Eilen alkoi satamaan juuri sillä hetkellä, kun talutin pyörän ulos huollosta. Matkaa kotiin oli vain vaivainen pari kilometriä (neljä), joten en ollut varautunut sen kummemmilla pyöräilyvermeillä. Eli farkut jalassa. Kohautin olkapäitä ja hymyilin. Sateessa pyöräillessä tuli kesäinen olo. Vaikka pyörän huolto maksoikin tänä vuonna paljon, niin nyt tuntuu kuin ajaisi uudella pyörällä. Vaihteet vaihtuvat just eikä melkein, eikä tarvitse jännittää, pysähtyykö pyörä.
Missään tapauksessa en toivo, että kenenkään pyöränkumi hajoaa, mutta jos tällainen vahinko sattuu käymään, niin laittakaa kumit kierrätykseen.
P.S. Tänään pitäisi juosta Cooperin testi. Ajatuskin tuntuu pahalta, mutta juostava on, kun itse olen järjestänyt. Viime lokakuussa olen juossut 2150 metriä ja vuosi sitten 2300. Johonkin samaan haarukkaan pitäisi nytkin pystyä. Tosin ainakin tuntuu, että nopeusharjoitteita olen tehnyt kovin vähän, joten saa nähdä, miten se vaikuttaa. Jos selviän hengissä, tulen illalla kertomaan, miten meni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva! ;)