lauantai 15. joulukuuta 2012

Elämisen ihanuus ja kurjuus

Huh... ensimmäinen loman jälkeinen viikko on takana. En tiedä, johtuuko joulun läheisyydestä vai menneestä lomasta, mutta tällä viikolla olen ollut aika saamaton - tai kaunistelematta voi sanoa, että laiska. Töissä on ollut tosi tukkoista koko viikon ajan. En tiedä, mikä mättää, mutta tuntuu, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Muutaman kerran olen jo avannut tyhjän blogitekstin kirjoittaakseni hiihtoreissusta, mutta joka kerta teksti on jäänyt syntymättä. Liikuntatilasto näyttää puhdasta nollaa. Toisaalta olen siivonnut, hoitanut viimeisetkin joululahjat kaupasta kotiin ja pakettiin ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa. Töiden takia olen potenut huonoa omaatuntoa, joten päätin, että vaikka liikunnat jäisivätkin, niin en siitä stressaa. Viikko ilman liikuntaa pitäisi olla katastrofi, mutta koska tiedän, että tämä vaihde ei tule jäämään päälle, ei se pelota minua ollenkaan. Hiljennyn jouluun jo näin etukäteen!

Joulun aikaan olen välipäivät vapaalla, eli siis lähes puolitoista viikkoa putkeen. Menen viettämään vapaita kotikotiin ja koska äiti ja iskäkin ovat vapaalla, tiedän, että liikuntaa tulee kertymään. Ehkä ehdin jopa kummipojan kanssa pulkkamäkeen. Lisäksi vuoden 2013 alku on liikunnallisesti niin hykerryttävä, että en malttaisi odottaa: ensimmäiset PT-tapaamiset on jo sovittu ja lisäksi ajattelin osallistua Elixian tarjoamaan hiihtokouluun.

Jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että olen tulossa kipeäksi. Olin jatkuvasti kovin palelevainen. Yleensä kärsin enemminkin liiasta kuumuudesta. Lisäksi nenän limakalvot ja silmät vuosivat jatkuvasti kuivuuttaan, mutta ilmeisesti se johtuu vain kuivasta toimistoilmasta. Talvi on ihanaa aikaa. Siitä nauttiminen vaatii vain silmätippoja, nenäsumutetta ja huoneilmankostuttimen.

Vaikka tällä viikolla liikunnat ovat jääneet, itsenäisyyspäiväviikolla liikuntaa kertyi sitäkin enemmän:


Hiihtoa kertyi yhteensä 124,8 kilometriä ja 13 tuntia 54 minuuttia 34 sekuntia. Kelit olivat suosiollisia ja latuja auki enemmän kuin koskaan minun ensilumenleireillä. Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva viikko. Ainakin sen perusteella voin sanoa, että voisin alkaa täysipäiväiseksi urheilijaksi: päiviin kuuluisi vain harjoittelua, syömistä ja lepäämistä. ;) Vitsi vitsinä, se on totista työtä, johon ei ihan kuka tahansa pysty. Lahjakkuutta minulla ei ole tippaakaan, joten en todellakaan voi tietää, olisiko minusta siihen rääkkiin ja kurinalaiseen elämään.

Alla muutamia kuvia Saariselältä.

Aurinko Kaunispään huipulla
Kovinkaan montaa kertaa en aurinkoa viikon aikana nähnyt, koska keli oli pääasiassa pilvinen. Kuva on otettu maanantaina, joka oli viikon selkein ja kylmin päivä. Eli siis pilvisyys on hyvä asia. Auringon alla näkyvä lumipölly tulee lumen tykityksestä. Vaikea eritellä, onko kuvassa auringonnousu vai -lasku, koska niiden välillä oli eroa alle tunti. Valoisa aika ei siis ollut pitkä, mutta luminen ympäristö teki pimeyden pehmeäksi ja miellyttäväksi. Tykkäsin! Oli pienoinen järkytys palata Tampereelle, kun tajusin, että ei täällä ole ollenkaan pimeää. Valosaaste on noussut viime vuosina yhä enenevissä määrin puheisiin. Minä olen aivan varma, että sillä on negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Kaunispään huipulta näkyy kauas
Kun kiipesimme Kaunispään huipulle, sanoin Äitille, että täällä tuntuu kuin olisin maailman katolla. En kyllästy noihin maisemiin koskaan.

Kaunispäältä laskee alas Suomen pisin pulkkamäki. Otin taskuun muovipussin, jolla yritin laskea mäen alas, mutta se ei oikein luistanut. Ensi kerralla raahaan pulkan mukanani ja tulen vauhdilla alas. :D

Saariselän arkkitehtuuria
Juurikin tuon tykkilumen ansiosta puihin kertyy lunta aivan eri tavalla kuin pelkästään härmistymällä tai satamalla. Lumisista puista minulla on joka vuodelta kuvia, enkä ikinä kyllästy ihailemaan niitä. 

Ahopään huipulla

Viimeisenä päivänä kiipeisin Ahopään ja Kaunispään huipuille suksilla. Ahopäälle nouseminen oli mukavan nautinnollista. Kaunispäälle nousu on pitempi ja osin jyrkempi ja siinä vaiheessa minulla oli takana jo koko viikon rasitukset ja samalle lenkillekin jo 20 kilometriä hiihtoa, joten ajattelin sitä omana Tour de Skin loppunousunani. Ihan vähän tuuletin, kun pääsin ylös. :)

Sama näkymä Kaunispään huipulta salamalla...

...ja ilman salamaa.
Todellisuus valoisuudesta oli jotain tuolta väliltä. Näköjään kahden tunturin yli kiipeäminen sai kädet vähän täräjämään. Kolmesta kuvasta tuo viimeinen on kaikkein vähiten tärähtänyt. :D

Oli mukava palata etelään, kun täälläkin oli jo lunta. Itse asiassa jouduimme työntämään auton palatessa pihaan, koska iskä oli unohtanut sopia kotitien aurauksesta. ;)

Kuinka moni tämän tekstin lukijoista on jo päässyt näillä lumilla hiihtämään? Kenellä on kova hinku ladulle, mutta vielä ei ole ehtinyt? Toivotan oikein liukkaita kilometrejä. Ainakin tällä hetkellä näyttää parin hyvältä hiihtokelien suhteen.

P.S. Kati, jätin sinulle terveisiä edellisen tekstin kommentteihin.

6 kommenttia:

  1. Minä pääsin eilen viimein hiihtämään! Tykkilumesta tehdylle ladulle, mutta ei sen väliä. 7 kilometriä tuli hiihdettyä uusilla suksilla, ja tunsin itseni niiiin sunnuntaihiihtäjäksi kuin olla vain voi. Ja voi että, taas saan olla kateellinen sinulle. Ladulla nimittäin ajattelin, että voi kunpa joku järjestäisi hiihtokoulun, minulla olisi sille tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! :)

      Vilkuilepas esim. Suomen ladun sivuja tai kysele paikallisesta yhdistyksestä, onko hiihtokurssia tulossa. Tuota tapahtumakalenteria päivitetään jatkuvasti talven tapahtumien osalta, eli jos siellä ei tällä hetkellä ole mitään kiinnostavaa, niin siitä ei kannata vielä säikähtää.

      Poista
  2. Minä pääsin keskiviikkona ensimmäistä kertaa suksimaan tänä vuonna ja kilometrejä kertyikin perinteisellä tyylillä heti lähes kymmenen. Tänäänkin oli tarkoitus mennä, mutta hurja tuuli muutti hiihtolenkin huomiselle, vaikka halu olisi ollut kova tänäänkin :) Huomenna sitten kokeilemaan luistelusuksia. Hiihtokoulu olisi aika kiva kyllä! Tampereen Elixiallako käyt? Koska hiihtokoulu alkaa ja onkohan se jo täynnä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen hujakka oli sekä lauantaina että sunnuntaina.

      Joo, Tampereella Kalevassa. Hiihtokoulu alkaa 22. tammikuuta. Itsekään en ole vielä ilmoittautunut, mutta juttelin viime viikolla ohjaajan kanssa jolloin ainakin tilaa oli vielä hyvin.

      Poista
  3. Vau, mitä maisemia tuolla Saariselällä! Ja hurjat hiihtokilometrit, vautsi! Mä en ole hiihtänyt johonkin 15 vuoteen oikeasti.. mietin, että uskaltaiskohan sitä kokeilla joku päivä?! Olisi hyvää vaihtelua juoksemiselle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat eivät tee yhtään oikeutta todellisille maisemille, mutta ovat siitä huolimatta ihan kauniita. Varsinkin perinteisen hiihto on lajinomaista harjoittelua hiihdolle, mutta kuitenkin sopivasti erilaista. Suosittelen kokeilemeista! :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)