Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)
Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.
Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)
Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 100 punnerrusta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 100 punnerrusta. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. lokakuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Uusi viikko, uudet kujeet
Huh huh... Ajatuksissa oli lähteä tänään juoksemaan, mutta annoin itselleni luvan jättää sen huomiselle. Töissä oli tänään maanantai. Ei siis mikään ihan paras päivä. Tapojeni vastaisesti otin työkoneen mukaan kotiin, jotta saan luettua muutaman jutun, johon toimistolla ei vain tunnu riittävän aikaa. Muutakin tekemistä riittää.
Palkkioksi ja piristykseksi kävin shoppailemassa. Hiilarihirmukin muistutti, että shoppailu auttaa motivaatiopulaan. Lidliin tuli tänään pyöräilyvaatteita. Kävin hakemassa itselleni lyhyet pyöräilyhousut ja -paidan sekä pyöräilyhanskat, joita minulla kuluu luvattoman monta. Hiihtohanskatkin pysyvät pitempään hyväkuntoisina. Käytin pyörän viime viikolla huollossa ja haaveilin, että pääsisin aloittamaan työmatkapyöräilyn maaliskuun puolella, mutta huonolta näyttää. Toisaalta jos ei maaliskuussa, niin sitten huhtikuussa ;)
Tänä aamuna vaaka näytti 72,6 kiloa. Viime viikkoisen turvotuksen jälkeen on palattu taas tuttuihin ja turvallisiin lukuihin. Viime viikolla oli normaalia enemmän kyläilyä, jossa joka paikassa oli leivottu jotain. Vaikka kohtuus säilyikin, tuli herkkuja syötyä silti normaalia enemmän. Onneksi se ei näkynyt vaa'an lukemassa. ELC alkaa huomenna, joten tästä eteenpäin on tavoitteena keskimäärin puolen kilon pudotus viikossa. Nyt tavoite on selkeänä mielessä, joten enää pitää miettiä ja toteuttaa keinot, joilla se tavoitetaan.
Viime viikon liikunnat:
Ihan hyvä viikko. Viikonlopun liikunnat menivät reissaamisen takia vähän eri lailla kun meinasin, mutta eipä se haittaa. Olen melko varma, että punnersin kolmannenkin päivän punnerrukset, mutta en ole merkannut sitä mihinkään. Siirryn joka tapauksessa nyt nelosviikolle. Alkaa tuo kolmosviikko jo puuduttaa ja punnerrukset sinänsä tuntuvat sujuvan, vaikka ne eivät välttämättä aina huvitakaan.
Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: lepo
Ti: juoksu
Ke: Elixia Power / sali
To: juoksu
Pe: UKK-kävelytesti
La: lepo
Su: juoksu
Ilmoittauduin Tampere puolimaratonille. Työnantajanihan tarjoaa osallistumisen ja ilmeisesti lähtijöitä on tulossa ihan mukavasti. Sovimme muutaman työkaverin kanssa, että pyrimme käymään yhteislenkillä 1-2 kertaa viikossa. Ihan mukava, että joku on raahaamassa, jos aina ei itseä huvittaisikaan.
Toivottavasti teillä on energisempi viikon alku kuin minulla. Juuri nyt tarvitsisin ehkä aurinkoa enemmän kuin tuota harmaata keliä ja loskaa. Onneksi ELC alkaa huomenna ja rikkoo tätä harmaata arkea, joka juuri nyt ehkä vähän ahdistaa. Pääsiäiseenkään ei ole enää pitkä aika ja kyllä se kevätkin tulee ihan kohta :)
Palkkioksi ja piristykseksi kävin shoppailemassa. Hiilarihirmukin muistutti, että shoppailu auttaa motivaatiopulaan. Lidliin tuli tänään pyöräilyvaatteita. Kävin hakemassa itselleni lyhyet pyöräilyhousut ja -paidan sekä pyöräilyhanskat, joita minulla kuluu luvattoman monta. Hiihtohanskatkin pysyvät pitempään hyväkuntoisina. Käytin pyörän viime viikolla huollossa ja haaveilin, että pääsisin aloittamaan työmatkapyöräilyn maaliskuun puolella, mutta huonolta näyttää. Toisaalta jos ei maaliskuussa, niin sitten huhtikuussa ;)
Tänä aamuna vaaka näytti 72,6 kiloa. Viime viikkoisen turvotuksen jälkeen on palattu taas tuttuihin ja turvallisiin lukuihin. Viime viikolla oli normaalia enemmän kyläilyä, jossa joka paikassa oli leivottu jotain. Vaikka kohtuus säilyikin, tuli herkkuja syötyä silti normaalia enemmän. Onneksi se ei näkynyt vaa'an lukemassa. ELC alkaa huomenna, joten tästä eteenpäin on tavoitteena keskimäärin puolen kilon pudotus viikossa. Nyt tavoite on selkeänä mielessä, joten enää pitää miettiä ja toteuttaa keinot, joilla se tavoitetaan.
Viime viikon liikunnat:
Ihan hyvä viikko. Viikonlopun liikunnat menivät reissaamisen takia vähän eri lailla kun meinasin, mutta eipä se haittaa. Olen melko varma, että punnersin kolmannenkin päivän punnerrukset, mutta en ole merkannut sitä mihinkään. Siirryn joka tapauksessa nyt nelosviikolle. Alkaa tuo kolmosviikko jo puuduttaa ja punnerrukset sinänsä tuntuvat sujuvan, vaikka ne eivät välttämättä aina huvitakaan.
Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: lepo
Ti: juoksu
Ke: Elixia Power / sali
To: juoksu
Pe: UKK-kävelytesti
La: lepo
Su: juoksu
Ilmoittauduin Tampere puolimaratonille. Työnantajanihan tarjoaa osallistumisen ja ilmeisesti lähtijöitä on tulossa ihan mukavasti. Sovimme muutaman työkaverin kanssa, että pyrimme käymään yhteislenkillä 1-2 kertaa viikossa. Ihan mukava, että joku on raahaamassa, jos aina ei itseä huvittaisikaan.
Toivottavasti teillä on energisempi viikon alku kuin minulla. Juuri nyt tarvitsisin ehkä aurinkoa enemmän kuin tuota harmaata keliä ja loskaa. Onneksi ELC alkaa huomenna ja rikkoo tätä harmaata arkea, joka juuri nyt ehkä vähän ahdistaa. Pääsiäiseenkään ei ole enää pitkä aika ja kyllä se kevätkin tulee ihan kohta :)
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Virkistynyt ja rento Aku!
Onpas mukava viikonloppu takana! Pienestä univelasta huolimatta olen täynnä tarmoa kohtaamaan uuden viikon mukanaan tuomat haasteet. Näiden reissujen jälkeen muistan aina olla kiitollinen, kuinka mukavia työkavereita minulla onkaan. Vaikka työtehtävät eivät aina kaikkein mukavimpia olekaan, niin työssäjaksamista auttaa paljon, kun meidän työyhteisössämme on niin hyvä henki. :)
Perjantai- ja lauantai-iltoina rentouduimme, mutta lauantaina päivällä suurin osa suuntasi Tahkon rinteisiin. Minä lähdin yhden työkaverin kanssa hiihtämään. Aamukahvipöydässä mietin vielä, että jos tänään hiihtelisin vain helppoja sinisiä latuja pitkin. Kun tämä työkaveri soitti ja kysyi, että lähdetäänkö kiertämään Tahkovuori, vastasin heti, että mennään vaan ;) Kyseisellä retkiladulla riittää korkeuseroja. Latu lähtee järvenjäältä ja viiden kilometrin hiihdon jälkeen voi katsella samaista järveä melkoisen paljon korkeammalta. Alun nousut olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta matkan edetessä lumi alkoi kostumaan ja sukset eivät ihan hirveästi luistaneet. Puolen välin tasaisilla osuuksilla oli vastatuuli. Useampaan kertaan pysähdyimme levähtämään ja toteamaan, että onpas raskasta. Kun pääsimme takaisin mökille, olimme aika poikki, mutta tyytyväisiä, että ei mennyt koko viikonloppu ihan hunningolla.
Viikonlopun hintana vaaka näytti aamulla 73,8 kiloa. Tuossa on enemmän tai vähemmän turvotusta, joten en kirjaa tuotakaan "virallisesti" mihinkään. Maanantaiaamu ei ole kaikkein paras punnitusaika, koska viikonlopun syömiset eivät ole niin vakiot kuin viikolla. Tosin aika harvoin on sellainen aika, että mitään epävarmuustekijöitä ei olisi.
Viikon liikunnat:
Yllättävän paljon liikuntasuorituksia ottaen huomioon, että viime viikolla oli kiireitä ihan riittämiin. Lauantain hiihto jää todennäköisesti tämän talven viimeiseksi. Päivät alkavat olla jo sen verran lämpöisiä, että juoksubaanat kutsuvat puoleensa. Punnerrukset puuttuvat. Tällä viikolla taas ryhdistäydyn ja jatkan viikkoa kolme - edelleen :)
Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: juoksu
Ti: Elixia Power
Ke: lepo
To: juoksu
Pe: lepo
La: kävely/juoksu/kuntosali
Su: juoksu
Juuri tällä hetkellä keli näyttää kyllä aika jännältä. Saa nähdä, saanko itseni kammettua pihalle, kun kotiin pääsen.
Perjantai- ja lauantai-iltoina rentouduimme, mutta lauantaina päivällä suurin osa suuntasi Tahkon rinteisiin. Minä lähdin yhden työkaverin kanssa hiihtämään. Aamukahvipöydässä mietin vielä, että jos tänään hiihtelisin vain helppoja sinisiä latuja pitkin. Kun tämä työkaveri soitti ja kysyi, että lähdetäänkö kiertämään Tahkovuori, vastasin heti, että mennään vaan ;) Kyseisellä retkiladulla riittää korkeuseroja. Latu lähtee järvenjäältä ja viiden kilometrin hiihdon jälkeen voi katsella samaista järveä melkoisen paljon korkeammalta. Alun nousut olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta matkan edetessä lumi alkoi kostumaan ja sukset eivät ihan hirveästi luistaneet. Puolen välin tasaisilla osuuksilla oli vastatuuli. Useampaan kertaan pysähdyimme levähtämään ja toteamaan, että onpas raskasta. Kun pääsimme takaisin mökille, olimme aika poikki, mutta tyytyväisiä, että ei mennyt koko viikonloppu ihan hunningolla.
Viikonlopun hintana vaaka näytti aamulla 73,8 kiloa. Tuossa on enemmän tai vähemmän turvotusta, joten en kirjaa tuotakaan "virallisesti" mihinkään. Maanantaiaamu ei ole kaikkein paras punnitusaika, koska viikonlopun syömiset eivät ole niin vakiot kuin viikolla. Tosin aika harvoin on sellainen aika, että mitään epävarmuustekijöitä ei olisi.
Viikon liikunnat:
Yllättävän paljon liikuntasuorituksia ottaen huomioon, että viime viikolla oli kiireitä ihan riittämiin. Lauantain hiihto jää todennäköisesti tämän talven viimeiseksi. Päivät alkavat olla jo sen verran lämpöisiä, että juoksubaanat kutsuvat puoleensa. Punnerrukset puuttuvat. Tällä viikolla taas ryhdistäydyn ja jatkan viikkoa kolme - edelleen :)
Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: juoksu
Ti: Elixia Power
Ke: lepo
To: juoksu
Pe: lepo
La: kävely/juoksu/kuntosali
Su: juoksu
Juuri tällä hetkellä keli näyttää kyllä aika jännältä. Saa nähdä, saanko itseni kammettua pihalle, kun kotiin pääsen.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Hyvä Kappa! :)
Huh huh... Olipas jännittävä lopetus ampumahiihdon MM-kisoille! :) Kisathan eivät tähän mennessä ole menneet suomalaisilta niin hyvin kuin on odotettu. Kaisa Mäkäräinen sai kuitenkin käännettyä alavireiset kisat plussan puolelle yhteislähdön pronssimitalilla. Hienosti venytty! Itsestäni ei olisi ikinä ampumahiihtäjäksi. Niin hirveästi kädet tärisivät ampumapaikalla, vaikka metriäkään en ole itse hiihtänyt :D
Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.
Menneen viikon liikunnat:
Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)
Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:
Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo
Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.
Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.
Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!
Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.
Menneen viikon liikunnat:
Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)
Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:
Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo
Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.
Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.
Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Hengissä
Kuten lupailin, niin olin hiljaa viime viikolla. Ei ollut oikein mitään kerrottavaa. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka selvisin lopultakin punnerrushaasteen kolmannen viikon kaikista kolmesta harjoituskerrasta. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka olisi tehnyt hirveästi mieli jo juoksemaan (paitsi kun katsoin pihalla olevia loskakasoja). Olisin voinut kertoa, kuinka paniikki tulevasta hiihdosta lisääntyi viikonloppua kohden. Maltoin kuitenkin mieleni ja otin viime viikon hyvin kevyesti liikunnan suhteen ja riittävän raskaasti ruokailujen puolesta.
Viime viikon liikunnat:
Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.
Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)
Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.
Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)
Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.
Viime viikon liikunnat:
Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.
Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)
Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.
Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)
Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Hiihtämässä
Näillä keleillä hiihtäminen on innotuksesta huolimatta miellyttävämpi liikuntamuoto kuin juokseminen. Vaikka ladut olivat uudesta lumesta pehmeät, ei se haitannut läheskään yhtä paljon kuin eilen juostessa. Ylämäkiä kivutessa kirosin välillä hiihtämistä, mutta pääasiassa oli kivaa. Kelikin oli hiihtämiseen oikein mukava, joten yksin ei tarvinnut ladulla suihkia. Suurin osa hiihti perinteistä, joten luistelu-uralla sai hiihtää ilman tungosta. Erityisesti minua hymyilyttää ne pienet hiihtäjät, joiden jalat juuri ja juuri ylttävät perinteisen uriin :) Ihanaa, että vanhemmat jaksavat viedä lapsiaan hiihtämään.
Tuo mielialan vaihtelu lenkin aikana on minulle muuten ihan normaalia. Olen melkoisen temperamenttinen. Pienempänä saatoin heittää sauvat penkkaan sata metriä ennen maalia ja päätin, että minua ei huvita enää hiihtää. Nykyisin sadattelen vain mielessäni (no, ehkä joskus ihan vähän ääneen ;) ja jatkan matkaa.
Viikon liikunnat:
Taisi mennä juuri suunnitelmani mukaan. Aika harvinaista. Muistin jopa punnertaakin. Voihan huokaus! Viisi punnerrusta kerralla tuntuu hirveän raskaalta. Silti en tarvitse koko sitä lepoaikaa, jonka ohjelma minulle sarjojen välille lupaa ja viimeiseen sarjaan jaksan punnertaa reilusti sen, mitä vaaditaan. Kai sitä pitäisi vaan laittaa itsensa puristamaan vähän enemmän, kun ihan selvästi kuitenkin jaksaisin.
Ensi viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: (luistelu)
Ti: Power
Ke: kevyt juoksu/luistelu
To: lepo
Pe: (Zumba)
La: KK-luistelu
Su: lepo tai kävelylenkki
Jalat tuntuivat tänään hiihtäessä jo aika raskailta. Ensi viikko täytyy siis ottaa vähän kevennellen, jotta olen lauantaina parhaassa mahdollisessa tikissä :) Täysin ei voi kuitenkaan lepäämäänkään jäädä tai kroppa laiskistuu. Mennään siis täysin fiiliksen mukaan ja itseään kuulostellen. Luistelemassa täytyy kuitenkin vielä käydä.
Muistakaapa käydä äänestämässä!
Tuo mielialan vaihtelu lenkin aikana on minulle muuten ihan normaalia. Olen melkoisen temperamenttinen. Pienempänä saatoin heittää sauvat penkkaan sata metriä ennen maalia ja päätin, että minua ei huvita enää hiihtää. Nykyisin sadattelen vain mielessäni (no, ehkä joskus ihan vähän ääneen ;) ja jatkan matkaa.
Viikon liikunnat:
Taisi mennä juuri suunnitelmani mukaan. Aika harvinaista. Muistin jopa punnertaakin. Voihan huokaus! Viisi punnerrusta kerralla tuntuu hirveän raskaalta. Silti en tarvitse koko sitä lepoaikaa, jonka ohjelma minulle sarjojen välille lupaa ja viimeiseen sarjaan jaksan punnertaa reilusti sen, mitä vaaditaan. Kai sitä pitäisi vaan laittaa itsensa puristamaan vähän enemmän, kun ihan selvästi kuitenkin jaksaisin.
Ensi viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: (luistelu)
Ti: Power
Ke: kevyt juoksu/luistelu
To: lepo
Pe: (Zumba)
La: KK-luistelu
Su: lepo tai kävelylenkki
Jalat tuntuivat tänään hiihtäessä jo aika raskailta. Ensi viikko täytyy siis ottaa vähän kevennellen, jotta olen lauantaina parhaassa mahdollisessa tikissä :) Täysin ei voi kuitenkaan lepäämäänkään jäädä tai kroppa laiskistuu. Mennään siis täysin fiiliksen mukaan ja itseään kuulostellen. Luistelemassa täytyy kuitenkin vielä käydä.
Muistakaapa käydä äänestämässä!
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Menneet ja tulevat liikunnat
Viime viikon liikunnat:
Monipuolisuuteen olen tyytyväinen. Punnerrushaasteen unohdin.. siis ihan rehellisesti unohdin. Ensi viikolle laitan kännykkään hälytykset.
Tänään juokseminen tuntui kivalta. Reilusta pakkasesta huolimatta kiersin pidemmän lenkin kuin alunperin oli tarkoitus. Sykkeet nousivat turhan ylös, mutta meno tuntui siitä huolimatta kevyeltä. Loppuvuodesta vaivanneesta haluttomuudesta ei ole tietoakaan. Juuri nyt urheilu tuntuu kivalta! :)
Kiitokset muuten jokaiselle Heiaheia -kaverilleni. Kannustukset tuntuvat kivoilta! :)
Ensi viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: luistelu
Ti: Power
Ke: hiihto/juoksu
To: kuntosali
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: hiihto/juoksu/Xycling
Loppuviikon osalta suunnitelma on vielä täysin auki. En tiedä, missä viikonlopun vietän ja paikka vaikuttaa suunnitelmiini. Yksi lepopäivä lisääkään ei haittaa mitään :)
Odotan innokkaana uutta viikkoa! Vaa'allekin hyppään huomenaamulla, mutta yritän olla ottamatta suurempaa pulttia sen lukemasta. Eilen illalla söin jäätelöäkin. Ihan omasta halustani ja hyvällä omallatunnolla. Ja tiedättekö, ei ollut pakko tuhota koko Aino Ihana maitosuklaa -tonkkaa (Quantinan suosituksesta) kerralla. Jäi vielä toiseen ja tarvittaessa kolmanteenkin kertaan :)
Oikein riemukasta ja raikasta uutta viikkoa!
Monipuolisuuteen olen tyytyväinen. Punnerrushaasteen unohdin.. siis ihan rehellisesti unohdin. Ensi viikolle laitan kännykkään hälytykset.
Tänään juokseminen tuntui kivalta. Reilusta pakkasesta huolimatta kiersin pidemmän lenkin kuin alunperin oli tarkoitus. Sykkeet nousivat turhan ylös, mutta meno tuntui siitä huolimatta kevyeltä. Loppuvuodesta vaivanneesta haluttomuudesta ei ole tietoakaan. Juuri nyt urheilu tuntuu kivalta! :)
Kiitokset muuten jokaiselle Heiaheia -kaverilleni. Kannustukset tuntuvat kivoilta! :)
Ensi viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: luistelu
Ti: Power
Ke: hiihto/juoksu
To: kuntosali
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: hiihto/juoksu/Xycling
Loppuviikon osalta suunnitelma on vielä täysin auki. En tiedä, missä viikonlopun vietän ja paikka vaikuttaa suunnitelmiini. Yksi lepopäivä lisääkään ei haittaa mitään :)
Odotan innokkaana uutta viikkoa! Vaa'allekin hyppään huomenaamulla, mutta yritän olla ottamatta suurempaa pulttia sen lukemasta. Eilen illalla söin jäätelöäkin. Ihan omasta halustani ja hyvällä omallatunnolla. Ja tiedättekö, ei ollut pakko tuhota koko Aino Ihana maitosuklaa -tonkkaa (Quantinan suosituksesta) kerralla. Jäi vielä toiseen ja tarvittaessa kolmanteenkin kertaan :)
Oikein riemukasta ja raikasta uutta viikkoa!
tiistai 10. tammikuuta 2012
Ärsyttävän positiivinen postaus
Pitää tulla tännekin hehkuttamaan, kuinka hyvä fiilis nyt on :)
Liikuntasuunnitelmaan olin merkinnyt tälle päivälle hiihdon tai luistelun. Aamulla ajattelin, että tänään on hiihtopäivä. Vähän harkitsin jumppakamppeiden mukaan ottamista töihin, että tarvittaessa voisin korvata hiihdon tiistain perinteisellä Powerilla, mutta jos ei ole vaihtoehtoja, niin töiden jälkeen on pakko mennä hiihtämään. Niinpä... ;) Töiden jälkeen väsytti ja oli tosi valju olo. Ajattelin, että eihän minun ole mikään pakko tehdä mitään, jos ei huvita. Kotona valittelin, että ajattelin mennä hiitämään, mutta en oikein jaksaisi. Sain suosituksen 20 minuutin päiväunista. No mikä ettei, kyllähän minä tykkään nukkua... :) Onneksi herätys oli tilattu, muuten olisin voinut nukkua pidempäänkin. En varsinaisesti edes nukahtanut, olin hetken pienessä horteessa. Mutta herättyäni olin ihan kuin toinen ihminen. Naureskelin, että jos minä nyt kuitenkin käyn siellä hiihtämässä. Power naps rulettaa! :)
Kamppeet päälle, sukset kainaloon ja ladun varteen. Mitä lähemmäs latua tulin, sitä enemmän minua alkoi hymyilyttää. Hieman ihmettelin, kun latu ei ollutkaan valaistu. Laitoin sukset jalkaan ja ajattelin, että hiihdetään sitten pimeässä. (Joo, tiedän, ihan pimeetä toimintaa! ;) Naapurikunnan puolella latu onneksi oli valaistu, eli ei tarvinnutkaan hiihtää pimeässä koko matkaa. Keli oli mitä mainioin. Luisto oli niin hyvä, että se vei melkein hiihdosta kaiken nautinnon. Olisin voinut hiihtää pitempäänkin, mutta ajattelin ottaa alun rauhassa. Matkaa kertyi 6,3 kilometriä ja aikaa siihen kului 38:24. Vaikka yhtä pidempää ylämäkeä lukuunottamatta meno tuntui kevyeltä, keskisyke oli 180 ja maksimi 200. Kannattaa luottaa tunteeseen! ;)
Kotiin päästyäni saunoin ja söin. Sen lähemmän nirvanaa en usko pääseväni!
Aloitin punnerrushaasteen tänään alusta. Ensimmäinen viikko ja helpoin sarake. Polvet ilmassa. Voin vain ihmetellä, miten olen jaksanut punnertaa sata kertaa :)
Loppuun vielä yksi linkkivinkki: Iltasanomien juoksukoulu on taas alkanut.
Liikuntasuunnitelmaan olin merkinnyt tälle päivälle hiihdon tai luistelun. Aamulla ajattelin, että tänään on hiihtopäivä. Vähän harkitsin jumppakamppeiden mukaan ottamista töihin, että tarvittaessa voisin korvata hiihdon tiistain perinteisellä Powerilla, mutta jos ei ole vaihtoehtoja, niin töiden jälkeen on pakko mennä hiihtämään. Niinpä... ;) Töiden jälkeen väsytti ja oli tosi valju olo. Ajattelin, että eihän minun ole mikään pakko tehdä mitään, jos ei huvita. Kotona valittelin, että ajattelin mennä hiitämään, mutta en oikein jaksaisi. Sain suosituksen 20 minuutin päiväunista. No mikä ettei, kyllähän minä tykkään nukkua... :) Onneksi herätys oli tilattu, muuten olisin voinut nukkua pidempäänkin. En varsinaisesti edes nukahtanut, olin hetken pienessä horteessa. Mutta herättyäni olin ihan kuin toinen ihminen. Naureskelin, että jos minä nyt kuitenkin käyn siellä hiihtämässä. Power naps rulettaa! :)
Kamppeet päälle, sukset kainaloon ja ladun varteen. Mitä lähemmäs latua tulin, sitä enemmän minua alkoi hymyilyttää. Hieman ihmettelin, kun latu ei ollutkaan valaistu. Laitoin sukset jalkaan ja ajattelin, että hiihdetään sitten pimeässä. (Joo, tiedän, ihan pimeetä toimintaa! ;) Naapurikunnan puolella latu onneksi oli valaistu, eli ei tarvinnutkaan hiihtää pimeässä koko matkaa. Keli oli mitä mainioin. Luisto oli niin hyvä, että se vei melkein hiihdosta kaiken nautinnon. Olisin voinut hiihtää pitempäänkin, mutta ajattelin ottaa alun rauhassa. Matkaa kertyi 6,3 kilometriä ja aikaa siihen kului 38:24. Vaikka yhtä pidempää ylämäkeä lukuunottamatta meno tuntui kevyeltä, keskisyke oli 180 ja maksimi 200. Kannattaa luottaa tunteeseen! ;)
Kotiin päästyäni saunoin ja söin. Sen lähemmän nirvanaa en usko pääseväni!
Aloitin punnerrushaasteen tänään alusta. Ensimmäinen viikko ja helpoin sarake. Polvet ilmassa. Voin vain ihmetellä, miten olen jaksanut punnertaa sata kertaa :)
Loppuun vielä yksi linkkivinkki: Iltasanomien juoksukoulu on taas alkanut.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Menneitä ja tulevia liikuntoja
Viime viikon liikunnat:
Alkuviikosta liian lyhyet yöunet edellyttivät lepoa liikunnasta (ja kaikesta muusta paitsi työstä). Siitä huolimatta kolme liikuntapäivää viikossa on ihan hyvä. Eihän se riitä jatkuvasti, mutta hyvä pohja, minkä päälle rakentaa. Tämän viikkoiset liikunnat olivat senkin takia hyviä, että nautin joka kerrasta. Olin innoissani lähdössä lenkille ja nautin joka hetkestä.
***
Liikuntasuunnitelma viikolle 2:
Ma: juoksu/kuntosali
Ti: hiihto/luistelu
Ke: Power
To: hiihto/luistelu
Pe: lepo
La: juoksu/kuntosali
Su: hiihto
Rohkeasti laitoin nyt tuon kuntosalin tuonne suunnitelmaan. Saas nähdä, miten tässä käy :) Lepopäiviä tuli näköjään vain yksi, mutta olen niin innoissani, etten malttaisi jättää yhtään liikuntakertaa pois. Jos viikon aikana alkaa väsyttää, niin kevennetään sitten.
Ensi viikolla jatkan myös punnerrushaastetta. Tai oikeastaan aloitan alusta. Ilman polvien tukea. Minun piti jo aloittaa tällä viikolla, mutta ei kiinnostanut yhtään. Olin korviani myöten täynnä punnertamista. Ei yksi väliviikko mitään haittaa ja nyt olen täynnä uutta intoa jatkamaan.
Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Kalevan kierros taas alkaa. Ensimmäinen laji on luistelu. Rataluistelu oli minulle ainut täysin uusi laji ennen kierrosta. Luistelumatka on 20 km ja se luistellaan Oulunkylän tekojääradalla Helsingissä. Viime vuonna minulla meni tuohon matkaan noin 1:15. Ajallisesti tuo on Kierroksen lajeista selvästi lyhyin. Osin siksi se on kuntotekijöiden kannalta helpoin laji, tekniikaltaan selvästi haastavin. Suurimmalle rasitukselle joutuu selkä. Luisteluasennon kannatteleminen on raskasta.
Tänä talvena harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella kurjat. Vain tekojäillä on päässyt luistelemaan ja lähiympäristöstä ei sellaisia löydy. Yleensä luonnonjäille pääsee syksyllä jo pitkälti ennen lumentuloa ja jääolosuhteet ovatkin juuri silloin parhaat. Tänä vuonna jäät tulivat järviin myöhään ja päälle satoi heti lunta. Onneksi Tampereella on jääkiekkokaukaloiden ympärille jäädytetty luistelualue. Sinne ajattelin suunnata kokeilemaan luistelua, etten sentään ihan ensimmäistä kertaa ole luistimilla kisassa :) Luistelu on laji, jota ei ilman Kalevan kierrosta tulisi harrastettua. Tai voiko muutamaa kertaa vuodessa sanoa nytkään harrastamiseksi ;)
Rataluisteluun parhaiten sopivat pikaluistimet. Minä luistelen kuitenkin äitillä lainatuilla retkiluistimilla, jotka kiinnitetään hiihtomonoon. Osa näytti olevan matkassa hokkareillakin. Vuosi sitten kirosin jokaikisen kaarteen matkalla. Retkiluistimet on tarkoitettu nimensä mukaisesti luonnonjäälle pitkille matkoille. Niiden kääntöominaisuudet eivät ole erityisen hyvät. Kun varsinkin kaarreluistelutekniikkani on vähäisen harjoittelun takia huono, vauhti suorastaan pysähtyi jokaisessa kaarteessa. Selvisin kuitenkin läpi enkä edes kaatunut kertaakaan :) Sama on tavoitteena tänäkin vuonna.
Jos netin sääsivustot kuluisivat, niin minulla ne olisivat jo puhki :) Yleensäkin käyn pari kertaa päivässä, mutta viime viikolla ja varsinkin nyt vapaiden aikana olen käynyt niillä ihan liikaa. Onneksi ne näyttävät oikein mieleisiä ennusteita.
Sellaista tällä kertaa. Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! :)
Alkuviikosta liian lyhyet yöunet edellyttivät lepoa liikunnasta (ja kaikesta muusta paitsi työstä). Siitä huolimatta kolme liikuntapäivää viikossa on ihan hyvä. Eihän se riitä jatkuvasti, mutta hyvä pohja, minkä päälle rakentaa. Tämän viikkoiset liikunnat olivat senkin takia hyviä, että nautin joka kerrasta. Olin innoissani lähdössä lenkille ja nautin joka hetkestä.
***
Liikuntasuunnitelma viikolle 2:
Ma: juoksu/kuntosali
Ti: hiihto/luistelu
Ke: Power
To: hiihto/luistelu
Pe: lepo
La: juoksu/kuntosali
Su: hiihto
Rohkeasti laitoin nyt tuon kuntosalin tuonne suunnitelmaan. Saas nähdä, miten tässä käy :) Lepopäiviä tuli näköjään vain yksi, mutta olen niin innoissani, etten malttaisi jättää yhtään liikuntakertaa pois. Jos viikon aikana alkaa väsyttää, niin kevennetään sitten.
Ensi viikolla jatkan myös punnerrushaastetta. Tai oikeastaan aloitan alusta. Ilman polvien tukea. Minun piti jo aloittaa tällä viikolla, mutta ei kiinnostanut yhtään. Olin korviani myöten täynnä punnertamista. Ei yksi väliviikko mitään haittaa ja nyt olen täynnä uutta intoa jatkamaan.
Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Kalevan kierros taas alkaa. Ensimmäinen laji on luistelu. Rataluistelu oli minulle ainut täysin uusi laji ennen kierrosta. Luistelumatka on 20 km ja se luistellaan Oulunkylän tekojääradalla Helsingissä. Viime vuonna minulla meni tuohon matkaan noin 1:15. Ajallisesti tuo on Kierroksen lajeista selvästi lyhyin. Osin siksi se on kuntotekijöiden kannalta helpoin laji, tekniikaltaan selvästi haastavin. Suurimmalle rasitukselle joutuu selkä. Luisteluasennon kannatteleminen on raskasta.
Tänä talvena harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella kurjat. Vain tekojäillä on päässyt luistelemaan ja lähiympäristöstä ei sellaisia löydy. Yleensä luonnonjäille pääsee syksyllä jo pitkälti ennen lumentuloa ja jääolosuhteet ovatkin juuri silloin parhaat. Tänä vuonna jäät tulivat järviin myöhään ja päälle satoi heti lunta. Onneksi Tampereella on jääkiekkokaukaloiden ympärille jäädytetty luistelualue. Sinne ajattelin suunnata kokeilemaan luistelua, etten sentään ihan ensimmäistä kertaa ole luistimilla kisassa :) Luistelu on laji, jota ei ilman Kalevan kierrosta tulisi harrastettua. Tai voiko muutamaa kertaa vuodessa sanoa nytkään harrastamiseksi ;)
Rataluisteluun parhaiten sopivat pikaluistimet. Minä luistelen kuitenkin äitillä lainatuilla retkiluistimilla, jotka kiinnitetään hiihtomonoon. Osa näytti olevan matkassa hokkareillakin. Vuosi sitten kirosin jokaikisen kaarteen matkalla. Retkiluistimet on tarkoitettu nimensä mukaisesti luonnonjäälle pitkille matkoille. Niiden kääntöominaisuudet eivät ole erityisen hyvät. Kun varsinkin kaarreluistelutekniikkani on vähäisen harjoittelun takia huono, vauhti suorastaan pysähtyi jokaisessa kaarteessa. Selvisin kuitenkin läpi enkä edes kaatunut kertaakaan :) Sama on tavoitteena tänäkin vuonna.
Jos netin sääsivustot kuluisivat, niin minulla ne olisivat jo puhki :) Yleensäkin käyn pari kertaa päivässä, mutta viime viikolla ja varsinkin nyt vapaiden aikana olen käynyt niillä ihan liikaa. Onneksi ne näyttävät oikein mieleisiä ennusteita.
Sellaista tällä kertaa. Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! :)
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Onnea uudelle vuodelle
Kauan odotettu vuosi 2012 on vihdoinkin täällä. Mitään suurempia uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Jatkan samalla linjalla kuin tähän asti. Suunta on oikea, vähän pitää vain skarpata. Tai no, lupasinhan MinttuK:lle viettää karkittoman vuoden. Onhan se aika suuri lupaus. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta minä pystyn siihen :) Odotan kovasti kuluvan vuoden haasteita: Kalevan kierros jatkuu tammikuun lopulla. Varalassa toivon tapaavani mahdollisimman monta blogituttua. Muutamaan muuhunkin urheilutapahtumaan tulen seuraavan vuoden aikana osallistumaan. Ehkä kuitenkin vielä enemmän odotan sitä arkista puurtamista: kevättalven hiihtolenkkejä, kevään ensimmäistä juoksua sulalla tiellä, niitäkin kertoja, kun ei tunnu kulkevan ihan niin hyvin. Ehdin vuoden aikana ihmetellä monta kertaa Suomen vuodenaikoja: talvi-illan keinovalaistulla ladulla pakkasen nipistellessä poskia on vaikea uskoa, että kesällä voi juosta pikkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Huippua! Molemmat kelit ja kaikki siitä väliltä.
Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:
Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.
Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!
Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)
Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:
Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.
Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!
Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)
tiistai 27. joulukuuta 2011
Uuden vuoden odottelua
Ei, tämä ei ole se teksti, jossa aloitetaan huomenna :) Periaatteessa mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa, mutta vuodenvaihteessa on vain jotain taikaa.
Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.
Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)
***
Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)
Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.
Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu.
Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.
Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)
Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.
Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)
***
Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)
Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.
Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu.
Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.
Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)
Tunnisteet:
100 punnerrusta,
juoksu,
lihaskunto,
liikunta,
loma,
tavoite
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Joulustressi
Niin se joulustressi saavutti minut, vaikka kuinka olen sitä yrittänyt vältellä. Lähinnä aikataulut muuttuvat joka päivä, mikä aiheuttaa näin säntilliselle ihmiselle kuin minä melkoisia paineita. Toisaalta tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsenkin joululoman viettoon jo huomenna, kun alunperin oli tarkoitus tulla vielä perjantaina töihin. Se vain tarkoittaa, että pitää vähän pidentää päivää ja ennen perjantaita ei ehdi liikkumaan. Eilen kuitenkin kävin tunnin spinningissä ja aloitin punnerrushaasteen kuudennen viikon. Päivät eivät ole veljiä punnerrustenkaan osalta. Viime viikolla oli vahva olo jokaisena punnerruspäivänä. Eilen tuntui jo ensimmäisten punnerrusten aikana tosi raskaalta. Taistelin kuitenkin kaikki ohjelmaan merkityt toistot kasaan: 25+30+20+15+40. Pahalta tuntui, mutta oli se sen arvoista! Ehkä huomenna tuntuu helpommalta :)
Enää kolme yötä jouluun!
Enää kolme yötä jouluun!
lauantai 17. joulukuuta 2011
Aika kiitää!
Hirveää vauhtia kuluvat arkiviikot (puhumattakaan viikonlopuista!). Enää viikko jouluun!
Tämän viikon liikuntasuunnitelma piti hyvin. Keskiviikkona kävin Powerissa ja torstaina 45 minuutin EasyXyclingissa ja 15 minuutin Elixia Shapessa. Viimeksi mainittu on keskivartalon lihaksiin keskittyvä lihaskuntojumppa. Tänään pistin nastalenkkarit jalkaan ja kävin palauttamassa juosten kirjaston lainakirjat. Poispäin tullessa ajattelin fiilistellä ja juosta tulevaa hiihtolatua pitkin. Latupohjaa ei tietenkään ollut hiekoitettu ja pohja oli hyvin jäinen. Jopa niin jäinen, että katsoin parhaaksi juosta nastoillakin polun reunaa pitkin, jossa jää oli vähän pehmeämpää ja nastat saivat otteen alustasta. Jäinen alusta nosti sykettä, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä juosta ulkona valoisaan aikaan. Aikaa lenkkiin kului tasan tunti ja matkaa kertyi 6,3 kilometriä. Tämä oli myös syksyn liikuntahaasteen 60. liikuntakerta. Se haaste tuli siis selätettyä :)
Tällä viikolla olen myös jatkanut punnerrushaastetta. Pelkäsin etukäteen tätä viidettä viikkoa. Koska seurasin helpointa saraketta, sarjojen toistomäärät eivät olleet suuria. Kuitenkin toisen ja kolmannen päivän sarjojen määrät kasvoivat viidestä kahdeksaan ja palautusaika lyheni 90 ja 120 sekunnista 45 sekuntiin. Huomaa, että aletaan lähestyä ohjelman loppua. Tähän asti on tehty koko ajan piteneviä sarjoja pitkähköillä palautuksilla. Nyt aletaan lyhyempien palautusten kautta valmistautumaan 100 kerralla tehtävään punnerrukseen. Tämä viides viikko meni yllättävän hyvin. Viimeisessä sarjassa tehtävät maksimit ovat olleet 5-10 punnerrusta enemmän kuin on ollut vähintään vaadittu määrä. Tässä vaiheessa pitäisi tehdä välitesti, mutta jätän sen väliin ja siirryn luottavaisin mielin ensi viikolla kuudennen viikon pariin. Teen punnerrukset helpoimman sarakkeen mukaan. Jos en jouluna jaksa vielä tehdä 100 punnerrusta, välipäivinä voin vielä toistaa kuudennen viikon ja tulevan vuoden puolella pääsen siirtymään ilman polvien tukea tehtävien punnerrusten pariin.
Joulun alla syömisten tarkkailu on osoittautunut hankalaksi. Niinpä en ole pitänyt lukua jokaisesta suklaakonvehdista, jonka olen syönyt. Pelkäsin vähän, että jos annan mielessäni itselleni siimaa, karkaako polle kokonaan hallinnasta. Toistaiseksi kohtuus on kuitenkin säilynyt jopa erinomaisesti. Vielä ensi viikon kun saisin sinniteltyä siten, että en löisi hommaa läskiksi, niin sitten voisi alkaa taas todenteolla taistelemaan ylimääräisiä kiloja vastaan. Pienen hellittämisen jälkeen toivoisin motivaationkin olevan paremmissa kantimissa kuin tänä syksynä on ollut.
Heiaheian mukaan olen liikkunut tällä viikolla tähän asti 3,8 tuntia. Huomiselle jäisi siis 1 tunti ja 10 minuuttia, että saisin tavoitteena olevan 5 tuntia täyteen. Huominen keli näyttää turhan märältä, mutta katsotaan, mitä keksin :)
Tämän viikon liikuntasuunnitelma piti hyvin. Keskiviikkona kävin Powerissa ja torstaina 45 minuutin EasyXyclingissa ja 15 minuutin Elixia Shapessa. Viimeksi mainittu on keskivartalon lihaksiin keskittyvä lihaskuntojumppa. Tänään pistin nastalenkkarit jalkaan ja kävin palauttamassa juosten kirjaston lainakirjat. Poispäin tullessa ajattelin fiilistellä ja juosta tulevaa hiihtolatua pitkin. Latupohjaa ei tietenkään ollut hiekoitettu ja pohja oli hyvin jäinen. Jopa niin jäinen, että katsoin parhaaksi juosta nastoillakin polun reunaa pitkin, jossa jää oli vähän pehmeämpää ja nastat saivat otteen alustasta. Jäinen alusta nosti sykettä, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä juosta ulkona valoisaan aikaan. Aikaa lenkkiin kului tasan tunti ja matkaa kertyi 6,3 kilometriä. Tämä oli myös syksyn liikuntahaasteen 60. liikuntakerta. Se haaste tuli siis selätettyä :)
Tällä viikolla olen myös jatkanut punnerrushaastetta. Pelkäsin etukäteen tätä viidettä viikkoa. Koska seurasin helpointa saraketta, sarjojen toistomäärät eivät olleet suuria. Kuitenkin toisen ja kolmannen päivän sarjojen määrät kasvoivat viidestä kahdeksaan ja palautusaika lyheni 90 ja 120 sekunnista 45 sekuntiin. Huomaa, että aletaan lähestyä ohjelman loppua. Tähän asti on tehty koko ajan piteneviä sarjoja pitkähköillä palautuksilla. Nyt aletaan lyhyempien palautusten kautta valmistautumaan 100 kerralla tehtävään punnerrukseen. Tämä viides viikko meni yllättävän hyvin. Viimeisessä sarjassa tehtävät maksimit ovat olleet 5-10 punnerrusta enemmän kuin on ollut vähintään vaadittu määrä. Tässä vaiheessa pitäisi tehdä välitesti, mutta jätän sen väliin ja siirryn luottavaisin mielin ensi viikolla kuudennen viikon pariin. Teen punnerrukset helpoimman sarakkeen mukaan. Jos en jouluna jaksa vielä tehdä 100 punnerrusta, välipäivinä voin vielä toistaa kuudennen viikon ja tulevan vuoden puolella pääsen siirtymään ilman polvien tukea tehtävien punnerrusten pariin.
Joulun alla syömisten tarkkailu on osoittautunut hankalaksi. Niinpä en ole pitänyt lukua jokaisesta suklaakonvehdista, jonka olen syönyt. Pelkäsin vähän, että jos annan mielessäni itselleni siimaa, karkaako polle kokonaan hallinnasta. Toistaiseksi kohtuus on kuitenkin säilynyt jopa erinomaisesti. Vielä ensi viikon kun saisin sinniteltyä siten, että en löisi hommaa läskiksi, niin sitten voisi alkaa taas todenteolla taistelemaan ylimääräisiä kiloja vastaan. Pienen hellittämisen jälkeen toivoisin motivaationkin olevan paremmissa kantimissa kuin tänä syksynä on ollut.
Heiaheian mukaan olen liikkunut tällä viikolla tähän asti 3,8 tuntia. Huomiselle jäisi siis 1 tunti ja 10 minuuttia, että saisin tavoitteena olevan 5 tuntia täyteen. Huominen keli näyttää turhan märältä, mutta katsotaan, mitä keksin :)
tiistai 13. joulukuuta 2011
Takaisin elävien kirjoissa
Tuolta minusta tuntuu, kun liikuntatauon jälkeen saa taas itsensä liikkeelle. Eilinen sauvakävely jäi viimeisten joululahjaostosten jalkoihin, mutta tänään kävin juoksemassa.
Iltapäiväksi olin varannut hieronnan ja kerrankin se osui oikeaan saumaan. Jo eilisillasta lähtien varsinkin yläselkä oli tuntunut ahtaalta. Reilun viikon lähes täysliikkumattomuus alkoi jo tuntua kropassa, uskoisin. Hierojakin sanoi, että lihakseni eivät ole olleet näin jumissa miesmuistiin. 45 minuuttia hierontapedillä teki kuitenkin ihmeitä. Hierontapäivänä ei kai suositella kehoa hirveästi rääkättävän ja oli aika lähellä, että olisin ajanut bussilla salin ohi ja oman peiton alle. Kun olin pakannut kamat mukaan, niin ajattelin, että käyn kuitenkin katsomassa, miltä tuntuu. Tuntui tosi kivalta vetää vaihteeksi juoksucaprit jalkaan, kun on ehtinyt jo tottua vähän paksumpaan vaatetukseen. Tavoitteena oli juosta tunti sillä vauhdilla, mikä hyvältä tuntuu. Lämmittelyn aikana sykemittarini näytti ihan omiaan. Kevyen hölköttelyn aikana syke oli 160 paikkeilla, kun todellisuus oli 120-130. Kun kroppa tuntui lämmenneen, niin ajattelin, että jos mittari kerran näyttää tuollaisia lukemia, niin juostaan sitten vähän lujempaa. Todennäköisesti kyse oli vain siitä, että en ollut kastellut sykevyön antureita riittävän hyvin, koska hikoamisen jälkeen lukemat alkoivat vastata tuntemuksia. Polarin sykevyön anturit alkavat olla jo aika kuluneet. Juoksin siis vk-ala -sykkeillä, kuuntelin musiikkia ja katsoin edessä olevaa telkkaria ilman ääntä. Juoksumatolla juokseminen on pääasiassa aika tylsää! Tunnin lenkki tuntuu matolla tosi pitkältä, kun taas ulkoilmassa "ei juuri miltään". Puolen tunnin kohdalla alkoi soida Bruce Springsteenin Badlands ja jalat alkoivat vaatia kovempaa vauhtia. Vedin tuon lisäksi kaksi muutakin kappaletta 8,5 km/h -intervalleilla, kun perusnopeuteni oli 7,0 km/h:ssa. Juokseminen tuntui hyvältä, vaikka alaselkä ja sen myötä polvi hieman kipuilevat. Selässä on on joskus ollut iskiastyyppistä vaivaa ja joskus se vähän muistuttelee itsestään. Keskivartalon lihaskunnosta on tärkeää pitää huolta, erityisesti syvistä lihaksista. Annan tänään vielä selälle lämpö- ja polvelle kylmähoitoa, joten jospa se siitä helpottaisi. Tämänpäiväinen lenkki numerointa:
Aika: 1:00:05
Matka: 6,99 km
Keskisyke: 169
Maksimisyke: 193
Juoksun päälle kävin vielä tekemässä salin puolella punnerrushaasteen viidennen viikon ensimmäisen päivän toistot. Sarja oli 17+19+15+15+30. Viimeisen maksimisarjan minimimäärä olisi ollut 20, eli ihan hyvin jaksoin tauon jälkeen punnertaakin. Vaikka jaksoin rutistaa tällä kertaa hyvin, iski minuun joku ihmeellinen epäusko, että ikinä voisin punnertaa putkeen 100 kertaa suorin vartaloin. Totta kai minä pystyn, kun vain harjoittelen tarpeeksi!
Polven ja selän juilimisesta huolimatta kävelin hyvillä mielin pois salilta. Jotenkin loskainen kelikään ei keljuttanut yhtä paljon kuin aiemmin päivällä. Ilmakin tuntui jotenkin lämpimämmältä. Kyllä liikunta tekee hyvää! :)
Nyt menen lämmittämään kauratyynyn ja juomaan sen seurassa mukillisen teetä!
Iltapäiväksi olin varannut hieronnan ja kerrankin se osui oikeaan saumaan. Jo eilisillasta lähtien varsinkin yläselkä oli tuntunut ahtaalta. Reilun viikon lähes täysliikkumattomuus alkoi jo tuntua kropassa, uskoisin. Hierojakin sanoi, että lihakseni eivät ole olleet näin jumissa miesmuistiin. 45 minuuttia hierontapedillä teki kuitenkin ihmeitä. Hierontapäivänä ei kai suositella kehoa hirveästi rääkättävän ja oli aika lähellä, että olisin ajanut bussilla salin ohi ja oman peiton alle. Kun olin pakannut kamat mukaan, niin ajattelin, että käyn kuitenkin katsomassa, miltä tuntuu. Tuntui tosi kivalta vetää vaihteeksi juoksucaprit jalkaan, kun on ehtinyt jo tottua vähän paksumpaan vaatetukseen. Tavoitteena oli juosta tunti sillä vauhdilla, mikä hyvältä tuntuu. Lämmittelyn aikana sykemittarini näytti ihan omiaan. Kevyen hölköttelyn aikana syke oli 160 paikkeilla, kun todellisuus oli 120-130. Kun kroppa tuntui lämmenneen, niin ajattelin, että jos mittari kerran näyttää tuollaisia lukemia, niin juostaan sitten vähän lujempaa. Todennäköisesti kyse oli vain siitä, että en ollut kastellut sykevyön antureita riittävän hyvin, koska hikoamisen jälkeen lukemat alkoivat vastata tuntemuksia. Polarin sykevyön anturit alkavat olla jo aika kuluneet. Juoksin siis vk-ala -sykkeillä, kuuntelin musiikkia ja katsoin edessä olevaa telkkaria ilman ääntä. Juoksumatolla juokseminen on pääasiassa aika tylsää! Tunnin lenkki tuntuu matolla tosi pitkältä, kun taas ulkoilmassa "ei juuri miltään". Puolen tunnin kohdalla alkoi soida Bruce Springsteenin Badlands ja jalat alkoivat vaatia kovempaa vauhtia. Vedin tuon lisäksi kaksi muutakin kappaletta 8,5 km/h -intervalleilla, kun perusnopeuteni oli 7,0 km/h:ssa. Juokseminen tuntui hyvältä, vaikka alaselkä ja sen myötä polvi hieman kipuilevat. Selässä on on joskus ollut iskiastyyppistä vaivaa ja joskus se vähän muistuttelee itsestään. Keskivartalon lihaskunnosta on tärkeää pitää huolta, erityisesti syvistä lihaksista. Annan tänään vielä selälle lämpö- ja polvelle kylmähoitoa, joten jospa se siitä helpottaisi. Tämänpäiväinen lenkki numerointa:
Aika: 1:00:05
Matka: 6,99 km
Keskisyke: 169
Maksimisyke: 193
Juoksun päälle kävin vielä tekemässä salin puolella punnerrushaasteen viidennen viikon ensimmäisen päivän toistot. Sarja oli 17+19+15+15+30. Viimeisen maksimisarjan minimimäärä olisi ollut 20, eli ihan hyvin jaksoin tauon jälkeen punnertaakin. Vaikka jaksoin rutistaa tällä kertaa hyvin, iski minuun joku ihmeellinen epäusko, että ikinä voisin punnertaa putkeen 100 kertaa suorin vartaloin. Totta kai minä pystyn, kun vain harjoittelen tarpeeksi!
Polven ja selän juilimisesta huolimatta kävelin hyvillä mielin pois salilta. Jotenkin loskainen kelikään ei keljuttanut yhtä paljon kuin aiemmin päivällä. Ilmakin tuntui jotenkin lämpimämmältä. Kyllä liikunta tekee hyvää! :)
Nyt menen lämmittämään kauratyynyn ja juomaan sen seurassa mukillisen teetä!
maanantai 12. joulukuuta 2011
Tulevaisuuden suunnitelmia
Vaaka näytti aamulla tasan 73 kiloa! Saman verran se näytti myös sunnuntaiaamuna. Alkaa jotenkin huvittaa tämä jumittaminen. Vai onkohan vika vaa'assa ;)
Liikkumaan en viime viikolla päässyt kuin keskiviikon Poweriin. Torstaista eteenpäin päivät menivät sairastamisen merkeissä. Liikunnan puute ei tunnetusti ole mikään este painonpudotukselle. Lähestyvä joulu ja lievä flunssa antavat kuitenkin jostain kumman syystä tekosyyn syödä epäterveellisemmin kuin yleensä: vähän jäätelöä, vähän karkkia, vähän pizzaa! Ei mitään suunnattomia ylilyöntejä, mutta vähän kuitenkin ;) Loppuvuoden osalta minulla ei suuria odotuksia painonpudotuksen osalta ole. Toivottavasti löydän sopivan tasapainon, että paino ei enää nousisikaan. Ensi vuonna on sitten hyvä käydä kilojen kimppuun uudella tarmolla.
Tänään olisi tarkoitus palata liikunnan pariin kevyen sauvakävelyn merkeissä. Sääennusteiden mukaan luvassa on sohjoista keliä, mutta välillä pitää mennä epämukavuusalueelle. Pääosin perustan viikon liikuntasuunnitelman kuitenkin sisäliikunnan varaan. Huomenna ajattelin käydä juoksemassa juoksumatolla, keskiviikkona Power ja torstaina sisäpyöräily + keskivartalon lihaskunto. Toivottavasti viikonlopuksi olisi luvassa jo kylmempiä kelejä, niin ulkoliikunta ei olisi niin märkää. Talvisin viikonloppuisin täytyy yrittää käyttää hyödyksi kaikki mahdollinen luonnonvalo. Lisäksi jatkan punnerrushaastetta.
Ensi vuonna rupean tekemään joka viikolle liikuntasuunnitelmat etukäteen. Kun ne on kirjattu ylös, niistä lipsuminen on paljon vaikeampaa ja liikkuminen on suunnitellumpaa. Olen tähän astikin tehnyt päähäni suunnitelman, mutta se on joskus pitänyt ja joskus ei. Joku kiva liikuntahaastekin olisi tarkoitus kehittää ensi vuodelle, mutta lähinnä kilometrimäärän asettaminen on hankalaa. Toisaalta voisin ottaa tavoitteeksi pelkät juoksukilometrit, jolloin 1000 kilometriä voisi olla aika passeli matka. Toisaalta olisi kiva laskea mukaan kaikki lihasvoimalla liikutut kilometrit, mutta mihin sitten laitan tavoitteen? Täytyy harkita vielä ja laskeskella, millaisissa kilometrimäärissä tänä vuonna on liikuttu.
Riemukasta viikon alkua! Enää 12 yötä jouluun :)
Liikkumaan en viime viikolla päässyt kuin keskiviikon Poweriin. Torstaista eteenpäin päivät menivät sairastamisen merkeissä. Liikunnan puute ei tunnetusti ole mikään este painonpudotukselle. Lähestyvä joulu ja lievä flunssa antavat kuitenkin jostain kumman syystä tekosyyn syödä epäterveellisemmin kuin yleensä: vähän jäätelöä, vähän karkkia, vähän pizzaa! Ei mitään suunnattomia ylilyöntejä, mutta vähän kuitenkin ;) Loppuvuoden osalta minulla ei suuria odotuksia painonpudotuksen osalta ole. Toivottavasti löydän sopivan tasapainon, että paino ei enää nousisikaan. Ensi vuonna on sitten hyvä käydä kilojen kimppuun uudella tarmolla.
Tänään olisi tarkoitus palata liikunnan pariin kevyen sauvakävelyn merkeissä. Sääennusteiden mukaan luvassa on sohjoista keliä, mutta välillä pitää mennä epämukavuusalueelle. Pääosin perustan viikon liikuntasuunnitelman kuitenkin sisäliikunnan varaan. Huomenna ajattelin käydä juoksemassa juoksumatolla, keskiviikkona Power ja torstaina sisäpyöräily + keskivartalon lihaskunto. Toivottavasti viikonlopuksi olisi luvassa jo kylmempiä kelejä, niin ulkoliikunta ei olisi niin märkää. Talvisin viikonloppuisin täytyy yrittää käyttää hyödyksi kaikki mahdollinen luonnonvalo. Lisäksi jatkan punnerrushaastetta.
Ensi vuonna rupean tekemään joka viikolle liikuntasuunnitelmat etukäteen. Kun ne on kirjattu ylös, niistä lipsuminen on paljon vaikeampaa ja liikkuminen on suunnitellumpaa. Olen tähän astikin tehnyt päähäni suunnitelman, mutta se on joskus pitänyt ja joskus ei. Joku kiva liikuntahaastekin olisi tarkoitus kehittää ensi vuodelle, mutta lähinnä kilometrimäärän asettaminen on hankalaa. Toisaalta voisin ottaa tavoitteeksi pelkät juoksukilometrit, jolloin 1000 kilometriä voisi olla aika passeli matka. Toisaalta olisi kiva laskea mukaan kaikki lihasvoimalla liikutut kilometrit, mutta mihin sitten laitan tavoitteen? Täytyy harkita vielä ja laskeskella, millaisissa kilometrimäärissä tänä vuonna on liikuttu.
Riemukasta viikon alkua! Enää 12 yötä jouluun :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
Väsymystä ilmassa
Luin juuri Kauppalehden nettisivuilta, että työ väsyttää nyt kaikkein eniten. Juu, huomattu on! Paitsi että väsyttää kaikki muukin kuin työ. Perhanan maanantait! Onneksi ensi viikolla on lomaa. En oikein rentoutunut viikonloppunakaan: uni oli katkonaista, maha kipeä ja pääkoppaa kiristi. Kai noilla jotain tekemistä oli toistensa kanssa, mutta mikä on syys ja mikä seuraus, sitä en tiedä. (Mä oikeesti inhoon tätä valittamista. Pahoitteluni!)
Vaaka oli tänä aamuna kiva: 73,0 kiloa! Viikonlopun syömiset menivät tosin vähän sinnepäin. Ateriavälit kasvoivat huomaamatta liian suuriksi. Vatsa tuntui oudolta koko viikonlopun ajan, millä oli varmaankin vaikutusta, ettei tehnyt edes mieli syödä. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.
Loppuvuosi on haastavaa aikaa painonhallinnan kannalta: Tulevana lauantaina pakkaan äitin ja iskän autoon ja ajelemme Saariselälle hiihtämään. Mukaan lähtee kolme muutakin tuttua. Vaikka liikuntaa tulee lomaviikolla reippaasti, tiedossa on myös herkkuruokaa. Lomalla tulee muutenkin otettua rennommin. Varsinkin jos lomailee muualla kuin kotona. En myöskään pääse punnitsemaan itseäni. Joulukuussa on herkkuja tarjolla vähän joka puolella. Minulle joulukilot kertyvät yleensä jo ennen joulua. Joulunpyhät kotona menevät yleensä paljon helpommin. Hyvää ruokaa on tarjolla, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa syödä. Jos vain kelejä riittää, yleensä liikuntaa tulee harrastettua raikkaassa ulkoilmassa. Viimeistään Tapaninpäivänä alkaa sisällä möllöttäminen ahdistaa. Tällä hetkellä (ei pitäisi varmaan sanoa ääneen) näyttää siltä, että joulun alusajalle ei onneksi ole kovin pahoja työkiireitä tulossa. Joskus joutuu tekemään töitä kellon ympäri, että pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tämä tarkoittaa tietysti, ettei ehdi liikkumaan ja syömiset eivät välttämättä ole kaikkein terveellisimmästä päästä.
Viime viikon liikunnat näyttivät tältä:
Vaadittu viisi tuntia tuli juuri täyteen. Vaihtelevuutta sekä tehojen että lajien puolesta. Punnerrushaastettakin jatkoin. Tuo viikon kolmas päivä ei olisi huvittanut, mutta tein kuitenkin. Tekisi mieli tehdä nelosviikko vielä kerran, mutta yritän nyt kuitenkin siirtyä viikkoon viisi. Tasotestiä en tehnyt, mutta luulen, että jaksaisin tehdä yli 40 punnerrusta. Ajattelin kuitenkin aloittaa viitosviikon helpoimmalta tasolta. Tai no, nyt kun katsoin tuota tarkemmin, niin jos yrittäisin tuota kakkostasoa. Muutenhan määrät ovat ihan tehtävissä, mutta sarjojen määrä kasvaa ja palautumisaika pienenee. Ensi viikolla on tiedossa runsaasti hiihtoa, joten katsotaan, miten saan punnerrukset sinne väliin mahtumaan.
Kaikesta huolimatta oikein piristävää viikon alkua!
Vaaka oli tänä aamuna kiva: 73,0 kiloa! Viikonlopun syömiset menivät tosin vähän sinnepäin. Ateriavälit kasvoivat huomaamatta liian suuriksi. Vatsa tuntui oudolta koko viikonlopun ajan, millä oli varmaankin vaikutusta, ettei tehnyt edes mieli syödä. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.
Loppuvuosi on haastavaa aikaa painonhallinnan kannalta: Tulevana lauantaina pakkaan äitin ja iskän autoon ja ajelemme Saariselälle hiihtämään. Mukaan lähtee kolme muutakin tuttua. Vaikka liikuntaa tulee lomaviikolla reippaasti, tiedossa on myös herkkuruokaa. Lomalla tulee muutenkin otettua rennommin. Varsinkin jos lomailee muualla kuin kotona. En myöskään pääse punnitsemaan itseäni. Joulukuussa on herkkuja tarjolla vähän joka puolella. Minulle joulukilot kertyvät yleensä jo ennen joulua. Joulunpyhät kotona menevät yleensä paljon helpommin. Hyvää ruokaa on tarjolla, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa syödä. Jos vain kelejä riittää, yleensä liikuntaa tulee harrastettua raikkaassa ulkoilmassa. Viimeistään Tapaninpäivänä alkaa sisällä möllöttäminen ahdistaa. Tällä hetkellä (ei pitäisi varmaan sanoa ääneen) näyttää siltä, että joulun alusajalle ei onneksi ole kovin pahoja työkiireitä tulossa. Joskus joutuu tekemään töitä kellon ympäri, että pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tämä tarkoittaa tietysti, ettei ehdi liikkumaan ja syömiset eivät välttämättä ole kaikkein terveellisimmästä päästä.
Viime viikon liikunnat näyttivät tältä:
Vaadittu viisi tuntia tuli juuri täyteen. Vaihtelevuutta sekä tehojen että lajien puolesta. Punnerrushaastettakin jatkoin. Tuo viikon kolmas päivä ei olisi huvittanut, mutta tein kuitenkin. Tekisi mieli tehdä nelosviikko vielä kerran, mutta yritän nyt kuitenkin siirtyä viikkoon viisi. Tasotestiä en tehnyt, mutta luulen, että jaksaisin tehdä yli 40 punnerrusta. Ajattelin kuitenkin aloittaa viitosviikon helpoimmalta tasolta. Tai no, nyt kun katsoin tuota tarkemmin, niin jos yrittäisin tuota kakkostasoa. Muutenhan määrät ovat ihan tehtävissä, mutta sarjojen määrä kasvaa ja palautumisaika pienenee. Ensi viikolla on tiedossa runsaasti hiihtoa, joten katsotaan, miten saan punnerrukset sinne väliin mahtumaan.
Kaikesta huolimatta oikein piristävää viikon alkua!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Viikko 45
Paino oli aamulla 73,4 kiloa. Siis täysin sama kuin viikko sitten. Tässä nyt sitten jumitetaan :)
Viime viikon liikunnat:
Viime viikon liikunnat:
Oikein reipasta! Torstaina kävin juoksemassa. Töistä tullessa ajattelin, että ei ole pakko lähteä, jos en tahdo. Lähdin siitä huolimatta. Lähtiessä ajattelin, että juoksen niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä. Kahden kilometrin jälkeen vaihtoehtona olisi ollut kääntyä pururadalle ja lyhyempää reittiä kotiin tai jatkaa eteenpäin ja kiertää läheinen järvi. Lopulta päädyin jatkamaan vain eteenpäin. Oli jännää juosta pimeää, vierasta soratietä otsalampun valossa. Jossain vaiheessa havahduin, että vaikka en yleensä kanna puhelinta mukana, tällä kertaa se olisi ollut fiksua ottaa mukaan. Pimeässä voi helposti taittaa nilkkansa. Reilun kympin juoksuun meni yli 1,5 tuntia, joten vauhti ei päätä huimannut, mutta juoksu tuntui rennolta ja helpolta.
Perjantaina pelasimme äitin kanssa taas sulkapalloa. Tällä kertaa saimme aikaiseksi jo aika pitkiäkin palloralleja ja kunnon taistelua. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa sykemittari mukaan. Sulkapalloa on kiva pelata, kun on riittävän samantasoinen pelikumppani.
Lauantaina oli vuorossa täysin uuden lajin kokeilu. Rogaining on suunnistusta, jossa 2-5 -henkiset joukkueet kiertävät pisteytettyjä rasteja itse haluamassaan järjestyksessä tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä määrätyssä ajassa. Ajan ylityksestä saa virhepisteitä. Yleisin kisan kestoaika on ymmärtääkseni 24 tuntia. Tällä kertaa kyseessä oli mini-rogaining, joka kesti 2 tuntia. Olen harrastanut suunnistusta vuodesta 2007 asti, jolloin osallistuin Venlojen viestiin firman joukkueessa. Yleensä en pidä mistään, missä olen huono tai mikä on minulle vaikeaa, mutta juuri se suunnistuksessa kiehtoo. Ehkä mä joskus eläkeikäisenä (jos ikinä pääsen eläkkeelle) voin sanoa osaavani suunnistaa ;) Rogaining oli oikein mukava kokemus. Rastipisteet olivat helppoja ja suurimmaksi osaksi pääsimme juoksemaan ulkoiluväyliä ja polkuja pitkin. Pisteitäkin saimme äitin kanssa kerättyä yllättävän paljon. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu, niin voin osallistua uudelleenkin.
![]() |
| Rogainingin reitti |
Punnerrushaaste tökkii, mutta selvisin neljännestä viikosta. Itseasiassa perjantaina, kun suoritin viimeisen neljännen viikon viimeisen päivän, tein viimeiseen settiin kymmenen punnerrusta yli maksimin, eli viisikymmentä toistoa. Syynä tosin taisi olla pitkä tauko sarjojen välissä. Kolmannen ja neljännen sarjan välissä pelasin yhden erän sulkapalloa. Sunnuntaina tein tasotestin, jossa tein 40 punnerrusta. Olisin jaksanut varmaankin vähän enemmänkin, mutta päätin, että teen joka tapauksessa neljännen viikon uudestaan. Viidennellä viikolla sarjojen määrä kasvaa, enkä tahdo haasteen tökkäävän siihen. Tein äsken nelosviikon ekan päivän uudestaan ja jaksoin jopa yhden toiston enemmän kuin viikko sitten.
Enää kaksi viikkoa lomaan!
torstai 10. marraskuuta 2011
36=20+5+5+6+2
Piti useampaan kertaan aamulla tarkistaa, että onko lämpömittarissa lukeman edessä oikeasti miinus. Oli siinä: -2,3°C. Jee, pakkasta! :)
Joo, mä tiedän, että tuo otsikon yhtälö ei pidä paikkaansa ;) Se viittaakin mun eilisiin punnerruksiin. Vuorossa oli neljännen viikon toinen päivä ja punnerruksia edessä 25+29+25+25+max(36). Ei ollut hyvä tunne aloittaessa, ei. Kroppa oli pääosin kunnossa, ei mitään kolotuksia tms. estämässä punnerruksia. Määrät vaan tuntuivat niin suurilta. Ja tunne ei ollut ollenkaan väärässä. Jo toisen setin kohdalla sai irvistää oikein kunnolla, että sain viimeiset toistot tehtyä. Tuntui, etten millään voi jaksaa kaikkia viimeisiä. Ajattelinkin tehdä vain ne, jotka jaksan. Jokainen tehty punnerrus on kotiinpäin, vaikka en ihan haasteen tahdissa pysyisikään. Perisyntini on se, että tykkään valmiista ohjelmista, mutta jos ei pysty niitä toteuttamaan, niin sitten jätän leikin kokonaan kesken. Yritän nyt välttää sitä. Neljännen sarjan jälkeen tuntui tosi raskaalta. Tauko sarjojen välissä oli 90 sekuntia, mutta mun PocketMod lupasi, että tarvittaessa voi pitää pidemmänkin tauon. Niinpä viikkailin pyyhkeet ja tyynyliinat narulta kaappiin ja noin viiden minuutin päästä aloin viimeisen urakan. Kuten Kanelille kerroin lasken pitkät sarjat osissa, niin ne tuntuvat jotenkin helpommilta. Viimeinen sarjaan tein siis ensin kaksikymmentä punnerrusta. Sitten alkoi tuntua pahalta. Ajattelin, että kyllä sä vielä viis punnerrusta jaksat ja sitten vielä viisi, no nyt on jäljellä enää kuusi. Ja siihen päälle jaksoin vielä kaksi mielestäni ihan laadukasta punnerrusta! Kainalon vieressä tuntui kyllä olevan siinä vaiheessa kivet, eikä mitään lihakseen viittaavaakaan, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut jaksavani!
Tämä teksti tuntuu nyt etenevän takaperoisesti, niin mennään sitten niin. Eilen piti töiden jälkeen mennä kokoustamaan. Tiesin, että olen kotona vasta kuuden jälkeen ja silloin itseni lenkille saaminen on jo tosi vaikeaa. Ratkaisu ongelmaan: juoksen kokouspaikalta kotiin. Matkaakin on lyhintä reittiä vain kolme kilometriä ja avokki voi ottaa repun kyytiin, kun matkamme risteävät sopivasti. Kokouksen jälkeen sain kehuja hyvin heijastavasta pukeutumisestani (heijastinliivi ja heijastinpannat jaloissa sekä lisäksi otsalamppu). Olin katsonut etukäteen kartasta reitin, jotka pitkin juoksen kotiin, mutta täällä oli eilen koko päivän melkoisen sumuista. En uskaltanut lähteä etsimään tuota reittiä, kun en ollut täysin varma, mistä kohtaa pitää poiketa tutulta tieltä. Lähdin juoksemaan suorinta reittiä kotiin, mutta tajusin, että lenkki ei ehkä kestä puolta tuntia, jolloin en saa merkintää syksyn liikuntahaasteeseen. Poikkesin siis jossain vaiheessa kiertotielle. En ole vastaavassa sumussa ennen juossut. Talvella ripset usein jäätyvät hengitysilman tiivistyessä niihin, mutta nyt tuli vastaava tunne ilman pakkasta. Kasvot ja vaatteet eivät varsinaisesti kastuneet, mutta ripsistä lopussa melkein valui vesi.
Tällä viikolla olen kohdannut uudenlaisen epävarmuuden syömisteni suhteen. Periaatteessa tuntuu, että syön terveellisesti ja sopivan kokoisia annoksia, mutta en ole varma. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin, että olen syönyt jotain, mitä en muista, vaan ennemminkin siitä, että syömäni ruoka sisältää jotain tosi kaloririkasta, jota en huomaa. Olen jossain vaiheessa laskenut kaloreita ja lueskelen edelleenkin ruoan ravintosisältöjä, joten minun pitäisi tietää, miten paljon voin syödä. Kuitenkin tahtoisin jo olla siinä vaiheessa, että voisin rauhallisin mielin syödä ilman kalorien laskemista. En tiedä, mistä tämä pelko on nyt ilmaantunut. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen minulle tulee rauhaton olo, vähän samanlainen kun silloin kun tiedän syöneeni epäterveellisesti. En aio ruveta laskemaan kaloreita, joten toivottavasti tämä ajanmyötä häviää.
Joo, mä tiedän, että tuo otsikon yhtälö ei pidä paikkaansa ;) Se viittaakin mun eilisiin punnerruksiin. Vuorossa oli neljännen viikon toinen päivä ja punnerruksia edessä 25+29+25+25+max(36). Ei ollut hyvä tunne aloittaessa, ei. Kroppa oli pääosin kunnossa, ei mitään kolotuksia tms. estämässä punnerruksia. Määrät vaan tuntuivat niin suurilta. Ja tunne ei ollut ollenkaan väärässä. Jo toisen setin kohdalla sai irvistää oikein kunnolla, että sain viimeiset toistot tehtyä. Tuntui, etten millään voi jaksaa kaikkia viimeisiä. Ajattelinkin tehdä vain ne, jotka jaksan. Jokainen tehty punnerrus on kotiinpäin, vaikka en ihan haasteen tahdissa pysyisikään. Perisyntini on se, että tykkään valmiista ohjelmista, mutta jos ei pysty niitä toteuttamaan, niin sitten jätän leikin kokonaan kesken. Yritän nyt välttää sitä. Neljännen sarjan jälkeen tuntui tosi raskaalta. Tauko sarjojen välissä oli 90 sekuntia, mutta mun PocketMod lupasi, että tarvittaessa voi pitää pidemmänkin tauon. Niinpä viikkailin pyyhkeet ja tyynyliinat narulta kaappiin ja noin viiden minuutin päästä aloin viimeisen urakan. Kuten Kanelille kerroin lasken pitkät sarjat osissa, niin ne tuntuvat jotenkin helpommilta. Viimeinen sarjaan tein siis ensin kaksikymmentä punnerrusta. Sitten alkoi tuntua pahalta. Ajattelin, että kyllä sä vielä viis punnerrusta jaksat ja sitten vielä viisi, no nyt on jäljellä enää kuusi. Ja siihen päälle jaksoin vielä kaksi mielestäni ihan laadukasta punnerrusta! Kainalon vieressä tuntui kyllä olevan siinä vaiheessa kivet, eikä mitään lihakseen viittaavaakaan, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut jaksavani!
Tämä teksti tuntuu nyt etenevän takaperoisesti, niin mennään sitten niin. Eilen piti töiden jälkeen mennä kokoustamaan. Tiesin, että olen kotona vasta kuuden jälkeen ja silloin itseni lenkille saaminen on jo tosi vaikeaa. Ratkaisu ongelmaan: juoksen kokouspaikalta kotiin. Matkaakin on lyhintä reittiä vain kolme kilometriä ja avokki voi ottaa repun kyytiin, kun matkamme risteävät sopivasti. Kokouksen jälkeen sain kehuja hyvin heijastavasta pukeutumisestani (heijastinliivi ja heijastinpannat jaloissa sekä lisäksi otsalamppu). Olin katsonut etukäteen kartasta reitin, jotka pitkin juoksen kotiin, mutta täällä oli eilen koko päivän melkoisen sumuista. En uskaltanut lähteä etsimään tuota reittiä, kun en ollut täysin varma, mistä kohtaa pitää poiketa tutulta tieltä. Lähdin juoksemaan suorinta reittiä kotiin, mutta tajusin, että lenkki ei ehkä kestä puolta tuntia, jolloin en saa merkintää syksyn liikuntahaasteeseen. Poikkesin siis jossain vaiheessa kiertotielle. En ole vastaavassa sumussa ennen juossut. Talvella ripset usein jäätyvät hengitysilman tiivistyessä niihin, mutta nyt tuli vastaava tunne ilman pakkasta. Kasvot ja vaatteet eivät varsinaisesti kastuneet, mutta ripsistä lopussa melkein valui vesi.
Tällä viikolla olen kohdannut uudenlaisen epävarmuuden syömisteni suhteen. Periaatteessa tuntuu, että syön terveellisesti ja sopivan kokoisia annoksia, mutta en ole varma. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin, että olen syönyt jotain, mitä en muista, vaan ennemminkin siitä, että syömäni ruoka sisältää jotain tosi kaloririkasta, jota en huomaa. Olen jossain vaiheessa laskenut kaloreita ja lueskelen edelleenkin ruoan ravintosisältöjä, joten minun pitäisi tietää, miten paljon voin syödä. Kuitenkin tahtoisin jo olla siinä vaiheessa, että voisin rauhallisin mielin syödä ilman kalorien laskemista. En tiedä, mistä tämä pelko on nyt ilmaantunut. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen minulle tulee rauhaton olo, vähän samanlainen kun silloin kun tiedän syöneeni epäterveellisesti. En aio ruveta laskemaan kaloreita, joten toivottavasti tämä ajanmyötä häviää.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Sunnuntaipäivitys
Viikonloppu meni lähes suunnitelmien mukaan: Leivonnaiset onnistuivat, söin karkkia ja join viiniä. Seura oli erinomaista. Pelailtiin lautapelejä. Tänään käytiin ennen ruokailua kävelyllä. Kavereiden oli tarkoitus lähteä ruoan päälle ajelemaan kotiinpäin. Valitettavasti auto ei inahtanutkaan. Avokki ja naapurin mies tutkivat, missä voisi olla vika, mutta mitään ei löytynyt. Työntäminenkään ei auttanut. Niinpä minä lähdin viemään heitä puoleen väliin vastaan ja kaverin avomies tuli hakemaan heitä. Olin takaisin kotona vähän ennen kuutta ja järjestelyjen jälkeen en jaksanut enää lähteä juoksemaan. Liikuntaa tuli tällä viikolla kuitenkin oikein hyvin:
Lauantain punnerruksetkin sujuivat paremmin kuin odotin. Jo toisessa setissä tuntui, että en jaksa. Kuitenkin tein kaikki ja vielä viimeiseen puristin kaksi ylimääräistä. Harkitsen kuitenkin vielä, josko tekisin kolmosviikon vielä kolmannen kerran. Määrät kuitenkin kasvavat seuraavalle viikolle aika tavalla.
Kuten aiemmin mainitsin huomisaamuna en odota suuria vaa'alta. Huomenna alkaa kuitenkin uusi viikko, jota en vielä ole ehtinyt pilaamaan ;)
Lauantain punnerruksetkin sujuivat paremmin kuin odotin. Jo toisessa setissä tuntui, että en jaksa. Kuitenkin tein kaikki ja vielä viimeiseen puristin kaksi ylimääräistä. Harkitsen kuitenkin vielä, josko tekisin kolmosviikon vielä kolmannen kerran. Määrät kuitenkin kasvavat seuraavalle viikolle aika tavalla.
Kuten aiemmin mainitsin huomisaamuna en odota suuria vaa'alta. Huomenna alkaa kuitenkin uusi viikko, jota en vielä ole ehtinyt pilaamaan ;)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Tramps like us, baby, we were born to run
Alkutahdit tämän päiväiselle lenkille olivat hyvät, kun Bruce lauloi, kuinka minut on tehty juoksemaan. Tuo on yksi minun lempijuoksubiiseistäni.
Työpäivän jälkeen mielessä vähän myllersi, joten kotiin tultuani vedin juoksutrikoot ja heijastinliivin päälle ja painelin juoksemaan. En suunnitellut etukäteen, lähdin vain. Neljän kilometrin jälkeen ajattelin kaartaa kotiinpäin, mutta juoksu kulki niin hyvin, että jatkoin eteenpäin. Matkaa tuli lopulta 7,53 km ja aikaa kului 1 h 12 min. Lenkin pidentäminen merkitsi yhden raja-aidan kaatamista: En erityisesti pidä pimeässä juoksemisesta. Ei pimeyden vuoksi, vaan koska silloin tuntuu, että olen tosi myöhään juoksemassa. Täytyy varmaan etsiä, löytyykö meiltä otsalamppua, niin ei tarvitse kääntyä takaisin huonosti valaistun tienpätkän kohdallakaan.
Suoritin äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon ensimmäisen päivän uudestaan. Ei tunnu helpolta vieläkään. Huh huh... tuleekohan tästä koskaan minun lajiani?
Aiemmin olen valitellut, kuinka maanantait eivät ole minun päiviäni. Tänään on ollut yllättävän hyvä maanantai. Melkein kilon painonnousu olisi voinut toisenlaisena päivänä saada minut heittelemään tavaroita, mutta tänään ei. Kanelin onnistuminen nosti mielialan korkealle jo aamusta ja pyöri mielessä päivän mittaan. Juoksukin sujui. Ei pitäisi varmaan sanoa ääneen, mutta tänään on ollut hyvä päivä :)
Tervetuloa kaikille lukijoille. Teitä on jo neljä! :)
Työpäivän jälkeen mielessä vähän myllersi, joten kotiin tultuani vedin juoksutrikoot ja heijastinliivin päälle ja painelin juoksemaan. En suunnitellut etukäteen, lähdin vain. Neljän kilometrin jälkeen ajattelin kaartaa kotiinpäin, mutta juoksu kulki niin hyvin, että jatkoin eteenpäin. Matkaa tuli lopulta 7,53 km ja aikaa kului 1 h 12 min. Lenkin pidentäminen merkitsi yhden raja-aidan kaatamista: En erityisesti pidä pimeässä juoksemisesta. Ei pimeyden vuoksi, vaan koska silloin tuntuu, että olen tosi myöhään juoksemassa. Täytyy varmaan etsiä, löytyykö meiltä otsalamppua, niin ei tarvitse kääntyä takaisin huonosti valaistun tienpätkän kohdallakaan.
Suoritin äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon ensimmäisen päivän uudestaan. Ei tunnu helpolta vieläkään. Huh huh... tuleekohan tästä koskaan minun lajiani?
Aiemmin olen valitellut, kuinka maanantait eivät ole minun päiviäni. Tänään on ollut yllättävän hyvä maanantai. Melkein kilon painonnousu olisi voinut toisenlaisena päivänä saada minut heittelemään tavaroita, mutta tänään ei. Kanelin onnistuminen nosti mielialan korkealle jo aamusta ja pyöri mielessä päivän mittaan. Juoksukin sujui. Ei pitäisi varmaan sanoa ääneen, mutta tänään on ollut hyvä päivä :)
Tervetuloa kaikille lukijoille. Teitä on jo neljä! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










