitää saada poikki, koska olen kukonaskeleen päässä merkittävästä lihavuudesta ja sitä en tahdo olla enää ikinä. Normaalipainoinen olen 62-kiloisena. Se on ollut tavoitteeni jo pitkään. Olen painanut suurin piirtein 62 kiloa ylioppilasjuhlien aikaan. Kun lähdin opiskelemaan, painokin lähti salakavalasti nousemaan, joten tuo 62 kiloa on tuostakin syystä merkittävä painolukema. Aina välillä olen haaveillut, miltä tuntuisi, jos paino olisi 5x. En edes muista, koska paino on viimeksi ollut niin alhainen. Normaalipainon tavoittelu tuntuu kuitenkin riittävältä haasteelta tällä hetkellä. Tai kun edes pääsisi alle 70 kilon.

Miten tavoitteeseen sitten päästään? Kiinnitetään huomioita, mitä suuhun pistetään. Yleisesti ottaen kyse on vain hienosäädöstä: annoskoot kuriin, ei herkkuja joka päivä, järkevä ruokarytmi. Liikunnan suhteen yritän pyrkiä viiteen liikuntakertaan viikossa. Viime aikoina on laiskottanut vähän turhan usein. Viime viikon alussa tosin pieni flunssanpoikanen uhkaili, mutta ei sitten tullutkaan. Se aiheutti kuitenkin muutaman sallitun lepopäivän ja sitten liikkumaan lähteminen ei ollutkaan niin helppoa. 

Olen seurannut mielenkiintoisia painonhallintablogeja jo useamman vuoden ajan. Hakenut sieltä vertaistukea ja aina välillä mieleen on pyrkinyt ajatus, että jos minä itsekin. Sitten olen puntaroinut asiaa: riittääkö aika, osaanko kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja mielenkiintoisista aiheista. Suurin piirtein kuukausi sitten perustin tämän blogin. Sen jälkeen olen luonnostellut ensimmäistä tekstiäni. En ole oikein tiennyt, mitä siihen tahdon kirjoittaa. Ja nyt kun oikein istuin alas kirjoittamaan, mitä mielen päällä on, tuntuu, että kirjoitettavia asioita on päässä aivan liikaa. Siksi tämä ensimmäinen teksti on hyvinkin sekava. Varmasti palaan näihin teemoihin useammankin kerran tulevaisuudessa. Ehkä silloin pystyn jäsennellympään tekstiin. Omaksi päiväkirjakseni minä tätä ensisijassa kirjoitan. Täällä on mahdollista purkaa niitä asioita, jotka tähän asti ovat jääneet käsittelemättä. Koska kuitenkin kirjoitan tätä "julkisesti", olisi mukava saada kanssakulkijoita, tsemppareita auttamaan matkalla ja jakamaan kokemuksia.