tiistai 3. tammikuuta 2012

Pokaali

Sain Kanelilta blogihistoriani ensimmäisen tunnustuksen, Pokaalin. Lämpimät kiitokset!



Pokaalinsaajan tulee kertoa 10 uutta asiaa itsestään.
  1. Olen innokas penkkiurheilija.
  2. Olen aito punapää ja ihailen kirjallisuuden punatukkaisia tyttöjä, kuten Vihervaaran Anna, Peppi Pitkätossu ja Pikku Myy.
  3. Harrastan rekkaribongausta. Tällä hetkellä etsinnässä on numero 27.
  4. Olen ärsyttävän pedantti ja siisteysintoilija - jopa omasta mielestäni.
  5. Täytän ensi vuonna kolmekymmentä, mutta olen edelleen lapsenmielinen. Enkä välttämättä tahdokaan kasvaa aikuiseksi ;)
  6. Olen välillä hirveän päättämätön. Toisaalta kun saan päähäni jotain, menen vaikka sen harmaan kiven läpi.
  7. Harrastan lukemista ja rakastan kirjoja.
  8. Tykkään kääriä hihani ja lahkeeni 3/4 -pituuteen. Vedän hihat ensin ylös, sitten käsivarsia alkaa paleltaa, joten hihat alas ja sitten käärin ne taas ylös :)
  9. Rakastan hitaita aamuja, jolloin on määrättömästi aikaa lukea lehteä kahvikupin ääressä. 
  10. Luulen, että pitkästyisin, jos asuisin maassa, jossa ei ole Suomen neljää upeasti erilaista vuodenaikaa.
(Kauhean vaikea keksiä ja luulen, että osa näistä faktoista te jo tiesittekin.)

Suurin osa on varmaankin tämän jo saanut, mutta tahdon mainita tässä muutaman blogin siitä huolimatta. Moni upea blogi jää siitä huolimatta mainitsematta. Oikeasti voisin jakaa tämän jokaiselle blogille, joka oikeasta palkista löytyy.
  • Matkalla onnessa -blogin Quantinan matkaa olen seurannut jo pitkään ja tapasimme Varala -maratonin merkeissä syksyllä 2011.
  • Mi(i)nusta sinuun -blogin Kaneli on saavuttanut viime vuoden aikana suunnattomia ja pidän suuresti hänen tavastaan kirjoittaa.
  • Pintaraapaisu -blogin MinttuK:n kanssa vietämme karkitonta vuotta 2012. Elämäntilanne on täysin erilainen kuin minulla, mutta silti tykkään suuresti.
  • Sportharmony -blogin FaerieS kirjoittaa mukavasti liikunnasta ja muistakin tärkeistä asioista.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Joulun tuhot

Paino tänä aamuna 73,6 kg ja vyötärönympärys 90 cm. Näistä mitoista siis lähdetään tähän vuoteen (ja pieneneviin lukemiin). Pelkäsin, että unohdan vyötärön mittaamisen, mutta onneksi muistin. Nostin mittanauhan esille aamua varten, mikä varmastikin auttoi muistamista. Rakas vaakani ei sanonut mitään ensimmäisellä kerralla, mutta pattereiden vaihtaminen auttoi tähän vaivaan. Onneksi pattereita oli varastossa. Kelloparistojen ollessa kyseessä se ei ole mitenkään varmaa.

Tuollaiset painolukemat eivät tietenkään miellytä minua, mutta viime kuukausina olen alkanut hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Se ei tarkoita, ettenkö tahtoisi litteämpää vatsaa. Tietysti välillä on läskirumapäiviäkin, mutta peilistä itseäni katsoessani näen myös hyviä puolia. Lisäksi alan pikkuhiljaa oppia, miten niitä kannattaa korostaa. Säkkiin pukeutuminen ei pue ketään! :)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Onnea uudelle vuodelle

Kauan odotettu vuosi 2012 on vihdoinkin täällä. Mitään suurempia uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Jatkan samalla linjalla kuin tähän asti. Suunta on oikea, vähän pitää vain skarpata. Tai no, lupasinhan MinttuK:lle viettää karkittoman vuoden. Onhan se aika suuri lupaus. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta minä pystyn siihen :) Odotan kovasti kuluvan vuoden haasteita: Kalevan kierros jatkuu tammikuun lopulla. Varalassa toivon tapaavani mahdollisimman monta blogituttua. Muutamaan muuhunkin urheilutapahtumaan tulen seuraavan vuoden aikana osallistumaan. Ehkä kuitenkin vielä enemmän odotan sitä arkista puurtamista: kevättalven hiihtolenkkejä, kevään ensimmäistä juoksua sulalla tiellä, niitäkin kertoja, kun ei tunnu kulkevan ihan niin hyvin. Ehdin vuoden aikana ihmetellä monta kertaa Suomen vuodenaikoja: talvi-illan keinovalaistulla ladulla pakkasen nipistellessä poskia on vaikea uskoa, että kesällä voi juosta pikkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Huippua! Molemmat kelit ja kaikki siitä väliltä.

Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:


Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.

Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!

Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)

torstai 29. joulukuuta 2011

Alennusmyyntien satoa & juoksuhaaste

Kävin eilen alennusmyynneissä. En ole erityisen hyvä "shoppailija". En siis nauti kaupoissa kiertelemisestä. Ostan tarpeeseen. Poikkeuksen muodostavat urheiluliikkeet, joissa poikkean mielelläni, vaikka ei mitään akuuttia tarvetta olisikaan. Aika usein kuitenkin tulen ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa minulla oli selkeät sävelet, mitä etsin: sukset, siistit kävelykengät ja sisäliikuntakengät. Mikään pakko minun ei ole ostaa. Jos en löydä mieleisiä, odotan seuraavaan kertaan. Mutta löysinhän minä ihanaiset uudet sukset. Nyt vain odottelemaan lumien tuloa. Nyt voin hiihtää vanhoilla suksillani vähän huonompikuntoisilla laduilla, kun ne eivät ole ainokaiseni. Iskä nimittää niitä kivikkosuksiksi :)



Nahkaiset kävelykengätkin löysin. Sisäliikuntakengät saavat odottaa. Heräteostoksena ostin uuden paistinpannun. Tuosta on ollut puhetta jo noin vuoden verran, joten ei sekään hukkaostos ole.

Quantina muistutti Varala maratonin ilmoittautumisesta. Minullekin tuli aiemmin joulukuussa mainossähköpostia tapahtumasta. Hieman outoa oli, että sama sähköposti tuli minulle kolmeen kertaan. Viestien lopussa oli (mielenrauhani kannalta) onneksi selitys tälle. Ensimmäinen viesti oli lähetetty vuonna 2011 tapahtumaan osallistuneille, toinen vuosina 2009 ja 2010 osallistuneille ja kolmas vuosina 2009-2011 osallistuneille. Ei välttämättä järkevä selitys, mutta selitys kuitenkin :)

Itse juoksin ensimmäisen puolikkaani Varalassa vuonna 2009, jolloin reitti kulki vielä yhtenä lenkkinä muun muassa Pyynikin harjulla ylös ja alas. Varsinkin jyrkkien alamäkien juokseminen kipeytti toisen polveni niin, että mielessä kävi, olisiko järkevämpi keskeyttää suurempien vahinkojen välttämiseksi. Juoksin (?) kuitenkin sisulla loppuun asti. Viimeinen kilometri oli pelkkää alamäkeä. Menoni oli varmastikin melko tuskaisen näköistä, kun ihanat katsojat kannustivat, että loppu on alamäkeä. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, että ylämäen juokseminen sattuisi polveeni huomattavasti paljon vähemmän. Selvisin kuitenkin maaliin ja maalissa minut istutettiin ensiavun toimesta heti tuolille ja sain kylmää polviini. Ai sitä autuutta! Polvi tokeni seuraavan viikon aikana ennalleen eikä kammoa juoksemiseen jäänyt. Seuraavana keväänä juoksin HCR:n ja keväällä 2011 puolikkaan Varkaudessa Navitas maratonilla. Viime syksynä palasin uudistuneelle, tasaiselle Varala maratonille. Siellä tapasin Quantinan ja sovimme, että ensi vuonna tapaamme samassa paikassa uudestaan. Tuloskehitykseni puolimaratonilla:

09/2009: ~3.15
05/2010: 2:40:49
05/2011: 2:38:47
09/2011: 2:37:56

Olen siis joka kerta parantanut tulostani, mutta tänä vuonna olisi lopultakin aika saada loppuaika alle kahden ja puolen tunnin, jota olen ensimmäisen kerran jälkeen joka kerta tavoitellut. Edes vähän suunnitelmallisuutta juoksuharjoitteluun, niin uskon sen olevan aivan mahdollista. Voin kertoa, että aika huonollakin valmistautumisella voi nimittäin juosta puolimaratonin läpi ;)

Tämän pitkän johdannon lopuksi ilmoitan, että minä otin Quantinan haasteen vastaan ja ilmoittauduin Varalaan juoksemaan puolikkaan 2.9.2012. Toivottavasti joku muukin innostuu tulemaan mukaan. Oma juoksuhaasteeni innoittamana ajattelin myös haastaa lukijani vuoden aikana aiheeseen sopivasti. Ainakin Cooperin testi olisi edessä. Kiinnostaako?

Ilmoittautumisen aiheuttaman innostuksen ajattelin hyödyntää juoksemalla kyläilemään mummolaan. Toivottavasti täksi päiväksi luvattu myrsky ei tule päälle täydellä teholla lenkin aikana.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Uuden vuoden odottelua

Ei, tämä ei ole se teksti, jossa aloitetaan huomenna :) Periaatteessa mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa, mutta vuodenvaihteessa on vain jotain taikaa.

Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.

Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)

***

Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)

Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.

Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu. 

Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.

Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!



Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katselen tähtien hopeista nauhaa,
toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa.

Oikein ihanaa joulunaikaa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Päivät 6 - 9

Luonnoksien joukosta löytyi muutama valmiiksi vastattu uusi päivä, joten jatketaanpa tätäkin.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Äkkiseltään vastaisin, että en ahmi, enkä ole koskaan ahminut. Jaksan kyllä syödä melko suuria annoksia ja joskus tulee syötyä aivan liikaa. En pidä tuota kuitenkaan ahmimisena. Varsinkin karkkeja tulee naposteltua huomaamatta liian suuria määriä, jos niitä on tarjolla. Ahmiminen kai kuitenkin tarkoittaa suurien määrien syömistä lyhyen ajan sisään. Sitä en edelleenkään myönnä tekeväni. Ehkäpä turhin tapani vetää ruokaöverit on se, kun joku pitää saada syötyä loppuun. Ei koske niinkään herkkuja, vaan esimerkiksi eiliseltä tähteeksi jäänyttä ruokaa, jota on vähän enemmän kuin oma annos. Ei kehtaa jättää pientä määrää ja sen seurauksena tulee syötyä liikaa. Ihan tyhmä tapa!


Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Ei siitä varsinaisesti ole ollut puhetta. Siitä huolimatta äiti tietää, että yritän pudottaa painoa. Kotonani on aina syöty terveellisesti ja harrastettu liikuntaa. Elämäntavoissani ei siis heidän mielestään ole mitään erikoista.


Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Pyrin harrastamaan liikuntaa 5-6 päivänä viikossa. Yritän pitää lajivalikoiman mahdollisimman laajana ja mahdollisuuksien mukaan kokeilemaan uusia lajeja. Säännöllisesti harrastan juoksua, hiihtoa, kirkkovenesoutua, pyöräilyä, suunnistusta ja erilaisia ohjattuja jumppia osin vuodenaikojen mukaan. Kuntosalille pitäisi ehtiä useamminkin.


Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Ei varsinaisesti. Kouluaikoina ulkonäöstäni muuten riitti kiusattavaa ja aikuisiällä ainoat kommentit painostani olen saanut terveydenhoitajalta ja heiltäkin ihan asiallisesti. Yliopisto-opiskelujen alussa terveystarkastuksessa mitattiin paino. Silloin olin juuri normaali- ja ylipainon rajoilla. Terveydenhoitaja sanoi, että ei se minun tapauksessani ole vaarallista, kun olen kuulemma rintava ihminen. Tuo adjektiivi on jälkeenpäin herättänyt sekä ärsytystä että naureskelua. Hän tietysti tarkoitti, että ylimääräinen rasva on muuta kuin vaarallista sisäelinten ympärillä olevaa rasvaa.

Selän takana on varmasti puhuttu, koska olen kuullut itse, mitä tutut puhuvat muista ihmisistä, mutta omiin korviin nämä jutut eivät ole koskaan kantautuneet :) Yläasteelta muistan kyllä yhden kommentin, kun matikan tunnilla takanani istuva tyttö huomautti minulle, että minulla on suuri takapuoli. Minun takapuoleni kuulemma vyöryi tuolin laitojen yli, kun taas vieressäni istuvan tytön takapuoli mahtui tuolille. Tuohon aikaan olin kuitenkin helposti normaalipainoinen, vaikka ylimääräinen rasva minussa asettuukin takapuolen ja reisien alueelle.