Tänään oli ihanaa olla kotona selvästi valoisan aikaan. Oli kiva lähteä hiihtämään, kun tiesin, että sen jälkeenkin on vielä iltaa jäljellä. Hiihtolenkki ei tänään ollut paras mahdollinen, mutta ei ihan paskakaan.
Keli oli hiihtämiseen sopiva. Lämpötila oli -15°C. Luistokin oli yllättävän hyvä. Olin valmistautunut paljon huonompaan. Minulla taisi olla ylävartalossa yksi kerros liian vähän vaatetta päällä. Alamäissä viima tuntui inhottavalta. Pysyttelin siis ladun tasaisemmalla osalla ja käännyin takaisin ennen isompia mäkiä. Siitä tulikin oikein sopiva 8 kilometrin lenkki. Ilmeisesti tuo lasketaan jo kovaksi pakkaseksi, koska näin vain muutaman muun hiihtäjän ja kävelemässäkin oli vain koiranulkoiluttajia.
Olin sitonut monot hieman huolimattomasti jalkaan ja ne löystyivät inhottavasti jo kävelymatkan aikana. Sormenpäät olivat jo sen verran kylmät, että en viitsinyt ladun päässä alkaa kenkiä kiristämään. Luistelumonot, tai ainakin minun Rossignolini, ovat hieman hankalammat kapistukset laittaa jalkaan. Niiden kanssa pitäisi aina olla tosi huolellinen. Varsinkin työpäivän jälkeen, kun pohkeet ovat yleensä vähän turvoksissa. Kun turvotus lenkillä laskee, monot löystyvät ja tuntuu, että hallitse suksiani ollenkaan.
Lopetin hiihtämisen noin kuuden aikaan, jolloin ei ollut vielä ihan täysin pimeää. Toki tähdet jo näkyivät, mutta länsitaivaalla näkyi vielä auringon viimeinen valo tälle päivälle. Sillä hetkellä tunsin itseni erityisen onnelliseksi.
Nuo lähiladut ovat yli kymmenen asteen pakkasilla vähän hankalan matkan päässä. Matkaa on noin kilometri, jonka laahustamiseen minulla menee kymmenisen minuuttia. Tuohon kävelymatkalle tarvitsisin vähän lämpöisempää päälle kuin hiihtämiseen. Erityisesti sormet palelevat hiihtohanskoissa. Tänäänkin sormia oikein särki, mutta äkkiä ne lämpisivät, kun pääsin sisälle. Lämpöisemmät hanskat hiihtotakin taskussa ovat vähän hankalat. Onneksi kotona odottaa aina lämmin suihku ja sauna, joten enköhän minä sen voimalla kestä pienen vilun :)
Jonkunlaisen raitisilmamyrkytyksen taisin kyllä hiihtoladulla saada, kun nyt olisin jo ihan kypsä sänkyyn. Ihanaa käydä nukkumaan, kun on kunnolla väsynyt :) Hyvää yötä!
Oi, pystyin niin kuvitteleen tuon, tähdet näky, mut samoin auringon viimeinen valo! Oijavoi, kun on onni asua Suomessa! (En tie, onko muissa maissa näin, mut jotenkin suomalaisuus paistoi läpi tekstistä:) )
VastaaPoistaAinakaan pakkasen kanssa ei tuollaista pääse kovin monessa maassa kokemaan (ja niiden joukossa taitavat olla ne ainoat maat, jossa voisin harkita asuvani, jos olis pakko muuttaa pois Suomesta!). Kyllä minäkin miellän tuon aika suomalaiseksi :)
PoistaOnni on pienissä hetkissä! Voin kuvitella tunteen, kun hiihdon jälkeen olet päässyt saunan lämpöön ja sitten pehmoisen peiton alle väsyneenä unta odottamaan.
VastaaPoistaNiin ja tuo on juuri hankala juttu, kun kävelymatkalle tarvitsisi enemmän vaatetta kuin itse hiihtämiseen. Ajatella, jos latu lähtisi kotipihalta :)
Kauniita unia!
Ei tarvinnut paljoa unta odotella ;) Olo oli kyllä koko illan euforinen :)
PoistaMä katselen kadehtien niitä omakotitaloja, joiden ohi kuljen ladulle. Niiltä on siis alle sata metriä hiihtämään. Se on mun unelma :) Töissäkin on usemapi ihminen, joka asuu ihan ladun vieressä ja ne ei omista edes suksia!