sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Lomalla

Tai no, ensimmäinen varsinainen lomapäivä on vasta huomenna, mutta aika lomainen olo on jo päässyt valtaamaan minut, vaikka viimeiset päivät töissä olivatkin kiireisiä. Onneksi sain kaiken tarvittavan valmiiksi ja pystyin jäämään lomalle kevein mielin. Perjantaina kävin kesäteatterissa ja eilen ohjelmallisissa kesäjuhlissa. Ja siis tietysti matkustanut maalle kesää viettämään. En osaa rentoutua kaupungissa, vaikka pari kertaa "täytyy" sielläkin loman aikana piipahtaa. Lisäksi nyt on aikaa nähdä niitä kavereita ja sukulaisia, joita arkena ehtii vain pikaisesti tervehtiä viikonloppureissuilla.

Blogin päivitysrytmi siis epäsäännöllistyy entisestään (varsinkin kun olen pääosin epävakaasti toimivan mokkulayhteyden varassa, argh!). Minulla on tallessa useampikin ainakin omasta mielestäni mielenkiintoinen postausaihe, jotka nyt ehkä ehdin kirjoittaa loppuun asti. Joku kuvapostauskin olisi asialistalla. Lomalla en aio kuitenkaan ottaa stressiä mistään, joten mitään varmaa en lupaa! :)

Nyt lähden juoksemaan - aurinkoon ja metsään!

Aurinkoista sunnuntaipäivää! :)

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ensi viikon liikunnat

Äh... vaaka heilahti tänä aamuna taas hivenen seitsemänkympin huonommalle puolelle. Tällä kertaa täytyy myöntää, että sen oikein tunsi, niin turvonneelta vatsa tuntuu edelleenkin. Söin viikonloppuna mielestäni ihan normaalisti, mutta jostain syystä aineenvaihdunta ei toimi nyt ihan normaalisti. Ankeaa! :(

Viime viikon liikunnat:


Viikonlopun liikunnat näyttivät juuri siltä kuin pitääkin. Lauantain pitempi pyörälenkki edesauttoi tavoitettani saavuttaa Kilometrikisassa 1000 kilometria ennen kesälomaa. Ennen tätä viikkoa oli kasassa 903 kilometriä. Edellyttää siis vain tällä viikolla joka päivä töihin pyöräilyä.
Alkaneella viikolla ajattelin ulkoilla ehkä tämänsuuntaisesti:

Ma: lepo
Ti: ELC-ulkoilua (jos sää sallii)
Ke: Elixia Power
To: juoksu
Pe: lepo
La: pyöräily
Su: juoksu

Näitä liikuntasuunnitelmia miettiessä tulee monesti olo, että seitsemän päivää viikossa on liian vähän. Kun se vähintään yksi lepopäivä pitää viikkoon mahduttaa, niin en millään ehdi harrastaa kaikkea sitä liikuntaa, mitä tahtoisin. Toisaalta jos yritän ahnehtia liikaa, niin keho laittaa aika äkkiä täysstopin.

Loppuviikko on vielä monelta osin auki. Periaatteessa kesäloman pitäisi alkaa perjantaina, mutta olen luvannut, että jos tilanne sitä vaatii, niin voin tulla vielä ensi viikollakin töihin. En koe itseäni korvaamattomaksi tai työtäni niin tärkeäksi, että pitäisi tulla. Sen sijaan en viitsi jättää työkaveria pulaan. Toivottavasti kuitenkin saamme asiat perjantaihin mennessä siihen kuntoon, että pääsen hyvin ansaitulle kesälomalle. Rehellisesti sanottuna olen jo kovasti sen tarpeessa.

Virkeää viikon alkua!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pyöräilypelkoa

Eilen palasin pitkästä aikaa BodyPumpin pariin. Piti oikein HeiaHeiasta tarkistaa, että viimeksi olen käynyt tunnilla huhtikuun lopussa! Aika pitkä ero ottaen huomioon, että tunti kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Keväällä ja kesällä on onneksi kertynyt muuta liikuntaa. Lyhyemmänkin tauon jälkeen on paluu ollut tuskainen, joten hieman pelonsekaisin tuntein astelin saliin. Vähän himmailin painojen kanssa varsinkin jalka- ja selkäbiiseissä, etten pilaa viikonlopun liikuntoja lihasten totaalijumilla. Mutta... olisi väärin sanoa, että ei tuntunut missään, mutta rintalihakset ovat ainoat, joissa on viivästynyttä lihaskipua (DOMS). Ilmeisesti Power-ohjelma on ehtinyt vaihtua tässä tauon aikana. Osaisiko joku kertoa, onko näin ja onko uusi ohjelma selvästi helpompi? Olen toki harrastanut monipuolista aerobista liikuntaa, mutta en juuri lainkaan lihaskuntoliikuntaa. Yleensä uudet ärsykkeet ovat aina kipeyttäneet lihakset.

Huhtikuun alussa kävin ostamassa uuden polkupyörän, jota olen ehtinyt hävettävän vähän ulkoiluttaa. Pyöräilykilometrejä on tänä vuonna kertynyt jo vähän toistatuhatta, mutta ne ovat olleet lähinnä työmatkoja, jotka poljen Marin- hybridilläni. Cyclocrossin ostin Kalevan kierroksen pyöräilyä varten, mutta olisi sillä hyvä polkea vähän ennen sitäkin. ;) Kyseessähän on Quantinan Hirmun sisko tai veli.

Moni pitää minua rohkeana ja vauhdikkaana tyyppinä, mutta oikeasti en ole sitä. Pelkään monia asioita, muun muassa vauhtia, ainakin jos en tiedä, pystynkö hallitsemaan sitä. Minun täytyy luoda jokaiseen polkupyörääni henkilökohtainen luottamussuhde. Ennen sitä pelkään liikkeellelähtöä, vaihteidenvaihtoa, pysähtymistä, sadetta, ajamista, jarruttamista... Yleisesti ottaen kaikki uusi pelottaa, kunnes kokeilen, selviänkö siitä.

Ostin lukkopolkimet pyörääni viitisen vuotta sitten. Niilläkin ajamiseen tottuminen vei vähintäänkin sen ensimmäisen kesän. Pikkuhiljaa totutellen uskalsin pitää jalkojani sidottuna polkimiin pidempään ja pidempään. Peruspyörässä polkimina minulla on kuvassa näkyvät kaksipuoliset lukkopolkimet. Kääntöpuolella on normaali poljin, jolloin pyörää voi polkea myös tavallisilla kengillä (tai klossikengillä ilman kiinnitystä ;). Cc:ssä on lukot polkimen molemmin puolin, koska sillä ei ole tarkoitus polkea kauppareissuja, vaan se on puhtaasti kilpapyörä. Kengän irtoamisen herkkyyttä polkimesta voi säätää ja itselläni ne lähtevät irti lähes ajatuksen voimalla. Nykyisin suosittelen lukkopolkimia lämpimästi jokaiselle, joka tahtoo lisää tehoja pyöräilyyn.


Shimanon kaksipuolinen lukkopoljin (lähde)

Viime kesänä ajoin Kalevan kierroksen pyöräilyn iskän vanhalla maantiepyörällä. Äiti lähti mukaan neitsytajollemme ja hän sanoi, että ei voi kuin nauraa, kun en meinannut uskaltaa lähteä pyörän selkään. Hän myös epäili, että kisassa ei voi käydä hyvin, jos en pääse vauhtiin. Siitä huolimatta pyöräilystä tuli lopulta hyvä lopputulos. Se oli selkeästi paras lajini Kierroksella. Uusi pyörä oli pakko hankkia, sillä tuo pyörä oli aivan liian suuri. Iskäkin osti uuden pyörän, koska pikaisesti hankittu pyörä oli hänellekin rungoltaan aavistuksen suuri. :D

Olin päättänyt, että tänä viikonloppuna pitää tehdä pyörällä pidempi lenkki. Kyttäsin viikonlopun säätä ja ennusteiden perusteella totesin, että lauantaiaamupäivä on todennäköisesti vähäsateisin aika. (Ihan vähän oli myös vaikutusta sillä, että iltapäivällä tulee tv:stä urheilua useammaltakin kanavalta. ;) Starttasin pyörän hieman ennen yhtätoista. Sää näytti hyvältä ja minua pelotti. Aika äkkiä uudella pyörällä ajamiseen tottui ja aloin jopa nauttia vauhdista. Noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Ajattelin, että kyseessä voisi olla lyhyt kuuro ja jäin Kangasalle pitämään vähän aikaa sadetta alikulkuun. Jos olisin kääntynyt siitä takaisin, niin lenkki olisi jäänyt alle kahdenkympin. Edellisenä iltana olin kehunut, että suunnittelin vähän alle viidenkympin lenkkiä ja sisu ei antanut myöten jättää kesken. Viiden minuutin päästä sade laantui ja pääsin jatkamaan matkaa. Asfaltti oli märkää (pelkään myös märkää asfalttia), mutta en kaatunut samantien, vaikka sekin kävi mielessä.

Sade on viime aikoina ollut niin herkässä, että enhän minä tuolla yhdellä kuurolla selvinnyt, vaan sade kasteli minut. Koska olin jo märkä eikä sateella ajaminenkaan pelottanut enää, jatkoin matkaa. Tavoitteena oli ajaa 15-20 kilometria, kääntyä ympäri ja polkea sama matka takaisin. Viidentoista kilometrin kohdalla päätin, että kyllä se vähintään 40 kilometrin lenkki pitää tänään tehdä. Viimeiset kilometrit ennen kahtakymppiä pääsin ajamaan auringon lämmittäessä ja kuivatessa. Kun käänsin pyörän ympäri, koko taivas oli harmaa. Melkein olisi tehnyt mieli jatkaa vain auringossa polkemista, mutta kotiinkin pitäisi päästä. Mitä lähemmäs kotia pääsin, sitä rankemmaksi sade muuttui. Kunnes... pari kilometria ennen maalia, aurinko alkoi paistaa - ja minä olin likomärkä. :D (Nyt illasta ei ole satanut ollenkaan.)

Olipa loppukesä millainen tahansa, niin minulla on nyt viisi kiloa kesäihanuutta pakkasessa, joita voi sitten fiilistellä talvipakkasilla. Tai no, okei, 4,5 kiloa. Kyllä laaduntarkkailua pitää suorittaa! Mansikat <3

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Arvonta & mainostusta

Minä tykkään arvonnoista. Aika harvoin voitan mitään, mutta on siinä oma jännityksensä, kun tiputtaa arpalipukkeen lokerikkoon: "Josko tällä kertaa minä...". Jos joku muukin tykkään arpajaisista, niin käykääpä osallistumassa Juoksufoorumin arvontaan. Ko. sivusto on muuten kaikille juoksusta kiinnostuneille ehtymätön tiedonlähde. Ei ole tainnut sellaista ongelmaa eteen tulla, johon foorumilta en ole vastausta löytänyt. Käykää siis tutustumassa muutenkin! (En muuten hyödy tästä mainostuksesta itse mitenkään, vaan tahdoin vain jakaa tämän teidän kanssanne.)

Liikuntaa nyt ja ennen

Viime viikon liikunnat:





Laiskotti! Tosin keskiviikkona kaaduin pyörällä, mutta vaikka vasen sääri oli melko hurjannäköinen, piti tämän jästipään siitä huolimatta vängätä itsensä iltarasteille. Jouduin jättämään pari rastia välistä, kun jalkaa alkoi kirvelemään. Pääkkö mikä pääkkö!

Tällä viikolla ehkä jotain tällaista:

Ma: lepo (piti mennä suunnistamaan, mutta väsyttää)
Ti: saisinkohan aikaiseksi vääntäytyä salille???
Ke: juoksu
To: lepo (hieronta)
Pe: Elixia Power
La: pyöräily
Su: juoksu

Vaaka oli armollinen: 69,2 kg! Nyt on vielä kaksi viikkoa säännöllistä elämää edessä ennen kesälomaa, jona aikana paino on tarkoitus saada turvallisesti alle seiskakympin. Ja jos en tänä vuonna keräisi niitä kesäkilojakaan yhtään!

Soudut on nyt soudeltu

...ainakin kisojen osalta tältä kesältä - ehkä. 

Viikon sisään soudin siis kilpaa kaksi kertaa. Ensin viikko takaperin lauantaina Kalevan kierroksen soudun Iitissä ja viime perjantaina Sulkavalla.

Iitissä matkana oli 25 kilometriä ja alla vuorosoutuvene. Vuorosoudussa toinen parista soutaa ja toinen meloo ja vuoroja vaihdetaan yleensä 2-5 minuutin välein. Lyhyillä väleillä pyritään siihen, että vene pysyy mahdollisimman hyvässä vauhdissa. Oma soutuosuus vedetään täysillä ja sitten melonnan aikana palaudutaan. Vene on kiikkerä verrattuna tavalliseen soutuveneeseen, joten vaihdoissa saa pitää varansa, ellei tahdo molskahtaa veteen tai kaataa venettä. Lisäksi kiikkeryyden huomaa siinä, että sekä soutajan että melojan ei auta suuremmin liikkua sivusuunnassa tai soutaminen pitkillä, toistensa lomaan menevillä airoilla käy aika haastavaksi.

Viime kesänä soudin ensimmäistä kertaa vuorosoutuveneellä ja vuoden takainen KK-soutu oli sekä parilleni että minulle ensimmäinen kilpailu. Se meni siis opettelun piikkiin. Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä parantamaan viimevuotista aikaa (3,5 tuntia). Ihan hirveästi emme ole ehtineet harjoitella, mutta enemmän kuin vuosi sitten. Alku lähtikin hyvin ja vaikka paikoitellen olikin sivuaallokkoa, vaihdotkin olivat ihan sujuvia. Lähdimme viiden minuutin vaihtovälillä. Yhdeksässä kilometrissä olimme n. kolmen tunnin loppuaikaan tähtäävässä vauhdissa. Sen jälkeen alkoivatkin vaikeudet: Reittikartassa kääntöpoijut eivät näyttäneet sijaitsevan kovinkaan isolla selällä, mutta ilmeisesti tuuli kävi juuri pahimmasta mahdollisesta suunnasta ja aallot olivat isoja. En osannut pelätä, että vene hörppäisi vettä tai kaatuisi, mutta maalissa kuulimme, että pelko olisi ollut aiheellista. Kääntöpoijuille olisi ollut myötätuuli, mutta veneemme kääntyi aallokossa väkisinkin poikittain ja välillä tuntui ihan epätoivoiselta, että ikinä pääsisimme poijuille päin. Taistelun jälkeen saimme luovittua veneen kääntöpaikalle ja pääsimme kääntymään maaliin päin. Takaisinpäin yritimme soutaa suojaisempia rantoja pitkin, mutta välillä tuuli meinasi ajaa meidät liiankin lähelle rantaa. Lopulta pääsimme takaisin kapeikkoon, jossa vene taas totteli ohjausta. Haaveemme paremmasta ajasta oli hävinnyt aallokossa taisteluun. Soudimme maaliin jonkun verran yli neljä tuntia lähdön jälkeen. Toisaalta olin pettynyt aikaamme, mutta täytyi olla tyytyväinen, että selvisimme hyväksytysti maaliin. Olosuhteille ei kukaan voi mitään.

Reittikartta sekä meidän reittimme kääntöpaikalla.

Viime perjantaina oli edessä n. 60 kilometriä kirkkoveneellä. Edessä oli viides kerta Sulkavan pitkällä reitillä, joten suurelta osin oli tiedossa, mitä edessä odottaa. Alku meni yllättävän nopeasti, mutta syystä tai toisesta vene ei kulkenut, niin kuin olisimme toivoneet. Nopeus laski, vaikka jokainen varmasti teki parhaansa. Varsinkin reitin puoliväliin osunut vastatuuliosuus hidasti matkan tekoa selvästi. Puolimatka -poijun jälkeen aloin vain toivoa, että olisimme mahdollisimman pian maalissa. Ilmeisesti nesteytys ei toiminut, niin kuin olisi pitänyt, koska viidenkympin jälkeen viimeisestä kahdeksasta kilometristä minulla ei ole kovin tarkkoja mielikuvia. Heti maaliintulon jälkeen tuntui, että pyörryn. Muutaman kerran aiemminkin veneessämme joku on ollut melko heikossa kunnossa matkan jälkeen, mutta  kun se osuu omalle kohdalle, tajuaa, miten pahalle oikeasti tuntuu. Kun pääsin veneestä pois, pääsin makuulle, sain jalat ylös ja vähän energiaa, niin palautuminen alkoi ja olo koheni melko pian. Ilmeisesti kyse oli nestevajauksesta. Join mielestäni ihan samalla lailla kuin edellisinä vuosinakin. Keli oli lämmin, mutta samanlainen se on ollut kahtena edellisenä vuonnakin. Tulipahan koettua tuokin ja nyt osaan tunnistaa nestevajauksen merkit, jos niihin vielä tulevaisuudessa törmään.


Mitali ja kunniakirja

Kun Garminista alkaa lataus loppua, näyttöön tulee teksti "Akut heikot". Jälkeenpäin nauratti, että Aku taisi olla vielä heikompi kuin Garminin akut. ;D

Roskaposti

Viime viikkoina en ole pystynyt kommentoimaan kai juuri kenenkään blogiin. Tai siis olen pystynyt jättämään kommentin, mutta se ei ole tullut näkyviin. Luulisin, että Blogger pitää kommenttejani roskapostina. Luin läpi Sisältökäytännöt, ja mielestäni en ole noita vastaan rikkonut. Pyytäisin siis teitä, hyvät blogiystäväni, tarkastamaan kommenttien roskapostilaatikon. Jos sieltä löytyy minun kommenttini, niin voisitteko luokitella sen ei-roskapostiksi Bloggerin ohjeen mukaan. Kiitokset jo etukäteen! Enhän minä kauhean ahkera kommentoija ole, mutta olisi kiva saada edes ne vähät kommentit perille. :)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Blogimiitti Tampereella!

Keväisessä blogimiitissä Jyväskylässä me tamperelaiset nappasimme kopin uuden miitin järjestämisestä. Koska Varalamaratonille on muutenkin tulossa bloggareita juoksemaan, ajattelimme Quantinan kanssa, että sen yhteydessä olisi järkevää järjestää tapaaminen.

Eli siis ajankohta on sunnuntai 2. syyskuuta. Miitin yhteydessä on mahdollisuus osallistua juoksutapahtumaan, jossa matkoja riittää varttimaratonista aina kokonaiseen asti, tai keksiä juoksun ajaksi muuta puuhaa Q:n kanssa, joka ei valitettavasti pääse itse juoksemaan. Juoksun ja peseytymisen jälkeen ajattelimme suunnata jonnekin syömään.

Tapahtumalle on perustettu oma facebook-ryhmä, johon voi liittyä, jos tapahtuma yhtään kiinnostaa. Tuolla voimme ideoita miittiä, mutta tulen infoamaan siitä välillä myös täällä blogissa, jos joku ei syystä tai toisesta tuohon ryhmään liity.

Jos joku pidemmästä matkasta saapuva tahtoo yöpyä Tampereella, niin myös meille mahtuu muutama ihminen nukkumaan. Halutessamme voimme keksiä jotain kivaa jo lauantai-illalle, jos useampi miittiläinen on silloin jo paikalla.

Kiinnostaako?

Pakollinen viikkopäivitys

...eli taas tulee painoa ja liikuntaa!

Ajattelin aamulla, että en käy vaa'alla tai jos käyn, niin en ainakaan kirjaa sitä tänne. Oli tosi turvonnut olo, huono aika kuukaudesta ja söin vielä eilen hyvin myöhäisen iltapalan, koska kotiuduin vasta yhdentoista pintaan illalla. Silti lähti kilo viime viikosta ja paino on taas alle 70 kiloa. Tasakymmenien ohitukset ovat hankalia paikkoja: kirjasin paino kahteen paikkaan tänään 79,6 kg. ;)

Viime viikon liikunnat:



Lauantaina oli Kalevan kierroksen soutu. Tapahtuma oli sellainen seikkailu, että se ansaitsee oman postauksensa. Yritän ehtiä kirjoittaa sen huomenna.

Kesäkuussa kaikki viikot ovat menneet johonkin tapahtumaan valmistautumiseen, joten normaalista harjoittelusta ei ole ollut tietoakaan. Onneksi ensi viikolla helpottaa. Juoksuhaasteen kilometritkin ovat karttuneet kovin hitaasti. Siihenkin trendiin on tarkoitus saada pian muutos. Onneksi tuota muuta liikuntaa kertyy niin paljon, että en ole kauhean pettynyt, jos haaste jää täyttämättä.

Alkaneen viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: suunnistus
Ti: lepo
Ke: suunnistus
To: lepo
Pe: Sulkavan soudut
La & su: jaksamisen mukaan

Tampereen Iltarasteilla on tällä viikolla iltarastiviikko, eli kuntorasteja järjestetään maanantaista torstaihin joka päivä. Pakko hyödyntää tämä tilaisuus, varsinkin kun rastit osuvat minulle kovin sopiviin paikkoihin. Tänään iltarastit ovat Vehoniemessä, jossa on muistaakseni niin mukava maasto, että sinne on päästävä, vaikka matkaa kertyykin sen verran, että sinne täytyy lähteä töiden jälkeen autolla. Pakkasin suunnistuskamat töihin mukaan, mutta huomasin, että urheiluliivit jäivät kotiin. Harmittaa, mutta nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa uudet, kun niille muutenkin olisi jo tarvetta.

Perjantaina edessä on Partalansaaren kierto kirkkoveneellä 13 muun naisen ja perämiehen kanssa. Matkaa tuosta kertyy n. 60 kilometriä ja tavoitteena meillä on soutaa se alle viiteen tuntiin. Tuo viiden tunnin alitus on kuitenkin sen verran kova suoritus, että se vaatii paitsi huippukuntoiset naiset, myös vähän onnea kelin suhteen: ei liian kuuma, ei liian kylmä, ei liiaksi tuulta... Kaikista urheilusuorituksista, joita minulle vuoden aikana kertyy, Sulkavan soutu on kaikista rankin: suoritus on ajallisesti pitkä, koko kroppa joutuu töihin ja siinä toistetaan samaa liikettä lähes 10 000 kertaa. Kokemuksesta voin kertoa, että kun suorituksen jälkeen nousee veneestä ylös, niin tulee epäilys, että onko ihmistä tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla. Välillä tuntuu, että en pääse veneestä pois, kun siellä kulkeminen ei muutenkaan ole kaikkein helpointa hommaa. Silti jollain kierolla tavalla tuo koukuttaa, kun sinne vuosi vuoden jälkeen lähtee mukaan. :)

Tämän viikon jälkeen pitäisi päästä onneksi taas normaaliin päivä-, viikko- ja treenirytmiin kiinni. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-mittelöt on oteltu, seuraava kilpailu (minähän kilpailen vain itseäni vastaan) on Kalevan kierroksen pyöräily elokuun puolessa välissä ja ennen lomaa kaikki viikonloput ovat vapaita. Aika hurjaa: toukokuun alun blogimiitistä lähtien minulla on ollut joka viikonlopulle sovittuna jotain menoa. Ihanaa, että saan kaksi päivää kokonaan itselleni. Voisin vaikka pestä ikkunat. ;)

Ihanaa viikon alkua kaikille! :)