torstai 29. joulukuuta 2011

Alennusmyyntien satoa & juoksuhaaste

Kävin eilen alennusmyynneissä. En ole erityisen hyvä "shoppailija". En siis nauti kaupoissa kiertelemisestä. Ostan tarpeeseen. Poikkeuksen muodostavat urheiluliikkeet, joissa poikkean mielelläni, vaikka ei mitään akuuttia tarvetta olisikaan. Aika usein kuitenkin tulen ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa minulla oli selkeät sävelet, mitä etsin: sukset, siistit kävelykengät ja sisäliikuntakengät. Mikään pakko minun ei ole ostaa. Jos en löydä mieleisiä, odotan seuraavaan kertaan. Mutta löysinhän minä ihanaiset uudet sukset. Nyt vain odottelemaan lumien tuloa. Nyt voin hiihtää vanhoilla suksillani vähän huonompikuntoisilla laduilla, kun ne eivät ole ainokaiseni. Iskä nimittää niitä kivikkosuksiksi :)



Nahkaiset kävelykengätkin löysin. Sisäliikuntakengät saavat odottaa. Heräteostoksena ostin uuden paistinpannun. Tuosta on ollut puhetta jo noin vuoden verran, joten ei sekään hukkaostos ole.

Quantina muistutti Varala maratonin ilmoittautumisesta. Minullekin tuli aiemmin joulukuussa mainossähköpostia tapahtumasta. Hieman outoa oli, että sama sähköposti tuli minulle kolmeen kertaan. Viestien lopussa oli (mielenrauhani kannalta) onneksi selitys tälle. Ensimmäinen viesti oli lähetetty vuonna 2011 tapahtumaan osallistuneille, toinen vuosina 2009 ja 2010 osallistuneille ja kolmas vuosina 2009-2011 osallistuneille. Ei välttämättä järkevä selitys, mutta selitys kuitenkin :)

Itse juoksin ensimmäisen puolikkaani Varalassa vuonna 2009, jolloin reitti kulki vielä yhtenä lenkkinä muun muassa Pyynikin harjulla ylös ja alas. Varsinkin jyrkkien alamäkien juokseminen kipeytti toisen polveni niin, että mielessä kävi, olisiko järkevämpi keskeyttää suurempien vahinkojen välttämiseksi. Juoksin (?) kuitenkin sisulla loppuun asti. Viimeinen kilometri oli pelkkää alamäkeä. Menoni oli varmastikin melko tuskaisen näköistä, kun ihanat katsojat kannustivat, että loppu on alamäkeä. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, että ylämäen juokseminen sattuisi polveeni huomattavasti paljon vähemmän. Selvisin kuitenkin maaliin ja maalissa minut istutettiin ensiavun toimesta heti tuolille ja sain kylmää polviini. Ai sitä autuutta! Polvi tokeni seuraavan viikon aikana ennalleen eikä kammoa juoksemiseen jäänyt. Seuraavana keväänä juoksin HCR:n ja keväällä 2011 puolikkaan Varkaudessa Navitas maratonilla. Viime syksynä palasin uudistuneelle, tasaiselle Varala maratonille. Siellä tapasin Quantinan ja sovimme, että ensi vuonna tapaamme samassa paikassa uudestaan. Tuloskehitykseni puolimaratonilla:

09/2009: ~3.15
05/2010: 2:40:49
05/2011: 2:38:47
09/2011: 2:37:56

Olen siis joka kerta parantanut tulostani, mutta tänä vuonna olisi lopultakin aika saada loppuaika alle kahden ja puolen tunnin, jota olen ensimmäisen kerran jälkeen joka kerta tavoitellut. Edes vähän suunnitelmallisuutta juoksuharjoitteluun, niin uskon sen olevan aivan mahdollista. Voin kertoa, että aika huonollakin valmistautumisella voi nimittäin juosta puolimaratonin läpi ;)

Tämän pitkän johdannon lopuksi ilmoitan, että minä otin Quantinan haasteen vastaan ja ilmoittauduin Varalaan juoksemaan puolikkaan 2.9.2012. Toivottavasti joku muukin innostuu tulemaan mukaan. Oma juoksuhaasteeni innoittamana ajattelin myös haastaa lukijani vuoden aikana aiheeseen sopivasti. Ainakin Cooperin testi olisi edessä. Kiinnostaako?

Ilmoittautumisen aiheuttaman innostuksen ajattelin hyödyntää juoksemalla kyläilemään mummolaan. Toivottavasti täksi päiväksi luvattu myrsky ei tule päälle täydellä teholla lenkin aikana.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Uuden vuoden odottelua

Ei, tämä ei ole se teksti, jossa aloitetaan huomenna :) Periaatteessa mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa, mutta vuodenvaihteessa on vain jotain taikaa.

Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.

Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)

***

Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)

Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.

Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu. 

Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.

Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!



Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katselen tähtien hopeista nauhaa,
toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa.

Oikein ihanaa joulunaikaa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Päivät 6 - 9

Luonnoksien joukosta löytyi muutama valmiiksi vastattu uusi päivä, joten jatketaanpa tätäkin.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Äkkiseltään vastaisin, että en ahmi, enkä ole koskaan ahminut. Jaksan kyllä syödä melko suuria annoksia ja joskus tulee syötyä aivan liikaa. En pidä tuota kuitenkaan ahmimisena. Varsinkin karkkeja tulee naposteltua huomaamatta liian suuria määriä, jos niitä on tarjolla. Ahmiminen kai kuitenkin tarkoittaa suurien määrien syömistä lyhyen ajan sisään. Sitä en edelleenkään myönnä tekeväni. Ehkäpä turhin tapani vetää ruokaöverit on se, kun joku pitää saada syötyä loppuun. Ei koske niinkään herkkuja, vaan esimerkiksi eiliseltä tähteeksi jäänyttä ruokaa, jota on vähän enemmän kuin oma annos. Ei kehtaa jättää pientä määrää ja sen seurauksena tulee syötyä liikaa. Ihan tyhmä tapa!


Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Ei siitä varsinaisesti ole ollut puhetta. Siitä huolimatta äiti tietää, että yritän pudottaa painoa. Kotonani on aina syöty terveellisesti ja harrastettu liikuntaa. Elämäntavoissani ei siis heidän mielestään ole mitään erikoista.


Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Pyrin harrastamaan liikuntaa 5-6 päivänä viikossa. Yritän pitää lajivalikoiman mahdollisimman laajana ja mahdollisuuksien mukaan kokeilemaan uusia lajeja. Säännöllisesti harrastan juoksua, hiihtoa, kirkkovenesoutua, pyöräilyä, suunnistusta ja erilaisia ohjattuja jumppia osin vuodenaikojen mukaan. Kuntosalille pitäisi ehtiä useamminkin.


Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Ei varsinaisesti. Kouluaikoina ulkonäöstäni muuten riitti kiusattavaa ja aikuisiällä ainoat kommentit painostani olen saanut terveydenhoitajalta ja heiltäkin ihan asiallisesti. Yliopisto-opiskelujen alussa terveystarkastuksessa mitattiin paino. Silloin olin juuri normaali- ja ylipainon rajoilla. Terveydenhoitaja sanoi, että ei se minun tapauksessani ole vaarallista, kun olen kuulemma rintava ihminen. Tuo adjektiivi on jälkeenpäin herättänyt sekä ärsytystä että naureskelua. Hän tietysti tarkoitti, että ylimääräinen rasva on muuta kuin vaarallista sisäelinten ympärillä olevaa rasvaa.

Selän takana on varmasti puhuttu, koska olen kuullut itse, mitä tutut puhuvat muista ihmisistä, mutta omiin korviin nämä jutut eivät ole koskaan kantautuneet :) Yläasteelta muistan kyllä yhden kommentin, kun matikan tunnilla takanani istuva tyttö huomautti minulle, että minulla on suuri takapuoli. Minun takapuoleni kuulemma vyöryi tuolin laitojen yli, kun taas vieressäni istuvan tytön takapuoli mahtui tuolille. Tuohon aikaan olin kuitenkin helposti normaalipainoinen, vaikka ylimääräinen rasva minussa asettuukin takapuolen ja reisien alueelle.

Joulustressi

Niin se joulustressi saavutti minut, vaikka kuinka olen sitä yrittänyt vältellä. Lähinnä aikataulut muuttuvat joka päivä, mikä aiheuttaa näin säntilliselle ihmiselle kuin minä melkoisia paineita. Toisaalta tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsenkin joululoman viettoon jo huomenna, kun alunperin oli tarkoitus tulla vielä perjantaina töihin. Se vain tarkoittaa, että pitää vähän pidentää päivää ja ennen perjantaita ei ehdi liikkumaan. Eilen kuitenkin kävin tunnin spinningissä ja aloitin punnerrushaasteen kuudennen viikon. Päivät eivät ole veljiä punnerrustenkaan osalta. Viime viikolla oli vahva olo jokaisena punnerruspäivänä. Eilen tuntui jo ensimmäisten punnerrusten aikana tosi raskaalta. Taistelin kuitenkin kaikki ohjelmaan merkityt toistot kasaan: 25+30+20+15+40. Pahalta tuntui, mutta oli se sen arvoista! Ehkä huomenna tuntuu helpommalta :)

Enää kolme yötä jouluun!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vertailupaino

Paino tänä aamuna oli 72,7 kiloa. Tuo on virallinen vertailupaino joulun jälkeiseen aikaan. Tai no, itse asiassa omalle vaa'alle pääsen vasta uuden vuoden puolella. Joulua edeltävä hellittäminen ruokavaliossa ei ole näköjään vaikuttanut mitenkään. Voi olla, että jos olisin kieltänyt itseltäni jotain, tuloskin voisi olla plussan puolella. Toivottavasti joululta ei kerry hirveästi (ollenkaan) plussausta tuohon, niin uusi vuosi on helpompi aloittaa. Itsestänihän se on vain kiinni, mutta joulun pyhinä aion syödä, mitä ja miten paljon vain huvittaa. Välipäivinä palaillaan normaaliin ruokavalioon ja vapaiden ansiosta aikaa liikuntaankin on riittävästi. Joululoman aikana minä siirryn yhtä vuotta lähemmäksi kolmenkympin kriisiä. Silloin kun kaikki muutkin ilotulittavat synttäreitteni kunniaksi ;)

Jaksamista vielä viimeiseen viikkoon ennen joulua!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Loskajuoksu

Aamulla lehteä hakiessa ulkona satoi jotain veden ja rännän väliltä. Siis kylmää ja kastelevaa. Eilen illalla oli satanut kaunis kerros lunta (oikeasti se taisi olla räntää), joka oli aamuun mennessä muuttunut loskaksi. Ajattelin, että ei hitto, tässä kelissä en varmasti lähde ulos. Söin aamupalan ja vietin rauhallisen sunnuntaiaamupäivän (rauhassa luettu Hesari kahvikupin kera on parhautta!). Vesisade loppui ja into lähteä juoksemaan heräsi. Katselin innoissani uutta reittiäkin Google mapsista. Pienoisesta väsymyksestä huolimatta vedin ulkovaatteet päälle ja lähdin ulos. Se loskakerros ei ollut hävinnyt mihinkään. Kevyen liikenteen väylillä alusta oli pääosin siedettävä, mutta risteyksissä ja suojateillä, sellaisissa kohdissa, missä autotkin ajavat loska oli kasautunut kasoiksi ja vesilätäköt olivat isoja. Ajattelin, että ei tässä ole mitään järkeä ja suunnittelin jo kääntyväni takaisin. Onneksi nastalenkkareissa on Gore-tex -pinnoite. Eihän sekään täysin vedenpitävä ole, mutta tällä kertaa sukat kastuivat kuitenkin vasta puolen tunnin jälkeen. Juoksin sen lenkin, minkä alunperin suunnittelinkin. Juoksu ei ollut mikään erityinen nautinto, mutta ei suurta kärsimystäkään. Olin erityisen onnellinen, että lähdin juoksemaan ja juoksin sen lenkin, minkä ajattelinkin. Henkisesti erityisen kehittävää. Viimeiset kolme kilometriä kulkivat oikeastaan tosi mukavasti vastatuulesta, uudelleen alkaneesta räntäsateesta ja rikkomattomasta loskakerroksesta (ei ollut kovin moni kulkenut samaa tietä) huolimatta. Tai ehkä juuri noista johtuen; oli kiire päästä nopeasti kotiin ;) Kuivat vaatteet päälle vaihdettuani olo oli euforinen. Kannatti lähteä! :)

Tämän viikon liikunnat:

Sairastelun jälkeen suositellaan lähtemään rauhassa liikkeelle. Ei toiminut minun kohdallani tällä(kään) kertaa. Kaikki aerobiset liikunnat mentiin tällä viikolla vk-sykkeillä. Viikkoon pitäisi lisätä yksi pitkä sauvakävelylenkki. Hiihtokelien tultua juoksulenkkien sykkeet on ehkä hivenen helpompi pitää hallussa kuin jäisellä ja loskaisella alustalla. Mikäli en osta perinteisen suksia, hiihtämällä en pysty kuitenkaan peruskestävyyslenkkejä tekemään. No, kun nyt tulisi edes ensin ne hiihtokelit :)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Aika kiitää!

Hirveää vauhtia kuluvat arkiviikot (puhumattakaan viikonlopuista!). Enää viikko jouluun!

Tämän viikon liikuntasuunnitelma piti hyvin. Keskiviikkona kävin Powerissa ja torstaina 45 minuutin EasyXyclingissa ja 15 minuutin Elixia Shapessa. Viimeksi mainittu on keskivartalon lihaksiin keskittyvä lihaskuntojumppa. Tänään pistin nastalenkkarit jalkaan ja kävin palauttamassa juosten kirjaston lainakirjat. Poispäin tullessa ajattelin fiilistellä ja juosta tulevaa hiihtolatua pitkin. Latupohjaa ei tietenkään ollut hiekoitettu ja pohja oli hyvin jäinen. Jopa niin jäinen, että katsoin parhaaksi juosta nastoillakin polun reunaa pitkin, jossa jää oli vähän pehmeämpää ja nastat saivat otteen alustasta. Jäinen alusta nosti sykettä, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä juosta ulkona valoisaan aikaan. Aikaa lenkkiin kului tasan tunti ja matkaa kertyi 6,3 kilometriä. Tämä oli myös syksyn liikuntahaasteen 60. liikuntakerta. Se haaste tuli siis selätettyä :)

Tällä viikolla olen myös jatkanut punnerrushaastetta. Pelkäsin etukäteen tätä viidettä viikkoa. Koska seurasin helpointa saraketta, sarjojen toistomäärät eivät olleet suuria. Kuitenkin toisen ja kolmannen päivän sarjojen määrät kasvoivat viidestä kahdeksaan ja palautusaika lyheni 90 ja 120 sekunnista 45 sekuntiin. Huomaa, että aletaan lähestyä ohjelman loppua. Tähän asti on tehty koko ajan piteneviä sarjoja pitkähköillä palautuksilla. Nyt aletaan lyhyempien palautusten kautta valmistautumaan 100 kerralla tehtävään punnerrukseen. Tämä viides viikko meni yllättävän hyvin. Viimeisessä sarjassa tehtävät maksimit ovat olleet 5-10 punnerrusta enemmän kuin on ollut vähintään vaadittu määrä. Tässä vaiheessa pitäisi tehdä välitesti, mutta jätän sen väliin ja siirryn luottavaisin mielin ensi viikolla kuudennen viikon pariin. Teen punnerrukset helpoimman sarakkeen mukaan. Jos en jouluna jaksa vielä tehdä 100 punnerrusta, välipäivinä voin vielä toistaa kuudennen viikon ja tulevan vuoden puolella pääsen siirtymään ilman polvien tukea tehtävien punnerrusten pariin.

Joulun alla syömisten tarkkailu on osoittautunut hankalaksi. Niinpä en ole pitänyt lukua jokaisesta suklaakonvehdista, jonka olen syönyt. Pelkäsin vähän, että jos annan mielessäni itselleni siimaa, karkaako polle kokonaan hallinnasta. Toistaiseksi kohtuus on kuitenkin säilynyt jopa erinomaisesti. Vielä ensi viikon kun saisin sinniteltyä siten, että en löisi hommaa läskiksi, niin sitten voisi alkaa taas todenteolla taistelemaan ylimääräisiä kiloja vastaan. Pienen hellittämisen jälkeen toivoisin motivaationkin olevan paremmissa kantimissa kuin tänä syksynä on ollut.

Heiaheian mukaan olen liikkunut tällä viikolla tähän asti 3,8 tuntia. Huomiselle jäisi siis 1 tunti ja 10 minuuttia, että saisin tavoitteena olevan 5 tuntia täyteen. Huominen keli näyttää turhan märältä, mutta katsotaan, mitä keksin :)

tiistai 13. joulukuuta 2011

Takaisin elävien kirjoissa

Tuolta minusta tuntuu, kun liikuntatauon jälkeen saa taas itsensä liikkeelle. Eilinen sauvakävely jäi viimeisten joululahjaostosten jalkoihin, mutta tänään kävin juoksemassa.

Iltapäiväksi olin varannut hieronnan ja kerrankin se osui oikeaan saumaan. Jo eilisillasta lähtien varsinkin yläselkä oli tuntunut ahtaalta. Reilun viikon lähes täysliikkumattomuus alkoi jo tuntua kropassa, uskoisin. Hierojakin sanoi, että lihakseni eivät ole olleet näin jumissa miesmuistiin. 45 minuuttia hierontapedillä teki kuitenkin ihmeitä. Hierontapäivänä ei kai suositella kehoa hirveästi rääkättävän ja oli aika lähellä, että olisin ajanut bussilla salin ohi ja oman peiton alle. Kun olin pakannut kamat mukaan, niin ajattelin, että käyn kuitenkin katsomassa, miltä tuntuu. Tuntui tosi kivalta vetää vaihteeksi juoksucaprit jalkaan, kun on ehtinyt jo tottua vähän paksumpaan vaatetukseen. Tavoitteena oli juosta tunti sillä vauhdilla, mikä hyvältä tuntuu. Lämmittelyn aikana sykemittarini näytti ihan omiaan. Kevyen hölköttelyn aikana syke oli 160 paikkeilla, kun todellisuus oli 120-130. Kun kroppa tuntui lämmenneen, niin ajattelin, että jos mittari kerran näyttää tuollaisia lukemia, niin juostaan sitten vähän lujempaa. Todennäköisesti kyse oli vain siitä, että en ollut kastellut sykevyön antureita riittävän hyvin, koska hikoamisen jälkeen lukemat alkoivat vastata tuntemuksia. Polarin sykevyön anturit alkavat olla jo aika kuluneet. Juoksin siis vk-ala -sykkeillä, kuuntelin musiikkia ja katsoin edessä olevaa telkkaria ilman ääntä. Juoksumatolla juokseminen on pääasiassa aika tylsää! Tunnin lenkki tuntuu matolla tosi pitkältä, kun taas ulkoilmassa "ei juuri miltään". Puolen tunnin kohdalla alkoi soida Bruce Springsteenin Badlands ja jalat alkoivat vaatia kovempaa vauhtia. Vedin tuon lisäksi kaksi muutakin kappaletta 8,5 km/h -intervalleilla, kun perusnopeuteni oli 7,0 km/h:ssa. Juokseminen tuntui hyvältä, vaikka alaselkä ja sen myötä polvi hieman kipuilevat. Selässä on on joskus ollut iskiastyyppistä vaivaa ja joskus se vähän muistuttelee itsestään. Keskivartalon lihaskunnosta on tärkeää pitää huolta, erityisesti syvistä lihaksista. Annan tänään vielä selälle lämpö- ja polvelle kylmähoitoa, joten jospa se siitä helpottaisi. Tämänpäiväinen lenkki numerointa:

                                           Aika: 1:00:05
                                           Matka: 6,99 km
                                           Keskisyke: 169
                                           Maksimisyke: 193

Juoksun päälle kävin vielä tekemässä salin puolella punnerrushaasteen viidennen viikon ensimmäisen päivän toistot. Sarja oli 17+19+15+15+30. Viimeisen maksimisarjan minimimäärä olisi ollut 20, eli ihan hyvin jaksoin tauon jälkeen punnertaakin. Vaikka jaksoin rutistaa tällä kertaa hyvin, iski minuun joku ihmeellinen epäusko, että ikinä voisin punnertaa putkeen 100 kertaa suorin vartaloin. Totta kai minä pystyn, kun vain harjoittelen tarpeeksi!

Polven ja selän juilimisesta huolimatta kävelin hyvillä mielin pois salilta. Jotenkin loskainen kelikään ei keljuttanut yhtä paljon kuin aiemmin päivällä. Ilmakin tuntui jotenkin lämpimämmältä. Kyllä liikunta tekee hyvää! :)

Nyt menen lämmittämään kauratyynyn ja juomaan sen seurassa mukillisen teetä!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tulevaisuuden suunnitelmia

Vaaka näytti aamulla tasan 73 kiloa! Saman verran se näytti myös sunnuntaiaamuna. Alkaa jotenkin huvittaa tämä jumittaminen. Vai onkohan vika vaa'assa ;)

Liikkumaan en viime viikolla päässyt kuin keskiviikon Poweriin. Torstaista eteenpäin päivät menivät sairastamisen merkeissä. Liikunnan puute ei tunnetusti ole mikään este painonpudotukselle. Lähestyvä joulu ja lievä flunssa antavat kuitenkin jostain kumman syystä tekosyyn syödä epäterveellisemmin kuin yleensä: vähän jäätelöä, vähän karkkia, vähän pizzaa! Ei mitään suunnattomia ylilyöntejä, mutta vähän kuitenkin ;) Loppuvuoden osalta minulla ei suuria odotuksia painonpudotuksen osalta ole. Toivottavasti löydän sopivan tasapainon, että paino ei enää nousisikaan. Ensi vuonna on sitten hyvä käydä kilojen kimppuun uudella tarmolla.

Tänään olisi tarkoitus palata liikunnan pariin kevyen sauvakävelyn merkeissä. Sääennusteiden mukaan luvassa on sohjoista keliä, mutta välillä pitää mennä epämukavuusalueelle. Pääosin perustan viikon liikuntasuunnitelman kuitenkin sisäliikunnan varaan. Huomenna ajattelin käydä juoksemassa juoksumatolla, keskiviikkona Power ja torstaina sisäpyöräily + keskivartalon lihaskunto. Toivottavasti viikonlopuksi olisi luvassa jo kylmempiä kelejä, niin ulkoliikunta ei olisi niin märkää. Talvisin viikonloppuisin täytyy yrittää käyttää hyödyksi kaikki mahdollinen luonnonvalo. Lisäksi jatkan punnerrushaastetta.

Ensi vuonna rupean tekemään joka viikolle liikuntasuunnitelmat etukäteen. Kun ne on kirjattu ylös, niistä lipsuminen on paljon vaikeampaa ja liikkuminen on suunnitellumpaa. Olen tähän astikin tehnyt päähäni suunnitelman, mutta se on joskus pitänyt ja joskus ei. Joku kiva liikuntahaastekin olisi tarkoitus kehittää ensi vuodelle, mutta lähinnä kilometrimäärän asettaminen on hankalaa. Toisaalta voisin ottaa tavoitteeksi pelkät juoksukilometrit, jolloin 1000 kilometriä voisi olla aika passeli matka. Toisaalta olisi kiva laskea mukaan kaikki lihasvoimalla liikutut kilometrit, mutta mihin sitten laitan tavoitteen? Täytyy harkita vielä ja laskeskella, millaisissa kilometrimäärissä tänä vuonna on liikuttu.

Riemukasta viikon alkua! Enää 12 yötä jouluun :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sunnuntaikuulumisia

Flunssa vaivaa edelleenkin, joten tämä viikonloppu menee liikunnan suhteen lepäillessä. Jossain sopivassa välissä voisin käydä sen verran haistelemassa ulkoilmaa, että kän viemässä pahvi-, metalli- ja lasiroskat lajittelupisteelle. Matkaa tulee suuntaansa noin kilometri, joten se sopii vamasti hyvin tämän hetkiseen olotilaan. Lämpötilakin on tainnut jo painua pakkasen puolelle, joten ei tarvitse kahlata loskassa. (Mitä varmasti saa ensi viikolla harrastaa riittävästi.)

Kirjoitin eilen joulukortit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joihin täytyy tarkastaa osoitteet töissä. Ne saan maanantaina postin kuljetettavaksi. Hyvissä ajoin, kuten yleensä ;) Joululahjat on hankkimatta vielä iskälle ja kummipojalle. Enköhän minä jotain kuitenkin keksi. Joulustressille en ole siis jättänyt tilaa! :)

Ulkona leijuu hiljalleen lumihiutaleita, telkkarista tulee ampumahiihtoa ja kynttilät palavat. Nenän vuotamisesta huolimatta olo on siis aika miellyttävä! Rentouttavaa sunnuntaipäivää lukijoilleni!

torstai 8. joulukuuta 2011

Vihdoinkin viikonloppu!

Loman jälkeinen työviikko on nyt selätetty ja nyt olo on aika väsynyt. Tosin useampi työkaverikin valitteli, että toimiston ilmaan on sekoitettu unilääkettä, kun iltapäivästä alkaa väsyttää niin makeasti. Onneksi jouluun ei ole enää pitkä aika ja pääsemme kaikki vähän hengähtämään.

Keskiviikkona palasin arkeen myös liikunnan merkeissä. Kävin korkkaamassa uuden Power -ohjelman. Uusi ohjelma tuntuu aina raskaalta. Niin tälläkin kertaa. Ohjaaja sanoi, että uusi ohjelma on jalkapainotteinen ja se tuntuu vielä nyt kahden päivän päästäkin. Tasakyykyt tein 1,5 kiloa pienemmillä painoilla kuin viimeksi ja silti ne tuntuivat pahalta. Johtuu varmaankin ainakin osaltaan siitä, että ensin tehdyt askelkyykyt osuivat tällä kertaa oikeaan paikkaan. Välillä tuntuu, että en saa niissä minkäänlaista tuntua pakaraan, mutta tällä kertaa ei sitä ongelmaa ollut. Alla lueteltu tämänkertaiset painot. Muistutukseksi itselleni, että rintaan ja ojentajiin voisi lisätä painoja.

- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 2,5 kg + punnerrukset
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 2,5 kg + ojentajapunnerrukset
- hauikset 2,5 kg
- vatsat + hoovereita ja punnerruksia
- venyttely

Syksyn flunssakausi on ilmeisesti lomani aikana levittäytynyt eteläiseen Suomeen ja minutkin se tavoitti torstaina. Poskiontelotulehduksesta kärsineet tietävät varmaankin sen poskissa ja otsassa tuntuvat paineen tunteen. Tuo paine tuntui koko päässäni, kun vähänkin sitä liikutin, mutta muita oireita ei ollut. Epäilin jo öisestä hampaiden narkutuksesta johtuvaa päänsärkyä. Tänään iski sitten räkätauti päälle, mutta olo on paljon terveempi kuin eilen. Tosin otin aamulla allergialääkkeen, mikä varmasti helpotti limaisuutta. Täytyy nyt kuitenkin ymmärtää ottaa loppuviikko riittävän rauhallisesti, että tauti ei tämän pahemmin tulisi päälle. Ja vaikka yleensä inhoan sairastamista, niin nyt olen erityisen kiitollinen, että en ollut lomalla kipeänä.

Kohta ajattelin mennä saunaan ja sen jälkeen vietän loppuillan sohvan ja peiton välissä telkkaria katsellen. Viikon väsymyksetkin ajattelin nukkua pois ja mennä nukkumaan heti kun siltä tuntuu. Tiedättehän, että jos on kipeänä, niin herkuttelu on sallitumpaa kuin yleensä? Niin minäkin tänään ajattelin. Lähinnä mietin, ostanko karkkia vai haen jotain roskaruokaa kotiin (avokilla on pikkujoulut, joten joudun itse ruokkimaan itseni). Ja kun tulin kaupasta ulos, mukanani oli karjalanpiirakoita ja viinirypäleitä. Jes! Tosin kotona hain sosekeittoa pakastimesta ja samalla käteen tarttui jäätelö. Ei niin jes!

Hauskaa viikonloppua!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Viikkopunnitus

Loman jälkeinen paino 72,9 kg. Tämä on ilmeisesti kehoni mielestä hyvä paino. Ja itsekin tunnen oloni ihan hyvältä tässä vartalossa, vaikka ylimääräistä on edelleen se noin kymmenen kiloa. Sitä paitsi tuo on puolisen kiloa vähemmän kuin missä paino koko marraskuun pyöri, eli suunta on oikea. Alle 70 kiloon pääseminen vuodenvaihteeseen mennessä on aika vaativa urakka, mutta ainahan on koko ensi vuosi aikaa ;)

Työpöytäni ääreen palaaminen palautti kyllä tehokkaasti todellisuuteen. Joulua edeltäviin viikkoihin mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa. Joululahjatkin on ostamatta. Nuo vaikeuttavat liikuntakertojen mahduttamisen viikko-ohjelmaan ja toisaalta tapahtumissa on tarjolla syömistä ja juomista. Malttia, malttia! Onneksi tänään ehdin Poweriin, varsinkin kun lounaaksi on tarjolla ilmainen pizza :)

Ai niin, taisin luvata lähteä eilen lenkille, mutta noin viisi minuuttia lupauksen jälkeen potkaisin kaikki vasemman jalan varpaani ylimpään portaaseen (laiska, kun ei jaksa nostaa jalkaa tarpeeksi ylös!). Valehtelematta näin tähtiä ja suusta pääsi muutama painokelvoton sana. Vieläkin varpaiden päät vähän jumittavat, mutta kynnet eivät onneksi mustuneet, joten vähällä pääsin.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Aikainen joululahja

Palasin eilen illalla lopullisesti loman vietosta takaisin kotiin. Tampereella odotti miellyttävä yllätys: luminen maa! Oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja aamulla piti rientää katsomaan, eihän lumi vaan ole sulanut. ei ollut. Hip hurraa! :)

Viikon poissaolon jälkeen piti vähän siivoilla, että tuli kotoisa olo. Avokki oli varmaankin yrittänyt parhaansa, mutta meidän siisteyskäsitykset ovat vähän erilaiset ;) Muutoin itsenäisyyspäivä sujuu aika perinteisissä merkeissä: Tuntemattoman sotilaan tunnelmaa korostavat ylitse lentävät hornetit ja katse hakeutuu väkisinkin ulkona leijuviin lumihiutaleisiin. Ennen Linnan juhlia voisi käydä vielä vähän ulkoilemassa. Tunnelma on juuri niin levollinen kuin onnistuneen loman jälkeen kotiin palatessa vain voi olla!



Hyvää itsenäisyyspäivää!



maanantai 5. joulukuuta 2011

Kaipuuta arkeen

Lomalta on palattu arkeen.. tai no, eilen juhlittiin äitin viisikymppisiä.

Lapin loma oli ihana. Lunta oli riittävästi ja kelit olivat suosiolliset. Ottaen huomioon, että töiden loppu oli melkoisen hektinen, loma oli erittäin rentouttava. Kun lähtee riittävän kauas, niin arkimurheitten on pakko jäädä kotiin. Normaalia epätoivoa loman loppumisesta en suostunut päästämään mieleeni. Varmasti tähän auttoi kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Töihin täytyy palata vasta keskiviikkona.

Olen aina pitänyt itseäni huonona tanssijana. Siis en mitenkään luontaisesti lahjakkaana ja harjoitellut en ole. Muut lomalla mukana olleet ihmiset olivat kaikki innokkaita tanssijoita. Muutamia tansseja kävin itsekin lattialla pyörimässä ja sain kehuja rytmitajustani ja nopeasta oppimisesta. Täysin uusia puolia itsestäni!

Alla olevan kuvasarjan kuvat on otettu samana päivänä muutaman tunnin sisään. Ensimmäinen kuva on otettu Saariselän kylältä ja loput Kaunispään huipulta. Rinteen tykitys peitti kylän ihanaan lumitihkuun. Kun kiipesimme maailman pisimmän pulkkamäen ylös Kaunispään huipulle, alhaalla olevaa kylää ei näkynyt lainkaan. Ylhäällä ollessamme virisi tuuli, joka painoi lumipöllyn pois ja kirkasti ilman.


 



Viime viikon liikunnat olivat aika hiihtopainotteisia ;) Kilometrejä tuli vähän alle 120. Äkkiseltään
tuollainen hiihtomäärä tuntuu kropassa, mutta ei varmaan tarvitse kertoa, miten kivaa se oli :) Jossainpäin eteläisessä Suomessakin on ilmeisesti herätty tänä aamuna valkoiseen maisemaan, mutta ei täällä, missä tällä hetkellä vaikutan. Säätiedotukset näyttävät tällä hetkellä lupaavalta, että lunta saataisiin koko eteläiseen Suomeen. Toivottavasti kaikki halukkaat pääsevät pian hiihtämään. Kuinka moni on herännyt lumiseen aamuun? Oletteko jo päässeet hiihtämään tänä syksynä? Kuinka paljon odotatte hiihtokelejä?

 

Ihanasta lomasta huolimatta odotan oikeasti arkeen palaamista (varsinkin kun jouluun on enää kaksi ja puoli viikkoa ;). Ihanaa viikon alkua kaikille lukijoille!

torstai 24. marraskuuta 2011

Pikaiset kuulumiset

Niinhän siinä sitten kävi, että vähän pitää pitää kiirettä ennen lomalle pääsyä. Töissä on melkoinen kiire, mutta onneksi huomenna klo 15.05 minä istun junassa kohti lomaa :) Toivottavasti työtkin ovat siinä vaiheessa, että lomalle on kiva jäädä. Tavarat on pakattu ja sain kaiken (?) tarpeellisen mahtumaan kohtuullisen pieneen tilaan. Erityisen ihana asia, kun joudun matkustamaan ensin junalla ja vaihtamaan vielä bussiin. Suksi- ja monopussit ovat ihan riittävän hankalia kuljetettavia muutenkin.

Meinaa mennä hermot tuohon Bloggerin blogilistaukseen. Näyttää satunnaisesti, mitä sun sattuu blogeja; sellaiset blogit näkyvät, jotka olen jo poistanut ja uudet blogit eivät näy. Ja sitten välillä näkyvät. Onko tuttua? Oletteko keksineet jotain ratkaisua?

Yritän päivitellä lomaltakin mahdollisesti jopa kuvien kanssa. Hauskaa viikonloppua!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Väsymystä ilmassa

Luin juuri Kauppalehden nettisivuilta, että työ väsyttää nyt kaikkein eniten. Juu, huomattu on! Paitsi että väsyttää kaikki muukin kuin työ. Perhanan maanantait! Onneksi ensi viikolla on lomaa. En oikein rentoutunut viikonloppunakaan: uni oli katkonaista, maha kipeä ja pääkoppaa kiristi. Kai noilla jotain tekemistä oli toistensa kanssa, mutta mikä on syys ja mikä seuraus, sitä en tiedä. (Mä oikeesti inhoon tätä valittamista. Pahoitteluni!)

Vaaka oli tänä aamuna kiva: 73,0 kiloa! Viikonlopun syömiset menivät tosin vähän sinnepäin. Ateriavälit kasvoivat huomaamatta liian suuriksi. Vatsa tuntui oudolta koko viikonlopun ajan, millä oli varmaankin vaikutusta, ettei tehnyt edes mieli syödä. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.

Loppuvuosi on haastavaa aikaa painonhallinnan kannalta: Tulevana lauantaina pakkaan äitin ja iskän autoon ja ajelemme Saariselälle hiihtämään. Mukaan lähtee kolme muutakin tuttua. Vaikka liikuntaa tulee lomaviikolla reippaasti, tiedossa on myös herkkuruokaa. Lomalla tulee muutenkin otettua rennommin. Varsinkin jos lomailee muualla kuin kotona. En myöskään pääse punnitsemaan itseäni. Joulukuussa on herkkuja tarjolla vähän joka puolella. Minulle joulukilot kertyvät yleensä jo ennen joulua. Joulunpyhät kotona menevät yleensä paljon helpommin. Hyvää ruokaa on tarjolla, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa syödä. Jos vain kelejä riittää, yleensä liikuntaa tulee harrastettua raikkaassa ulkoilmassa. Viimeistään Tapaninpäivänä alkaa sisällä möllöttäminen ahdistaa. Tällä hetkellä (ei pitäisi varmaan sanoa ääneen) näyttää siltä, että joulun alusajalle ei onneksi ole kovin pahoja työkiireitä tulossa. Joskus joutuu tekemään töitä kellon ympäri, että pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tämä tarkoittaa tietysti, ettei ehdi liikkumaan ja syömiset eivät välttämättä ole kaikkein terveellisimmästä päästä.

Viime viikon liikunnat näyttivät tältä:



Vaadittu viisi tuntia tuli juuri täyteen. Vaihtelevuutta sekä tehojen että lajien puolesta. Punnerrushaastettakin jatkoin. Tuo viikon kolmas päivä ei olisi huvittanut, mutta tein kuitenkin. Tekisi mieli tehdä nelosviikko vielä kerran, mutta yritän nyt kuitenkin siirtyä viikkoon viisi. Tasotestiä en tehnyt, mutta luulen, että jaksaisin tehdä yli 40 punnerrusta. Ajattelin kuitenkin aloittaa viitosviikon helpoimmalta tasolta. Tai no, nyt kun katsoin tuota tarkemmin, niin jos yrittäisin tuota kakkostasoa. Muutenhan määrät ovat ihan tehtävissä, mutta sarjojen määrä kasvaa ja palautumisaika pienenee. Ensi viikolla on tiedossa runsaasti hiihtoa, joten katsotaan, miten saan punnerrukset sinne väliin mahtumaan.

Kaikesta huolimatta oikein piristävää viikon alkua!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Tunnesyömistä

Tänä aamuna oli omituinen tilanne. Olin heräämisen jälkeen kiukkuinen ja kiihtynyt. Tosi huonolla tuulella. Hetken tavaroita paiskottuani huomasin, että jääkaapissa oli Pätkis bites -pussi. Olisi tehnyt mieli vedellä koko pussi samantien naamariin, mutta vedin henkeä ja päätin syödä ensin aamupalan. Lupasin itselleni, että kahvin kanssa saan ottaa suklaata. Suklaata syödessä tiedostin, että nyt syön negatiivisiin tunteisiin. Tietoista tunnesyömistä? Hyvä puoli tuossa oli, että en syönyt koko pussia ja mielikin rauhoittui, johtui se sitten suklaasta tai ei.

Yllätin itseni tänään myös lähtemällä juoksemaan. Alunperin olin suunnitellut, että lauantai on lenkkipäivä. Tarkoitus oli lähteä jo aamupäivästä ennen hiihtolähetystä. Tuossa edellisessä kappaleessa kerrotusta syystä en kuitenkaan lähtenyt. Maha on kipuillut eilisaamusta lähtien ja tänään se on tuntunut tosi aralta. Samalta kuin rajun oksentelun jälkeen. Ajattelin, että kipeänä ei ole pakko lähteä (mutta ei tuo vatsakipu oikeasti ole niin paha, että se estäisi juoksemisen). Istuskelin sohvalla ja odottelin, josko kohta saisin ruokaa, mutta lähdin kuitenkin juoksemaan. En ajatellutkaan juosta pitkää lenkkiä, mutta kun pitää tavasta kiinni, niin lähteminen on joka kerta helpompaa. Perisyntini on, että ajattelen liikaa ja sen seurauksena tulee liian usein tilanne, että syystä tai toisesta en lähdekään. Pitäisi vain vetää juoksuvermeet päälle ja astella ovesta ulos. Koskaan ei ole kaduttanut, että olen lähtenyt, vaikka ennalta olisinkin epäröinyt. Juoksin 37 minuuttia ja 3,8 kilometriä. Juoksu tuntui hyvin kevyeltä. Viime viikolle osui kaksi pitkää lenkkiä, minkä jälkeen olen pitänyt lepoa juoksemisesta. Vanha totuus "kunto kasvaa levossa" todisti taas pitävän paikkaansa. Lisäksi aamun suklaatankkauksen ansiosta energiatasot olivat varmaankin kunnossa. Pääsin lähtemään juuri, kun ilta alkoi hämärtää. Länsitaivaalla näkyi vielä auringonkajo, mutta vastakkaisella puolella tähdet alkoivat tuikkimaan. Tai eivät ne olleet pelkästään tähtiä, kuten kuulin erään isän sanovan pojalleen: "Tuo kirkas tuossa ei ole tähti. Se on planeetta. Samanlainen kuin maapallokin." :) Viilenevässä illassa ja pimenevän kaupungin valoissa oli jotain hienoa tunnelmaa! Melkein kuin talvella; vain lumi ja pakkanen puuttuvat :)

Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa spinningiin tai vaihtoehtoisesti Lempäälään hiihtämään tykkilumiladulle.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Riemunkiljahduksia sovituskopissa

Kävin ostamassa uudet farkut. Inhoan farkkujen ostamista. Itse asiassa urheiluvaatteita lukuunottamatta en juurikaan pidä vaatteiden shoppailusta. Enkä varsinkaan sovittamisesta. Olen jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota, että kaksista käytössä olevista farkuista toiset alkavat näyttää uhkaavia hajoamisen merkkejä, joten poikkesin kotimatkalla Seppälään vilkuilemaan housuja. Sieltä olen viime vuosina tainnut ostaa pääosan vaatteistani. Otin tottumuksesta koot 40 ja 38 sovitettavaksi. Noin 99% varmuudella noiden pitäisi olla sopivat. Usein käy niin, että farkut eivät ole malliltaan sopivat, mutta kokoni kyllä tiedän. Toiveikkaana vedin ensin jalkaan pienemmät. Juu, sain vedettyä ne helposti jalkaan. Monet farkut jumittavat jo reisien ja takamuksen kohdalla, enkä saa vedettyä niitä edes ylös tai ainakin kinnaavat melkoisesti. Vetoketju ja nappi menivät kiinni liian helposti. Mitä ihmettä, nämähän on löysät! Ei muuta kuin omat vaatteet takaisin päälle ja hakemaan pienempiä kokoja farkuista. Otin varmuudeksi sekä 36 että 34. Ensiksi kokeilin isompia. Menivät jalkaan ja istuivat melko loistavasti. Ei ollenkaan puristuksen tunnetta. Nämä olivat tietysti stretch-farkut, mikä auttaa istuvuutta melkoisesti. Kokeilin ihan piruillakseni myös pienempää kokoa. Niiden kohdalla ahdisti vetää reisien ja takapuolen yli, mutta kun sain ne jalkaan, nekin sopivat. Sen verran olivat kuitenkin tiukat, että vyötärönauhan päälle puristui rumannäköinen vatsamakkara. Harkitsin ostavani nuo tavoitefarkuiksi, mutta totesin, että sitten kun mahduin niihin, voin käydä ostamassa "oikeasta" farkkuliikkeestä oikeat farkut. Mutta summa summarum: minä ostin koon 36 farkut! En ole koskaan aikuisiällä ostanut kooltaan noin pieniä farkkuja. Minähän en valitettavasti ole (vielä) kokoa 36, mutta onhan se ihanaa, että edes farkut ovat ;)

Liikuntaa ja tavoitteita

Kävin maanataina ohjatulla venyttelytunnilla. Sain kylkilihakset tuosta lonkkaluiden yläpään alta kipeäksi ;) Tunnilla ei siis tehty pelkästään staattisia venytyksiä, vaan liikkuvuusharjoituksia ja vähän lihaskuntoa erityisesti keskivartalon syville lihaksille.

Eilen oli vuorossa taas tiistain Power. Tykkään käydä tuolla tunnilla, kun se sopii mun aikatauluihin niin kivasti. Jonkun verran on saanut lisätä painoja eri lihasryhmille. Onneksi on joku vähän patistamassa. Itse jumiutuu niin helposti niihin vanhoihin painoihin ja ne tuntuu muka niin raskaille, vaikka oikeasti jaksaa tehdä isommillakin. Sitä paitsi ainoastaan painoja lisäämällä tapahtuu kehitystä. Jalkoja jaksaisin varmaankin tehdä vieläkin isommilla painoilla, mutta en jaksa nostaa niitä harteille ja pois :) Hauiksiin en varmaankaan saa ikinä lisättyä painoja. Tuntuu niin tuskaiselta :) Näillä painoilla mentiin tällä kertaa:

- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg   +1,0 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + 2,0 kg käsipainot
- jalkakyykky 10,0 kg   +1,5 kg
- ojentajat 3,5 kg + dipit steppilaudalla   +1,0 kg
- hauikset 2,5 kg
- vatsat
- venyttely

Olen vähän miettinyt palkintoja saavutuksistani. Lähimmät tavoitteet ovat syksyn liikuntahaaste ja paino alle 70 kilon. Tarvelistalla taas olisivat ainakin uudet sisälenkkarit ja uudet talvikengät. Täytyy katsoa, kumman saavutan ensin ja mitä tarvitsen kipeämmin. Toivottavasti pääsen joulun jälkeisistä alennusmyynneistä katsomaan molempia :)

Olen myöskin miettinyt ensi vuodelle jonkinlaista koko vuoden kestävää liikuntahaastetta. Sopivan tunti- tai kilometrimäärän asettaminen on vaikeaa, mutta onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa miettiä. Jonkun verran tavoitteita olen asettanut päivämäärien muodossa. Osallistun vuoden aikana joihinkin liikuntatapahtumiin. Kiersin tänä vuonna ensimmäisen kerran Kalevan kierroksen puolimatkoja, jonka osalajeja ovat luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus. Lisäksi kalenteriini on merkitty Venlojen viestiPirkan pyöräily ja Sulkavan soudut. Lisäksi ajattelin syksylle vielä jotain juoksutapahtumaa. Esimerkiksi Helsinki Midnight Run kiinnostaisi. Tämä alkaa kuulostaa jo tosi urheilulliselta, mutta älkää antako sen hämätä ;) Olen melkoisen yllytyshullu. Jos joku ehdottaa, että lähdetäänkö, niin harvoin sanon ei. Jonkun verran minulla on myös kilpailuviettiä, vaikka enhän minä kilpailuissakaan kisaa kuin itseäni vastaan (ja hyvä niin, koska löydyn yleensä tuloslistan häntäpäästä ;). Joku tunnelma siinä kuitenkin on olla lähtöviivalla muiden samanhenkisten kanssa.

Meinasin toivottaa mukavaa viikonalkua, mutta nythän ollaan jo keskiviikossa! Ei ihmekään, että jatkuvasti meinaa olla kiire, kun aika menee tätä vauhtia. Oikein reipasta viikkoa joka tapauksessa!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Viikko 45

Paino oli aamulla 73,4 kiloa. Siis täysin sama kuin viikko sitten. Tässä nyt sitten jumitetaan :)

Viime viikon liikunnat:


Oikein reipasta! Torstaina kävin juoksemassa. Töistä tullessa ajattelin, että ei ole pakko lähteä, jos en tahdo. Lähdin siitä huolimatta. Lähtiessä ajattelin, että juoksen niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä. Kahden kilometrin jälkeen vaihtoehtona olisi ollut kääntyä pururadalle ja lyhyempää reittiä kotiin tai jatkaa eteenpäin ja kiertää läheinen järvi. Lopulta päädyin jatkamaan vain eteenpäin. Oli jännää juosta pimeää, vierasta soratietä otsalampun valossa. Jossain vaiheessa havahduin, että vaikka en yleensä kanna puhelinta mukana, tällä kertaa se olisi ollut fiksua ottaa mukaan. Pimeässä voi helposti taittaa nilkkansa. Reilun kympin juoksuun meni yli 1,5 tuntia, joten vauhti ei päätä huimannut, mutta juoksu tuntui rennolta ja helpolta.

Perjantaina pelasimme äitin kanssa taas sulkapalloa. Tällä kertaa saimme aikaiseksi jo aika pitkiäkin palloralleja ja kunnon taistelua. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa sykemittari mukaan. Sulkapalloa on kiva pelata, kun on riittävän samantasoinen pelikumppani. 

Lauantaina oli vuorossa täysin uuden lajin kokeilu. Rogaining on suunnistusta, jossa 2-5 -henkiset joukkueet kiertävät pisteytettyjä rasteja itse haluamassaan järjestyksessä tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä määrätyssä ajassa. Ajan ylityksestä saa virhepisteitä. Yleisin kisan kestoaika on ymmärtääkseni 24 tuntia. Tällä kertaa kyseessä oli mini-rogaining, joka kesti 2 tuntia. Olen harrastanut suunnistusta vuodesta 2007 asti, jolloin osallistuin Venlojen viestiin firman joukkueessa. Yleensä en pidä mistään, missä olen huono tai mikä on minulle vaikeaa, mutta juuri se suunnistuksessa kiehtoo. Ehkä mä joskus eläkeikäisenä (jos ikinä pääsen eläkkeelle) voin sanoa osaavani suunnistaa ;) Rogaining oli oikein mukava kokemus. Rastipisteet olivat helppoja ja suurimmaksi osaksi pääsimme juoksemaan ulkoiluväyliä ja polkuja pitkin. Pisteitäkin saimme äitin kanssa kerättyä yllättävän paljon. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu, niin voin osallistua uudelleenkin.

Rogainingin reitti

Punnerrushaaste tökkii, mutta selvisin neljännestä viikosta. Itseasiassa perjantaina, kun suoritin viimeisen neljännen viikon viimeisen päivän, tein viimeiseen settiin kymmenen punnerrusta yli maksimin, eli viisikymmentä toistoa. Syynä tosin taisi olla pitkä tauko sarjojen välissä. Kolmannen ja neljännen sarjan välissä pelasin yhden erän sulkapalloa. Sunnuntaina tein tasotestin, jossa tein 40 punnerrusta. Olisin jaksanut varmaankin vähän enemmänkin, mutta päätin, että teen joka tapauksessa neljännen viikon uudestaan. Viidennellä viikolla sarjojen määrä kasvaa, enkä tahdo haasteen tökkäävän siihen. Tein äsken nelosviikon ekan päivän uudestaan ja jaksoin jopa yhden toiston enemmän kuin viikko sitten.

Enää kaksi viikkoa lomaan!

torstai 10. marraskuuta 2011

36=20+5+5+6+2

Piti useampaan kertaan aamulla tarkistaa, että onko lämpömittarissa lukeman edessä oikeasti miinus. Oli siinä: -2,3°C. Jee, pakkasta! :)

Joo, mä tiedän, että tuo otsikon yhtälö ei pidä paikkaansa ;) Se viittaakin mun eilisiin punnerruksiin. Vuorossa oli neljännen viikon toinen päivä ja punnerruksia edessä 25+29+25+25+max(36). Ei ollut hyvä tunne aloittaessa, ei. Kroppa oli pääosin kunnossa, ei mitään kolotuksia tms. estämässä punnerruksia. Määrät vaan tuntuivat niin suurilta. Ja tunne ei ollut ollenkaan väärässä. Jo toisen setin kohdalla sai irvistää oikein kunnolla, että sain viimeiset toistot tehtyä. Tuntui, etten millään voi jaksaa kaikkia viimeisiä. Ajattelinkin tehdä vain ne, jotka jaksan. Jokainen tehty punnerrus on kotiinpäin, vaikka en ihan haasteen tahdissa pysyisikään. Perisyntini on se, että tykkään valmiista ohjelmista, mutta jos ei pysty niitä toteuttamaan, niin sitten jätän leikin kokonaan kesken. Yritän nyt välttää sitä. Neljännen sarjan jälkeen tuntui tosi raskaalta. Tauko sarjojen välissä oli 90 sekuntia, mutta mun PocketMod lupasi, että tarvittaessa voi pitää pidemmänkin tauon. Niinpä viikkailin pyyhkeet ja tyynyliinat narulta kaappiin ja noin viiden minuutin päästä aloin viimeisen urakan. Kuten Kanelille kerroin lasken pitkät sarjat osissa, niin ne tuntuvat jotenkin helpommilta. Viimeinen sarjaan tein siis ensin kaksikymmentä punnerrusta. Sitten alkoi tuntua pahalta. Ajattelin, että kyllä sä vielä viis punnerrusta jaksat ja sitten vielä viisi, no nyt on jäljellä enää kuusi. Ja siihen päälle jaksoin vielä kaksi mielestäni ihan laadukasta punnerrusta! Kainalon vieressä tuntui kyllä olevan siinä vaiheessa kivet, eikä mitään lihakseen viittaavaakaan, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut jaksavani!

Tämä teksti tuntuu nyt etenevän takaperoisesti, niin mennään sitten niin. Eilen piti töiden jälkeen mennä kokoustamaan. Tiesin, että olen kotona vasta kuuden jälkeen ja silloin itseni lenkille saaminen on jo tosi vaikeaa. Ratkaisu ongelmaan: juoksen kokouspaikalta kotiin. Matkaakin on lyhintä reittiä vain kolme kilometriä ja avokki voi ottaa repun kyytiin, kun matkamme risteävät sopivasti. Kokouksen jälkeen sain kehuja hyvin heijastavasta pukeutumisestani (heijastinliivi ja heijastinpannat jaloissa sekä lisäksi otsalamppu). Olin katsonut etukäteen kartasta reitin, jotka pitkin juoksen kotiin, mutta täällä oli eilen koko päivän melkoisen sumuista. En uskaltanut lähteä etsimään tuota reittiä, kun en ollut täysin varma, mistä kohtaa pitää poiketa tutulta tieltä. Lähdin juoksemaan suorinta reittiä kotiin, mutta tajusin, että lenkki ei ehkä kestä puolta tuntia, jolloin en saa merkintää syksyn liikuntahaasteeseen. Poikkesin siis jossain vaiheessa kiertotielle. En ole vastaavassa sumussa ennen juossut. Talvella ripset usein jäätyvät hengitysilman tiivistyessä niihin, mutta nyt tuli vastaava tunne ilman pakkasta. Kasvot ja vaatteet eivät varsinaisesti kastuneet, mutta ripsistä lopussa melkein valui vesi.

Tällä viikolla olen kohdannut uudenlaisen epävarmuuden syömisteni suhteen. Periaatteessa tuntuu, että syön terveellisesti ja sopivan kokoisia annoksia, mutta en ole varma. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin, että olen syönyt jotain, mitä en muista, vaan ennemminkin siitä, että syömäni ruoka sisältää jotain tosi kaloririkasta, jota en huomaa. Olen jossain vaiheessa laskenut kaloreita ja lueskelen edelleenkin ruoan ravintosisältöjä, joten minun pitäisi tietää, miten paljon voin syödä. Kuitenkin tahtoisin jo olla siinä vaiheessa, että voisin rauhallisin mielin syödä ilman kalorien laskemista. En tiedä, mistä tämä pelko on nyt ilmaantunut. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen minulle tulee rauhaton olo, vähän samanlainen kun silloin kun tiedän syöneeni epäterveellisesti. En aio ruveta laskemaan kaloreita, joten toivottavasti tämä ajanmyötä häviää.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Hämmennystä vaa'alla, osa 2

Tämän aamun paino 73,4 kg. Muutaman kerran jouduin hieraisemaan aamu-unisia silmiäni ja kaksi tarkistusmittaustakin tein, molemmilla kerroilla sama tulos. -100 grammaa viime viikosta! Kaiken järjen mukaan tämä todistaa, että viime viikon tuloksessa oli massiivinen määrä turvotusta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin uuteen terveelliseen viikkoon.

Tällä viikolla vietetään muuten Porraspäiviä. Tottakai portaita pitää käyttää mahdollisuuksien mukaan vuoden ympäri, mutta mielestäni on hyvä, että asiasta välillä muistutetaan. Meidän toimistolla on ollut rapussa jo varmaan kuukauden verran noita kannustuslappuja. Löytyvät linkin Materiaali -välilehdeltä. Käykää katsomassa. Osa on mielestäni aika hauskoja. Oma suosikkini on kellarikerroksen porraskäytävään vievästä ovesta löytyvä "Pohjalta on hyvä ponnistaa" ;)

Aurinkoista viikkoa!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sunnuntaipäivitys

Viikonloppu meni lähes suunnitelmien mukaan: Leivonnaiset onnistuivat, söin karkkia ja join viiniä. Seura oli erinomaista. Pelailtiin lautapelejä. Tänään käytiin ennen ruokailua kävelyllä. Kavereiden oli tarkoitus lähteä ruoan päälle ajelemaan kotiinpäin. Valitettavasti auto ei inahtanutkaan. Avokki ja naapurin mies tutkivat, missä voisi olla vika, mutta mitään ei löytynyt. Työntäminenkään ei auttanut. Niinpä minä lähdin viemään heitä puoleen väliin vastaan ja kaverin avomies tuli hakemaan heitä. Olin takaisin kotona vähän ennen kuutta ja järjestelyjen jälkeen en jaksanut enää lähteä juoksemaan. Liikuntaa tuli tällä viikolla kuitenkin oikein hyvin:


Lauantain punnerruksetkin sujuivat paremmin kuin odotin. Jo toisessa setissä tuntui, että en jaksa. Kuitenkin tein kaikki ja vielä viimeiseen puristin kaksi ylimääräistä. Harkitsen kuitenkin vielä, josko tekisin kolmosviikon vielä kolmannen kerran. Määrät kuitenkin kasvavat seuraavalle viikolle aika tavalla.

Kuten aiemmin mainitsin huomisaamuna en odota suuria vaa'alta. Huomenna alkaa kuitenkin uusi viikko, jota en vielä ole ehtinyt pilaamaan ;)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Voihan huokaus!

Miksi teen tämän itselleni? Kuten aiemmin kerroin, ruokapäiväkirjan pitäminen ei auta minua pitämään syömisiäni ruodussa. Olen tämän viikon kirjannut ruokailuni turkoosiin päiväkirjaan. Tiistaina ja torstaina sipsejä, ihan muuten vaan, vaikka ei minun edes yleensä tee niitä mieli. Joskus juhlissa saatan syödä, mutta en ole kokenut niitä koskaan ongelmaksi. Kaapissakin ne saavat yleensä olla minulta rauhassa, toisin kuin karkit, paitsi tällä kertaa. Miksi minun piti nyt syödä ne? Keskiviikkona kävimme lounaalla kiinalaisessa, jota ei voi edes hyvällä tahdolla saada terveelliseksi. Se, mikä ei ole friteerattua, lilluu muuten vain rasvassa. Tuohon en oikeastaan voinut vaikuttaa, koska kävimme asiakkaan kanssa lounaalla ja pomo päätti ruokapaikan. Lisäksi keskiviikkona avokki teki ruoaksi jotain valmista pataa pussista, joka oli niin hirveän suolaista, että paino oli noussut tiistaiaamusta torstaiaamuun 1,5 kiloa! Eilen vietimme pomon läksiäisiä, johon kuului saunomista. Ruokana oli makkaralajitelma perunasalaatin kera ja jälkiruoaksi söimme Ben&Jerry's -jäätelöä (on muuten minulle liian makeaa). Muutama alkoholillinen juomakin tuli juotua. Ei kuitenkaan niin paljoa, että tänään olisi krapulaa. Pieni moraalinen krapula tämän viikon syömisistä minulla kuitenkin on. Illalla tulee vielä kavereita kylään ja tarjoamisiksi olen tehnyt kinkkupiirakan ja juustokakkua. Juustokakun yritin tosin tehdä hieman normaalia kevyempänä. Lisäksi kaapissa on karkkia. Voihan ryönä! Onneksi ensi viikko on uusi viikkoa ja tälläkin viikolla on vielä kaksi päivää aikaa kääntää kurssi.

Herkkulakko päättyi tiistaina. Työkaverini oli käynyt lokakuun alkupuolella reissussa ja tuonut sieltä tuliaisiksi karkkia. Kuultuaan meidän lakostamme hän kuitenkin päätti tuoda tuomisensa tarjolle vasta marraskuussa. Kultainen ihminen! :) Tiistaina oli siis karkkia esillä ja itsekin päätin lakkoni siihen, mutta onneksi mopo ei lähtenyt käsistä, vaan tyydyin vain muutamaan makeiseeen. Jotain onnistumisiakin siis tällä viikolla! :)

Ennen eilistä saunailtaa kävimme pelaamassa curlingia. Se oli oikein kivaa. Olemme käyneet kerran aikaisemminkin ja muistikuva parin vuoden takaa oli, että kyseessä oli tosi vaikea laji. Ennakko-odotuksiin nähden oli kuitenkin tosi kivaa ja heitot jopa onnistuivat, ainakin jotenkuten. Harjatessa sitten tulikin ihan riittävän kuuma. Lisäksi en malttanut olla hetkeäkään paikallaan, vaan liu'uttelin kenttää päästä päähän. Curlauksen jälkeen osa porukasta valitteli vähän kylmettymistä, mutta minä olin saanut ihan kunnon hien pintaan :) Torstaina kävin juoksemassa. Lähtiessä olin hiema neuvoton, en oikein tiennyt, minnepäin tahdon juosta tai millaisen lenkin. Hölköttelin sitten reilut puoli tuntia lämmittelyksi ja tulin tuohon viereiseen mäkeen vetämään mäkivetoja. Huomaa, että viime aikoina en ole oikein nopeusharjoituksia tehnyt. Aika kankeaa oli meno. Jostain syystä en saanut normaalia hyvää mieltä, jonka juokseminen yleensä tuottaa. Huomenna olisi tarkoitus käydä hölköttelemässä vähän pidempi lenkki. Viime aikoina pisimmät lenkit ovat jääneet 7-8 kilometriin. Tosin viikonloput olen ollut menossa siellä ja täällä. Viikolla töiden jälkeen en ole ollut kauhean innostunut juoksemaan kovin pitkiä lenkkejä. Maanantain lenkkikin oli pituudeltaan piristävä poikkeus. Vaikka pidän syksystä, talven odotuksesta ja pimeydestä, yleensä viimeistään marraskuussa rupean haikailemaan lunta, joka toisi kummasti valoa pimeyteen. Ehkä kohta... ;)

Jo jonkun aikaa säätiedotukset ovat näyttäneet melko yksitoikkoisilta: päivällä ja yöllä lämpötila +8°C ja sadediagrammitkin ovat aika matalia. Tällaiselle talvenodottajalle ei siis yhtään mieleistä. Siksipä tämä kuva sai minut tänä aamuna toiveikkaalle mielelle:

Lähde

Sää ehkä saattaa olla viilenemässä. Tiedän, että ennuste ehtii vielä muuttua moneen kertaan, mutta tahdon pitää toivoa yllä.

Kaikesta huolimatta nyt on tosi levolllinen olo: Viime aikoina työstressiä aiheuttaneet asiat ovat nyt selvinneet tai asettumassa uomiinsa. Eilen sain positiivista palautetta useammaltakin taholta hoitamastani projektista, mikä toi minulle hyvän mielen. Tänään saan kaksi rakasta ystävää kylään ja yksi soitteli sairasvuoteelta äsken kuulumisia, koska ei pääse osallistumaan. Kolmen viikon päässä odottaa kauan odotettu lomaviikko ja kohta on jo joulukin. Viime viikolla kävin ostamassa ensimmäiset omat jouluvalot, jotka sijoittelin kanervieni sekaan. Onnea on jouluvalot marraskuun illassa!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tramps like us, baby, we were born to run

Alkutahdit tämän päiväiselle lenkille olivat hyvät, kun Bruce lauloi, kuinka minut on tehty juoksemaan. Tuo on yksi minun lempijuoksubiiseistäni.

Työpäivän jälkeen mielessä vähän myllersi, joten kotiin tultuani vedin juoksutrikoot ja heijastinliivin päälle ja painelin juoksemaan. En suunnitellut etukäteen, lähdin vain. Neljän kilometrin jälkeen ajattelin kaartaa kotiinpäin, mutta juoksu kulki niin hyvin, että jatkoin eteenpäin. Matkaa tuli lopulta 7,53 km ja aikaa kului 1 h 12 min. Lenkin pidentäminen merkitsi yhden raja-aidan kaatamista: En erityisesti pidä pimeässä juoksemisesta. Ei pimeyden vuoksi, vaan koska silloin tuntuu, että olen tosi myöhään juoksemassa. Täytyy varmaan etsiä, löytyykö meiltä otsalamppua, niin ei tarvitse kääntyä takaisin huonosti valaistun tienpätkän kohdallakaan.

Suoritin äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon ensimmäisen päivän uudestaan. Ei tunnu helpolta vieläkään. Huh huh... tuleekohan tästä koskaan minun lajiani?

Aiemmin olen valitellut, kuinka maanantait eivät ole minun päiviäni. Tänään on ollut yllättävän hyvä maanantai. Melkein kilon painonnousu olisi voinut toisenlaisena päivänä saada minut heittelemään tavaroita, mutta tänään ei. Kanelin onnistuminen nosti mielialan korkealle jo aamusta ja pyöri mielessä päivän mittaan. Juoksukin sujui. Ei pitäisi varmaan sanoa ääneen, mutta tänään on ollut hyvä päivä :)

Tervetuloa kaikille lukijoille. Teitä on jo neljä! :)

Sanattomaksi vetää!

Paino oli tänä aamuna 73,5 kg. Siis +900 grammaa viime viikosta! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Ei taida itku auttaa markkinoilla, joten jos sitten nauretaan. En keksi mitään syytä tuolle. Ei tunnu turvonneelle, söin mielestäni aika normaalisti viime viikolla. Unta tuli liian vähän, mutta en ymmärrä, miten sekään vaikuttaa painooni, kun en ole väsyneenä syönyt normaalia enemmän tai epäterveellisemmin. Yleensä käyn vaa'alla vain maanantaiaamuisin, mutta tällä viikolla saatan hypätä pari ylimääräistä kertaa katsoakseni, onko kyseessä kuitenkin vain joku ylimääräinen nestekertymä. Voihan kyse olla siitäkin, että edellisten viikkojen tulokset ovat olleet jotenkin virheellisiä. Sunnuntai-illan syömiset tai syömättömyydet vaikuttavat aika paljon maanantaiaamun punnitustulokseen.
Taidan yrittää pari viikkoa pitää ruokapäiväkirjaa, josko sieltä löytyisi jotain. Tekisi mieli ottaa tähän joku kuuri. En siis tarkoita mitään pussikeittoja, mutta jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joka vähän muuttaisi kaavaa. Tämän joulunalusaika vaan on aika huono tuollaisille. Tulevana viikonloppuna saan kavereita kylään ja olisi kiva syödä jotain hyvää. Tosin ajattelin jotain runsasta salaattipöytää, mutta toisaalta myös karkkeja ja boolia. Ehkä kuitenkin katselen, miten tämä loppuvuosi menee näillä eväillä. Uuden vuoden alkaessa on helpompi kokeilla jotain, jos toivottua kehitystä ei ole tapahtunut.

Yhden iloisen asian huomasin viikonloppuna hiihtäessä. Vaikka olen useamman kilon painavampi kuin vuosi sitten, monot menivät jalkaan paljon kepeämmin. Hiihdän siis pääasiassa luisteluhiihtoa ja luistelumonojen on tarkoitus tukea nilkkaa. Itselläni on aika paksut nilkat, joten päällimmäisen vetoketjun kiinnisaaminen on yleensä ollut melko hikistä puuhaa. Nyt se meni kiinni vaivattomasti. Voihan se johtua monon venymisestäkin, mutta minä ainakin uskon, että nilkkani ovat hoikemmat :D

Lisäsin Kehitys -välilehdelle painoja vuodelta 2008. Pudotin silloin neljässä kuukaudessa yli kymmenen kiloa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikonlopun liikunnat

Perjantaina "pääsin" pelaamaan sulkapalloa. Tykkään sulkapallosta, mutta sekä pelisilmä että mailankäsittely olivat vähän hakusessa. Nuorempana kun vielä asuin kotona, pelasin sulkapalloa säännöllisesti ja silloin se jollain tasolla sujuikin. Nyt jaksoin kyllä juosta kiitettävästi pallon perässä, mutta lyönnit sinkoilivat turhan usein mihin sattui. Lisäksi sain oikean käden kyynärvarren kipeäksi mailan puristamisesta. Näin huonot käsivoimat minulla siis oikeasti on! Käden takia jätin tämän viikon viimeisen punnerruskerran välistä ja otan ensi viikolla tämän viikon uusiksi. Tässä koneella istuessa haudon kättä kylmällä, jotta saan sen huomiseksi työkuntoon. Koko päivän kun puristaa hiirtä, niin toipuminen vaikeutuu.

Lähde


Kuten jo aiemmin kerroin tänä viikonloppuna oli edessä hiihtokauden avaus. Synnynpaikkani paikallinen urheiluseura tarjosi bussikyydin Leppävirralle Vesileppikseen hiihtämään ja/tai kylpylöimään.

Toivoisin, että voisin kuvailla teille sen tunteen, kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa saa suksien alle lunta. Se on jotain uskomatonta. En ole keksinyt mitään muuta liikuntaa, missä olisi samanlainen liuku. Se on melkein kuin tanssia. Luistimilla liuku tuntuu tulevan ilmaiseksi. Hiihdossa se täytyy tehdä itse. Hiihtäminen on minulle ehkä kaikkein meditatiivisinta liikuntaa. Painonsiirtoon ja liukuun keskittyminen kääntää ajatukset ihanasti sisäänpäin. Pakkasiltana yksin ladulla....

Äiti voitti kesällä arpajaisista uuden digikameran, jolla hän vähän kuvaili meidän hiihtotekniikkaa. Ihan kamalaltahan se näytti :P Jalat toimivat vielä jollain lailla, mutta kädet vain heiluivat mukana. Käsivoimat, käsivoimat! (Pitäisköhän oikeesti tehdä jotain niille, kun lähes jatkuvasti törmään tähän ongelmaan?!)

Olin ihan innoissani, kun pääsin hiihtämään, mutta nyt tuntuu, etten osaa sanoa siitä mitään. Leppävirran hiihtoareenan lenkki on oikein kiva, hiihdettävä. Hiihtäjiä oli tällä kertaa melkoisen vähän, mikä teki omasta hiihtämisestä miellyttävää. Kaksi tuntia 1,2 kilometrin lenkin kiertämistä tuntuu ajatuksena aika hullulta, mutta sitä ei oikeastaan edes huomannut. Pakkasen puolella oleva ilma kävi tietysti tottumattomaan kurkkuun, mutta äkkiä siihen tottui. Ja se nipistely poskissa :)

Tulevan viikon sää näyttää aika huonolta hiihdon kannalta, mutta otin sukset sentään mukaan. Toiveissa olisi, että pääsisin säilölumiladulle hiihtämään ennen marras-joulukuun vaihteen Saariselän reissua. 


***


Viikon liikunnat näyttivät kaiken kaikkiaan tältä:


Ihan ok. En käynyt kertaakaan juoksemassa, mutta sen nyt ei tässä vaiheessa vuotta ole suuremmin väliä. Tavoitteena ollut viisi tuntia tuli ainakin täyteen. Työstressin ja liian vähäisten yöunien vuoksi on ihan hyvä, että pääosin mentiin aika matalilla tehoilla. Olen välillä aika huono tunnistamaan sen, miten henkinen rasitus vaikuttaa kehoon. Punnerruksien pariin palaan taas ensi viikolla.

Jännittää, mitä vaaka näyttää huomenna :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Päivä 5

Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?

Alun alkaen tärkein motivaation lähteeni painon pudottamiseen oli terveyteni. Huomatessani ylipainoni (miten voi lihoa 85-kiloiseksi huomaamatta?!) olin karvan päässä vaikeasta ylipainoisuudesta (BMI 34). Eniten pelkäsin sairastuvani kakkostyypin diabetekseen ja pelkäsin painon kuluttavan niveliäni. Edelleenkin arvostan terveyttäni, mutta alle 70-kiloisena painoni ei enää ole sille suuri uhka. Minä kuitenkin tahdon normaalipainoiseksi. En siksi, että uskoisin, että jonkun maagisen numerosarjan alittaminen vaa'assa tarkoittaisi automaattisesti sitä, että nyt muutun sairaasta terveeksi. Tykkään selkeistä rajoista. Olen joskus haaveillut siitä hetkestä, kun vaaka näyttää alle 62,5 kiloa.

Mitä lähemmäksi normaalipainoa olen päässyt, sitä enemmän ulkonäölliset seikat ovat alkaneet vaikuttaa. Juuri tällä hetkellä inhoan kaksoisleukaani ja vatsamakkaroitani. Sinänsä huvittavaa, että kun olin saanut painoni ensimmäisen kerran lähelle 70 kiloa, olin tyytyväinen kroppaani. Jos saisin nyt kymmenen kiloa pois, olisin varmasti yhtä tyytyväinen. Muuttuisiko sekin ajan myötä tyytymättömyydeksi vai johtuuko tämän hetkinen siitä, että olen välillä painanut vähemmän? Olenko ikinä tyytyväinen vartalooni?

Kuten blogini nimi kertoo, tahdon kuntoon. Jokainen pudotettu kilo tekee minusta automaattisesti parempi kuntoisen. Jaksan juosta paremmin, kun on vähemmän kiloja mukana kannettavana.  
 Eli vastauksena kysymykseen; kyllä, pudotan painoani vain ja ainoastaan itseäni takia.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Päivät 3 ja 4

Kenen vartaloa ihailet ja miksi?

Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kysymykseksi. Ei siksi, että vaihtoehtoja ei olisi, vaan siksi, että niitä on aivan liikaa. Pidän monenlaisia naisvartaloita kauniina. Naismailereiden sixpack ja hoikat raajat ovat kauniit, mutta yhtä lailla muodokas ja pehmeä naisvartalo on kaunis. Anorektista laihuutta en ihaile. Lihaksia ja muotoja kyllä. Missään tapauksessa vartalon kauneus ei ole kiinni painoindeksistä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka seiväshyppääjä Minna Nikkanen. Paitsi että hänen vartalonsa on kaunis, ihailen myös sitä, miten hän sitä käyttää. Seiväshyppy on hieno, mutta teknisesti erittäin vaativa laji.

Lähde


P.S. Helpottaisi kuvien esittelemistä, jos olisi nimiä, joilla hakea :)

Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?

Minulla ei ole painon pudottamisen suhteen erityisen suuria pelkoja. Painoni ei ole terveyteni kannalta erityisen vaarallinen. En varsinaisesti pelkää sitä, etten saavuta tavoitepainoani, mutta jos se ei onnistu, olen pettynyt itseeni. Tietenkään en tahdo, että painoni myöskään nousisi tästä enää yhtään. Jos yritän tarpeeksi, uskon, että onnistun ja silloin pelolle ei jää tilaa. Tietysti voi tapahtua jotain täysin odottamatonta, mutta siinä tapauksessa paino ei varmastikaan ole huolista suurin.


***


Tein äsken punnerrushaasteen kolmannen viikon toisen päivän punnerrukset. Yhteensä toistoja tuli 20+25+15+15+25. Viimeiset tekivät jo tosi tiukkaa, eivätkä olleet enää teknisesti täysin puhtaita. Alla on eilinen Elixia Power, joten rintalihakset eivät olleet täysin levänneet. Perjantaina on edessä viikon viimeinen punnerrussessio. Koska huomenna on juoksulenkin vuoro, kädet saavat lepopäivän. Katsotaan, miltä perjantaina tuntuu ja tarvittaessa tuplaan tämän ensimmäisen viikon. Maanantai, tiistai, perjantai -rytmitys tuntuisi järkevältä. Tuo tiistain Power on itselleni sopivaan aikaan, joten täytyy miettiä, pitäisiko loppuviikon punnerruksia siirtää päivällä eteenpäin.

Eilisessä Powerissa taas muistin, minkä takia tykkään ryhmäliikunnasta. Tätä nykyistä ohjelmaa ollaan toistettu nyt jo kaksi kuukautta ja ohjaaja kehotti säännöllisiä treenaajia lisäämään painoja yhteen ylä- ja yhteen alavartalobiisiin. Minähän tein työtä käskettyä. Painot lisäsin askelkyykky- ja selkäkappaleisiin. Järkeilin, että koska jalkoja treenatessa suurin osa painosta tulee omasta painosta, kaksi yhden kilon kiekkoa ei voi tuntua. Väärässä olin! Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut askelkyykkytekniikkani kuntoon siten, että se tuntuu oikeasti oikeassa paikassa. No, eilen tosiaankin tuntui. Tänään jalat eivät onneksi ole normaalia kipeämmät, mutta mukavaa poltetta tuntui pakaroissa portaita kiivetessä. Selkäkappaleessa sain vielä kehuja soutuja tehdessä, että liikettä näkyi oikeassa paikassa. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllähän se tuntui mukavalta :D Ohjatussa liikunnassa pyrin aina tekemään, mitä ohjaaja pyytää: Jos tehdään muutama lisätoisto, minä teen. Jos pyydetään kyykkäämään puoli senttiä alemmas, minä kyykkään. Mitenhän saisi salille tuon saman taistelumentaliteetin?! Personal trainer olisi kiva, mutta aika arvokas.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Päivä 2

Oletko tyytyväinen pituuteesi?

Lyhyyteni on osa identiteettiäni, joten enhän olisi minä, jos olisin keskimittainen. Olenhan pieni ja pippurinen, vähän Pikku Myyn sukua. Alle 160-senttisenä en voi väittää, etteikö välillä helpottaisi elämää, jos pituutta olis kymmenisen senttiä lisää. Ja päärynävartaloisena jalkani ovat tällä hetkellä yhtä pitkät kuin leveät, mutta eiköhän niihinkin treeni pure :)


***


Maanantait ei tunnu olevan mun päiviä. Vaikka takana on rentouttava ja hyvin nukuttu viikonloppu, olin tänään töissä tosi väsynyt. Iltapäivällä tuntui, että pitää ottaa nokoset, jotta jaksan raahautua kotiin. Matkalla poikkesin hakemaan paketin postista ja kävelin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Puolen tunnin reippailu raikkaassa ulkoilmassa toimistossa istumisen päälle toimi kuten tölkillinen energiajuomaa; väsymys oli pois pyyhkäisty.

Aloitin tänään punnerrushaasteen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli 14+18+14+14+max(väh. 20)22 punnerrusta. Tuntui aika raskaalta. En tiedä, olisiko pitänyt aloittaa viikosta 1. Voihan toisaalta olla, että eiliset alkutestipunnerrukset tuntuivat vielä rintalihaksissa.

Painossa positiivista kehitystä

Vaaka näytti tänä aamuna 72,6 kg. Tässä tapauksessa positiivinen ei siis tarkoita plussaa. Viime viikko oli syömisten puolesta hyvä. Söin terveellisesti, mutta pieniä herkkuhetkiäkin mukaan mahtui. Tällä linjalla voisin kuvitella jatkavani loppuelämäni ja sehän tässä on tarkoituskin. Tosin jos olen yli kymmenen kiloa kevyempi, myös peruskulutukseni on pienempi. Ei ehkä kannata kuitenkaan vielä murehtia asioista, jotka ovat vielä tulevaisuuden hämärän peitossa.

Viime viikon urheilut näyttivät tältä:


Näyttää aika hyvältä. Tavoitteena minulla on vähintään viisi tuntia liikuntaa viikossa, mikä ei aivan täyttynyt. Kuitenkin viisi liikuntakertaa viikossa on erinomainen saavutus. Kestoa on helpompi kasvattaa kuin kertoja.

Tein eilen illalla 100 punnerruksen -aloitustestin. Sain rutistettua 31 naisten punnerrusta. Ajattelin, että pyrin ensin suorittamaan tuon ohjelman naisten punnerruksilla ja sitten siirryn "oikeisiin" punnerruksiin. Polveni eivät oikein välitä noista naisten punnerruksista, mutta ranteet taas kärsivät varsinaisista punnerruksista. Täytyy alkuun vain laittaa tarpeeksi toppauksia polvien alle, niin eiköhän ne luonnistu. Tuolla 31 punnerruksella "pääsee" siirtymään suoraan viikolle 3 ja sielläkin tuohon oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Tänään olisi vuorossa päivä 1. Saa nähdä, miten tässä käy :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Päivä 1

Tietosi

Ikä: 28 vuotta
Pituus: 158 cm
Paino: 72,6 kg
Vyötärö: 92 cm
Lantio: 106 cm
Reisi: 60 cm
Paitakoko: 40 / L
Housukoko: 40 / L
Lähtöpaino: 85 kg
Tavoitepaino: 60 kg

Mitat ihan tuoreita tältä aamulta. Virallinen punnistus on huomenaamulla, joten en päivitä tuota painoa Kehitys -välilehdelle.Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä :)

Vyötärön mittaaminen on mun mielestä tosi hankalaa. Tänä aamunakin sain lukemia 88-93 cm väliltä. Pitäis varmaan tatuoida mahaan sellainen linja, jota pitkin mitata. Tuo laimentaa huomattavasti innostusta mittanauhailuun, vaikka se muuten hyödyllistä olisikin. Vaatekoot tunnetusti vaihtelee tosi paljon jopa saman valmistajan eri mallien välillä. Välillä joutuu ottaamaan kolme eri kokoa vaatekoppiin mukaan, jos toivoo sopivan löytyvän. En ole erityisen innokas vaatteiden ostaja. Erityisesti vaatteiden sovittaminen on tylsää puuhaa.

Juoksuinnostusta ilmassa

Lähdin sitten tänäänkin lenkille, kuten eilen uhkasin. Aamupäivästä kävin läpi vaatevarastoja ja vein kesävaatteita talvisäilytykseen koppivarastoon ja toin talvivaatteita käyttöön. Tulevan viikon lauantaina odottaa reissu Leppävirralle hiihtoputkeen hiihtämään, joten monot ja hiihtovaatteetkin piti etsiä jo hyvissä ajoin esiin. Sukset ovat iskän hyvässä hoidossa. Kiva, kun joku saa nautintoa siitä, että saa laittaa suksia kuntoon. Itsehän en ole edes opetellut suksien voitelemista, kun joku tekee sen mielellään puolestani ja laitteet ja tilat sen tekemiseen ovat kunnossa. Varaston järjestelemisen jälkeen kädet tärisivät, kun yritin leikata kynsiä. Käsivoimani ovat siis todellakin huonot. Juoksemista se ei kuitenkaan estänyt.

Faktoja juoksulenkista:
Aika: 38:01
Matka: 4,87 km
Syke: 173/195

Lähdin vain juoksemaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Lähinnä ajatuksena oli katsastaa viime viikolla keksimäni uusi reitti. Ensin ajattelin, että voisin juosta pitkän rauhallisen lenkin. Olen viime aikoina jumiutunut juoksemaan n. 5 kilometrin lenkkiä eri reiteillä ja eri nopeuksilla. Nyt eletään minun urheilukalenterissa ylimenokautta, mikä tarkoittaa, että lenkillä pitää käydä, mutta mitään muita vaatimuksia ei ole. Voin tehdä vaikka kaikki viikon juoksut lyhyinä pk-lenkkeinä. Ennen hiihtokautta ei ole pakko nostaa sykkeitä yli 150 (hiihtäessä sykkeet nousevat kuitenkin). Ja kuinkas sitten kävikään: Jalathan lähtivät tänään viemään. Kun ei ole pakko, niin raskaampi vk-vauhti tuntuikin juuri sopivalta. Näinhän ihmiskeho ja -mieli tuntuu toimivan vähän joka suhteessa: pakottamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Uusi reitti osoittautui muuten juuri niin hyväksi kuin toivoinkin. Täysin tuntematonta osuutta tuosta reitistä ei ollut kuin alle parin kilometrin pätkä. Se oli mukavan vaihteleva soratie peltojen ja metsien keskellä. Autoliikennettä tuolla tiellä on melko vähän. Tuolta tieltä poikkesin viime talvelta hyvinkin tutulle latupohjalle ja lopun koikkelehdin asfaltilla asuntoalueen keskellä.

Tänään oisin esitellä teille juoksukaverini.
 
Lähde

Sykemittarini on Garmin Forerunner 405CX. Sykkeenmittauksen lisäksi laitteessa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin. Tai koska kyseessä on Garminin laite, pitäisi kai sanoa, että sykkeenmittaus on GPS:n lisänä. Tilasin tämän vuosi sitten palkinnoksi itselleni ties mistä. Olen tykännyt. Laite mahdollistaa matkan, vauhdin ja vaikka minkä seuraamisen matkan aikana. Ensimmäisen vuoden aikana en ole ehtinyt vielä kokeilla kaikkia toimintoja, joita tuosta löytyy. Aika harvoin käyn juoksemassa ilman mittaria. Oikeastaan vain pakon edessä, jos akku on tyhjä tai mittari ei ole mukana. Alunperin ostin sykemittariksi Polarin F11 -mallin (ei enää saatavilla). Polarin mittarikin oli oikein hyvä ja käytän sitä edelleenkin sisäliikunnassa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaipaamaan tuota mahdollisuutta matkan mittaamiseen. Jos vanhaan Polarin mittariin olisi saanut GPS -lisäpalikan, olisin varmaankin tyytynyt siihen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten rupesin katselemaan muita vaihtoehtoja. Garminin puoleen veti eniten se, että GPS on rannelaitteessa sisäänrakennettuna, eli mitään erillistä palikkaa ei tarvita. Tämä ei missään tapauksessa ole mikään maksettu mainos, vaan ihan aidosti tykkään mittaristani :) 
Lähde

Varsinkin kaupungissa juostessani tykkään kuunnella musiikkia. Soittimena minulla on tämä pieni ja erittäinen mieluisan värinen iPod shuffle. Musiikkimakuni on erittäin laaja, mutta lenkillä tykkään kuunnella Apulantaa, Bon Jovia, Bruce Springsteenia, Leevi and the Leavingsia, Irinaa... Vaihtelun vuoksi juoksen välillä ilman mitään soitinta. Varsinkin rauhallisemmilla reiteillä kuuntelen mielelläni metsän ääniä. Hyvä kuulokkeet ovat vielä hakusessa. Minulla on käytössä muutamatkin korvakäytävään työnnettävät perusnapit, jotka ovat ihan ok, jos päässä on huivi tai hattu, joka pitää napit paikallaan. Minulla on omituisenmuotoinen tai pieni korvakäytävän suu, koska tuollaiset napit eivät aina pysy paikallaan edes paikalla istuessa. Jos siis olet löytänyt itsellesi hyvät kuulokkeet, otan suositukset mielellään vastaan.

Huomiselle olen suunnitellut venyttelyä, joko ohjatusti tai itsekseen. Tiistaina menen Elixia Poweriin (ja sen jälkeen jääkiekko-otteluun! :) ja keskiviikkona ja/tai torstaina olisi juoksulenkin vuoro. Perjantai on lepopäivä ja lauantaina pääsen hiihtämään.

Ajattelin aloittaa tänään useammastakin blogista tutun 30 päivää -kyselyhaasteen. Voi olla, että en ehkä muista ihan joka päivä vastailla, mutta vastaan sitten yhtenä päivänä useampaan kysymykseen tai venytän tuota aikaa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lenkillä

Kävin tänään juoksemassa. Edellisestä kerrasta on jo yli kaksi viikkoa, jos Cooperin testiä ei lasketa. Alla hieman faktoja lenkistä. Vauhti oli hidas, mutta juoksu tuntui helpolta. Tuuli oli vastainen alkumatkasta, mutta kun poikkesin metsäpolulle, ei siitäkään ollut haittaa. Tällä hetkellä tuntuu, että huomenna tahtoisin käydä vähän pidemmällä lenkillä, mutta katsotaan, millainen olo huomenna on ;)

Aika: 47:35
Matka: 4,98 km
Syke:  153(ave)/179(max)

Quantinan suosituksesta kävin menneellä viikolla ostamassa Lidlistä paksummat juoksuhousut. Tykkään juosta trikoomallisissa housuissa, mutta pitkälahkeisetkin juoksutrikooni ovat ohuet syksykeleihin. Ostamissani housuissa minua ilahduttaa hinnan lisäksi erityisesti se, että ne sopivat tällaiselle persjalkaiselle pituuden puolesta lyhentämättöminä. Kengät jalassa lahje ei jää kantapään alle. Minulla on yhdet Karhun juoksutrikoot, joiden lapussa lukee niiden olevan malliltaan caprit, mutta minulla lahkeet ylettävät helposti nilkkoihin asti :D Toisaalta ihmettelen, että minkähänlaiset polvihousut Lidlin housut ovat keskimääräistä pidemmille naisille. Housut osoittautuivat käytössä erinomaisiksi. Tänään noin +8°C lämpötilassa ja tuulessa housut tuntuivat lämpöisiltä, eli ovat sopivat vielä ainakin nollakeleissä. Tarvittaessa alle voi pukea pitkät alushousut.

Nyt pitäisi pilkkoa ja keittää vihannekset sosekeittoa varten. Yritän pitää sitä aina pakastimessa hätätilanteita varten. On helpompi olla lipsumatta epäterveellisyyksiin, kun tietää, että tarjolla on helppo ja terveellinen vaihtoehto.

torstai 20. lokakuuta 2011

Cooperin testi

Nyt on Cooperin testi takana. Työkavereiden kanssa päätettiin vain lähteä juoksemaan. Tarkoitus on tehdä tästä vähintään kaksi kertaa vuodessa toistuva perinne. Juoksu oli juuri niin raskasta kuin muistelinkin. Valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen: edellisestä juoksulenkistä on aikaa kaksi viikkoa, hengitysteihin ilmaantui flunssan jäljiltä vielä jonkun verran limaa ja jalat olivat vieläkin jumissa tiistaisen Powerin jäljiltä. Lämpötila oli +9°C ja tuuli oli etusuoralla melko navakka. Olosuhteisiin verraten tulokseni, 2100 metriä oli yllättävän hyvä. Vuosi sitten juoksin 2200 metriä. Silloin keli ja valmistautuminen olivat täysin erilaiset, joten olen tällä hetkellä ainakin yhtä hyvässä kunnossa. Ensi kevääksi laitan tavoitteeksi juosta pitkälti tuonne hyvän puolelle. 2400 metriä kuulostaa tosi paljolta, mutta eiköhän se mahdollinen ole, kunhan jaksan harjoitella.

Lähde


Cooperin päälle juoksimme kokeeksi vielä 100 metriä. En ole koskaan ollut erityisen nopea. Enkä ole edelleenkään. Reippaaseen vastatuuleen 20,4 sekuntia. Tämän parantamiseen en lupaa hirveästi paukkuja laittaa :)

Lähde

Tällä hetkellä jalat tuntuu siltä kuin olisin juossut... kovaa. Portaissa meinaa pohkeet kramppailla. Saa nähdä, miltä kävely tuntuu huomenna. 

Herkkulakko tuntuu edelleen niin helpolta, että täytyy harkita, tahdonko lopettaa vielä tämän kuun loppuun. Toisaalta joulun lähetessä kaikenlaiset houkutukset lisääntyvät, joten pieniä lievennyksiä voisi harkita.

Wau... jo kolme lukijaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku lukee vapaaehtoisesti mun tekstejä. Tarkoitan siis, että aiemmin raapustuksiani ovat lukeneet vain opettajat. Tervetuloa teille kaikille! :)