torstai 29. joulukuuta 2011

Alennusmyyntien satoa & juoksuhaaste

Kävin eilen alennusmyynneissä. En ole erityisen hyvä "shoppailija". En siis nauti kaupoissa kiertelemisestä. Ostan tarpeeseen. Poikkeuksen muodostavat urheiluliikkeet, joissa poikkean mielelläni, vaikka ei mitään akuuttia tarvetta olisikaan. Aika usein kuitenkin tulen ulos ilman ostoksia. Tällä kertaa minulla oli selkeät sävelet, mitä etsin: sukset, siistit kävelykengät ja sisäliikuntakengät. Mikään pakko minun ei ole ostaa. Jos en löydä mieleisiä, odotan seuraavaan kertaan. Mutta löysinhän minä ihanaiset uudet sukset. Nyt vain odottelemaan lumien tuloa. Nyt voin hiihtää vanhoilla suksillani vähän huonompikuntoisilla laduilla, kun ne eivät ole ainokaiseni. Iskä nimittää niitä kivikkosuksiksi :)



Nahkaiset kävelykengätkin löysin. Sisäliikuntakengät saavat odottaa. Heräteostoksena ostin uuden paistinpannun. Tuosta on ollut puhetta jo noin vuoden verran, joten ei sekään hukkaostos ole.

Quantina muistutti Varala maratonin ilmoittautumisesta. Minullekin tuli aiemmin joulukuussa mainossähköpostia tapahtumasta. Hieman outoa oli, että sama sähköposti tuli minulle kolmeen kertaan. Viestien lopussa oli (mielenrauhani kannalta) onneksi selitys tälle. Ensimmäinen viesti oli lähetetty vuonna 2011 tapahtumaan osallistuneille, toinen vuosina 2009 ja 2010 osallistuneille ja kolmas vuosina 2009-2011 osallistuneille. Ei välttämättä järkevä selitys, mutta selitys kuitenkin :)

Itse juoksin ensimmäisen puolikkaani Varalassa vuonna 2009, jolloin reitti kulki vielä yhtenä lenkkinä muun muassa Pyynikin harjulla ylös ja alas. Varsinkin jyrkkien alamäkien juokseminen kipeytti toisen polveni niin, että mielessä kävi, olisiko järkevämpi keskeyttää suurempien vahinkojen välttämiseksi. Juoksin (?) kuitenkin sisulla loppuun asti. Viimeinen kilometri oli pelkkää alamäkeä. Menoni oli varmastikin melko tuskaisen näköistä, kun ihanat katsojat kannustivat, että loppu on alamäkeä. Mieli olisi kyllä tehnyt sanoa, että ylämäen juokseminen sattuisi polveeni huomattavasti paljon vähemmän. Selvisin kuitenkin maaliin ja maalissa minut istutettiin ensiavun toimesta heti tuolille ja sain kylmää polviini. Ai sitä autuutta! Polvi tokeni seuraavan viikon aikana ennalleen eikä kammoa juoksemiseen jäänyt. Seuraavana keväänä juoksin HCR:n ja keväällä 2011 puolikkaan Varkaudessa Navitas maratonilla. Viime syksynä palasin uudistuneelle, tasaiselle Varala maratonille. Siellä tapasin Quantinan ja sovimme, että ensi vuonna tapaamme samassa paikassa uudestaan. Tuloskehitykseni puolimaratonilla:

09/2009: ~3.15
05/2010: 2:40:49
05/2011: 2:38:47
09/2011: 2:37:56

Olen siis joka kerta parantanut tulostani, mutta tänä vuonna olisi lopultakin aika saada loppuaika alle kahden ja puolen tunnin, jota olen ensimmäisen kerran jälkeen joka kerta tavoitellut. Edes vähän suunnitelmallisuutta juoksuharjoitteluun, niin uskon sen olevan aivan mahdollista. Voin kertoa, että aika huonollakin valmistautumisella voi nimittäin juosta puolimaratonin läpi ;)

Tämän pitkän johdannon lopuksi ilmoitan, että minä otin Quantinan haasteen vastaan ja ilmoittauduin Varalaan juoksemaan puolikkaan 2.9.2012. Toivottavasti joku muukin innostuu tulemaan mukaan. Oma juoksuhaasteeni innoittamana ajattelin myös haastaa lukijani vuoden aikana aiheeseen sopivasti. Ainakin Cooperin testi olisi edessä. Kiinnostaako?

Ilmoittautumisen aiheuttaman innostuksen ajattelin hyödyntää juoksemalla kyläilemään mummolaan. Toivottavasti täksi päiväksi luvattu myrsky ei tule päälle täydellä teholla lenkin aikana.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Uuden vuoden odottelua

Ei, tämä ei ole se teksti, jossa aloitetaan huomenna :) Periaatteessa mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa, mutta vuodenvaihteessa on vain jotain taikaa.

Mietin jo aiemmin jotain urheiluhaastetta vuodelle 2012. Pohdin pääni puhki, mutta lopulta päädyin tylsään juoksuhaasteeseen. Eli tavoitteena on juosta 1000 kilometriä tulevan vuoden aikana. Tavoite ei ole mahdoton, itse asiassa se on enemmänkin kuin realistinen. Vain 20 kilometriä viikossa riittää. Mutta se kaksikymmentä kilometriä viikossa vaaditaan joka viikko, 52 viikkoa putkeen. Siinä on siis haastetta kerrakseen.

Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada paino normaalipainon puolelle. Lisäksi ajattelin alkaa seurata vyötärön ympärystä. Tähän en laita mitään aikarajaa, vaan katson, miten nopeasti saan vyötärönympäryksen putoamaan alle 80 senttimetriin. Kuten aiemmin olen valitellut mittaaminen on minusta vaikeaa, koska en peräkkäisillä mittauksilla saa samaa tulosta. Tuo ongelma täytyy kuitenkin selättää jollain tavalla. Ensimmäisen kerran mittaan itseni maanantaina 2.1.2012 ja sen jälkeen seuraan kehitystä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tottakai jatkan myös vaa'alla ramppaamista joka maanantai :)

***

Joulupyhät on siis lusittu, mutta minä lomailen tämän vuoden loppuun asti. Jouluruoat onneksi loppuivat jo eilen. Kinkkua jäi vähän vielä täksi aamuksi leivän päälle ja se maistui sinapin kera oikein hyvältä vieläkin, mutta laatikoita ei ole ikävä ennen ensi joulua :) Jouluherkkuja (pääasiassa suklaata) söin pyhien aikana, mutta mielestäni hyvinkin kohtuudella. Lahjasuklaita kaapissa vielä jonkun verran on, joten voi olla, että muutaman suklaan vielä ennen uutta vuotta syön, mutta jonkinlaisen herkuttoman tammikuun voisin pitää. Vaa'alle palaan vasta vuoden 2012 puolella. Lomailen äitin ja iskän luona, enkä luota kuin omaan vaakaani, joten kertyneet joulukilotkin selviävät vasta sitten (ja niitä on vielä vajaa viikko aikaa hävittää ;). Tänään pääsen pelaamaan pitkästä aikaa lentopalloa. Kivaa! :)

Joulupukki toi minulle PlayStation Move -pelin. Avokilla on ollut jo pari vuotta PlayStation 3 -pelikonsoli, johon hän osti nyt tuon lisälaitteen minun ilokseni. En juurikaan harrasta videopelejä, mutta tuollaiset liiketunnistimella toimivat systeemit tekevät minustakin potentiaalisen pelaajan. Eiväthän ne "oikeaa" liikuntaa korvaa, mutta ovat siihen kiva lisä. Ehdin jo torstaina ennen jouluruuhkaan lähtemistä testata tuota reilun puolen tunnin ajan. Perjantaina yläselän lihakset olivat melkoisen kipeät, joten toivon, että tuosta saisin motivaatiota erityisesti käsitreeniin.

Joulupukki toi minulle myös lahjakortin Intersportiin, joten huomenna ajattelin suunnata alennusmyynteihin. Uudet sukset ovat ostoslistalla ensimmäisinä, mutta katsotaan, mitä mukaan tarttuu. 

Tänään punnersin kuutosviikon viimeisen päivän punnerrukset. Lopputesti odottaa huomenna tai ylihuomenna. Jos saan kasaan kerralla sata punnerrusta, teen loppuviikolla aloitustestin "oikeilla" punnerruksilla. Jos en, niin punnerran kuutosviikon uudestaan.

Tsemppiä vuoden 2011 viimeisiin päiviin ja uudella innolla uuteen vuoteen! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!



Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katselen tähtien hopeista nauhaa,
toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa.

Oikein ihanaa joulunaikaa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Päivät 6 - 9

Luonnoksien joukosta löytyi muutama valmiiksi vastattu uusi päivä, joten jatketaanpa tätäkin.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?

Äkkiseltään vastaisin, että en ahmi, enkä ole koskaan ahminut. Jaksan kyllä syödä melko suuria annoksia ja joskus tulee syötyä aivan liikaa. En pidä tuota kuitenkaan ahmimisena. Varsinkin karkkeja tulee naposteltua huomaamatta liian suuria määriä, jos niitä on tarjolla. Ahmiminen kai kuitenkin tarkoittaa suurien määrien syömistä lyhyen ajan sisään. Sitä en edelleenkään myönnä tekeväni. Ehkäpä turhin tapani vetää ruokaöverit on se, kun joku pitää saada syötyä loppuun. Ei koske niinkään herkkuja, vaan esimerkiksi eiliseltä tähteeksi jäänyttä ruokaa, jota on vähän enemmän kuin oma annos. Ei kehtaa jättää pientä määrää ja sen seurauksena tulee syötyä liikaa. Ihan tyhmä tapa!


Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Ei siitä varsinaisesti ole ollut puhetta. Siitä huolimatta äiti tietää, että yritän pudottaa painoa. Kotonani on aina syöty terveellisesti ja harrastettu liikuntaa. Elämäntavoissani ei siis heidän mielestään ole mitään erikoista.


Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Pyrin harrastamaan liikuntaa 5-6 päivänä viikossa. Yritän pitää lajivalikoiman mahdollisimman laajana ja mahdollisuuksien mukaan kokeilemaan uusia lajeja. Säännöllisesti harrastan juoksua, hiihtoa, kirkkovenesoutua, pyöräilyä, suunnistusta ja erilaisia ohjattuja jumppia osin vuodenaikojen mukaan. Kuntosalille pitäisi ehtiä useamminkin.


Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?

Ei varsinaisesti. Kouluaikoina ulkonäöstäni muuten riitti kiusattavaa ja aikuisiällä ainoat kommentit painostani olen saanut terveydenhoitajalta ja heiltäkin ihan asiallisesti. Yliopisto-opiskelujen alussa terveystarkastuksessa mitattiin paino. Silloin olin juuri normaali- ja ylipainon rajoilla. Terveydenhoitaja sanoi, että ei se minun tapauksessani ole vaarallista, kun olen kuulemma rintava ihminen. Tuo adjektiivi on jälkeenpäin herättänyt sekä ärsytystä että naureskelua. Hän tietysti tarkoitti, että ylimääräinen rasva on muuta kuin vaarallista sisäelinten ympärillä olevaa rasvaa.

Selän takana on varmasti puhuttu, koska olen kuullut itse, mitä tutut puhuvat muista ihmisistä, mutta omiin korviin nämä jutut eivät ole koskaan kantautuneet :) Yläasteelta muistan kyllä yhden kommentin, kun matikan tunnilla takanani istuva tyttö huomautti minulle, että minulla on suuri takapuoli. Minun takapuoleni kuulemma vyöryi tuolin laitojen yli, kun taas vieressäni istuvan tytön takapuoli mahtui tuolille. Tuohon aikaan olin kuitenkin helposti normaalipainoinen, vaikka ylimääräinen rasva minussa asettuukin takapuolen ja reisien alueelle.

Joulustressi

Niin se joulustressi saavutti minut, vaikka kuinka olen sitä yrittänyt vältellä. Lähinnä aikataulut muuttuvat joka päivä, mikä aiheuttaa näin säntilliselle ihmiselle kuin minä melkoisia paineita. Toisaalta tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsenkin joululoman viettoon jo huomenna, kun alunperin oli tarkoitus tulla vielä perjantaina töihin. Se vain tarkoittaa, että pitää vähän pidentää päivää ja ennen perjantaita ei ehdi liikkumaan. Eilen kuitenkin kävin tunnin spinningissä ja aloitin punnerrushaasteen kuudennen viikon. Päivät eivät ole veljiä punnerrustenkaan osalta. Viime viikolla oli vahva olo jokaisena punnerruspäivänä. Eilen tuntui jo ensimmäisten punnerrusten aikana tosi raskaalta. Taistelin kuitenkin kaikki ohjelmaan merkityt toistot kasaan: 25+30+20+15+40. Pahalta tuntui, mutta oli se sen arvoista! Ehkä huomenna tuntuu helpommalta :)

Enää kolme yötä jouluun!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vertailupaino

Paino tänä aamuna oli 72,7 kiloa. Tuo on virallinen vertailupaino joulun jälkeiseen aikaan. Tai no, itse asiassa omalle vaa'alle pääsen vasta uuden vuoden puolella. Joulua edeltävä hellittäminen ruokavaliossa ei ole näköjään vaikuttanut mitenkään. Voi olla, että jos olisin kieltänyt itseltäni jotain, tuloskin voisi olla plussan puolella. Toivottavasti joululta ei kerry hirveästi (ollenkaan) plussausta tuohon, niin uusi vuosi on helpompi aloittaa. Itsestänihän se on vain kiinni, mutta joulun pyhinä aion syödä, mitä ja miten paljon vain huvittaa. Välipäivinä palaillaan normaaliin ruokavalioon ja vapaiden ansiosta aikaa liikuntaankin on riittävästi. Joululoman aikana minä siirryn yhtä vuotta lähemmäksi kolmenkympin kriisiä. Silloin kun kaikki muutkin ilotulittavat synttäreitteni kunniaksi ;)

Jaksamista vielä viimeiseen viikkoon ennen joulua!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Loskajuoksu

Aamulla lehteä hakiessa ulkona satoi jotain veden ja rännän väliltä. Siis kylmää ja kastelevaa. Eilen illalla oli satanut kaunis kerros lunta (oikeasti se taisi olla räntää), joka oli aamuun mennessä muuttunut loskaksi. Ajattelin, että ei hitto, tässä kelissä en varmasti lähde ulos. Söin aamupalan ja vietin rauhallisen sunnuntaiaamupäivän (rauhassa luettu Hesari kahvikupin kera on parhautta!). Vesisade loppui ja into lähteä juoksemaan heräsi. Katselin innoissani uutta reittiäkin Google mapsista. Pienoisesta väsymyksestä huolimatta vedin ulkovaatteet päälle ja lähdin ulos. Se loskakerros ei ollut hävinnyt mihinkään. Kevyen liikenteen väylillä alusta oli pääosin siedettävä, mutta risteyksissä ja suojateillä, sellaisissa kohdissa, missä autotkin ajavat loska oli kasautunut kasoiksi ja vesilätäköt olivat isoja. Ajattelin, että ei tässä ole mitään järkeä ja suunnittelin jo kääntyväni takaisin. Onneksi nastalenkkareissa on Gore-tex -pinnoite. Eihän sekään täysin vedenpitävä ole, mutta tällä kertaa sukat kastuivat kuitenkin vasta puolen tunnin jälkeen. Juoksin sen lenkin, minkä alunperin suunnittelinkin. Juoksu ei ollut mikään erityinen nautinto, mutta ei suurta kärsimystäkään. Olin erityisen onnellinen, että lähdin juoksemaan ja juoksin sen lenkin, minkä ajattelinkin. Henkisesti erityisen kehittävää. Viimeiset kolme kilometriä kulkivat oikeastaan tosi mukavasti vastatuulesta, uudelleen alkaneesta räntäsateesta ja rikkomattomasta loskakerroksesta (ei ollut kovin moni kulkenut samaa tietä) huolimatta. Tai ehkä juuri noista johtuen; oli kiire päästä nopeasti kotiin ;) Kuivat vaatteet päälle vaihdettuani olo oli euforinen. Kannatti lähteä! :)

Tämän viikon liikunnat:

Sairastelun jälkeen suositellaan lähtemään rauhassa liikkeelle. Ei toiminut minun kohdallani tällä(kään) kertaa. Kaikki aerobiset liikunnat mentiin tällä viikolla vk-sykkeillä. Viikkoon pitäisi lisätä yksi pitkä sauvakävelylenkki. Hiihtokelien tultua juoksulenkkien sykkeet on ehkä hivenen helpompi pitää hallussa kuin jäisellä ja loskaisella alustalla. Mikäli en osta perinteisen suksia, hiihtämällä en pysty kuitenkaan peruskestävyyslenkkejä tekemään. No, kun nyt tulisi edes ensin ne hiihtokelit :)