lauantai 13. heinäkuuta 2013

Sulkavan soudut

Raastavat 58 kilometriä Partalansaaren ympäri ovat taas takana. Viime vuodet joukkueemme tavoitteena on ollut viiden tunnin ajan alitus, mikä ei ennen tätä vuotta ole onnistunut. Mutta nyt se peikko on selätetty, kun eilen illalla saavuimme Sulkavan soutustadionilla maaliin ajassa 4.52.58. Samalla itselleni tuli täyteen kymmenes osallistumiskerta Sulkavan souduissa, minkä ansiosta minut palkittiin soutuneuvoksen tittelillä. Ikinä ei ole tuntunut samaan aikaan yhtä pahalta ja yhtä hyvältä kuin eilen maaliintulon jälkeen: koko kroppa oli tasaisen kipeä, mutta pitkäaikaisen tavoitteen saavuttaminen tuntui hyvältä.

Eilinen keli oli soutuun melko optimaalinen. Kahdenkymmenen asteen lämpötila oli lämmin, mutta ei liian kuuma ja tuuli ei ollut kovin kova. Vain puolenvälin jälkeen osui navakampi vastatuuliosuus. Lähtö meni hyvin, vaikka lähtölaukaus tuli ihan puskista. Lähtöpaikka oli hyvä. Puoleen matkaan asti soutu meni hyvin ja tuntui pelottavan hyvältä. Kahden ja puolen tunnin jälkeen rasitus alkoi jo tuntua kropassa, mutta onneksi mitään muita vaivoja ei ilmaantunut. 35-40 kilometrien kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tuntua väsymystä. Tuntui raskaalta ajatella, että maaliin on vielä yli 20 kilometriä. Aina välillä mietin, että jos vain lopetan soutamisen, ainakin tehokkasti. Järkeilin, että mitä kovempaa soudan, sitä nopeammin olemme maalissa. Vaikka lopettaisin soutamisen, pelkkä kyydissä istuminen tuntuu raskaalta. Soutuliikkeen tekeminenkin rasittaa, joten samalla vaivalla otan kaiken mahdollisen kropasta irti. Oma soututekniikka tuntui pysyvän hyvin kasassa loppuun asti väsymyksestä huolimatta. Jaksoin vetää vielä lopussakin vedon loppuun asti, eli selän takakenoon. Vatsalihaksissa tuntui, mutta eivät ole menneen vatsarutistuksen hukkaan.

Maalissa koko kroppaan sattui, mutta sehän on vain merkki siitä, että työ on tehty loppuun asti. Olen erittäin tyytyväinen paitsi koko joukkueen, myös omaan suoritukseeni. Ilmoitin ennen lähtöä, että jos aika menee päälle viiden tunnin, niin lopetan soudun. Ilmeisesti siis ensi vuonnakin täytyy lähteä mukaan, jos joukkue minua kaipaa.

Tänään annetaan kropalle lepoa kotisohvalla suunnistuksen ja nuorten MM-yleisurheilun parissa. Olen sen ansainnut! :)

5 kommenttia:

  1. Onnea hienosta soudusta ja soutuneuvoksen tittelistä!

    VastaaPoista
  2. Vau, ihan mahtava fiilis tuli tästä tekstistä! Miten upeaa onkaan, että oot antanut ittestäsi kaikkesi, ja sitten se palkitaan tavoitteen täyttymisellä!! Huikeeta, onnea!!! :) Olet leposi ansainnut!! Ja 10. kerta on jo hatunnoston arvoinen suoritus! ;)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset! Mä nautin siitä tunteesta, kun on kaikkensa antanut, vaikka se tuskaista onkin. Pikkuhiljaa alkaa kroppakin tuntua jo omalta. :)

    VastaaPoista
  4. Sinä oot niin sissi! Hyvä tuo uhkauksesi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh... nautin, kun saan vietyä itseni jaksamisen rajoille. Harmi vaan, että nyt joudun ensi vuonnakin mukaan. ;)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)