Ihan niin kuin ei jännittäisi jo valmiiksi tarpeeksi, niin Facebookiin ilmestyi tämä Juoksu-ryhmän jakama artikkeli:
Toisaalta linkin takaa löytyy lohdullista tietoa: puoli vuotta on riittävä aika valmistautua maratonille. Ja minulla on nyt selkeä valmistautumissuunnitelma: Pirkan hiihdon (3.3.) jälkeen minulla on yksitoista viikkoa aikaa valmistautua Valkeakosken puolimaratonille (18.5.). Valmistautumisen apuna aion käyttää vuosi sitten hyväksi havaittua Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelmaa. Puolimaratonin jälkeen vedän viikon henkeä ja touko-kesäkuun vaihteessa siirryn 12-viikkoiseen Maraton läpi -ohjelman loppuhuipennukseen. Helppoa kuin mikä! Kyllä mä pärjään... Onhan siellä muutama muukin laji, joka vaatii kesällä omat harjoituksensa ja mitä tahansa, mistä minulla ei vielä onneksi ole mitään tietoa, voi tapahtua. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Joo, kuulostaa omiin korviinkin melko tyhjältä sanonnalta. Vaikka olisi millainen ohjelma olemassa, niin maratonille valmistautuminen vaatii kovaa työtä. Mutta seuraavan puolen vuoden aikana selviää, onko minusta siihen.
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
perjantai 15. helmikuuta 2013
torstai 14. helmikuuta 2013
Hiihtokoulu
Hmm... kolme hiihtokoulukertaa takana, enkä ole käsittääkseni kirjoittanut niistä lainkaan. Piti oikein tarkistaa, mutta ainakaan omaan silmään ei osunut tekstiä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Kyseessä on siis 6 x 1,5 tunnin koulu. Tai no, itse asiassa ensimmäisellä kerralla oli tunnin luento sisätiloissa hiihtotekniikoista, voitelusta ja välineistä, mutta nuo kuusi kertaa ollaan ihan ulkona suksilla. Kolme ensimmäistä kertaa perinteistä ja kolme viimeistä vapaata. Perinteisessä pitäisi nyt siis olla täysin oppinut.
Ensimmäisellä tunnilla tunsin siirtyneeni ajassa noin kaksi vuosikymmentä taaksepäin. Samoja yhden jalan potkuharjoituksia tehtiin aikanaan muumihiihtokoulussakin. Ja ne ovat edelleenkin yhtä hauskoja. Ensin yhdellä suksella harjoiteltiin suksella liukua. Sitten laitettiin toinenkin suksi jalkaan ja harjoiteltiin potkua ja liukua ensin toisella jalalla ja sitten toisella. Ja lopulta vuorotahtiin, eli vuorohiihtoa ilman sauvoja. Sauvoitta hiihto on parasta mahdollista tekniikkaharjoitusta. Jaloilla on pakko tehdä asioita oikein, että vauhti säilyy. Lopulta otettiin sauvat käteen ja koottiin koko vuorohiihto yhteen. Lopuksi harjoiteltiin tasatyöntöä. Koko puolitoistatuntinen pyörittiin edestakaisin pesäpallokentälle tehtyä halsteria, eli rinnakkain tehtyjä latuja - jokaiselle koululaiselle oma.
Toiselle tunnille tullessa minulle sattui jälkeenpäin sanoen aika hassu juttu. Vein kaikki kolme suksipariani huoltoon ja hain ne juuri ennen hiihtokoulua pois. Olin pyytänyt voitelemaan sukset hiihtokuntoon. Olisi pitänyt ehkä erikseen sanoa, että perinteisen suksiin kelin mukainen pitovoitelu. Kun laitoin sukset jalkaan, tajusin, että näissä ei ole pitovoidetta ollenkaan. Pitoalue on kyllä karhennettu, mutta voidetta ei ole ollenkaan. Kyllä niillä pystyi perinteistä hiihtämään, mutta tekniikkaharjoituksiin olisin tarvinnut pitoa. Tunnin alussa kerrattiin edellisellä kerralla opitut ja siirryttiin yksipotkuiseen tasatyöntöön. Tällä kertaa päästiin lopuksi oikein maastoon hiihtämään ja katsottiin vähän, että millaisessa maaston kohdassa kannattaa hiihtää milläkin tekniikalla. Lopuksi käytiin vielä jyrkemmässä mäessä harjoittelemassa haaranousua.
Sain iskältä kasan pitovoiteita ja täytyy myöntää, että kun itse voitelin, niin hyvähän pidosta tuli. Huollossa kehuttiin, että perinteisen sukseni eivät taida olla ihan huonot. Ja huollon jälkeen ne ovat entistäkin paremmat. Ei siinä ennenkään mitään vikaa ollut, mutta suosittelen käyttämään suksia aina silloin tällöin hionnassakin. Voitelukin tulee helpommaksi, kun suksen pohjat ovat kunnossa.
Tällä viikolla oli viimeinen kerta perinteistä. Tunnin aluksi kertasimme kaikki kolme hiihtotekniikkaa pikaisesti halsterissa ja painelimme maastoon. Kokeilimme taas eri tekniikoita. Eniten parannettavaa minulla on sekä vuorohiihdossa että yksipotkuisessa potkun pituudessa. Eli pitäisi antaa suksen lumikontaktin jatkua potkaistaessa ainakin metrin pidemmälle ja malttaa vaan liukua. Tuo kuulemma parani selvästi, kun siitä huomautti, mutta siihen täytyy keskittyä jatkossakin.
Lopuksi vielä teimme tasapainoharjoitteita loivaan alamäkeen. Enemmän paneudumme laskun saloihin luisteluhiihdon kerroilla, mutta nyt laskimme mäkeä vuorotellen yhdellä jalalla. Minulla on huono tasapaino. Osa porukasta nosti vapaan jalan monta senttiä irti maasta, mutta minä nössöilin ja siirsin vain painon toiselle jalalle. Ehkä tämä sujuu paremmin, kun saan jalkaan nilkkaa tukevat luistelumonot.
Kaiken kaikkiaan hiihtokoulu on ollut tähän asti juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Mitään uutta ei tullut esille, mutta kertaus tekee hyvää. Ja parasta on tietysti palautteen saaminen omasta hiihdosta. Perinteistä hiihdän selvästi vähemmän kuin luisteluhiihtoa, mutta jonkinlainen innostus tämän myötä siihenkin virisi. Jos vain mahdollista, niin suosittelen kaikille vähänkin hiihtäville jonkinlaista tekniikkakurssia. Siitä on apua sekä vasta-alkajalle että enemmänkin hiihtäneelle, kunhan hiihtokoulun taso on itselleen sopiva.
Ensi viikolla siirrymme luisteluhiihdon pariin. Odotan innolla!
Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle lukijalle! Olette blogin pitämisen paras puoli.
Kyseessä on siis 6 x 1,5 tunnin koulu. Tai no, itse asiassa ensimmäisellä kerralla oli tunnin luento sisätiloissa hiihtotekniikoista, voitelusta ja välineistä, mutta nuo kuusi kertaa ollaan ihan ulkona suksilla. Kolme ensimmäistä kertaa perinteistä ja kolme viimeistä vapaata. Perinteisessä pitäisi nyt siis olla täysin oppinut.
Ensimmäisellä tunnilla tunsin siirtyneeni ajassa noin kaksi vuosikymmentä taaksepäin. Samoja yhden jalan potkuharjoituksia tehtiin aikanaan muumihiihtokoulussakin. Ja ne ovat edelleenkin yhtä hauskoja. Ensin yhdellä suksella harjoiteltiin suksella liukua. Sitten laitettiin toinenkin suksi jalkaan ja harjoiteltiin potkua ja liukua ensin toisella jalalla ja sitten toisella. Ja lopulta vuorotahtiin, eli vuorohiihtoa ilman sauvoja. Sauvoitta hiihto on parasta mahdollista tekniikkaharjoitusta. Jaloilla on pakko tehdä asioita oikein, että vauhti säilyy. Lopulta otettiin sauvat käteen ja koottiin koko vuorohiihto yhteen. Lopuksi harjoiteltiin tasatyöntöä. Koko puolitoistatuntinen pyörittiin edestakaisin pesäpallokentälle tehtyä halsteria, eli rinnakkain tehtyjä latuja - jokaiselle koululaiselle oma.
Toiselle tunnille tullessa minulle sattui jälkeenpäin sanoen aika hassu juttu. Vein kaikki kolme suksipariani huoltoon ja hain ne juuri ennen hiihtokoulua pois. Olin pyytänyt voitelemaan sukset hiihtokuntoon. Olisi pitänyt ehkä erikseen sanoa, että perinteisen suksiin kelin mukainen pitovoitelu. Kun laitoin sukset jalkaan, tajusin, että näissä ei ole pitovoidetta ollenkaan. Pitoalue on kyllä karhennettu, mutta voidetta ei ole ollenkaan. Kyllä niillä pystyi perinteistä hiihtämään, mutta tekniikkaharjoituksiin olisin tarvinnut pitoa. Tunnin alussa kerrattiin edellisellä kerralla opitut ja siirryttiin yksipotkuiseen tasatyöntöön. Tällä kertaa päästiin lopuksi oikein maastoon hiihtämään ja katsottiin vähän, että millaisessa maaston kohdassa kannattaa hiihtää milläkin tekniikalla. Lopuksi käytiin vielä jyrkemmässä mäessä harjoittelemassa haaranousua.
Sain iskältä kasan pitovoiteita ja täytyy myöntää, että kun itse voitelin, niin hyvähän pidosta tuli. Huollossa kehuttiin, että perinteisen sukseni eivät taida olla ihan huonot. Ja huollon jälkeen ne ovat entistäkin paremmat. Ei siinä ennenkään mitään vikaa ollut, mutta suosittelen käyttämään suksia aina silloin tällöin hionnassakin. Voitelukin tulee helpommaksi, kun suksen pohjat ovat kunnossa.
Tällä viikolla oli viimeinen kerta perinteistä. Tunnin aluksi kertasimme kaikki kolme hiihtotekniikkaa pikaisesti halsterissa ja painelimme maastoon. Kokeilimme taas eri tekniikoita. Eniten parannettavaa minulla on sekä vuorohiihdossa että yksipotkuisessa potkun pituudessa. Eli pitäisi antaa suksen lumikontaktin jatkua potkaistaessa ainakin metrin pidemmälle ja malttaa vaan liukua. Tuo kuulemma parani selvästi, kun siitä huomautti, mutta siihen täytyy keskittyä jatkossakin.
Lopuksi vielä teimme tasapainoharjoitteita loivaan alamäkeen. Enemmän paneudumme laskun saloihin luisteluhiihdon kerroilla, mutta nyt laskimme mäkeä vuorotellen yhdellä jalalla. Minulla on huono tasapaino. Osa porukasta nosti vapaan jalan monta senttiä irti maasta, mutta minä nössöilin ja siirsin vain painon toiselle jalalle. Ehkä tämä sujuu paremmin, kun saan jalkaan nilkkaa tukevat luistelumonot.
Kaiken kaikkiaan hiihtokoulu on ollut tähän asti juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Mitään uutta ei tullut esille, mutta kertaus tekee hyvää. Ja parasta on tietysti palautteen saaminen omasta hiihdosta. Perinteistä hiihdän selvästi vähemmän kuin luisteluhiihtoa, mutta jonkinlainen innostus tämän myötä siihenkin virisi. Jos vain mahdollista, niin suosittelen kaikille vähänkin hiihtäville jonkinlaista tekniikkakurssia. Siitä on apua sekä vasta-alkajalle että enemmänkin hiihtäneelle, kunhan hiihtokoulun taso on itselleen sopiva.
Ensi viikolla siirrymme luisteluhiihdon pariin. Odotan innolla!
Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle lukijalle! Olette blogin pitämisen paras puoli.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Tuhkakeskiviikko
Laskiaisen jälkeinen tuhkakeskiviikko aloittaa kristillisessä perinteessä pääsiäiseen asti kestävän paastonajan. Kuulun kirkkoon, mutta ulkoisesti näytän perinteiseltä tapakristityltä. Kristinuskolla on merkittävä osa elämässäni, mutta en koe tarvitsevani kirkko siihen. Äh... ei tämän tekstin pitänyt käsitellä minun maailmankatsomustani, vaan paastoa. Paastossani ei ole mitään uskonnollista pohjaa (paitsi ajankohta). Kun muut viettää tipatonta tammikuuta, niin minä pidättäydyn vuosittain jostain asiasta ennen pääsiäistä. Minulla ei ole ollut mitään perinteistä paastoamisen aihetta, vaan joku vuosi olen ollut karkkilakossa ja toisena vuonna jotain muuta. Monesti paastottava on tullut hetken mielijohteesta edellisenä päivänä.
Tänä aamuna törmäsin jonkun uutisen kohdalla Ekopaastoon. Se on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Ympäristökeskuksen kampanja, joka haastaa ihmisiä miettimään omia kulutusvalintoja ja niiden kohtuullistamista. Nykyisten tapojen mukaan nettisivuille voi tietenkin ilmoittautua ekopaastoajaksi ja katsoa, ketkä julkkikset ovat mukana. Lisäksi löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä, linkkejä ja faktoja.
Minä ilmoittauduin mukaan ja merkitsin omaksi ensisijaiseksi paastovalinnakseni vedenkulutuksen vähentämisen. Ei siksi, etteikö siellä olisi tärkeämpiäkin asioita, mutta tuossa kohtaa tunnen itselläni olevan eniten paranettavaa. Vaikka tiedän, että meidän hanoista tulee aina juotavan kylmää vettä, lasken sitä ensin sormelleni. Suihkussa lasken vettä suuremmalla paineella kuin tarvitsee. Ärsyttäviä tapoja, joille ei ole mitään järkevää syytä.
Lisäksi pääsiäiseen asti ostan vain aivan välttämättömät. Ostolakko on aina ajankohtainen, mutta olen hyvä perustelemaan itselleni, kuinka tarvitsen vielä sen kolmannenkin juoksutakin. Laskiaispullien (2) jälkeen ajattelin myös vähentää herkuttelua. Yleensä karkkipäivä ei ole ollut minulle oikein toimiva systeemi, mutta näin rajoitetun ajan voisin kokeilla yhtä herkkupäivää viikossa. Jatkan edelleenkin sähköpihiyttä, lajittelua ja kierrätystä. En pidä itseäni erityisen ekoihmisenä, mutta pääosin elän luontoa säästäen. Varsinkin kun se lähes poikkeuksetta tarkoittaa myös taloudellista elämäntapaa.
Mistä te lukijat paastoatte?
P.S. Ilmoittauduin eilen HCM:lle. Pohdin osallistumista pitkään ja hartaasti. Luin juoksijoiden kokemuksia ja elin niissä mukana. Lopulta huomasin, että jos en ilmoittaudu nyt, tulee se harmittamaan ihan järjettömästi. Pähkäilin muitakin maratonvaihtoehtoja, myös ulkomaisia. Koko ajan vahvistui kuitenkin ajatus, että minulle on tärkeä asia juosta ensimmäinen maratonini nimenomaan Olympiastadionin ympäristössä. Tulevina vuosina ehdin sitten Tukholmaan ja Berliiniin. (Huomaatteko, että mietin jo osallistumista seuraavalle maratonille?!!!) Olen ihan hirveän innoissani ja kamalan peloissani. Mielikuvissani näen itseni juoksemassa sisään Stadionin portista. Toisaalta en jaksa uskoa, että jaksaisin juosta niin pitkää matkaa. ;)
Tänä aamuna törmäsin jonkun uutisen kohdalla Ekopaastoon. Se on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Ympäristökeskuksen kampanja, joka haastaa ihmisiä miettimään omia kulutusvalintoja ja niiden kohtuullistamista. Nykyisten tapojen mukaan nettisivuille voi tietenkin ilmoittautua ekopaastoajaksi ja katsoa, ketkä julkkikset ovat mukana. Lisäksi löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä, linkkejä ja faktoja.
Minä ilmoittauduin mukaan ja merkitsin omaksi ensisijaiseksi paastovalinnakseni vedenkulutuksen vähentämisen. Ei siksi, etteikö siellä olisi tärkeämpiäkin asioita, mutta tuossa kohtaa tunnen itselläni olevan eniten paranettavaa. Vaikka tiedän, että meidän hanoista tulee aina juotavan kylmää vettä, lasken sitä ensin sormelleni. Suihkussa lasken vettä suuremmalla paineella kuin tarvitsee. Ärsyttäviä tapoja, joille ei ole mitään järkevää syytä.
Lisäksi pääsiäiseen asti ostan vain aivan välttämättömät. Ostolakko on aina ajankohtainen, mutta olen hyvä perustelemaan itselleni, kuinka tarvitsen vielä sen kolmannenkin juoksutakin. Laskiaispullien (2) jälkeen ajattelin myös vähentää herkuttelua. Yleensä karkkipäivä ei ole ollut minulle oikein toimiva systeemi, mutta näin rajoitetun ajan voisin kokeilla yhtä herkkupäivää viikossa. Jatkan edelleenkin sähköpihiyttä, lajittelua ja kierrätystä. En pidä itseäni erityisen ekoihmisenä, mutta pääosin elän luontoa säästäen. Varsinkin kun se lähes poikkeuksetta tarkoittaa myös taloudellista elämäntapaa.
Mistä te lukijat paastoatte?
P.S. Ilmoittauduin eilen HCM:lle. Pohdin osallistumista pitkään ja hartaasti. Luin juoksijoiden kokemuksia ja elin niissä mukana. Lopulta huomasin, että jos en ilmoittaudu nyt, tulee se harmittamaan ihan järjettömästi. Pähkäilin muitakin maratonvaihtoehtoja, myös ulkomaisia. Koko ajan vahvistui kuitenkin ajatus, että minulle on tärkeä asia juosta ensimmäinen maratonini nimenomaan Olympiastadionin ympäristössä. Tulevina vuosina ehdin sitten Tukholmaan ja Berliiniin. (Huomaatteko, että mietin jo osallistumista seuraavalle maratonille?!!!) Olen ihan hirveän innoissani ja kamalan peloissani. Mielikuvissani näen itseni juoksemassa sisään Stadionin portista. Toisaalta en jaksa uskoa, että jaksaisin juosta niin pitkää matkaa. ;)
lauantai 9. helmikuuta 2013
Milloin on liian sairas urheilemaan?
Äh... se "kaikilla" muillakin kiertänyt flunssa saavutti minut. Pari päivää on nenä vuotanut tai ollut tukossa ja nyt lima alkaa valua kurkkuun ja yskittää. Lisäksi korvan tukkoisuuden vuoksi varasin lääkäriajan, jolta sain antibioottikuurin korvatulehdukseen. Ilmeisesti lähestyvästä kolmekymppispäivästä huolimatta ei tarvitse potea ikäkriisiä, kun sairastan edelleenkin lastentauteja. Joka tapauksessa liikunnan suhteen on otettu pari päivää vähän rauhallisemmin. Siispä nyt on hyvä aika kirjoittaa aiheesta, joka on jo joulusta asti pyörinyt mielessä.
Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan ihmetellä, mistä tietää, milloin on niin sairas, että liikunta kannattaa jättää väliin. Kuume tai lihaskivut ovat minulle selkeä merkki ottaa rauhallisemmin. Niiden takia olo on yleensä niin heikko, että liikkumaan ei edes tee mieli. Mutta entäpä sitten muut flunssan oireet? Liikkumaan tekee monesti räkäisenäkin mieli, mutta niskan takana hengittää pahimmillaan sydänlihastulehduspeikko. Toisaalta tuntuu, että lopullisesti flunssan oireet häviävät vasta, kun pääsen kunnon liikunnan pariin.
Sekä viime vuoden viimeisessä Hiihto- että Kauneus&terveys -lehdissä oli samansuuntaiset artikkelit flunssassa harjoittelusta. Minulle uusi tieto molemmissa jutuissa oli se, että erityisesti kurkkukipuisella (kuten myös lihassärkyisessä flunssassa) riski saada jälkitautina sydänlihastulehdus on suurempi kuin muissa flunssan oireissa. Eli erityisesti näistä oireista kärsiessä on syytä pitää taukoa liikunnasta.
Toisaalta pitää muistaa, että aina sairaana pitäisi muistaa levätä, jotta paraneminen nopeutuu ja mahdollisia jälkitauteja ei tulisi. Myönnän, että minun on helppo sanoa tämä, mutta toteutuksessa olen tosi huono.
Paitsi että sairaana pitää levätä, niin myös sairaudesta toipumiseen pitää varata aikaa. Nyrkkisääntö toipumisajan määrittämisen on, että sairauden jälkeen yhtä monta lepopäivää kuin on ollut sairaspäiviä ja sen jälkeen vielä yhtä monta päivää kevyttä liikuntaa ennen kuin palaa normaaliin harjoitteluun. Kuumeettomuus ei välttämättä kaikilla määritä tautia vähemmän vakavaksi, vaan sairauden kanssa kannattaa enemmin luottaa omaan olotilaan. Jos keho tuntuu sairaalta, todennäköisesti on kipeä, oli sitten kuumetta tai ei.
Vaikka tietoa riittää, niin ei lepo silti ole helppoa. Koska en ole niin kipeä, että sängynpohjalle olisi pakko jäädä, päätin fiksusti korvata liikunnat työnteolla. 14-tuntiset työpäivät eivät varmasti edesauta paranemista. (En enää ikinä sano, että onneksi ensi viikolla kiire helpottaa.) Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä, mutta tiedän, että työkaverit olisivat joutuneet joustamaan kiiretilanteessa, jos itse olisin sairastanut. Nyt jälkeenpäin vain huomaan, että olo on aika heikko. Valitettavasti tässä iässä en jaksa täysin edes uskoa, että joskus oppisin. Tosin nyt kävi huono tuuri, kun kiire ja sairastuminen osuivat samaan ajankohtaan. Vai olisiko stressi kuitenkin edesauttanut sairastumista?! (Tähän sellainen kulmia kohotteleva hymiö.)
***
Tätä sairastajaa ilahdutti suuresti Iiveltä saatu tunnustus:
Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan ihmetellä, mistä tietää, milloin on niin sairas, että liikunta kannattaa jättää väliin. Kuume tai lihaskivut ovat minulle selkeä merkki ottaa rauhallisemmin. Niiden takia olo on yleensä niin heikko, että liikkumaan ei edes tee mieli. Mutta entäpä sitten muut flunssan oireet? Liikkumaan tekee monesti räkäisenäkin mieli, mutta niskan takana hengittää pahimmillaan sydänlihastulehduspeikko. Toisaalta tuntuu, että lopullisesti flunssan oireet häviävät vasta, kun pääsen kunnon liikunnan pariin.
Sekä viime vuoden viimeisessä Hiihto- että Kauneus&terveys -lehdissä oli samansuuntaiset artikkelit flunssassa harjoittelusta. Minulle uusi tieto molemmissa jutuissa oli se, että erityisesti kurkkukipuisella (kuten myös lihassärkyisessä flunssassa) riski saada jälkitautina sydänlihastulehdus on suurempi kuin muissa flunssan oireissa. Eli erityisesti näistä oireista kärsiessä on syytä pitää taukoa liikunnasta.
![]() |
| Hiihto 5/2012 |
Toisaalta pitää muistaa, että aina sairaana pitäisi muistaa levätä, jotta paraneminen nopeutuu ja mahdollisia jälkitauteja ei tulisi. Myönnän, että minun on helppo sanoa tämä, mutta toteutuksessa olen tosi huono.
Paitsi että sairaana pitää levätä, niin myös sairaudesta toipumiseen pitää varata aikaa. Nyrkkisääntö toipumisajan määrittämisen on, että sairauden jälkeen yhtä monta lepopäivää kuin on ollut sairaspäiviä ja sen jälkeen vielä yhtä monta päivää kevyttä liikuntaa ennen kuin palaa normaaliin harjoitteluun. Kuumeettomuus ei välttämättä kaikilla määritä tautia vähemmän vakavaksi, vaan sairauden kanssa kannattaa enemmin luottaa omaan olotilaan. Jos keho tuntuu sairaalta, todennäköisesti on kipeä, oli sitten kuumetta tai ei.
Vaikka tietoa riittää, niin ei lepo silti ole helppoa. Koska en ole niin kipeä, että sängynpohjalle olisi pakko jäädä, päätin fiksusti korvata liikunnat työnteolla. 14-tuntiset työpäivät eivät varmasti edesauta paranemista. (En enää ikinä sano, että onneksi ensi viikolla kiire helpottaa.) Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä, mutta tiedän, että työkaverit olisivat joutuneet joustamaan kiiretilanteessa, jos itse olisin sairastanut. Nyt jälkeenpäin vain huomaan, että olo on aika heikko. Valitettavasti tässä iässä en jaksa täysin edes uskoa, että joskus oppisin. Tosin nyt kävi huono tuuri, kun kiire ja sairastuminen osuivat samaan ajankohtaan. Vai olisiko stressi kuitenkin edesauttanut sairastumista?! (Tähän sellainen kulmia kohotteleva hymiö.)
***
Tätä sairastajaa ilahdutti suuresti Iiveltä saatu tunnustus:
Tunnustuksen sääntöihin kuuluu kiittää antajaa (kiitos, Iive!), jakaa tunnustus eteenpäin ja toivoa, että tunnustetut jakavat tunnustusta eteenpäin. Vetoan puolikuntoisuuteen, enkä mainitse tässä kohtaa ketään nimeltä. Silti tahdon kiittää kaikkia seuraamiani blogeja. Olen liian kriittinen kommentoimisen suhteen. Yritän aika ajoin parantaa tapani ja kommentoida, vaikka minulla ei niin tärkeää asiaa olisikaan. Jos joku bloggaaja tuntee saavansa liikaa turhanpäiväisiä kommentteja, niin ilmoittautukaan heti kommenttiosiossa. Itse ainakin olen onnellinen jokaikisestä kommentista, jonka saan. Kiitos!
tiistai 5. helmikuuta 2013
Riemunkiljahduksia
Kun nyt tulin aiemmin paljastaneeksi, kuinka kaheli olen, niin pakkohan mun oli tulla kehumaan: Mä sain Heiaheiasta ensimmäisen mitalin!
Täyttelin eiliset liikunnat bussissa kännykällä mobiiliversioon, joten en huomannut tuota edes samantien, vaan vasta tänä aamuna. Olin "hieman" innoissani! :P
Tälle vuodelle kertyneet 11 eri lajia (eilen tuli kaksi uutta lajia) ovat:
Muutin juuri noiden tilastojen takia ennen salitreeniä juoksumatolla lämmittelyt lajiltaan juoksumatoksi, koska en tahdo juoksutilastoihini "ylimääräistä". Tuolla kikkailullahan saan lisättyä lajimäärää, vaikka kuinka, mutta älkää kertoko sitä minulle. ;)
Täyttelin eiliset liikunnat bussissa kännykällä mobiiliversioon, joten en huomannut tuota edes samantien, vaan vasta tänä aamuna. Olin "hieman" innoissani! :P
Tälle vuodelle kertyneet 11 eri lajia (eilen tuli kaksi uutta lajia) ovat:
- sulkapallo 6 kertaa
- hiihto 6 kertaa
- juoksumatto 4 kertaa
- kahvakuula 4 kertaa
- kuntosali 4 kertaa
- luistelu 4 kertaa
- sisäsoutu 4 kertaa
- juoksu 2 kertaa
- core training 1 kerta
- kuntopiiri 1 kerta
- venyttely 1 kerta
Muutin juuri noiden tilastojen takia ennen salitreeniä juoksumatolla lämmittelyt lajiltaan juoksumatoksi, koska en tahdo juoksutilastoihini "ylimääräistä". Tuolla kikkailullahan saan lisättyä lajimäärää, vaikka kuinka, mutta älkää kertoko sitä minulle. ;)
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Kalevan kierroksen luistelu
Pettymys... oikein millään muulla sanalla en voi kuvailla tämän päiväistä luistelua Oulunkylässä. Keli oli hyvä, jää liukas, mutta silti heti ensimmäisistä kierroksista lähtien tuntui, että tänään ei kulje. Luistelu tuntui ihan hyvältä, tekniikka pysyi kivasti kasassa, mutta vauhtia ei vain löytynyt. Yritin käskeä jalkojani, mutta mitään ei tapahtunut. Muutamaan kertaan yritin kiihdyttää sopivan tuntuisen jonon peesiin, mutta ei onnistunut edes hetkeksi. Lopputulos 1.51.07 oli surkea. Lähes koko matkan toivoin vain, että se olisi ohi. En saanut oikein minkäänlaista taistelumielialaa päälle, vaan yritin vain selvitä. Mielessä kävi jopa keskeyttäminen, mutta ihan näin helpolla en anna periksi. Helpottaisi, jos tietäisi, missä vika, mutta en osaa sanoa. Kun mihinkään ei sattunut ja harjoitukset ovat tuntuneet ihan hyviltä, tälle ei ole mitään syytä.
Mutta ei huonoa, ettei jotain hyvääkin: Sain uskomattoman ihanaa kannustusta sekä kentän laidalta että kanssaluistelijoilta ja kentällä touhuavilta järjestäjiltäkin. Ihan vierailtakin ihmisiltä. Tämän takia minä tykkään Kierroksesta! :)
Tiistaina käyn hakemassa sukseni huollosta, jossa ne on hiottu ja uunitettu. Sitten alkaa armoton valmistautuminen Pirkan hiihtoon. Periksi ei anneta!
Mutta ei huonoa, ettei jotain hyvääkin: Sain uskomattoman ihanaa kannustusta sekä kentän laidalta että kanssaluistelijoilta ja kentällä touhuavilta järjestäjiltäkin. Ihan vierailtakin ihmisiltä. Tämän takia minä tykkään Kierroksesta! :)
Tiistaina käyn hakemassa sukseni huollosta, jossa ne on hiottu ja uunitettu. Sitten alkaa armoton valmistautuminen Pirkan hiihtoon. Periksi ei anneta!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Kalevan kierros
Iive kyseli edellisessä postauksessa Kalevan kierroksesta, joten ajattelin näpytellä tästä ihan oman tekstin.
Kalevan kierros on kuudesta kestävyyslajista koostuva kunto- ja kilpaurheilutapahtuma. Osalajit on esitelty tarkemmin alla. Moneen muuhun vastaavaan kierrokseen (esim. Pirkan kierros, Jyväskieppi) verrattuna suurin ero on se, että osalajeja ei järjestetä joka vuosi samassa paikassa, vaan ne kilpailutetaan kahden tai kolmen vuoden välein eri tapahtumien kesken. Lisäksi Kalevan kierros on valtakunnallinen, eli lajit ovat ympäri Suomen. Välillä osalaji järjestetään jonkun suuremman tapahtuman yhteydessä, joskus taas tapahtuma rakentuu hyvin vahvasti Kalevan kierroksen ympärille. Aina on mahdollista myös ulkopuolisten osallistua yksittäiseen lajiin.
Kierroksen osalajeista jaetaan pisteitä, joiden perusteella vuoden lopussa vuosikokouksen yhteydessä jaetaan palkinnot miehille ja naisille eri ikäsarjoissa sekä joukkueille. Lisäksi palkitaan muuten Kierroksella meritoituneita. Jokaisen osalajin voittaja saa 1000 pistettä. Muiden pisteet lasketaan lajikohtaisilla kaavoilla, joka riippuu omasta ja voittajan ajasta. Suuri osa kiertäjistä hakee pisteiden sijasta tavoitteita kuntoiluun ja kisailun iloa. Niin myös minä, vaikka omia tuloksia yritän joka lajissa parantaa.
Viime vuoteen asti kiersin itse Kierroksen puolimatkoja, jonka lajit olivat noin puolet täyden kierroksen matkoista. Tälle vuodelle Kierrokset on päätetty yhdistää ja matkat ovat jotain täyden ja puolikkaan matkan väliltä. Osalajien kohdalla kerron tämänvuotisen matkan ja sulkeissa on viimevuotiset matkat (puolikas/täysi Kierros). Tietyissä lajeissa matkat vaihtelevat vähän vuosittain riippuen järjestäjien reitistä.
Luistelu sijoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Matka on tänä vuonna 30 km (21,1/30 km). Viime vuosina luistelu on järjestetty tekojäällä rataluisteluna. Sääntöjen mukaan kisa on mahdollista järjestää myös luonnonjäällä, mutta se on olosuhteiden takia järjestäjille hieman riskaabeli valinta. Luonnonjäällä on kiertäjien keskuudessa omat kannattajansa, joten ensi vuonna on ilmeisesti luvassa luonnonjääluistelu. Tosin varasuunnitelmana on varattu myös Oulunkylä samalle viikonlopulle, jos olosuhteet eivät mahdollista luonnonjäällä luistelua.
Rataluistelu on ainut laji, jonka olen ottanut lajivalikoimaani uutena mukaan Kierroksen myötä. Äitiltä onneksi löytyi monoihin kiinnitettävät retkiluistimet, joten uusia välineitä en ole joutunut tähän lajiin ostamaan. Rataluistelussa parhailla on ns. klapsit, mutta toisaalta jonkun verran näkyy myös hokkareita, eli välineistä tämä laji ei jää kiinni. Luistelu on ajallisesti lyhin Kierroksen lajeista. Voittaja luistelee tuon 30 kilometriä reilussa 50 minuutissa. Oma tavoitteeni on alittaa puolitoista tuntia.
Hiihto kisataan maaliskuussa. Tänä vuonna se kisataan Pirkan hiihdon yhteydessä ja matka on Puolipirkan 45 kilometriä (45/90 km). Täydet 90 kilometriäkin saa halutessaan hiihtää, jolloin oma vertailuaika saadaan jakamalla kilpailuaika kahdella. Hiihto on aiempina vuosina järjestetty mm. Vuokatti hiihdon ja Pogostan hiihdon yhteydessä, jolloin matkat ovat olleet hieman Pirkan hiihtoa lyhyempiä. Hiihdon järjestäjä vaihtunee ensi vuodeksi, jolloin matka tulee olemaan todennäköisesti 50-60 kilometriä.
Hiihdon saa hiihtää joko perinteisellä tai vapaalla. Joka toinen vuosi on vapaan hiihdon vuosi ja joka toinen perinteisen. Perinteisen hiihdon vuosina vapaan hiihtäjien ajat kerrotaan ykköstä suuremmalla kertoimella, jolloin yleensä hitaamalla perinteiselläkin on mahdollista kisata hiihdon voittaja-ajasta. Tällä kerroinhässäkällä ei ole minulle suuremmin väliä, kun en niistä pisteistä niin perusta. Hiihdän luisteluhiihtoa määrällisesti niin paljon enemmän, että se on minulle selvästi parempi tyyli. Ehkä joku vuosi minut nähdään Kierroksella perinteiselläkin.
Itselläni kului vuosi sitten Puolipirkkaan 3:48:10, jota lähden neljän viikon kuluttua parantamaan.
Juoksu on yleensä toukokuun puolessa välissä. Aiemmin koko Kierroksella matka oli maraton ja puolikkaalla puolikas. Uudella kierroksella kannustetaan juoksemaan maraton, mutta puolikaskin on mahdollista juosta. Sen aika kerrotaan 2,3:lla lopullisiin pisteisiin. Monelle liikujalle juoksu on ensimmäinen laji, josta joutuu luopumaan, mistä syystä puolimaratonkin tahdotaan pitää mahdollisena, mutta maraton on se kuningasmatka.
Viime vuonna Valkeakoskella juoksin puolimaratonin ennätykseni 2:16:00, jota paremmin aion tänä vuonna juosta. Katsotaan, miten käy.
Soutu soudetaan juhannuksen jälkeen. Matka on tänä vuonna 30 km (25/50 km).Se on mahdollista soutaa joko yksiköllä tai vuorosoutuveneellä, missä toinen parista soutaa ja toinen meloo vuoroja 2-10 minuutin välein vaihtaen. Vuorosoutajat saavat muistaakseni 10 minuutin aikasakon verrattuna yksiköihin. Soutu taitaa olla se laji, joka jarruttaa eniten uusia Kierrokselle osallistujia. Vene on aika kallis ostos yhtä kisaa varten ja lainaamisen ja harjoittelun yhdistelmäkin haastava.
Soutu on itselleni heittämällä vaikein laji. Perhesuhteilla saan helposti käyttööni vuorosoutuveneen ja kiertäjäkavereitakin riittää, joten soutuparin löytäminen ei tuota vaikeuksia. Soutuparini asuu kotipaikkani lähellä (2-2,5 tuntia autolla Tampereelta), joten yhteisten harjoitusaikojen sovittelu on hankalaa. Vuorosoutu kun vaatisi vielä paljon tekniikan hiomista. Onneksi minun Kierrokseni ei yhteen soutuun kaadu ja parini on selvinnyt ikäsarjassaan Kierroksen mitaleille soudustamme huolimatta. Viime vuonna soutu oli olosuhteista johtuen melkoinen seikkailu, minkä seurauksena aika painui pitkälti yli neljä tunnin. Jos keli tai reitti on yhtään parempi, ajan parantaminen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa, vaikka matkakin on pidentynyt. :)
Pyöräily sijoittuu elokuun puoleen väliin.Tänä vuonna matka on 65 kilometriä (~55/110 km) aika-ajona (eli siis ei yhteislähtönä, ei saa peesata). Kierroksen pyöräilyssä näkee monenlaista pyörää ihan huippuaika-ajopyöristä maastopyöriin, eli tämäkään ei jää välineistä kiinni. Itse olen sen verran välineurheilija, että ostin viime vuonna cyclocross-pyörän, johon tälle vuodelle etsin nopeampia renkaita. Toivottavasti pärjään pelkillä kumeilla, etten joudu ostamaan uusia kiekkojakin. ;)
Viime vuonna aika painui inhottavan niukasti yli kahden tunnin. Keskituntinopeus pitäisi saada tänä vuonna hinattua yli 30 km/h. Kova tavoite, mutta niin aion olla minäkin!
Suunnistus juostaan syyskuun loppupuolella. Suunnistuksessa matka on noin 15 kilometriä (~11/19 km). Kompassi on ainut välttämätön varuste. Kuntorasteja järjestetään ympäri Suomenniemen, eli harjoittelu on helppoa. Oppiminen ei välttämättä ei! ;)
Suunnistus on yksi Kierroksen lempilajejani kaikesta huolimatta. Lupautumistani lähteä mukaan helpotti aika paljon se, että vaikka en ole suunnistanutkaan lapsuudesta saakka, olin osallistunut työpaikan joukkueessa jo Venlojen viestiin. Tiesin, miten suunnistuskisassa pitää toimia. Kalevan kierroksen radat ovat Jukola-viikonlopun ratoja helpompia, mikä lisäsi itseluottamusta. Suunnistukseen on lähes mahdotonta asettaa aikatavoitetta. Jos olen jälkeenpäin tyytyväinen suoritukseeni, tavoite on saavutettu.
Kaiken kaikkiaan tykkään Kierroksessa siitä, että ympäri vuoden on monipuolisesti tavoitteita. Kiertäjissä on paljon kavereita, joita on aina mukava tavata ja muutenkin henki tapahtumissa on mukava. Lisäksi on kivaa päästä tutustumaan erilaisiin suomalaisiin paikkakuntiin.
Huh huh... tulipas tästä kilometripostaus! Onnea, jos joku jaksoi lukea loppuun asti.
Kalevan kierros on kuudesta kestävyyslajista koostuva kunto- ja kilpaurheilutapahtuma. Osalajit on esitelty tarkemmin alla. Moneen muuhun vastaavaan kierrokseen (esim. Pirkan kierros, Jyväskieppi) verrattuna suurin ero on se, että osalajeja ei järjestetä joka vuosi samassa paikassa, vaan ne kilpailutetaan kahden tai kolmen vuoden välein eri tapahtumien kesken. Lisäksi Kalevan kierros on valtakunnallinen, eli lajit ovat ympäri Suomen. Välillä osalaji järjestetään jonkun suuremman tapahtuman yhteydessä, joskus taas tapahtuma rakentuu hyvin vahvasti Kalevan kierroksen ympärille. Aina on mahdollista myös ulkopuolisten osallistua yksittäiseen lajiin.
Kierroksen osalajeista jaetaan pisteitä, joiden perusteella vuoden lopussa vuosikokouksen yhteydessä jaetaan palkinnot miehille ja naisille eri ikäsarjoissa sekä joukkueille. Lisäksi palkitaan muuten Kierroksella meritoituneita. Jokaisen osalajin voittaja saa 1000 pistettä. Muiden pisteet lasketaan lajikohtaisilla kaavoilla, joka riippuu omasta ja voittajan ajasta. Suuri osa kiertäjistä hakee pisteiden sijasta tavoitteita kuntoiluun ja kisailun iloa. Niin myös minä, vaikka omia tuloksia yritän joka lajissa parantaa.
Viime vuoteen asti kiersin itse Kierroksen puolimatkoja, jonka lajit olivat noin puolet täyden kierroksen matkoista. Tälle vuodelle Kierrokset on päätetty yhdistää ja matkat ovat jotain täyden ja puolikkaan matkan väliltä. Osalajien kohdalla kerron tämänvuotisen matkan ja sulkeissa on viimevuotiset matkat (puolikas/täysi Kierros). Tietyissä lajeissa matkat vaihtelevat vähän vuosittain riippuen järjestäjien reitistä.
Luistelu sijoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Matka on tänä vuonna 30 km (21,1/30 km). Viime vuosina luistelu on järjestetty tekojäällä rataluisteluna. Sääntöjen mukaan kisa on mahdollista järjestää myös luonnonjäällä, mutta se on olosuhteiden takia järjestäjille hieman riskaabeli valinta. Luonnonjäällä on kiertäjien keskuudessa omat kannattajansa, joten ensi vuonna on ilmeisesti luvassa luonnonjääluistelu. Tosin varasuunnitelmana on varattu myös Oulunkylä samalle viikonlopulle, jos olosuhteet eivät mahdollista luonnonjäällä luistelua.
Rataluistelu on ainut laji, jonka olen ottanut lajivalikoimaani uutena mukaan Kierroksen myötä. Äitiltä onneksi löytyi monoihin kiinnitettävät retkiluistimet, joten uusia välineitä en ole joutunut tähän lajiin ostamaan. Rataluistelussa parhailla on ns. klapsit, mutta toisaalta jonkun verran näkyy myös hokkareita, eli välineistä tämä laji ei jää kiinni. Luistelu on ajallisesti lyhin Kierroksen lajeista. Voittaja luistelee tuon 30 kilometriä reilussa 50 minuutissa. Oma tavoitteeni on alittaa puolitoista tuntia.
Hiihto kisataan maaliskuussa. Tänä vuonna se kisataan Pirkan hiihdon yhteydessä ja matka on Puolipirkan 45 kilometriä (45/90 km). Täydet 90 kilometriäkin saa halutessaan hiihtää, jolloin oma vertailuaika saadaan jakamalla kilpailuaika kahdella. Hiihto on aiempina vuosina järjestetty mm. Vuokatti hiihdon ja Pogostan hiihdon yhteydessä, jolloin matkat ovat olleet hieman Pirkan hiihtoa lyhyempiä. Hiihdon järjestäjä vaihtunee ensi vuodeksi, jolloin matka tulee olemaan todennäköisesti 50-60 kilometriä.
Hiihdon saa hiihtää joko perinteisellä tai vapaalla. Joka toinen vuosi on vapaan hiihdon vuosi ja joka toinen perinteisen. Perinteisen hiihdon vuosina vapaan hiihtäjien ajat kerrotaan ykköstä suuremmalla kertoimella, jolloin yleensä hitaamalla perinteiselläkin on mahdollista kisata hiihdon voittaja-ajasta. Tällä kerroinhässäkällä ei ole minulle suuremmin väliä, kun en niistä pisteistä niin perusta. Hiihdän luisteluhiihtoa määrällisesti niin paljon enemmän, että se on minulle selvästi parempi tyyli. Ehkä joku vuosi minut nähdään Kierroksella perinteiselläkin.
Itselläni kului vuosi sitten Puolipirkkaan 3:48:10, jota lähden neljän viikon kuluttua parantamaan.
Juoksu on yleensä toukokuun puolessa välissä. Aiemmin koko Kierroksella matka oli maraton ja puolikkaalla puolikas. Uudella kierroksella kannustetaan juoksemaan maraton, mutta puolikaskin on mahdollista juosta. Sen aika kerrotaan 2,3:lla lopullisiin pisteisiin. Monelle liikujalle juoksu on ensimmäinen laji, josta joutuu luopumaan, mistä syystä puolimaratonkin tahdotaan pitää mahdollisena, mutta maraton on se kuningasmatka.
Viime vuonna Valkeakoskella juoksin puolimaratonin ennätykseni 2:16:00, jota paremmin aion tänä vuonna juosta. Katsotaan, miten käy.
Soutu soudetaan juhannuksen jälkeen. Matka on tänä vuonna 30 km (25/50 km).Se on mahdollista soutaa joko yksiköllä tai vuorosoutuveneellä, missä toinen parista soutaa ja toinen meloo vuoroja 2-10 minuutin välein vaihtaen. Vuorosoutajat saavat muistaakseni 10 minuutin aikasakon verrattuna yksiköihin. Soutu taitaa olla se laji, joka jarruttaa eniten uusia Kierrokselle osallistujia. Vene on aika kallis ostos yhtä kisaa varten ja lainaamisen ja harjoittelun yhdistelmäkin haastava.
Soutu on itselleni heittämällä vaikein laji. Perhesuhteilla saan helposti käyttööni vuorosoutuveneen ja kiertäjäkavereitakin riittää, joten soutuparin löytäminen ei tuota vaikeuksia. Soutuparini asuu kotipaikkani lähellä (2-2,5 tuntia autolla Tampereelta), joten yhteisten harjoitusaikojen sovittelu on hankalaa. Vuorosoutu kun vaatisi vielä paljon tekniikan hiomista. Onneksi minun Kierrokseni ei yhteen soutuun kaadu ja parini on selvinnyt ikäsarjassaan Kierroksen mitaleille soudustamme huolimatta. Viime vuonna soutu oli olosuhteista johtuen melkoinen seikkailu, minkä seurauksena aika painui pitkälti yli neljä tunnin. Jos keli tai reitti on yhtään parempi, ajan parantaminen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa, vaikka matkakin on pidentynyt. :)
Pyöräily sijoittuu elokuun puoleen väliin.Tänä vuonna matka on 65 kilometriä (~55/110 km) aika-ajona (eli siis ei yhteislähtönä, ei saa peesata). Kierroksen pyöräilyssä näkee monenlaista pyörää ihan huippuaika-ajopyöristä maastopyöriin, eli tämäkään ei jää välineistä kiinni. Itse olen sen verran välineurheilija, että ostin viime vuonna cyclocross-pyörän, johon tälle vuodelle etsin nopeampia renkaita. Toivottavasti pärjään pelkillä kumeilla, etten joudu ostamaan uusia kiekkojakin. ;)
Viime vuonna aika painui inhottavan niukasti yli kahden tunnin. Keskituntinopeus pitäisi saada tänä vuonna hinattua yli 30 km/h. Kova tavoite, mutta niin aion olla minäkin!
Suunnistus juostaan syyskuun loppupuolella. Suunnistuksessa matka on noin 15 kilometriä (~11/19 km). Kompassi on ainut välttämätön varuste. Kuntorasteja järjestetään ympäri Suomenniemen, eli harjoittelu on helppoa. Oppiminen ei välttämättä ei! ;)
Suunnistus on yksi Kierroksen lempilajejani kaikesta huolimatta. Lupautumistani lähteä mukaan helpotti aika paljon se, että vaikka en ole suunnistanutkaan lapsuudesta saakka, olin osallistunut työpaikan joukkueessa jo Venlojen viestiin. Tiesin, miten suunnistuskisassa pitää toimia. Kalevan kierroksen radat ovat Jukola-viikonlopun ratoja helpompia, mikä lisäsi itseluottamusta. Suunnistukseen on lähes mahdotonta asettaa aikatavoitetta. Jos olen jälkeenpäin tyytyväinen suoritukseeni, tavoite on saavutettu.
Kaiken kaikkiaan tykkään Kierroksessa siitä, että ympäri vuoden on monipuolisesti tavoitteita. Kiertäjissä on paljon kavereita, joita on aina mukava tavata ja muutenkin henki tapahtumissa on mukava. Lisäksi on kivaa päästä tutustumaan erilaisiin suomalaisiin paikkakuntiin.
Huh huh... tulipas tästä kilometripostaus! Onnea, jos joku jaksoi lukea loppuun asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



