Lumifiiliksiä

Kun telkkarista katseleen Levin lumisia maisemia, vetää ikkunasta näkyvä maisema tehokkaasti jalat takaisin maanpinnalle. Tai no, paistaahan täälläkin aurinko, mutta reipas tuuli ja lämpöasteet eivät ole juuri nyt sitä mitä toivon. (Näyttää Levilläkin tuulevan.) Tosin en saisi valittaa, koska viikon päästä olen jo reilusti lähempänä lunta. Ensilumenleiri Saariselällä siis odottaa. Sääennuste, latutiedot ja webkamera ovat tiiviin tarkkailun kohteena.

Isänpäiväviikonlopun vietin äitin ja iskän kanssa Leppävirran Vesileppiksessä hiihtoleirin merkeissä. Perjantaina minun oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin ajamaan, mutta töissä piti hoitaa pari kiireistä hommaa, joten lähtö venyi, enkä ehtinyt enää illalla hiihtämään. Silti viikonlopun aikana kertyi nelisenkymmentä kilometriä 1,1 kilometrin lenkkiä kiertäen. Näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan hullun hommalta! Oli kyllä hieman hassua mennä hiihtämään hissillä. :D Toisaalta hintaan kuulunut vapaa kylpylän käyttö mahdollisti lihasten hoitamisen kylmäaltaassa. Tuollainen säännönmukainen (aamupala - aamutreeni - ruoka - lepo - iltatreeni - ruoka - lepo) urheilijan elämä tuntui oikein mukavalta. Ensi vuonna suunnittelimme menevämme pidennetyksi viikonlopuksi, niin ehtii hiihtää enemmän. ;)

Tiistaina kroppa pelotteli flunssan saapuvan. Kurkku oli hirveän kipeä ja äänikin hävisi. Otin korvakipuun särkylääkkeen ja suihkuttelin kurkkuun Pharysol-suihketta. Terveydenhoitoalalla työskentelevä äitini vihjasi minulle joskus tuosta tuotteesta, joka kuulemma ihan oikeasti auttaa kurkkukipuun. Nyt voin itse kertoa tätä viestiä eteenpäin: sen sijaan että korvaan säteilevä kurkkukipu olisi pahentunut tai muuttunut muiksi flunssan oireiksi, hävisi se kokonaan. Nyt kun sattuneesta syystä ei missään tapauksessa tahtoisi sairastua, aloitin tehokuurin vitamiineja. Huolellinen käsihygienia ja lämpimät jalat auttavat pitämään flunssapöpöt loitolla.

Tänään ajattelin lähteä etsimään joululahjoja. Tänä vuonna täytyy olla ajoissa liikkeellä, jotta saan toimitettua lahjat vastaanottajille mahdollisimman vähällä vaivalla. Vanhempien ja pikkuveljen lahjoista minulla ei ole oikein minkäänlaista ajatusta vielä, mutta toivottavasti keksin jotain. Shoppailun jälkeen ajattelin vetää lenkkitossut jalkaan, vaikka tällä hetkellä juokseminen ei kiinnosta tippaakaan. Viime aikoina olen toivonut, että minulla olisi joku, joka houkuttelisi minut liikkumaan, kun ei kiinnosta. Viime aikojen liikkumattomuus on toki johtunut lähinnä niskajäykkyydestä tai kurkkukivusta, mutta silti olisi kiva sopia jonkun kanssa kävelylenkistä, jos mitään muuta ei pysty tekemään.

Finlandiahiihtoon on 100 päivää! :)

Milloin on liian sairas urheilemaan?

Äh... se "kaikilla" muillakin kiertänyt flunssa saavutti minut. Pari päivää on nenä vuotanut tai ollut tukossa ja nyt lima alkaa valua kurkkuun ja yskittää. Lisäksi korvan tukkoisuuden vuoksi varasin lääkäriajan, jolta sain antibioottikuurin korvatulehdukseen. Ilmeisesti lähestyvästä kolmekymppispäivästä huolimatta ei tarvitse potea ikäkriisiä, kun sairastan edelleenkin lastentauteja. Joka tapauksessa liikunnan suhteen on otettu pari päivää vähän rauhallisemmin. Siispä nyt on hyvä aika kirjoittaa aiheesta, joka on jo joulusta asti pyörinyt mielessä.

Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan ihmetellä, mistä tietää, milloin on niin sairas, että liikunta kannattaa jättää väliin. Kuume tai lihaskivut ovat minulle selkeä merkki ottaa rauhallisemmin. Niiden takia olo on yleensä niin heikko, että liikkumaan ei edes tee mieli. Mutta entäpä sitten muut flunssan oireet? Liikkumaan tekee monesti räkäisenäkin mieli, mutta niskan takana hengittää pahimmillaan sydänlihastulehduspeikko. Toisaalta tuntuu, että lopullisesti flunssan oireet häviävät vasta, kun pääsen kunnon liikunnan pariin.

Sekä viime vuoden viimeisessä Hiihto- että Kauneus&terveys -lehdissä oli samansuuntaiset artikkelit flunssassa harjoittelusta. Minulle uusi tieto molemmissa jutuissa oli se, että erityisesti kurkkukipuisella (kuten myös lihassärkyisessä flunssassa) riski saada jälkitautina sydänlihastulehdus on suurempi kuin muissa flunssan oireissa. Eli erityisesti näistä oireista kärsiessä on syytä pitää taukoa liikunnasta.

Hiihto 5/2012

Toisaalta pitää muistaa, että aina sairaana pitäisi muistaa levätä, jotta paraneminen nopeutuu ja mahdollisia jälkitauteja ei tulisi. Myönnän, että minun on helppo sanoa tämä, mutta toteutuksessa olen tosi huono.

Paitsi että sairaana pitää levätä, niin myös sairaudesta toipumiseen pitää varata aikaa. Nyrkkisääntö toipumisajan määrittämisen on, että sairauden jälkeen yhtä monta lepopäivää kuin on ollut sairaspäiviä ja sen jälkeen vielä yhtä monta päivää kevyttä liikuntaa ennen kuin palaa normaaliin harjoitteluun. Kuumeettomuus ei välttämättä kaikilla määritä tautia vähemmän vakavaksi, vaan sairauden kanssa kannattaa enemmin luottaa omaan olotilaan. Jos keho tuntuu sairaalta, todennäköisesti on kipeä, oli sitten kuumetta tai ei.

Vaikka tietoa riittää, niin ei lepo silti ole helppoa. Koska en ole niin kipeä, että sängynpohjalle olisi pakko jäädä, päätin fiksusti korvata liikunnat työnteolla. 14-tuntiset työpäivät eivät varmasti edesauta paranemista. (En enää ikinä sano, että onneksi ensi viikolla kiire helpottaa.) Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä, mutta tiedän, että työkaverit olisivat joutuneet joustamaan kiiretilanteessa, jos itse olisin sairastanut. Nyt jälkeenpäin vain huomaan, että olo on aika heikko. Valitettavasti tässä iässä en jaksa täysin edes uskoa, että joskus oppisin. Tosin nyt kävi huono tuuri, kun kiire ja sairastuminen osuivat samaan ajankohtaan. Vai olisiko stressi kuitenkin edesauttanut sairastumista?! (Tähän sellainen kulmia kohotteleva hymiö.)

***

Tätä sairastajaa ilahdutti suuresti Iiveltä saatu tunnustus:

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu kiittää antajaa (kiitos, Iive!), jakaa tunnustus eteenpäin ja toivoa, että tunnustetut jakavat tunnustusta eteenpäin. Vetoan puolikuntoisuuteen, enkä mainitse tässä kohtaa ketään nimeltä. Silti tahdon kiittää kaikkia seuraamiani blogeja. Olen liian kriittinen kommentoimisen suhteen. Yritän aika ajoin parantaa tapani ja kommentoida, vaikka minulla ei niin tärkeää asiaa olisikaan. Jos joku bloggaaja tuntee saavansa liikaa turhanpäiväisiä kommentteja, niin ilmoittautukaan heti kommenttiosiossa. Itse ainakin olen onnellinen jokaikisestä kommentista, jonka saan. Kiitos!

Olen selkä

Paino tänä aamuna 73,1 kiloa. Tätähän tää on nyt ollut :) Palaan jumitukseen tällä viikolla omassa tekstissään.

Flunssa ei enää juurikaan vaivaa, mutta muuten olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ylä- ja alaselkä ovat jumissa, mikä säteilee käsiin ja jalkoihin. Toisaalta olen tämä on hyvää kipua siinä mielessä, että sen on aiheuttanut kolmen päivän kotona makoilu. Kroppani siis ihan oikeasti tarvitsee liikuntaa. Kahdeksantuntinen toimistotyöpäivä ei ole parasta mahdollista ensiapua, mutta eipä taitaisi sairauslomapäiväkään auttaa. Kaivoin kaapista esille taukojumppaohjeet, josko nyt niitä tulisi ihan oikeasti tehtyä. Toivotan paljon myötätuntoa niille, jotka kärsivät ihan oikeista selkävaivoista. Ne ovat pirullisi enkä toivo niitä kenellekään. Nyt pitäisi keksiä jotain selkäystävällistä ja selkää kuntouttavaa liikuntaa tälle päivälle. Se lihaskuntojumppa kotona voisi sopia tähän oikein hyvin.

Pirteää viikon alkua! :)

Toiveissa parempi ensi viikko

Toivottavasti se, että pää kaipaisi jo liikkumaan, on merkki siitä, että tauti on nyt voitettu. Tänään mietin, että jos nyt edes vähän tekisin lihaskuntoa :) Pelasin kuitenkin varman päälle ja lepäsin vielä tämän päivän kokonaan. Tänään tuntuu ainakin paljon paremmalta kuin eilen. Kaivoin yöksi esille ilmankostuttimen. En tiedä, johtuiko siitä vai taudin luontaisesta kehittymisestä, mutta nukuin yöni hyvin ja heti aamusta sain vedettyä nenän kautta henkeä. Räkää nenä tuottaa varmaankin pitkälle ensi viikkoon, mutta toivottavasti pahin on jo ohitettu. Tulevalla viikolla sarvikuonokannusta on paljon iloa. Onko kyseinen kapine teille tuttu?

Viime viikon liikunnat:

Aika lepopäiväpainotteinen. Flunssahan alkoi jo alkuviikosta kurkun karheudella. Se meni ohi maanantain ja tiistain levolla. Keskellä viikkoa oli jo ihan terve olo, mutta perjantai-lauantai -akselilla iski räkätauti. Onneksi tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä huomenna uskaltaisi jo kokeilla jotain kevyttä. Vaikkapa vähän lihaskuntoa kotona. Ensi viikolla olen sen verran paljon reissussa, että en tee itselleni mitään liikuntasuunnitelmaa. Mennään fiiliksen mukaan silloin ja siten kun on mahdollista.

Sairaspäivän huvituksia

Iski se flunssa sitten minuun kuitenkin. Tosin ainakin toistaiseksi se tosin oireilee vain tukkoisena ja vuotavana nenänä ja siitä seuraavana hönttinä olona. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Liikunnat pitää kuitenkin tältä viikonlopulta unohtaa. Korkeintaan kevyellä kävelylenkillä voin huomenna käydä omien tuntemusten mukaan. Minulla ei ole kuumetta, lihassärkyä, kurkkukipua eikä suurempaa väsymystäkään, joten kai sellaista liikuntaa, jossa ei hengästy eikä tule hiki, uskaltaa kokeilla. Osaako joku kertoa? Liian monta päivää sisällä tekee olon ainakin kipeänoloiseksi.

Koska tämä päivä täytyy ottaa levon kannalta, piti keksiä jotain puuhaa itsensä huvittamiseksi. Tuore Meidän mökki -lehti aiheutti pienen remontti-innostuksen. Kotikotona meillä on kunnostusta odottava pihasauna. Se oli vielä 80-luvun alussa ainut sauna kotonani ja siellä minäkin olen ensimmäiset löylyt ottanut. Sisäsaunan rakentamisen jälkeen tuo ei ole ollut kuin varastona. Kohta jo kymmenisen vuotta äiti on puhunut sen kunnostamisesta, mutta iskä on toistaiseksi hangannut vastaan. Sähkölämmitteisen sisäsaunan lisäksi meillä on parin kilometrin päässä rantasauna kesäkäyttöön. Monelle varmaan nämäkin saunat riittäisivät, mutta olisihan se kiva päästä välillä talvella puulämmitteiseen saunaan, vaikka sähkösaunaa se helppouden takia voi täysin korvata. Kertalämmitteisen kiukaan pitäisi olla huoltoa vaille käyttökunnossa, mutta siivoamista ja pintojen kunnostamista se tarvitsisi enemmänkin.

Viime kesänä kävimme Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Pääosin messujen huvilat olivat kakkosasuntoja ja liian hienoja. Messujen parhaaksi kohteeksi äänestetty Kyminniemen Uittokämppä oli meidänkin suosikkimme. Varsinkin erillinen saunarakennus vei sydämemme. Vastaavat tuppeensahatusta puusta tehdyt lauteet mekin tahdomme. Vanhan saunan tummuneet hirret ja yksi pieni ikkuna tuovat luonnostaan savusaunatunnelmaa, josta tykkään kovasti. Haaveilu on kivaa. Vielä pitäisi saada iskä innostumaan remontin aloittamisesta ;)

Lähde

Lukeeko tätä muut innokkaat saunojat? Millaisista saunoista te pidätte?