Jo perinteinen (eli toinen kerta!) Tampereen blogimiitti järjestetään taas Varala maratonin yhteydessä. Eli siis ensi sunnuntaina. Ajatuksena on siis kokoontua klo 10 Rautatieasemalta, josta suoriudumme Varalaan kannustamaan juoksijoita tai juoksemaan itse. Kannustamisen lisäksi voimme tehdä leppoisan kävelylenkin Pyynikin maisemissa ja käydä vaikka syömässä Pyynikin näkötornin kuuluisat munkit. Itsellä on aikomuksena tehdä joitain hankintoja Varala maratonin kisaexposta. Juoksijoiden saavuttua maaliin suuntaamme syömään New Yorkiin.
Jos kiinnostaa viettää mukava sunnuntai kivojen ihmisten kanssa, niin laita viesti joko kommenttikenttään tai sähköpostiin (wannabeurheilija(a)gmail.com). Tapahtumalla on myös facebook-sivu. Jos tahdot liittyä ryhmään, niin laita sähköpostia. Tällä tietoa mukaan on tulossa ainakin Anna, FaerieS, Hepa, Iive, Kaneli ja Quantina. Voit osallistua myös vain osaan päivän tapahtumia. Ravintolan pöytävarauksen vuoksi ilmoita osallistumisestasi viimeistään torstaina 29.8. Olisi hasukaa, jos osallistuisit! :)
Itse en tänä vuonna ole Varalassa juoksemassa. Palautuminen on siinä vaiheessa, että tuntuu, että voisin juosta varttimaratonin. Näin viime hetkellä ilmoittautuessa hinta kympin juoksemisesta on mielestäni vähän liikaa. Sen sijaan ajattelin osallistua ensi viikonloppuna 24h-juoksuun. Koko vuorokautta en ajatellut juosta, mutta osallistun mielelläni hyväntekeväisyystapahtumaan, kun osallistumismaksukin on vähintäänkin kohtuullinen. Lähteekö joku mukaan? :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miitti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miitti. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 25. elokuuta 2013
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Blogimiitti
Huh... ihana viikon loppu on takana. Lauantaina juhlin ystävän kolmekymppisiä ja sunnuntaina oli blogimiitti Helsingissä.
Tuntuu jotenkin valjulta sanoa, että oli kiva tavata muita bloggareita. Mutta oli se!
Rautatieasemalta kävelimme rauhassa Suomenlinnan lautalle ja toivoimme, että mahdumme lauttaan. Mahduimme ja ehdimme, vaikka viimeiset metrin vähän kiiruhdimme. Itse en ole ikinä ennen käynyt Suokissa, mutta suunnitelmissa se on ollut. Kävelimme ympäri Suomenlinnaan ja päädyimme kallioille paistattelemaan päivää ja ihmettelemään merta. Sekä tietysti höpöttämään. Huolimatta siitä, että olen yltiösosiaalinen ihminen, olen monesti uusien ihmisten parissa aluksi varautunut, mutta blogimiiteissä tätä ongelmaa ei ole ollut. Tälläkään kertaa ei tarvinnut jännittää, vaan sain rauhassa olla oma itseni. No, maltoin sentään antaa muille välillä suunvuoron, eli ehkä vähän arastelin. ;)
Sää oli meille kovin suosiollinen ja raitis ilma kasvatti ruokahalua. Näköjään olin ruoan eteen saatuani sen verran nälkäinen, etten malttanut kuvata ruokia. Hyviä ne joka tapauksessa olivat ja söimme oikein pitkän kaavan (3 tuntia!) mukaan. Kotimatka menikin raittiin ilman, auringon ja hyvän ruoan jälkeisessä raukeudessa.
Siivosin tuossa aiemmin vähän alkukesän kilpailukalenteriani. Jätin Pirkan pyöräilyn väliin blogimiitin tieltä. En tosin usko, että olisin osallistunut, vaikka viikonlopun ohjelmassa olisi ollut vain syntymäpäiväjuhlatkin. Jukolan viestiinkin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi varamieheksi, kun tulijoita oli enemmän kuin paikkoja joukkueissa. Viime viikolla Venla-joukkueen kakkososuuden suunnistaja kyseli, lähtisinkö hänen paikalleen, koska heille on tulossa perheenlisäystä. Enhän minä voinut kieltäytyäkään, joten lauantaina suuntaan kohti Jämsää. Olen ehtinyt metsään tänä keväänä tasan yhden kerran, joten en ole ehtinyt harjoitella itseäni ainakaan ylikuntoon. Kunpa tämän viikon kiireet helpottaisivat heti alkuviikosta.
Kärsin tällä hetkellä kroonistuneen kiireen lisäksi Julkaise-napin painamispelosta. Minulla on Bloggerissa kirjoitettuna useampikin teksti, mutta ne pitäisi vain lukea läpi ja julkaista. En uskalla! En ymmärrä, mistä tämä johtuu. Nyt kuitenkin painan sitä! ;)
Tuntuu jotenkin valjulta sanoa, että oli kiva tavata muita bloggareita. Mutta oli se!
Rautatieasemalta kävelimme rauhassa Suomenlinnan lautalle ja toivoimme, että mahdumme lauttaan. Mahduimme ja ehdimme, vaikka viimeiset metrin vähän kiiruhdimme. Itse en ole ikinä ennen käynyt Suokissa, mutta suunnitelmissa se on ollut. Kävelimme ympäri Suomenlinnaan ja päädyimme kallioille paistattelemaan päivää ja ihmettelemään merta. Sekä tietysti höpöttämään. Huolimatta siitä, että olen yltiösosiaalinen ihminen, olen monesti uusien ihmisten parissa aluksi varautunut, mutta blogimiiteissä tätä ongelmaa ei ole ollut. Tälläkään kertaa ei tarvinnut jännittää, vaan sain rauhassa olla oma itseni. No, maltoin sentään antaa muille välillä suunvuoron, eli ehkä vähän arastelin. ;)
Sää oli meille kovin suosiollinen ja raitis ilma kasvatti ruokahalua. Näköjään olin ruoan eteen saatuani sen verran nälkäinen, etten malttanut kuvata ruokia. Hyviä ne joka tapauksessa olivat ja söimme oikein pitkän kaavan (3 tuntia!) mukaan. Kotimatka menikin raittiin ilman, auringon ja hyvän ruoan jälkeisessä raukeudessa.
Siivosin tuossa aiemmin vähän alkukesän kilpailukalenteriani. Jätin Pirkan pyöräilyn väliin blogimiitin tieltä. En tosin usko, että olisin osallistunut, vaikka viikonlopun ohjelmassa olisi ollut vain syntymäpäiväjuhlatkin. Jukolan viestiinkin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi varamieheksi, kun tulijoita oli enemmän kuin paikkoja joukkueissa. Viime viikolla Venla-joukkueen kakkososuuden suunnistaja kyseli, lähtisinkö hänen paikalleen, koska heille on tulossa perheenlisäystä. Enhän minä voinut kieltäytyäkään, joten lauantaina suuntaan kohti Jämsää. Olen ehtinyt metsään tänä keväänä tasan yhden kerran, joten en ole ehtinyt harjoitella itseäni ainakaan ylikuntoon. Kunpa tämän viikon kiireet helpottaisivat heti alkuviikosta.
Kärsin tällä hetkellä kroonistuneen kiireen lisäksi Julkaise-napin painamispelosta. Minulla on Bloggerissa kirjoitettuna useampikin teksti, mutta ne pitäisi vain lukea läpi ja julkaista. En uskalla! En ymmärrä, mistä tämä johtuu. Nyt kuitenkin painan sitä! ;)
lauantai 11. toukokuuta 2013
Blogimiitti
Aiemmin lupailin jotain mukavaa aktiviteettia kesäkuun alkuun: Sunnuntaina kesäkuun yhdeksäs päivä on luvassa blogimiitti Helsingissä. Kokoonnumme Rautatieasemalla klo 14, josta suuntaamme Suomenlinnaan. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole koskaan käynyt Suomenlinnassa, vaikka monesti on se on ajatuksissa ja puheissa ollut. Jossain sopivassa välissä ruokaillaan sopivassa ravintolassa, jota ei ole vielä päätetty. Miittiin ovat tervetulleita kaikki bloggaajat ja lukijat. Ei kannata arastella, vaikkei ketään etukäteen tuntisikaan. Aiemmissa miiteissä on ollut tosi lämminhenkinen tunnelma ja päivän kuluessa tullaan tutuiksi. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle! :)
Miitistä on lisätietoa Quantinan blogissa. Mieltä vaivaavista asioista saa laittaa sähköpostia (wannabeurheilija(a)gmail.com). Jos tahdot miitin facebook-ryhmään, niin heitä siitäkin sähköpostilla.
Miitistä on lisätietoa Quantinan blogissa. Mieltä vaivaavista asioista saa laittaa sähköpostia (wannabeurheilija(a)gmail.com). Jos tahdot miitin facebook-ryhmään, niin heitä siitäkin sähköpostilla.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Helpottunut ja onnellinen
Tänään oli edessä kauan odotettu (ja vähän pelättykin) puolimaraton Varalassa. Ja tietysti blogimiitti ihanassa seurassa. Kesän juoksentelut eivät ole sujuneet yhtä hyvin kuin ennen kevään puolikasta, joten tiesin jo lähtökohtaisesti, että tänään on ehkä edessä ensimmäinen puolimaraton, jolla en paranna ennätystäni. Keväällä tosin aikani parani niin paljon, että osasin ounastella sitä jo silloin tuoreeltaan. Itse asiassa lähtiessä oli melkoisen epävarma olo loppuajan tai yleensäkään juoksun sujumisen kanssa. Toisaalta juoksukilometrejä on kaiken kaikkiaan takana niin paljon, että luotin jalkojeni tietävän oikean vauhdin.
Ennen lähtöä oli normaalin jännittynyt olo. Onneksi blogimiittiläisistä oli seuraa, joten jännitys ei päässyt kasvamaan liian suureksi. Sekin on joskus koettu ja jännityksestä on tullut oksettava olo. Lähtölaukauksen jälkeen jännitys katosi ja itsevarmuus valtasi mieleni. Kyllä minä tämän osaan! Juoksu lähti kulkemaan kivasti. Lähtöpaikalla ehdin (taas) epäilemään, onko minulla liian vähän vaatetta päällä, mutta äkkiä juostessa tuli lämmin. Kilometrit jäivät taakse yllättävän nopeasti ja ensimmäistä (lähtöruuhka) lukuunottamatta kilometriajat painuivat alle seitsemän minuutin. Vähän jopa jännitti, että onko vauhti tälle kunnolle liian kova. Ennen tätä vuotta kaksi ja puoli tuntia (21,1 x 7:06 min/km) puolikkaalla on ollut minulle mission impossible. Toisaalta juuri se vauhti tuntui sillä hetkellä sopivalta, josta hidastaminenkin tuntui vaikealta. Jalat vain tahtoivat mennä tätä vauhtia.
Ensimmäisen kierroksen lähestyessä loppua aloin olla varma, että hyvin tämä menee. Tällaiset useampana lenkkinä juostavat puolikkaat ovat hankalia, koska jos jo puolessa välissä tuntuu pahalta, henkisesti on raskasta lähteä vielä toiselle kierrokselle. Oikeastaan viiteentoista kilometriin asti tuntui hyvältä. Rasitus tottakai kasvoi koko ajan, mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut. Viimeiset viisi kilometriä tuntuivat pitkiltä. Jalkojen lihakset alkoivat kangistua ja tuntui uskomattomalta, kun kello näytti edelleenkin alle seitsemän minuutin kilometrejä, koska meno tuntui kovin hitaalta. Jokainen askel vei kuitenkin lähemmäs maalia. Varalassa juosseet tietävät, että viimeinen kilometri on raskas. Reitin matalimmasta pisteestä noustaan korkeimmalle. Välillä tuntui pahalta, mutta onneksi ihana kolmikko, Niina, Quantina ja Iive, oli kannustamassa nousun puolivälissä. Jalat tuntuivat taas vähän kevyemmiltä! Viimeisen kilometrikyltin kohdalla pohkeet vielä kramppasivat ja oli pakko pysähtyä. Melkein nauratti, että luulisi sitä viimeisen sata metriä pystyvän juoksemaan, mutta ei välttämättä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 2:24:26. Ei uusi ennätys, mutta Varalan reittiennätys ja toinen kerta alle kahden ja puolen tunnin. Olen tyytyväinen suoritukseeni ja lähden hyvillä mielin valmistautumaan kolmen viikon päästä koittavaan Tampere-puolimaratoniin. Juokseminen on kivaa!
Maalihuollon ja suihkun jälkeen suuntasimme New Yorkiin syömään. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista, joten päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Nyt peukut pystyyn Leo-Pekka Tähdelle ja sen jälkeen unta kaaliin!
Kiitokset Niinalle, Quantinalle ja Iivelle loistavasta kannustuksesta ja seurasta! Ja Bregolle suuret onnittelut ensimmäisestä puolimaratonista. Olen ylpeä sinusta! :)
Ennen lähtöä oli normaalin jännittynyt olo. Onneksi blogimiittiläisistä oli seuraa, joten jännitys ei päässyt kasvamaan liian suureksi. Sekin on joskus koettu ja jännityksestä on tullut oksettava olo. Lähtölaukauksen jälkeen jännitys katosi ja itsevarmuus valtasi mieleni. Kyllä minä tämän osaan! Juoksu lähti kulkemaan kivasti. Lähtöpaikalla ehdin (taas) epäilemään, onko minulla liian vähän vaatetta päällä, mutta äkkiä juostessa tuli lämmin. Kilometrit jäivät taakse yllättävän nopeasti ja ensimmäistä (lähtöruuhka) lukuunottamatta kilometriajat painuivat alle seitsemän minuutin. Vähän jopa jännitti, että onko vauhti tälle kunnolle liian kova. Ennen tätä vuotta kaksi ja puoli tuntia (21,1 x 7:06 min/km) puolikkaalla on ollut minulle mission impossible. Toisaalta juuri se vauhti tuntui sillä hetkellä sopivalta, josta hidastaminenkin tuntui vaikealta. Jalat vain tahtoivat mennä tätä vauhtia.
Ensimmäisen kierroksen lähestyessä loppua aloin olla varma, että hyvin tämä menee. Tällaiset useampana lenkkinä juostavat puolikkaat ovat hankalia, koska jos jo puolessa välissä tuntuu pahalta, henkisesti on raskasta lähteä vielä toiselle kierrokselle. Oikeastaan viiteentoista kilometriin asti tuntui hyvältä. Rasitus tottakai kasvoi koko ajan, mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut. Viimeiset viisi kilometriä tuntuivat pitkiltä. Jalkojen lihakset alkoivat kangistua ja tuntui uskomattomalta, kun kello näytti edelleenkin alle seitsemän minuutin kilometrejä, koska meno tuntui kovin hitaalta. Jokainen askel vei kuitenkin lähemmäs maalia. Varalassa juosseet tietävät, että viimeinen kilometri on raskas. Reitin matalimmasta pisteestä noustaan korkeimmalle. Välillä tuntui pahalta, mutta onneksi ihana kolmikko, Niina, Quantina ja Iive, oli kannustamassa nousun puolivälissä. Jalat tuntuivat taas vähän kevyemmiltä! Viimeisen kilometrikyltin kohdalla pohkeet vielä kramppasivat ja oli pakko pysähtyä. Melkein nauratti, että luulisi sitä viimeisen sata metriä pystyvän juoksemaan, mutta ei välttämättä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 2:24:26. Ei uusi ennätys, mutta Varalan reittiennätys ja toinen kerta alle kahden ja puolen tunnin. Olen tyytyväinen suoritukseeni ja lähden hyvillä mielin valmistautumaan kolmen viikon päästä koittavaan Tampere-puolimaratoniin. Juokseminen on kivaa!
Maalihuollon ja suihkun jälkeen suuntasimme New Yorkiin syömään. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista, joten päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Nyt peukut pystyyn Leo-Pekka Tähdelle ja sen jälkeen unta kaaliin!
Kiitokset Niinalle, Quantinalle ja Iivelle loistavasta kannustuksesta ja seurasta! Ja Bregolle suuret onnittelut ensimmäisestä puolimaratonista. Olen ylpeä sinusta! :)
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Blogimiitti Tampereella!
Keväisessä blogimiitissä Jyväskylässä me tamperelaiset nappasimme kopin uuden miitin järjestämisestä. Koska Varalamaratonille on muutenkin tulossa bloggareita juoksemaan, ajattelimme Quantinan kanssa, että sen yhteydessä olisi järkevää järjestää tapaaminen.
Eli siis ajankohta on sunnuntai 2. syyskuuta. Miitin yhteydessä on mahdollisuus osallistua juoksutapahtumaan, jossa matkoja riittää varttimaratonista aina kokonaiseen asti, tai keksiä juoksun ajaksi muuta puuhaa Q:n kanssa, joka ei valitettavasti pääse itse juoksemaan. Juoksun ja peseytymisen jälkeen ajattelimme suunnata jonnekin syömään.
Tapahtumalle on perustettu oma facebook-ryhmä, johon voi liittyä, jos tapahtuma yhtään kiinnostaa. Tuolla voimme ideoita miittiä, mutta tulen infoamaan siitä välillä myös täällä blogissa, jos joku ei syystä tai toisesta tuohon ryhmään liity.
Jos joku pidemmästä matkasta saapuva tahtoo yöpyä Tampereella, niin myös meille mahtuu muutama ihminen nukkumaan. Halutessamme voimme keksiä jotain kivaa jo lauantai-illalle, jos useampi miittiläinen on silloin jo paikalla.
Kiinnostaako?
Eli siis ajankohta on sunnuntai 2. syyskuuta. Miitin yhteydessä on mahdollisuus osallistua juoksutapahtumaan, jossa matkoja riittää varttimaratonista aina kokonaiseen asti, tai keksiä juoksun ajaksi muuta puuhaa Q:n kanssa, joka ei valitettavasti pääse itse juoksemaan. Juoksun ja peseytymisen jälkeen ajattelimme suunnata jonnekin syömään.
Tapahtumalle on perustettu oma facebook-ryhmä, johon voi liittyä, jos tapahtuma yhtään kiinnostaa. Tuolla voimme ideoita miittiä, mutta tulen infoamaan siitä välillä myös täällä blogissa, jos joku ei syystä tai toisesta tuohon ryhmään liity.
Jos joku pidemmästä matkasta saapuva tahtoo yöpyä Tampereella, niin myös meille mahtuu muutama ihminen nukkumaan. Halutessamme voimme keksiä jotain kivaa jo lauantai-illalle, jos useampi miittiläinen on silloin jo paikalla.
Kiinnostaako?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)