tiistai 29. toukokuuta 2012

Remonttikiireitä

Ah... avokki soitti eilen aamulla, että rakennusmiehet olivat tulleet vaihtamaan yläkerran parketin. Tuo työ on sinänsä ollut tiedossa jo muutosta saakka, mutta meille oli luvattu ilmoittaa etukäteen, että koska he tulevat. Olisimme voineet sunnuntaina tyhjentää yläkerran tavaroista ja miehet olisivat päässeet heti aloittamaan työnsä. No, ei ilmoitettu! Nyt meillä on kovin viihtyisää, kun kaikki tavarat on ahdettu alakerran kahteen huoneeseen. Tämä viikko menee sitten sitä sotkua siivotessa, kun lisäksi muitakin menoja on. Voi siis olla, että ennen maanantaita en ehdi täällä tekemisistäni raportoimaan.

Viime viikon liikunnat:




Jos viime viikko pitäisi tiivistää yhteen sanaan, niin tiedätte varmaan, että se olisi puolimaraton. :)

Liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo
Ti: ELC-ulkoilu (jotain oli puhetta portaista)
Ke: suunnistus
To: juoksu
Pe: lepo
La: lepo (yo-juhlat)
Su: soutu

Jalat alkaa tuntua jo palautuneilta, joten paluu liikunnan pariin voi alkaa. Eilen kuljin työmatkat pyörällä ja se vetreytti jalkoja entisestään. Täytyy tarkalla korvalla kuunnella, miten kroppa reagoi ja lisätä lepoa, jos tarvetta ilmenee. Muuten yritän pitää ainakin alkuviikon liikunnat kevyinä ja palauttavina.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Juoksun hurmaa

Yksi yö nukuttu ja edelleen elävien kirjoissa. ;) Itse asiassa olo on olosuhteisiin nähden vähintäänkin kohtuullinen. En minä nyt ihan toista samanmoista lenkkiä lähtisi tänään juoksemaan, mutta jalat tuntuvat ihan omilta. Pahiten vastustavat etureidet rappuja laskeutuessa, mutta ajastaan nekin palautuvat.

Juoksun speksit ja osallistumismitali

Yritetäänpäs nyt päivä kisan jälkeen muistella, miten kaikki sitten menikään:

Lähtöpaikalla oli varjossa tuulen vuoksi jopa viileä. Luotin, että juostessa tulee lämmin ja lämpötila nousee päivän kuluessa, joten lähdin matkaan mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Ihan oikea valinta. Juoksukeli oli lämmin. Kääntöpaikalle asti puhalsi vastatuuli, mutta se viilensi, vaikka vähän vastustikin. Juoksu tuntui lähdöstä alkaen hyvältä. Lähdin juoksemaan vauhtia, joka tuntui sopivalta. Alkuun se oli hieman vaikeaa, koska väkijoukossa lähtee herkästi juoksemaan muiden tahtiin. Äkkiä se oma juoksu kuitenkin lähti kulkemaan. Kilometrit kuluivat nopeasti ja hyvään aikaan. Huoltopisteitä oli tosiaan melko tiheää, tosin joka toisella vain vettä. Join jokaisella pisteellä jotain, joko vettä tai urheilujuomaa. Lisäksi otin suolakurkkuja kramppien välttämiseksi. Minulla oli mukana kolme energiageeliä, jotka otin 7, 12 ja 16 kilometrin kohdalla. Se on ihmeainetta: muutama hetki geelin nauttimisen jälkeen lisäenergia oikeasti tuntuu jaloissa.

8 kilometrin kohdalla kaikki hyvin

Koko matkan aikana minulla ei ollut mitään vaivoja lukuunottamatta oikeaa etuvarvasta. Etuvarpaat ovat minulla pisimmät varpaat ja varsinkin tuo oikea kehittää juoksussa ja suunnistuksessa varpaan päähän kovettuman. Tällä kertaa seitsemän kilometriä ennen maalia alkoi tuntua kuin varpaankynsi olisi irtoamassa. Ei siis varsinaista kipua, mutta pelkäsin, että jos kynsi irtoaa juostessa (minulla ei ole koskaan irronnut juoksun aikana eikä jälkeen), se olisi tosi kipeä. Huomasin, että en pysty askeltamaan siten, että varpaassa ei tuntuisi, joten yritin pitää askelluksen mahdollisimman normaalina. Maalissa huomasin, että ei kynnellä mitään hätää ollut, mutta varpaan päässä oli melkoisen kokoinen vesikello. Fiksuinta olisi ollut pyytää ensiapuryhmää puhkaisemaan rakko saman tein. Tein sen vasta illalla kotona ja vaikka puhkaiseminen akuuteimpaan kipuun auttoikin, on varvas edelleen kosketusarka. Aika vähillä vammoilla selvisin, sillä muualle ei hiertymiä tullut. Ilmeisesti muistin voidella vaseliinilla tarvittavat paikat.

Juoksu kulki kivan tasaisesti ja viimeinen viisikilometrinen oli kisan nopein. Hitain kilometri vei 6:49 ja nopein 5:44. Etureidet vetivät aika jumiin viimeisen kahden kilometrin aikana, mutta silti äiti sanoi, että otin vielä hyvän loppukirin. Ei kyllä tuntunut siltä, vaan loppu tuntui melkoiselta tervanjuonnilta. Vauhdin mukaan se ei kuitenkaan sitä ollut. Maaliin tullessa sain vielä komeat kannustukset, koska maratonin voittaja tuli maaliin kymmenen metriä jälkeeni. :D

Portista sisään ja viimeiset 300 metriä urheilukentällä

Juoksuradalla juostut viimeiset 300 metriä tuntuivat pitkiltä, mutta maalisuoralla jo tuuletin suoritustani. Maalissa urheilujuomaa, lisää suolakurkkuja ja nurmikolle istumaan. Sain tutuilta paljon onnitteluja. Hetken hengähdettyäni lähdin raahautumaan suihkuun. Jalkojen lihakset jäykistyivät, jos jäi pitkäksi aikaa paikoilleen, mutta kävelyä haittaisi enemmän varpaan rakko. Kotimatkalla poikkesin vielä hakemaan Coca cola zeroa kaupasta, koska sitä minun teki matkan varrella mieli.

Koska tavoitteista ei tingitä, täytyy tuota aikaa lähteä parantamaan syksyn Varala maratonille. Onneksi on koko kesä aikaa harjoitella. Odotan innolla mahdollisimman monen blogitutun tapaamista siellä.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Puolimaraton

Puolikas on nyt onnellisesti ohi! Totesin ennen lähtöä, että nyt on niin luottavainen olo, että ihan pelottaa. Ihan turhaan! Ennätys parantui yli kaksikymmentä (20) minuuttia aikaan 2.15.59,1! Olen tosi tyytyväinen. :)

Yritin kertoa tarkemmin juoksun tapahtumista ja tuntemuksista, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Ehkä jatkan tuota huomenna tai maanantaina, jos pää toimisi sitten paremmin. ;)

Olen iloinen omasta tuloksestani, mutta kaiken kaikkiaan on tosi kaksijakoinen olo Hyvinkään tapahtumien vuoksi. Tällaisten tapahtumien äärellä tuntee itsensä kovin pieneksi. Ei minulla ole vastauksia, hirveä määrä kysymyksiä vain... Voin vain toivoa paljon voimia kaikille niille, joita tämä koskettaa henkilökohtaisesti.

Joka tapauksessa aion tämän illan vain levätä, syödä vielä vähän (paino oli tänä aamuna muuten 70,2 kg!) ja ehkä kuitenkin vilkuilla Euroviisuja, vaikka alunperin aionkin jättää ne täysin väliin. Tai ehkä sittenkin jalkapalloa... :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Viime hetken tärinät

Huomenna odotus sitten päättyy... Puolikkaan lähtö on klo 11.30. Tämä viikko on mennyt liikuntamääriä vähentäen ja hyvin syöden. Lähinnä olen pyrkinyt syömään normaalia ruokaa vähän enemmän kuin yleensä. Lisäksi olen tankannut hiilihydraatteja jäätelöstä. ;) Jos vain muistan, niin käyn huomenaamulla vaa'alla katsomassa, mitä se tankkauksen jälkeen näyttää. Lisäksi olen tänään yrittänyt juoda normaalia enemmän. Kun keli on muutenkin lämmin ja juoksun ajaksi on odotettavissa lämpöä, nestetasapainon on syytä olla kunnossa ennen lähtöä.

Tavarat (toivottavasti tarpeelliset ja lisäksi paljon tarpeetonta) on jo pakattu kassiin ja tarkastettu. Silti vähän mietityttää, mitä vielä puuttuu. Kilpailuohjeita kertaan jälleen kerran. Eipä siellä mitään ihmeellistä ole, mutta aina täytyy tarkistaa, ettei niitä ole päivitetty. Yleensä olen tosi kova jännittäjä, mutta nyt on aika tyyni olo. Viikolla on ollut sopivasti kiirettä, joten en ole ehtinytkään jännittämään. Toisaalta tiedän, että olen valmistautunut paremmin kuin koskaan ennen juoksukisaan. Elixia hölkkä nosti vielä sopivasti itseluottamusta. Olen tehnyt valmistautumiseen parhaani, mihin tällä kertaa olen pystynyt. Huomenna käyn vain mittauttamassa, mihin se riittää. Aina voi käydä jotain odottamatonta, mutta ei sitä kannata etukäteen murehtia.

Säätiedotusta olen seurannut koko viikon hieman huolissani. Kestän kuumaa huonosti, joten mahdollisimman viileä keli ja vaikka pieni vesisadekin sopisi minulle paremmin kuin auringonpaiste. Onneksi huoltopisteitä on tiheään, joten viilennystä saa tarvittaessa. Positiivista on, jos yöllä säätiedotuksen mukaisesti sataa. Ilma puhdistuisi ja olisi huomattavasti helpompi hengittää.

Lähde


Ai niin, aurinkorasva pitää vielä muistaa sujauttaa laukkuun mukaan! :)


Lähden luottavaisesti juoksemaan ja tiedän, että ruudun sillä puolella on monta ihmistä, jotka toivottavat minulle tsemppiä juoksuun. Kiitokset teille siitä! :)))

maanantai 21. toukokuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet

Minähän toivoin viime viikolla kutosella alkavaa painolukemaa. Vaaka palkitsi minut ja räväytti näytölle 69,9 kg. Hymyilytti! Vaikka viime viikosta lähti vain 200 grammaa, niin tuollaiset rajapyykit vain tuntuvat tosi hyvältä. Eihän tuo kovin varma seitsemänkympin alitus ole, mutta alitus kuitenkin. :)

Viime viikon liikunnat:




Juoksua, parit soutuharjoitukset ja pyöräilyä. Elixia hölkän tulokset olivat tulleet nettiin ja aikani oli tosiaan yhdeksän sekuntia alle tunnin. Jes! :)
Lauantaina oli vielä ylimääräinen soutuharjoitus. Mökin rantaan on ajautunut ylimääräinen laituri. Vedet ovat järvessä nyt normaalia korkeammalla ja totesimme, että se täytyy käydä vetämässä nyt avoimemmille vesille tai parin viikon päästä se on kuivanmaanlaituri. Iskä seisoi laiturin päällä ja työnsi airolla, äiti istui veneen perässä ja piti laiturin köydestä kiinni ja minä soudin venettä, joka ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Toivottavasti kukaan ei nähnyt, koska se näytti varmaan tosi älyvapaalta. :D

Liikuntasuunnitelma kohti lauantain puolikasta:

Ma: juoksu, kevyt
Ti: melontakurssi
Ke: lepo
To: juoksu, tosi kevyt + loppuun pari vetoa
Pe: lepoa ja ruokaa
La: Puolimaraton Valkeakoskella
Su: lepo

Sopivasti herkistelyä puolimaratonia kohti. Täysin ei auta jäädä lepoon, mutta pääasiassa tarkoitus on kuitenkin vain hissutella. Huomenna on tyky-melontakurssi. Kivaa! Äiti ja iskä ovat ostaneet mökille kaksi retkikajakkia. Melonta on kivaa, ja kivaa on myös oppia tekemään se oikein. Onneksi huomiseksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista keliä. :)



Lähde
 Lopuksi masentavia uutisia: Luulen, että suosikkijäätelöni, Ingman creamy lakritsin valmistus on lopetettu, kun se on hävinnyt kaikkien kauppojen hyllystä kuin taikaiskusta. Kyseessä on sama jäätelö, jolla voitin viime kesänä Kanelin arvonnassa. Ajattelin, että tuon voimalla jaksan lauantaina puolikkaan, mutta nyt on pakko keksiä joku muu jäätelö tilalle. Pöh! Saa suositella omia suosikkijäätelöitään tuon tilalle.

Kaikesta huolimatta kesäistä viikon alkua! :)

perjantai 18. toukokuuta 2012

Liikunnallinen, liikkuva ja liikuttava helatorstai

Onneksi autossa viime sunnuntaina ilmennyt vika ei ollut suuri, joten se saatiin kuntoon nopeasti. Minun ei siis tarvinnut muuttaa suunnitelmia helatorstain seuduksi. Itse asiassa tuo vika oli viimeinen niitti sen suhteen, että auto meni vaihtoon. Pääsisin siis ajelemaan helatorstain viettoon Mazda kutosella. On se ihana! :)

Suunnittelin helatorstain vieton siten, että puolilta päivin starttasin Kaupista Elixia hölkän 10 km -lenkille. Juoksun jälkeen nopea suihku, vähän välipalaa ja auto nokka kohti itäisempää Suomea. Kello 17.00 piti olla kirkkoveneessä kesän ensimmäisissä soutuharjoituksissa. Puoli seitsemäksi piti vielä ehtiä tapittamaan Leijonien puolivälierää televisiosta.

Elixia hölkkä sattui sopivasti viimeistelyharjoitukseksi reilun viikon päässä odottavaa puolimaratonia varten. Oli kiva päästä kokeilemaan, miten kymppi kulkee. Kisatapahtumassa on aina oma jännityksensä verrattuna tavalliseen harjoituslenkkiin. Ainakin minä saan puristettua itsestäni enemmän irti, vaikka ottaisinkin kisan vain harjoituksen kannalta. Keli oli lämmin, mutta kostea, vähän tuulikin, mutta lenkki kulki onneksi melko suojassa. Aamupäivä oli poutainen, mutta pilvinen. Sateen uhka oli ilmeinen. Minun juoksun aikana ei sade päässyt varsinaisesti yllättämään. Matkan edetessä ilman kosteus lisääntyi, mutta ei sitä vielä sateeksi voinut sanoa. Keli oli itse asiassa tosi ihanteellinen keväiseen juoksuun: Lämpötila oli juuri sopiva lyhyissä hihoissa ja lahkeissa juoksenteluun. Lähtöpaikalla vielä arvoin, jätänkö verryttelytakin päälle, mutta onneksi en jättänyt. Kuumahan juostessa tuli, kuten kokemuksesta pitäisi tietää. Kosteus sitoi ilmassa olevan siitepölyn, joten hengittäminen oli helppoa. (Jos ei lasketa sitä, että syke hakkasi 180-190 koko ajan ja hengästytti. ;) Sykemittarin kanssa kävi pieni hasardi. Laitoin sen päälle viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta saman tien tuli kuulutus, että lähtöön kaksi minuttia. Ilmeisesti muutamalla muullakin oli GPS-laitteita mukana, koska omani ei löytänyt satelliitteja yhtä nopeasti kuin yleensä. Lähtölaukauksen kajahtaessa Garmin vielä paikansi satelliitteja ja liikkeelle lähdön jälkeen satelliittien etsintä hidastuu entisestään. Sain siis laitteen päälle vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Muuta vahinkoahan tuossa ei käynyt kuin, että en tiennyt tarkkaa aikaa. Juoksin sellaista vauhtia, mikä hyvältä tuntui. Kun sain sykemittarin päälle, pystyin seuramaan nopeutta ja sykettä. Tiesin, että juoksen n. 6 minuutin kilometrejä, eli 10 km/h. Lähdin tavoittelemaan aikaa 60-70 minuutin välille. Edellisen kerran olen juossut kympin Elixia hölkässä n. tuntiin ja 13 minuuttiin. Tuota aikaa tiesin pystyväni parantamaan, mutta kuinka paljon. Juoksu sujui hyvin. Mihinkään ei sattunut. Pidättelin vähän vauhtia viimeiselle juottopisteelle eli n. seitsemään kilometriin saakka, mistä aloitin kiihtyvän loppukirin. Koko matkan ajan epäilin, että en jaksa juosta kymppiä tuntiin, mutta hyvin lähelle sitä kuitenkin. Maali ei tullut yhtään liian aikaisin, mutta aika äkkiä palauduin kävelykuntoon. Kävin kurkkimassa ajanottajien olkapään takaa tuloksia ja luulen, että aikani oli 59:51. Virallisia tuloksia ei ole vielä nettiin tullut, mutta olen tosi tyytyväinen. Toisaalta jos aika olisi mennyt yhdeksän sekuntia yli tunnin, niin vähän harmittaisi. ;) Toivotaan siis, että katsoin tulokseni oikein.

Ennätin ihan hyvin soutuharjoituksiinkin. Kirkkovenesoutu tulee minulle vähän verenperintönä sillä sekä äiti että iskä soutavat samassa porukassa. Tosin miehillä ja naisilla on kisoissa omat joukkueensa. Kauden päätavoite on Sulkavan soudut. Miehet käyvät muutaman muunkin kisan kauden aikana. Kesän ensimmäinen harjoitus näytti kaikki kesäsään eri puolet. Lähtiessä oli lämmintä ja aurinko paistoi. Viidentoista minuutin jälkeen alkoi taivaalla näkyä tummia pilviä ja jossain vaihessa salamointiakin. Puolen tunnin jälkeen käännyimme takaisin. Menossa oli vähän tuomiopäivän tunnelmaa, kun soudimme sade- ja ukkosrintamaan karkuun. Tuo kisa oli jo alkaessaan tuomittu häviöön. Sade saavutti meidän ja oli sen verran rankka, että kymmenessä sekunnissa olimme aivan läpimärkiä. Sade ei kestänyt kovin kauaa ja takaisin rantaan tullessamme aurinko taas paistoi. Kyllä Suomen kesä on... monipuolinen! :D

Vaikka omat liikuntasuoritukset olivat eilen oikein onnistuneita, niin suurimmat liikutuksen tunteet koin kuitenkin jääkiekon parissa. Että ihminen voikin jännittää! Ja huutaa!! Ja mennä tyynyn taakse piiloon!!! Äidin puolen suvussa on enemmänkin penkkiurheilijoita, jotka joutuvat nappailemaan nitroja kisaeväinä. Itseni on siis pakko sen verran kuntoilla, että sydän kestää jännityksen. Voi että olen onnellinen, että Suomi pelaa mitalipeleissä. Nyt jännityksellä odottamaan viikonlopun pelejä! :)))

Kiitokset MinttuK:lle tunnustuksesta. Palaan tähän myöhemmin. Lisäksi kiitokset kaikille kuvapostaukseen kommentoineille. Yritän aktivoitua enemmän kameran käyttäjänä ja ottaa kuvia edes sen verran, että saan kuvitusta näihin teksteihin. :)

Hauskaa viikonloppua!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tiistai 15. toukokuuta 2012


Pikaisten aamutoimien jälkeen pyörän selkään...

Ihan riittävän pitkä työmatka pyöräilijälle. 




Naama kuntoon...


Näillä jaksan työpäivän: satulatuoli, vesipullo ja aamun ensimmäinen kahvi.

Kimmo käskee kotiin!

Okei... on Tampereellakin vihreää! :)

Viimeinen päivä korjata veroilmoitusta.

Kevään juhlijoiden lahjat: check!

Mielen ja hengen ravintoa

Tänään on luvassa Xyclingia.

Miten paljon ihminen voikaan hiota?!

Päivän syömiset ja kehonkoostumus.

Vielä vähän Varesta ja odottelemaan sarastuslampun herätystä.