lauantai 11. helmikuuta 2012

Sairaspäivän huvituksia

Iski se flunssa sitten minuun kuitenkin. Tosin ainakin toistaiseksi se tosin oireilee vain tukkoisena ja vuotavana nenänä ja siitä seuraavana hönttinä olona. Kuumetta ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Liikunnat pitää kuitenkin tältä viikonlopulta unohtaa. Korkeintaan kevyellä kävelylenkillä voin huomenna käydä omien tuntemusten mukaan. Minulla ei ole kuumetta, lihassärkyä, kurkkukipua eikä suurempaa väsymystäkään, joten kai sellaista liikuntaa, jossa ei hengästy eikä tule hiki, uskaltaa kokeilla. Osaako joku kertoa? Liian monta päivää sisällä tekee olon ainakin kipeänoloiseksi.

Koska tämä päivä täytyy ottaa levon kannalta, piti keksiä jotain puuhaa itsensä huvittamiseksi. Tuore Meidän mökki -lehti aiheutti pienen remontti-innostuksen. Kotikotona meillä on kunnostusta odottava pihasauna. Se oli vielä 80-luvun alussa ainut sauna kotonani ja siellä minäkin olen ensimmäiset löylyt ottanut. Sisäsaunan rakentamisen jälkeen tuo ei ole ollut kuin varastona. Kohta jo kymmenisen vuotta äiti on puhunut sen kunnostamisesta, mutta iskä on toistaiseksi hangannut vastaan. Sähkölämmitteisen sisäsaunan lisäksi meillä on parin kilometrin päässä rantasauna kesäkäyttöön. Monelle varmaan nämäkin saunat riittäisivät, mutta olisihan se kiva päästä välillä talvella puulämmitteiseen saunaan, vaikka sähkösaunaa se helppouden takia voi täysin korvata. Kertalämmitteisen kiukaan pitäisi olla huoltoa vaille käyttökunnossa, mutta siivoamista ja pintojen kunnostamista se tarvitsisi enemmänkin.

Viime kesänä kävimme Mäntyharjun loma-asuntomessuilla. Pääosin messujen huvilat olivat kakkosasuntoja ja liian hienoja. Messujen parhaaksi kohteeksi äänestetty Kyminniemen Uittokämppä oli meidänkin suosikkimme. Varsinkin erillinen saunarakennus vei sydämemme. Vastaavat tuppeensahatusta puusta tehdyt lauteet mekin tahdomme. Vanhan saunan tummuneet hirret ja yksi pieni ikkuna tuovat luonnostaan savusaunatunnelmaa, josta tykkään kovasti. Haaveilu on kivaa. Vielä pitäisi saada iskä innostumaan remontin aloittamisesta ;)

Lähde


Lukeeko tätä muut innokkaat saunojat? Millaisista saunoista te pidätte?

torstai 9. helmikuuta 2012

Hiihtämässä

Tänään oli ihanaa olla kotona selvästi valoisan aikaan. Oli kiva lähteä hiihtämään, kun tiesin, että sen jälkeenkin on vielä iltaa jäljellä. Hiihtolenkki ei tänään ollut paras mahdollinen, mutta ei ihan paskakaan.

Keli oli hiihtämiseen sopiva. Lämpötila oli -15°C. Luistokin oli yllättävän hyvä. Olin valmistautunut paljon huonompaan. Minulla taisi olla ylävartalossa yksi kerros liian vähän vaatetta päällä. Alamäissä viima tuntui inhottavalta. Pysyttelin siis ladun tasaisemmalla osalla ja käännyin takaisin ennen isompia mäkiä. Siitä tulikin oikein sopiva 8 kilometrin lenkki. Ilmeisesti tuo lasketaan jo kovaksi pakkaseksi, koska näin vain muutaman muun hiihtäjän ja kävelemässäkin oli vain koiranulkoiluttajia.

Olin sitonut monot hieman huolimattomasti jalkaan ja ne löystyivät inhottavasti jo kävelymatkan aikana. Sormenpäät olivat jo sen verran kylmät, että en viitsinyt ladun päässä alkaa kenkiä kiristämään. Luistelumonot, tai ainakin minun Rossignolini, ovat hieman hankalammat kapistukset laittaa jalkaan. Niiden kanssa pitäisi aina olla tosi huolellinen. Varsinkin työpäivän jälkeen, kun pohkeet ovat yleensä vähän turvoksissa. Kun turvotus lenkillä laskee, monot löystyvät ja tuntuu, että hallitse suksiani ollenkaan.

Lopetin hiihtämisen noin kuuden aikaan, jolloin ei ollut vielä ihan täysin pimeää. Toki tähdet jo näkyivät, mutta länsitaivaalla näkyi vielä auringon viimeinen valo tälle päivälle. Sillä hetkellä tunsin itseni erityisen onnelliseksi.

Nuo lähiladut ovat yli kymmenen asteen pakkasilla vähän hankalan matkan päässä. Matkaa on noin kilometri, jonka laahustamiseen minulla menee kymmenisen minuuttia. Tuohon kävelymatkalle tarvitsisin vähän lämpöisempää päälle kuin hiihtämiseen. Erityisesti sormet palelevat hiihtohanskoissa. Tänäänkin sormia oikein särki, mutta äkkiä ne lämpisivät, kun pääsin sisälle. Lämpöisemmät hanskat hiihtotakin taskussa ovat vähän hankalat. Onneksi kotona odottaa aina lämmin suihku ja sauna, joten enköhän minä sen voimalla kestä pienen vilun :)

Jonkunlaisen raitisilmamyrkytyksen taisin kyllä hiihtoladulla saada, kun nyt olisin jo ihan kypsä sänkyyn. Ihanaa käydä nukkumaan, kun on kunnolla väsynyt :) Hyvää yötä!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kipeänä... tai ei sittenkään

Ei se flunssa sitten tullutkaan. *koputtaa puuta* Tiistaina pidin lepopäivänä varmuuden vuoksi, vaikka iltaa kohden olo vain parani. Jälkikäteen (niin aina! ;) vähän harmitti, etten lähtenyt hiihtämään. Toisaalta vaikka en maanantainakaan ollut varsinaisesti kipeä, voi olla että tiistain rehkiminen olisi tehnyt kunnolle takapakkia. Toivottavasti huomenna on yhtä hyvä olo kuin tänään, että pääsisin hiihtämään.

Tänään päätin lyhyen sairaslomani Poweriin. Ilmeisesti eilisten punnerrusten jäljiltä vasen olkapää vähän kipuilee. Mikään varsinainen liike ei sattunut siihen, mutta jalkakappaleita varten painojen punnertaminen niskaan ja pois vihlaisi ilkeästi. Varmuuden vuoksi tein ylävartalon liikkeita hieman maltillisemmilla painoilla kuin yleensä. Toivottavasti olkapäässäkään ei ole mitään sen vakavampaa.

Päässä lyö tyhjää. Onko jotain aihetta, josta tahtoisit minun kirjoittavan? Tai kysykää.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Pelkuri

Hei, olen Aku ja olen pelkuri. En käynyt tänään vaa'alla. Söin eilen illalla jäätelön lisäksi kebabia. Noiden aiheuttamaan turvotukseen kun lisätään vielä naisten vaivoista aiheutunut olo, niin en ajatellut lisätä pahaa mieltäni.

Eilisillasta lähtien kurkku on ollut karhea. Avokki oli flunssassa koko viime viikon. Lisäksi töissä ja bussissa tuntuu jatkuvasti joku yskivän tai niistävän, joten kauhulla olen tätä odottanut. Tänään oli pakko tulla töihin hoitamaan muutama asia, kun ei ole kuumettakaan. Jos illalla on vielä flunssainen olo, niin huomisen kyllä lepään kotona. Olen hieman huono sairastamaan kotona, mutta nyt parannan tapani.

Toivottavasti teillä on mukavampi viikon alku :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kevätaurinko

Eilisestä innostuneena lähdin tänäänkin ulos. Ensin harkitsin hiihtämistä, mutta totesin, että tällä pakkasella sukset eivät luista. Lähdin siis juoksemaan. Vähän jännitti, tuleeko lenkillä kylmä, miten keuhkot suhtautuvat kylmään ilmaan ja miltä parin viikon juoksutauko tuntuu kropassa. Lähtiessä pakkasta oli parikymmentä astetta. Heti ulko-ovella tunsin, että kevätaurinko alkaa jo lämmittää. Ihanaa! Tosin se tarkoittaa myös, että tästedes täytyy muistaa suojakertoimet kasvoille. Olen tosi herkkä palamaan ja kaikki varmasti tietävät, mitä puhdas hanki tekee auringonsäteille. Juostessa ajattelin, kuinka ihania kevätaurinko ja pitenevät päivät ovat. Ja kevät ja tippuvat räystäät. Rakastan myös keskitalven pimeyttä ja syksyn sateita. Ja kesää :) Neljä vuodenaikaa on luksusta. Vaikea kuvitella, miltä vuodenkierto tuntuisi, jos ei olisi selvästi erottuvia vuodenaikoja.

Juokseminen tuntui hyvältä. Vaatetta taisi olla päällä vähän liikaakin. Varsinkin kun aurinko lämmitti lämpötilan -15°C paikkeille. Koska pakkasella suksetkaan eivät luista, nastalenkkarit jätin kotiin. Ainoastaan tien ylitysten kohdalla piti olla vähän tarkempi. Ne kun saattavat olla jäisiä. Muuten kesälenkkarit pitivät hyvin. Juoksu tuntui niin hyvältä, että taisin innostua vähän liikaa. Eiliseltä on kuitenkin alla yli kaksi tuntia sauvakävelyä. Tänään tuli toinen mokoma juoksua. Huomenna jalat ovat ansainneet lepopäivän. Tällä viikolla olen kärsinyt vähän motivaatipulasta liikunnan suhteen. Ilmeisesti ylimääräinen energia varastoituu minuun. Kun löydän motivaation, niin tulee helposti vedettyä vähän yli.

Kelistä täytyy rehellisyyden nimissä muuten sanoa, että on ihan eri asia lähteä yli kahdenkymmenen asteen pakkaseen aurinkoisena lauantaina päivällä kuin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pimenevään iltaan, vaikka näin helmikuun alussa vielä iltaviiden aikaan on valoisaa. Jälkimmäinen on täysin mahdollista, mutta henkisesti kuitenkin vaikeampaa.

Viikon liikunnat:


Kuusi tuntia ilman tuota hierontaa. Erittäin hyvä suoritus. Varsinkin viikonloppuna tuli kiitettävä määrä matalatehoista liikuntaa. Hyvä minä! :) Tosin ne punnerrukset unohtuivat taas. Täytyy kirjata ne tuohon liikuntasuunnitelmaan, josko muistaisin paremmin.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo + punnerrukset
Ti: hiihto
Ke: Elixia Power
To: hiihto + punnerrukset
Pe: lepo
La: hiihto + punnerrukset
Su: hiihto/juoksu/Xycling

Aika hiihtopainotteista, mutta nyt täytyy ollakin. Jos kroppa sitä vaatii, viikonlopun toisen lenkin voin vaihtaa juoksuun tai Xyclingiin. Lauantaina olisi tarkoitus tehdä pitempi hiihtolenkki.

Hieman on voipunut olo. Täytyy varmaan käydä saattamassa avokki vielä äänestämään. Itsehän olen sen velvollisuuden jo suorittanut. Illalla odottaa sauna ja vaalivalvojaisten kanssa jäätelöä ;) Enköhän ole ne ansainnut!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita

Koko viikon olen voivotellut kovia pakkasia. Työmatkoja (siis bussipysäkille kävelyä) varten olen laittanut päälle kaikkein paksuimmat talvivaatteet, mitä minulta löytyy. Silti tuntuu, että keuhkot jäätyvät tuona lyhyenä ulkonaoloaikana. Eilen minun piti työpäivän jälkeen raahautua salille, mutta koko päivän olin värissyt kylmästä, joten oletin jonkun flunssan olevan aluillaan. Tulin suoraan töistä ja kotiin ja vietin rauhallisen perjantai-illan torkkupeiton alla telkkaria katsellen.

Aamulla olo oli melko normaali. Ei ainakaan mitenkään kipeä. Ei kuitenkaan ollut suuria haluja lähteä liikkumaan. Ennen yhdeksää lämpömittari näytti pakkasta noin 27 astetta. Aamupalan jälkeen luin Kanelin kommentit edellisiin teksteihini. Ei niissä ollut mitään tähän viittaavaakaan, mutta jostain syystä niiden positiivisuus sai minut innostumaan ulkoilusta. Ajattelin, että minä olen pakkaslukemia suurempi. Jos laitan riittävästi päälle ja suojaan kasvot, niin mikään ei estä minua lähtemästä lenkille. Juoksemista tai hiihtämistä en uskaltanut ajatella, mutta sauvakävely sopii pakkaskeliin oikein hyvin.

Sauvakävelyhän on mitä nerokkain liikuntamuoto paukkupakkasille. Matalatehoisessa liikunnassa ei hengästy, joten kylmä ilma ei rasita keuhkoja samalla tavoin kuin vaikkapa hiihdossa. Paksumpi vaatetuskaan ei hankaloita liikkumista niin paljoa. Lisäksi sauvojen ansiosta koko keho pysyy lämpimänä.

Niinpä minä sauvoin 12,5 kilometrin lenkin. Aikaa kului 2 tuntia ja 15 minuuttia. Koko matkan aikana ei palellut eikä sattunut keuhkoihin. Alkumatkasta poskia vähän nipisteli, mutta kun pääsin vauhtiin, niin kasvojakaan ei enää palellut. Matkan loppupuolella takapuoli tuntui kylmältä, mutta ei sitäkään palellut. Jopa sormet pysyivät lämpöisinä. Ihan mahtavaa! Silmien suojaksi laitoin aurinkolasit, mutta puolenvälin jälkeen ne olivat niin jäässä, että oli pakko ottaa ne pois, jotta näen eteeni. Siihen asti silmät olivatkin pysyneet hyvin suojassa, mutta sen jälkeen ripsiin alkoi kertyä kunnon lumipallot :) Näytin muutenkin varmaan pakkasukolta (tai -akalta), kun pääsin kotiin. Tuli kuitenkin erittäin hyvä mieli, kun lähdin ulos. Minä todellakin olin keliä suurempi, vaikka olin mielessäni tehnyt pakkasesta melkoisen peikon. Ja onhan se tehnyt luonnosta uskomattoman kauniin!

Lenkin aikana ja jo aiemminkin tällä viikolla olen ajatellut useampaakin tuttuani, jotka ovat osallistuneet nyt perjantaista lauantaihin Vierumäellä 24 h hiihtoon. Melkoisia sissejä! :)

Ai niin, jos et ole käynyt äänestämässä ennakkoon, niin huomenna ehtii vielä ;)