maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pitkästä aikaa

Hups... onpas edellisestä tekstistä pitkä aika! Aika kuluu nopeasti, kun tekemistä riittää: töissä on ollut kiireitä, viimeiseen pariin viikkoon on osunut remontin lisäksi useampikin normaalista poikkeava tapaaminen ja molempina viikonloppuina on ollut aihetta juhlaan. Monena iltana olen ollut kotona vasta kahdeksan maissa ja viikonloput reissun päällä. Silti olen kaivannut teitä, rakkaat blogiystävät! (Ja tuntenut huonoa omaatuntoa, että olen näin pahasti laiminlyönyt teitä.)

Töissä olen saanut hieman uudenlaista vastuutta, mikä on nostanut stressikäyrän pahasti punaisen puolelle. Vaikka olen yleisesti ottaen innoissani kaikesta uudesta, monesti muutosvastarinta nostaa silti päätään ennen kuin uuteen tilanteeseen sopeutuu. Viime viikonloppuna oli rippijuhlat avokin kotona pohjoisessa, minkä vuoksi ilmoitin jo hyvissä ajoin pitäväni nelipäiväisen viikonlopun. Työhommat piti saada omalta osalta sellaiseen vaiheeseen, että voin olla kaksi päivää poissa. Torstaina meinasi mennä paniikin puolelle, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että tässä tilanteessa pieni ylimääräinen irrottautuminen arjesta teki pelkästään hyvää. Kun tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi, olen tosi ärsyttävä ihminen työkavereille. Ehkä alan myös pikkuhiljaa sopeutua uusiin työtehtäviini, eivätkä ne vaadi enää niin paljoa henkisiä voimavaroja. Eikä kesälomaankaan ole enää kuin viisi viikkoa. ;)

Pakkasin lenkkikamat reissuun mukaan, mutta juhlajärjestelyt veivät kaiken liikenevän ajan. Polte liikunnan pariin on jo polttava. Pakko myöntää, että juhlasyömisten lisäksi viime viikko ei mennyt kovinkaan hyvin. En odota kovin innolla huomista punnitusta.

Viimeisen kahden viikon liikunnat:


Olen helpottunut, että stressistä ja kiireestä huolimatta olen jättänyt väliin vain muutaman yksittäisen suunnitellun harjoituksen. Liikunta helpottaa stressiä, mutta pitää tunnistaa se raja, jolloin liikunta muuttuukin stressin aiheuttajaksi. Työmatkapyöräily pelastaa kesällä paljon.

Liikuntasuunnitelma kuluvalle viikolle:

Ma: lepo
Ti: juoksukoulu + ELC-kuntopiiri
Ke: juoksu tai pyöräily
To: suunnistus (jos vain ehdin)
Pe: lepo
La: suunnistus (Venlojen viesti)
Su: lepo

Ensi viikonloppuna on Vantaalla Jukolan viesti. Kuten ehkä osa muistaa, lupauduin mukaan joukkueen kokoamiseen. Yksi osallistujista loukkasi jalkansa jalkapallopelissä niin pahasti, että on hyvin todennäköistä, että hän ei pääse osallistumaan. Onneksi isäni on luvannut tarvittaessa paikata ja viimeinen apu löytyy suunnistajapankista. On ihan mukavaa olla järjestämässä tapahtumaa, mutta kyllä tuossakin omat huolensa on. Onneksi lauantaina ne kaikki voi unohtaa viimeistään sitten, kun pääsee omalle osuudelle metsään. Harjoittelu on jäänyt vähän liian vähäiselle, mutta tällä viikolla täytyy vähintään kuivaharjoitella täällä, täällä ja täällä.

Kesäistä viikon jatkoa!

P.S. Tuntuupa muuten mukavalta olla takaisin blogimaailmassa! :)

8 kommenttia:

  1. Kerrohan, oi kokenut suunnistaja. ;) Hieman haaveilen osallistuvani iltarasteille kesän aikana. Tarjolla on A-, B- ja C-rata. C-rata on ilmeisesti kaikista helpoin, ymmärtääkseni valmiita polkuja/pururataa tms. Mutta kuinkahan mahtavat nuo A- ja B-rata olla, osaatkohan sanoa? Pärjääköhän ilman kompassia (tai edes sen lukutaitoa). Karttaa osaan lukea, mutta kompassia en osaa käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokenut - jollain tasolla joo. Osaava - en missään tapauksessa. ;)

      Kyllä noiden A- ja B-ratojenkin pitäisi olla ihan suunnistettavia. C-rata voi monessa paikassa olla polkujuoksua. B-rata pitäisi olla kartanlukutaitoiselle vähemmänkin suunnistaneelle oikein hyvä vaihtoehto. Aina kannattaa kysyä järjestäjiltä, koska nuo riippuvat vähän radantekijästä ja maastostakin. Itselläni kompassi on mukana lähinnä varmuuden vuoksi. Tarvittaessa siis tarkistan, että kartta on oikeinpäin kädessä (katson kompassista, missäpäin on pohjoinen ja käännän kartan pohjoisen samaan suuntaan, jolloin kartta on maastonsuuntainen). Eli siis pääosin suunnistan pelkästään kartalla. Periaatteessa osaan ottaa kompassilla suunnan, mutta en pidä sitä kovin tärkeänä taitona ja käytän sitä tosi harvoin. Auttoiko yhtään? Rohkeasti vaan rasteille. Suunnistus on kivaa! :)

      Poista
    2. Auttoi toki. :) Täytyy jollain viikolla uskaltaa rasteille, ellei mene koko kesä rohkeutta kerätessä.

      Poista
    3. Jään toiveikkaana odottamaan raporttia. ;)

      Poista
  2. Jee, oot takas! :) Mahtijuttu tuo Venlojen viesti.

    Aurinkomieltä ja työstressin vähenemistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri tällä hetkellä ei tunnu yhtään tuolta, mutta ainahan ennen kisaa kuuluu jännittää. :D

      Auringonsäteitä sinunkin viikkoosi! :)

      Poista
  3. Mukavaa kun ehdit taas blogeilemaan, ehdinkin jo kaivata sinua :)

    Vaikken työstressistä mitään tiedäkään, niin muutosvastarinta on vähän liiankin tuttua, asiassa kuin asiassa :D

    Mukavaa viikon jatkoa ja Venlojen viestiin tsemppaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka tämä ei erityisen huono päivä ole ollutkaan, niin tuo kommenttisi kirkasti sitä entisestään. Kiitos!

      Ja kiitokset tsemppauksista. Sitä tarvitaan aina. Ihanaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)