keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Miten aloittaa suunnistus?

Viimeksi kirjoittelin omasta suunnistustaustastani. Välillä tuntuu, että suunnistus on sellainen harrastus, joka olisi pitänyt aloittaa jo lapsena. Johtunee siitä, että suunnistus on perhelaji. Tosin nykyinen suunnistusbuumi osoittaa, että se on mitä mainion laji aloittaa myös varttuneemmalla iällä ja harrastusta voi jatkaa niin kauan kuin metsässä liikkuminen vain onnistuu. Juoksuvauhdin hidastuminen ei metsässä haittaa, jos suunnistustaito on vuosien myötä hioutunut huippuunsa.

Mitä sitten tehdä, jos tahtoisi kokeilla suunnistamista? 

Ensimmäisenä tarvitaan tietenkin rastit ja kartta. Käytännössä vaihtoehtoina on joko kiintorastit tai erillinen suunnistustapahtuma. Kiintorastit ovat läpi kesän maastossa olevia rasteja, jotka on merkitty erilliseen karttaan, joka on myynnissä erikseen ilmoitetussa paikassa. Kiintorastikartan perusteella voit suunnitella oman reitin sellaiseksi kuin haluat. Oman lähiympäristön kiintorasteja löytyy googlettamalla tai Suunnistusliiton sivuilta.

Ympäri Suomea järjestetään viikottain kunto- tai iltarasteja, jotka on tarkoitettu kaiken tasoisille suunnistajille. Oman seudun kuntorasteja voit etsiä joko Kuntosuunnistuskalenterista tai googlesta sekä paikallislehden tapahtumapalstalta. Tarkemmat tiedot kannattaa aina tarkistaa kyseisen järjestäjän omilta sivuilta. Myös osallistujan ohjeet kannattaa lukea. Radat on usein merkitty joko kirjaintunnuksella tai kilometrimäärillä. Kirjainratojen vaativuusaste helpottuu aakkosten edetessä, eli A-rata on vaativin, C helpoin. Kilometriradoissa vaativus ei välttämättä lisäänny matkan kasvaessa, vaan esimerkiksi Tampereella 4 kilometrin rata on vaativa, 5 kilometrin taas helppo. Lisäksi yleensä rasteilla on joko D-rata tai rasti- (RR) tai tukireitti (TR), joka on tarkoitettu lapsille ja aloittelijoille. Kartat on nähtävissä ennen reitin valintaa lähtöalueella ja lisäksi järjestäjän edustajilta kannattaa kysyä apua reitin valintaan.

Karttaan voi olla valmiiksi painettu valittu reitti. Voi olla myös mahdollista, että oma reitti pitää piirtää karttaan mallikartan perusteella. Tällöin kannattaa olla tarkkana, että merkitsee rastin varmasti oikean kumpareen tai kiven kohdalle.

Suurempien kilpailutapahtumien yhteydessä on usein harrastajille tarkoitettuja suunnistusreittejä.

Monet suunnistusseurat järjestävät aikuisille aloittelijoille suunnattuja suunnistuskouluja. Mikäli tällaiseen on mahdollista osallistua, suosittelen lämpimästi, mutta suunnistuksen voi aloittaa myös itsenäisesti. Suunnistusliiton harrastesivuilta löytyy kattavasti tietoa myös aloittelevalle suunnistajalle.

Mitä pitäisi tietää ennen rasteille lähtemistä? 

Kartan merkinnät ja kompassin käyttö olisi hyvä osata edes avustavasti ennen metsään lähtöä.

Kartan pohjavärit kuvaavat kasvillisuutta: Valkoinen on tavallista metsää, vihreä tarkoittaa huonokulkuista maastoa ja ruskea avointa tai puoliavointa. Sininen tarkoittaa veteen liittyviä kohteita, kuten jokia, järviä ja soita. Ruskealla on merkitty pinnan muodot ja mustalla kivet ja jyrkänteet sekä ihmisen tekeleet, kuten rakennukset ja tiet sekä polut. Harmaa tarkoittaa avokalliota. Magentalla on merkitty ratamerkinnät. Kiellettyjä alueita ovat piha-alueet (myrkynvihreä pohja), viljellyt pellot (ns. pistepellot, eli mustia pisteitä oranssilla alustalla) sekä magentalla viivoituksella kielletyksi merkityt alueet.

Kannattaa huomioida, että kyseinen kartta on aina kartantekijän näkemys kyseisestä maastosta. Kartoittaessa täytyy aina yksinkertaistaa, jotta kartta pysyy luettavana. Lisäksi eri puolilla Suomea (ja maailmaa) kartat ovat erilaisia. Esimerkiksi toisessa paikassa vihreällä merkitty metsä saattaa toisaalla ollakin valkoista.

Kompassin käyttö on helppoa. Sen punainen nuoli osoittaa aina pohjoiseen, kuten myös kartan yläreuna. Kartan tekstit ovat aina pohjoissuunnassa. Eli kun kompassin pohjoisnuoli ja kartan pohjoinen osoittavat samaan suuntaan, kartta ja maasto näkyvät sinulle samoin pään. Näin helppoa on kartan suuntaaminen! Itse taittelen kartan aina sopivan pieneksi, jossa näkyy muutama seuraava rastiväli. Lisäksi pidän kartan aina kulkusuuntaan nähden oikein päin kädessä (eli näkemäni maasto ja kartta ovat samansuuntaisia) ja pidän joko peukaloa tai kompassin kulmaa sillä kohdalla, jossa olen menossa. Näin kartan lukeminen liikkeessä helpottuu.

Peukalokompassi ja Vuoreksen kartta

Reitin rastimääritteet on yleensä painettu kartan kulmaan tai ne saa erillisenä lappuna. Rastimääritteissä on kerrottu tarkempi rastin sijainti. Karttamerkkien opetteleminen on tärkeämpää kuin rastimääritteiden, mutta aloittelijankin on hyvä tuntea rastimääritteiden kaksi ensimmäistä saraketta, joista ensimmäinen kertoo rastin järjestysnumeron ja toinen rastitunnuksen. Ko. rastia vastaava rastitunnus pitää löytyä rastileimasimen yhteydestä, jotta tiedät, että olet oikealla rastilla. Lisätietoja rastimääritteistä löytyy esimerkiksi täältä.

Jokamiehenoikeudet pätevät suunnistettaessa. Lisäksi maalaisjärki on hyvä pitää päässä. Suunnistettaessakin pitää kulkea ympäristöä kunnioittaen.

Mitä varusteita tarvitaan?

Juoksusta sanotaan, että se on varusteiden puolesta helppo laji aloittaa, mutta niin on suunnistuskin. Ensimmäisille kuntorasteille osallistuttaessa varusteiksi riittävät hyvät ulkoiluvaatteet ja -kengät sekä kompassi. Kompassi on hyvä pitää mukana ihan turvallisuussyistä. Vaikka huippusuunnistajat eivät juurikaan kompassia mennessään vilkuile, vaan he suunnistavat pelkän kartan perusteella, kannattaa kuntosuunnistajan katsoa kompassia helpossakin maastossa. Helpoimmat iltarastiradat rakentuvat yleensä pururatoihin tai muihin ulkoilureitteihin, mutta polkua on kovin helppo lähteä 180 astetta väärään suuntaan, kun kartta on väärinpäin kädessä. Tältä vältytään, kun katsotaan kompassista, missä suunnassa se pohjoinen taas olikaan. Halvimmat kompassit maksavat kympin luokkaa, joten suuri satsaus sellaisen hankkiminen ei ole.

Lisäksi suosittelen kuntosuunnistajaa ottamaan mukaansa karttapussin. Ihan normaali A4-muovitasku kelpaa hyvin. Paperinen kartta kun on äkkiä pelkkää velliä vesisateessa. Toisaalta kesähelteellä kädet hikoavat ja liuottavat kartan merkintöjä lukemiskelvottomiksi. Minun mielestäni kartta on helpompi taitella käteen sopivaksi, kun se on muovin sisällä.

Jos suunnistuskärpänen puraisee, niin ensimmäiset hankinnat ovat todennäköisesti oikeat suunnistuskengät, eli nastarit ja emit-kortti. Helpommat suunnistusradat selviää ihan hyvin maasto- tai juoksulenkkareilla. Märällä kelillä tai kosteassa maastossa kumisaappaatkin ovat hyvä vaihtoehto. Jukolan viestissäkin näkee jonkun verran suunnistajia lenkkarit jalassa. Nastarit ovat sekä mukavuus- että turvallisuusasia. Suunnistuskengät pitävät jonkin verran kosteutta ja kastuttuaan kuivavat normikenkiä nopeammin. Kunnolla kastuneista nastareista on irtonainen vesi puristunut pois jo muutaman askeleen jälkeen, mikä lisää juoksumukavuutta. Lisäksi pohjasta löytyvät nastat lisäävät pitoa kosteassa maastossa ja jyrkissä maastonkohdissa.

Emit-kortti on sähköisen rastinleimausjärjestelmän osa. Kuntosuunnistustapahtumissa on emit-kortteja vuokrattavissa ja jos ei ole pakko saada tarkkoja tuloksia, niin radan voi kiertää hyvin ilman leimauksiakin. Jos tulokset kuitenkin kiinnostavat ja rasteja tulee kierrettyä enemmänkin, oma kortti tulee äkkiä halvemmaksi. Oma korttini on ollut käytössä yli viisi vuotta ja toimii edelleen.

Itse olen lisäksi hankkinut suunnistusta varten suojalasit, jolloin metsässä ei tarvitse varoa niin paljoa oksia ja ötököitä. Ensimmäiset vuodet juoksin metsässä pitkissä juoksutrikoissa, mutta ensin hankin suunnistussukat ja viime vuonna myöskin suunnistushousut. Lisäksi työpaikkani sponsoroi Jukolan viestiin osallistujille suunnistuspaidat. Muissakin urheiluvaatteissa pärjää, mutta suunnistusvaatteet on suunniteltu paitsi nopeasti kuivuviksi, myös kolhuilta suojaaviksi. Tosin kertaakaan en ole tullut metsästä pois ilman mustelmia tai naarmuja. Välillä oikein ihmettelen, miten pohjeeseen on tullut kämmenen kokoinen mustelma, enkä ole yhtään huomannut, mihin sen olen kolhaissut. Adrenaliini! <3


Suunnistus on hieno laji! Kannattaa kokeilla, mutta varoituksen sana: siihen voi jäädä koukkuun. ;)

Enhän minä tätä tekstiä osannut taaskaan kovin lyhyenä pitää, vaikka pääsin vasta vähän raapaisemaan pintaa. Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä. Ja vielä parempi, jos joku lähtee tämän innoittamana metsään rasteja etsimään. Tämä teksti on kirjoitettu perinteisen suunnistuksen kantilta, mutta suunnistuksessa on yllättävän paljon erilaisia alalajeja, kuten tarkkuussuunnistus, pistesuunnistus, pyöräsuunnistus...

Ja jos joltakulta on mennyt ohi, niin tällä hetkellä Vuokatissa on käynnissä suunnistuksen MM-kisat, joista kotijoukkue on kahminut jo kolme mitalia! GPS-seuranta sekä sprintit ovat tehneet suunnistuksesta mediaseksikkään lajin.

6 kommenttia:

  1. Heei, kiitos tuhannesti näistä suunnistusaiheisista postauksista! Oli tosi kattavat paketit ja mukavaa luettavaa sun taustoista! Tuli sellainen olo, että kyllä minäkin Venloista selviän ;)

    Kaverilla meni just risu silmään suunnistaessa ja sarveiskalvo tulehtu oikein. Huh, vähän vaarallinen laji tuo suunnistus.. noi suojalasit ovat varmasti todella hyvä turvallisuusväline!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmasti selviät, en epäile sitä hetkeäkään.

      Nuo suojalasit ovat metsässä tosi hyvät. Silmät on aika arka kohta, jos oikein huonosti osuu risu. Ja kyllähän siellä kaikenlaisia kallioilta putoamisia ja jalkavammoja voi metsässä tulla, mutta niihin voi onneksi itse hyvin vaikuttaa. Toivottavasti kaverisi kuitenkin toipuu pikaisesti, eikä saanut suunnistuskammoa!

      Poista
  2. Luin nämä suunnistuspostauksesi yksi päivä kännykällä ja ajattelin, että olisi hienoa lähteä kokeilemaan suunnistusta kanssasi. Laji kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukava saada kaveri mukaan metsään. Laji on mielenkiintoinen ja jos sen sillä mielellä ottaa, niin ei tunnu edes yhtään urheilulta.

      Poista
  3. Tuo peukalokompassi ja kartan suuntaaminen on tosiaan ollut minullekin suuri edistysaskel suunnistusharrastuksessa, ei tunnu se kulkeminen niin matemaattiselta suuntien mittailulta kun vaan peukalokompassilla suuntaa kartan pohjoiseen ja alkaa kävelemään siihen suuntaan mihin rastiviiva kartalla näyttää. Itse ostin oman kompassini www.moscompass.fi missä tietääkseni on halvimmat peukalokompassit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olen jo miettinyt, että olenko ihan tyhmä, kun luulen, että tämä on näin yksinkertaista. Tosin siitä johtuu myös heikkouteni, eli olen huono suunnassa kulkija. Suunnistan pääasiassa kartan mukaan ja jos selkeitä kiintopisteitä kartan ja maaston väliltä ei löydy, saatan olla pahasti hukassa.

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)