Lenkillä

Kävin tänään juoksemassa. Edellisestä kerrasta on jo yli kaksi viikkoa, jos Cooperin testiä ei lasketa. Alla hieman faktoja lenkistä. Vauhti oli hidas, mutta juoksu tuntui helpolta. Tuuli oli vastainen alkumatkasta, mutta kun poikkesin metsäpolulle, ei siitäkään ollut haittaa. Tällä hetkellä tuntuu, että huomenna tahtoisin käydä vähän pidemmällä lenkillä, mutta katsotaan, millainen olo huomenna on ;)

Aika: 47:35
Matka: 4,98 km
Syke:  153(ave)/179(max)

Quantinan suosituksesta kävin menneellä viikolla ostamassa Lidlistä paksummat juoksuhousut. Tykkään juosta trikoomallisissa housuissa, mutta pitkälahkeisetkin juoksutrikooni ovat ohuet syksykeleihin. Ostamissani housuissa minua ilahduttaa hinnan lisäksi erityisesti se, että ne sopivat tällaiselle persjalkaiselle pituuden puolesta lyhentämättöminä. Kengät jalassa lahje ei jää kantapään alle. Minulla on yhdet Karhun juoksutrikoot, joiden lapussa lukee niiden olevan malliltaan caprit, mutta minulla lahkeet ylettävät helposti nilkkoihin asti :D Toisaalta ihmettelen, että minkähänlaiset polvihousut Lidlin housut ovat keskimääräistä pidemmille naisille. Housut osoittautuivat käytössä erinomaisiksi. Tänään noin +8°C lämpötilassa ja tuulessa housut tuntuivat lämpöisiltä, eli ovat sopivat vielä ainakin nollakeleissä. Tarvittaessa alle voi pukea pitkät alushousut.

Nyt pitäisi pilkkoa ja keittää vihannekset sosekeittoa varten. Yritän pitää sitä aina pakastimessa hätätilanteita varten. On helpompi olla lipsumatta epäterveellisyyksiin, kun tietää, että tarjolla on helppo ja terveellinen vaihtoehto.

Cooperin testi

Nyt on Cooperin testi takana. Työkavereiden kanssa päätettiin vain lähteä juoksemaan. Tarkoitus on tehdä tästä vähintään kaksi kertaa vuodessa toistuva perinne. Juoksu oli juuri niin raskasta kuin muistelinkin. Valmistautuminen ei ollut ihan paras mahdollinen: edellisestä juoksulenkistä on aikaa kaksi viikkoa, hengitysteihin ilmaantui flunssan jäljiltä vielä jonkun verran limaa ja jalat olivat vieläkin jumissa tiistaisen Powerin jäljiltä. Lämpötila oli +9°C ja tuuli oli etusuoralla melko navakka. Olosuhteisiin verraten tulokseni, 2100 metriä oli yllättävän hyvä. Vuosi sitten juoksin 2200 metriä. Silloin keli ja valmistautuminen olivat täysin erilaiset, joten olen tällä hetkellä ainakin yhtä hyvässä kunnossa. Ensi kevääksi laitan tavoitteeksi juosta pitkälti tuonne hyvän puolelle. 2400 metriä kuulostaa tosi paljolta, mutta eiköhän se mahdollinen ole, kunhan jaksan harjoitella.

Lähde

Cooperin päälle juoksimme kokeeksi vielä 100 metriä. En ole koskaan ollut erityisen nopea. Enkä ole edelleenkään. Reippaaseen vastatuuleen 20,4 sekuntia. Tämän parantamiseen en lupaa hirveästi paukkuja laittaa :)

Lähde

Tällä hetkellä jalat tuntuu siltä kuin olisin juossut... kovaa. Portaissa meinaa pohkeet kramppailla. Saa nähdä, miltä kävely tuntuu huomenna. 

Herkkulakko tuntuu edelleen niin helpolta, että täytyy harkita, tahdonko lopettaa vielä tämän kuun loppuun. Toisaalta joulun lähetessä kaikenlaiset houkutukset lisääntyvät, joten pieniä lievennyksiä voisi harkita.

Wau... jo kolme lukijaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku lukee vapaaehtoisesti mun tekstejä. Tarkoitan siis, että aiemmin raapustuksiani ovat lukeneet vain opettajat. Tervetuloa teille kaikille! :)

Hyviä uutisia

En käynyt eilen lenkillä. Töistä tullessa söin välipalaa, minkä jälkeen otin vielä puolen tunnin nokoset. Nukkumaankin menin jo yhdeksän maissa, eli jonkinlaista väsymystä tosiaan on ilmassa. Mutta tänään sen sijaan painelin suoraan töistä Elixia Poweriin. Kyseessä on siis Elixian vastine Bodypump -tunnille. Töissä oli aika uupunut olo ja biisien välissäkin haukottelin oikein makeasti, mutta se olo tunnin jälkeen. Tein liikkeet samoilla painoilla kuin aiemminkin, joten kroppa oli sopivan väsynyt ja tuntui, että olin tehnyt jotain. Henkisesti en kuitenkaan ollut enää väsynyt. Todistin oikeaksi Alex Stubbin väitteet liikunnan tuomasta lisäenergiasta. En muista, koska mieleni olisi viimeksi ollut yhtä hyvä.

Hieman häveten täytyy myöntää, että jos menen jumppaan suoraan töistä, jää erillinen lähtemisen vaiva, joka saa helpommin minut jättämään liikunnan väliin. Unelmissani olen reipas liikkuja, joka lähtee lenkille säästä ja olotilasta riipumatta aina.

Power on ehdoton lempituntini. Olen muuten aika laiska harjoittamaan lihaskuntoa. Pidän enemmän aerobisista treeneistä. Power on tehokas tunti, jolla saan treenattua koko kropan kerralla. Lisäksi pidän siitä, että vähän laiskana päivänä ohjaaja saa minut puristamaan itsestäni vähän enemmän kuin mitä itsekseen treenatessa tekisin.

Kirjaan tähän itselleni ylös, millaisilla painoilla ohjelman tänään tein, jotta voin myöhemmin verrata, onko kehitystä tapahtunut. Nykyisellä ohjelmalla mennään vielä kuukauden päivät. Erityisesti rinta, ojentajat ja hauikset saivat irvistyksen naamalleni, mutta selvisin :)

- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 7,5 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 3,5 kg + 2,0 kg käsipainot
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 2,5 kg + dipit steppilaudalla
- hauikset 2,5 kg
- vatsat
- venyttely

Varsinkin käsivarsiin kaipaisin lisää voimaa. Kokemuksen perusteella tosin tiedän, että yksi viikottainen Power -tunti ei siihen riitä, vaan tarvittaisiin lisää. Muut harrastukseni pitävät jalkalihakset kunnossa, mutta kädet jäävät vähän paitsioon. Talvisin hiihto antaisi mahdollisuuden käsilihaksien kehittymiselle, mutta ylä- ja alavartalon voimat ovat sen verran paljon epätasapainossa, että kompensoin  keskivartalolla ja vahvoilla jaloilla käsienkin työtä, jolloin niiden voima ei kehity toivotulla tavalla. Minulla on olemassa hyvä käsipainotteinen ohjelma kuntosalille, mutta syystä tai toisesta en ole viime aikoina innostunut kuntosalilla käymisestä. Nyt syksyn tullen olisi hyvä tilaisuus kunnostautua tässä suhteessa.

Viime päivinä olen kaivannut juoksemaan. Katselin kaihoisasti karttaa ja löysin aivan loistavan juoksulenkin. Tosin osa tuosta on täysin tuntematonta seutua, joten en tiedä, miten loistava se käytännössä on. Muutimme kuluvan vuoden helmikuun alussa nykyiseen asuntoomme. Vaikka muuttomatka ei ollut kuin kolmisen kilometriä, lenkkimaastot muuttuivat jonkun verran. Toki olen käynyt täälläpäin jo aiemmin juoksemassa ja juoksen mielelläni myös "vanhoilla kulmilla". Itse asiassa juoksin elokuussa aivan uutta reittiä kaupunginosassa, jossa olin ehtinyt asua jo yhdeksän vuotta. Tuo reitti lähti vieläpä n. 100 metrin päästä ensimmäisestä asunnostani ko. paikassa. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö olisi lenkkeillyt. Eniten tuo kuitenkin kertoo siitä, että hyviä reittivaihtoehtoja oli runsaasti. Hyvät lenkkeilymaastot minulla tosin on nytkin, mutta tykkäisin juosta nimenomaan lenkin. Aika moni hyvä reitti on joko edestakaisin juostava tai ainakin alun ja lopun joutuu juoksemaan samaa matkaa. Nyt löysin kuitenkin n. 5 kilometrin mittaisen lenkin, jossa parasta on se, että sitä voi muunnella lähes loputtomiin ja pituuttakin voi kasvattaa rajattomasti. Saa nähdä, olenko yhtä innoissani, kun pääsen tuota ensimmäistä kertaa testaamaan.

Torstaina olisi edessä itse järjestämäni Cooperin testi työpaikalla. Terveydentila ei estä testin juoksemista, mutta saa nähdä, millaiseen tulokseen pystyn, kun viimeisin juoksulenkki on kahden viikon takaa. Positiivista tietenkin on, että mitä huonompi tulokseni on, sitä helpompi sitä on ensi keväänä parantaa :)

Painopäivitys

Tänä aamuna paino oli tasan 73 kiloa. Alaspäin mennään, mikä on hyvä, mutta en osaa jotenkin iloita tuosta. En ole varma, kuinka oikea tulos tuo on. Viime viikolla en päässyt kertaakaan liikkumaan. Syömisistä en osaa sanoa. Jotenkin tuntuu, että mussutin koko ajan jotain, mutta se voi olla osin kuvitteluakin. Sinänsä täytyy olla tyytyväinen, että paino ei ole noussut. Ja toisinpäin, en ole voinut syödä ihan hirveästi, koska paino ei ole noussut.

Kokemuksen perusteella tämä vähän päälle 70 kiloa on sellainen paino, missä tykkään näköjään jumittaa. Toinen on sitten viiden kilon päässä n. 67 kilossa. Kun löytäisi itsestään sen tahdonvoiman, että pääsisi jumittamaan tuonne alle 70 kiloon, niin hyvä olisi. Vaikka yhtä lailla se jumittaminen siinäkin vaiheessa ottaa päähän.

Viikon kestänyt liikkumattomuus (toki olen normaalisti käynyt töissä yms.) alkaa tuntua jo kropassa. Sekä selkä että polvet alkavat huutaa liikuntaa. Molemmat alkavat siis kolottaa, jos menee liian pitkä pätkä ilman kunnon liikettä. Oikeastaan tosi mukavaa, että keho näin muistuttelee liikunnan hyödyistä. Tänään pitäisi yrittää käydä edes sauvakävelemässä. Juoksemista ei varmastikaan kannata vielä yrittää. Tuntuu, että ei tämä flunssa oikein etene mihinkään, niin ei varovainen liikunta voi pahastakaan olla. Jos ei parane, niin pahenee, mutta jotain muutosta kuitenkin.

Sunnuntaifiiliksiä

Flunssa jatkuu edelleen. Oireina lähinnä nenän vuotaminen ja/tai tukkoisuus. Kuumetta ei ole koko viikolla ollut, mutta muuten olemus on aika nuutunut. Johtunee osaltaan siitä, että en ole uskaltanut lähteä lenkille. Pään tukkoisuutta lisää rään lisäksi hapen puute. Eilenkin ulkona oli ihana syksyinen keli, mutta se jäi hyödyntämättä. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät istumaan päivästä toiseen sisällä. Minulle tulee sekä henkisesti että fyysisesti paha olo, jos en pääse haistelemaan raitista ilmaa. Olen varmaankin yksi maailman huonoimmista sairastajista: Kipeänä olen kiukkuinen, kun en jaksa tehdä mitään, mutta en sitten kuitenkaan malta välttämättä levätäkään tarpeeksi. Onneksi en yleensä sairastakaan ihan hirveän usein. Nyt täytyy kyllä koputtaa puuta :)

Ja on tässä flunssassa yksi hyvä puoli: Yleensä olen niin lämminverinen (vai kylmäverinen?), etten siedä villasukkia jalassa. Mutta nyt voin niitä käyttää ja uudella parkettilattialla niillä luistelu on kivaa :D

Viime viikkoina on tuntunut, että flunssan lisäksi kärsin... syysmasennuksesta. En keksi parempaakaan termiä sille, vaikka ei tuokaan tätä olotilaa oikein kuvaa. Pidän syksystä, viilenevistä keleistä ja pimenevistä illoista. Talven odotuksesta. Kynttilöistä. Tänä syksynä olen ollut paljon normaalia väsyneempi ja kaikin tavoin haluton ja saamaton. En oikein jaksaisi mitään. Tai jaksaisin, jos saisin aikaiseksi. Aloittaminen ja lähteminen ovat vaikeita. Sama koskee ruokailujakin. En jaksaisi välittää, mitä syön. Ruokahaluttomuutta ei valitettavasti ole kuitenkaan näkynyt. Onneksi, onneksi on tämä herkuton lokakuu. Varsinkin viimeisen viikon ainana olen monta kertaan ajatellut, että jos saisin, kävisin ostamassa karkkia tai jäätelöä, vaikka minun ei edes ole tehnyt mieli niitä. Todella outo ajatusmalli minulle. Toivottavasti tämä kuitenkin on flunssan mukana häipyvä olotila ja ensi viikolla olen taas oma positiivinen itseni :)

Mielessä on pyörinyt monta asiaa, joita haluan tänne kirjoittaa, mutta nyt kun olen koneen äärellä, en oikein saa päähäni, että mitähän ne olivat. Jatkan siis itseni parantelemista kuuman mustaherukkamehun ja tanssivien tähtien seurassa.

Argh!

Meinaa flunssa iskeä... eilen oli karvapallo kurkussa, yöllä heräsin kurkkukipuun ja nyt on vähän limainen kurkku ja nenä, ei kuitenkaan kuumetta. Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan huono aika sairastaa (onko koskaan hyvä?): töissä pitäisi venyä parin viikon tiukkaan puristukseen ja liikkumaankin olisi kiva päästä. Sairaana tulee usein syötyä herkkuja, joten herkuton lokakuu on tässä suhteessa helpotus. Tällainen puolisairastaminen on hankalaa: Kun ei ole kuumetta, en oikein osaa olla töistä pois, mutta töissä väsyy paljon normaalia enemmän. Enkä oikein tiedä, pitäisikö liikuntaa välttää vai ei. Eilen en käynyt lenkillä, mutta sen sijaan imuroin ja sain lopultakin järjestettyä kaapit. Ne ovat olleet sen tarpeessa jo useamman kuukauden. 

On mulla hyviäkin uutisia: Eilen töissä palkittiin Kilometrikisassa parhaiten polkeneita. Kesän aikana pyörittelin 1515 km, jolla päädyin oman toimistoni naisten sarjassa toiseksi (työskentelen siis valtakunnallisessa yrityksessä, jossa koko kisassa päädyin 11. sijalle). Yleensä on muistettu vain koko firman parhaiten polkeneita, joten yllätys oli oikein mieluisa. Diplomin lisäksi sain uuden pyöräilyhanskat.

Täytyy kaivaa pakastimesta äitin mustaherukkamehua ja yrittää sillä häätää flunssapöpö!

P.S. Lisäsin yläpalkkiin Liikuntahaaste- ja Kehitys -sivut, joita päivittelen aina tarpeen mukaan.

Aamupaino

Aamulla vaaka näytti 73,1 kg. Alaspäin siis viime viikosta ja hyvä niin. En minä tietenkään iloinen ole tuollaisia vaakalukemia nähdessäni. Ensimmäinen numero saisi olla 6 tai vaikka 5. Edellistä pienempi lukema on kuitenkin aina kiva.

Huvittavaa sinänsä, että voisin painaa alle 50 kiloa ja olisin silti normaalipainon rajoissa. En usko, että siihen koskaan pääsisin, enkä oikeastaan tahdokaan. Ihannevartalooni kuuluu kuitenkin sekä lihaksia että kurveja. Nyt on taas sellainen päivä, että alle 70 kilon lukematkin tuntuvat saavuttamattomilta, vaikka tiedän, että niihin ei vaadita edes mitään taikatemppuja. Eiköhän mieli tästä päivän mittaan parane.

Kunhan selviän työpäivästä, tarkoitus olisi käydä juoksemassa. Saa nähdä, kuinka käy. Sateinen sää nostaa lenkille lähtemisen kynnystä, vaikka sateessa juoksemisesta pidänkin. Lisäksi on ihanaa saada märät vaatteet pois päältä ja painella suoraan saunaan :)

Raikasta viikonalkua!