Ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita

Koko viikon olen voivotellut kovia pakkasia. Työmatkoja (siis bussipysäkille kävelyä) varten olen laittanut päälle kaikkein paksuimmat talvivaatteet, mitä minulta löytyy. Silti tuntuu, että keuhkot jäätyvät tuona lyhyenä ulkonaoloaikana. Eilen minun piti työpäivän jälkeen raahautua salille, mutta koko päivän olin värissyt kylmästä, joten oletin jonkun flunssan olevan aluillaan. Tulin suoraan töistä ja kotiin ja vietin rauhallisen perjantai-illan torkkupeiton alla telkkaria katsellen.

Aamulla olo oli melko normaali. Ei ainakaan mitenkään kipeä. Ei kuitenkaan ollut suuria haluja lähteä liikkumaan. Ennen yhdeksää lämpömittari näytti pakkasta noin 27 astetta. Aamupalan jälkeen luin Kanelin kommentit edellisiin teksteihini. Ei niissä ollut mitään tähän viittaavaakaan, mutta jostain syystä niiden positiivisuus sai minut innostumaan ulkoilusta. Ajattelin, että minä olen pakkaslukemia suurempi. Jos laitan riittävästi päälle ja suojaan kasvot, niin mikään ei estä minua lähtemästä lenkille. Juoksemista tai hiihtämistä en uskaltanut ajatella, mutta sauvakävely sopii pakkaskeliin oikein hyvin.

Sauvakävelyhän on mitä nerokkain liikuntamuoto paukkupakkasille. Matalatehoisessa liikunnassa ei hengästy, joten kylmä ilma ei rasita keuhkoja samalla tavoin kuin vaikkapa hiihdossa. Paksumpi vaatetuskaan ei hankaloita liikkumista niin paljoa. Lisäksi sauvojen ansiosta koko keho pysyy lämpimänä.

Niinpä minä sauvoin 12,5 kilometrin lenkin. Aikaa kului 2 tuntia ja 15 minuuttia. Koko matkan aikana ei palellut eikä sattunut keuhkoihin. Alkumatkasta poskia vähän nipisteli, mutta kun pääsin vauhtiin, niin kasvojakaan ei enää palellut. Matkan loppupuolella takapuoli tuntui kylmältä, mutta ei sitäkään palellut. Jopa sormet pysyivät lämpöisinä. Ihan mahtavaa! Silmien suojaksi laitoin aurinkolasit, mutta puolenvälin jälkeen ne olivat niin jäässä, että oli pakko ottaa ne pois, jotta näen eteeni. Siihen asti silmät olivatkin pysyneet hyvin suojassa, mutta sen jälkeen ripsiin alkoi kertyä kunnon lumipallot :) Näytin muutenkin varmaan pakkasukolta (tai -akalta), kun pääsin kotiin. Tuli kuitenkin erittäin hyvä mieli, kun lähdin ulos. Minä todellakin olin keliä suurempi, vaikka olin mielessäni tehnyt pakkasesta melkoisen peikon. Ja onhan se tehnyt luonnosta uskomattoman kauniin!

Lenkin aikana ja jo aiemminkin tällä viikolla olen ajatellut useampaakin tuttuani, jotka ovat osallistuneet nyt perjantaista lauantaihin Vierumäellä 24 h hiihtoon. Melkoisia sissejä! :)

Ai niin, jos et ole käynyt äänestämässä ennakkoon, niin huomenna ehtii vielä ;)