perjantai 22. kesäkuuta 2012

Saamattomuutta

Heipä hei -  taas pitkästä aikaa...

En ole enää ollut erityisen kiireinen, etten olisi ehtinyt päivittämään kuulumisiani tänne. Olen vain kärsinyt pahemmanlaatuisesta lorvikatarrista, tai saamattomuudesta, miksi sitä tahtookin kutsua. Kaikki "pakolliset" asiat olen hoitanut jämptisti: työt on sujuneet ja sovituissa jumpissa olen käynyt. Mutta kun on tullut se "mitähän sitten tekisin" -hetki, niin sohvan kutsu on ollut voimakas, sitä ei ole voinut olla vastustamatta. Mielessä on käynyt ajatus, että voisihan sitä juoksemaankin lähteä, mutta en ole lähtenyt. Olen istunut koneella tyhjä blogisivu edessäni, kunnes olen todennut, että ei tästä mitään tule.

Kesäkuun alku on ollut kiireinen. Fyysistä toimintaa vaativien aktiviteettien lisäksi mielen päällä on ollut koko ajan useampia asioita, jotka pitää hoitaa, mutta niitä ei ole voinut hoitaa samantien. Pari viikkoa sitten olleella työhyvinvointiluennolla luennoitsija sanoi hyvin, että päällään työtä tekevien on paha olla ottamatta töitä kotiin, mutta välillä olisi mukava jättää pää toimiston pöydälle työpäivän päätteeksi. Juuri tältä minusta on tuntunut. Tosin nykyisin taitaa olla vastaava tilanne vähän alalla kuin alalla. Tuntuu, että olen mennyt, minne elämä on kuljettanut. Minulla ei ole ollut voimia vaikuttaa sen suuntaan. Sitten kun virta on heikentynyt, olen vain jäänyt siihen, missä olen. Luulen, että tämänhetkinen saamattomuuteni on vastalääke tuolle nyt, kun suurin osa asioista on hoidossa ja kiire on helpottanut. Nyt pää ja kroppa vaativat, että saa vain olla.

Juhannus tuli erittäin hyvään saumaan. Kolme päivää aikataulutonta olemista: suomalaista luontoa, leppoisa juoksulenkki, hyvää seuraa, juhannuskokko, maukasta ruokaa... Jos siinä ei Aku(t) lataudu, niin sitten ei missään. Ensi viikolla taas takaisin normaaliin päivä- ja treenirytmiin. :)

Jukolan viesti oli viime viikonloppuna. Yritän kirjoittaa siitä tarkemman kuvauksen tässä joku päivä, mutta lyhyesti tässä kohtaa voisi todeta, että viikonloppu oli oikein mukava, mutta oma suoritus ei ollut paras mahdollinen. Onneksi me ei kärkisijoja oltu tavoittelemassakaan, mutta alkuviikko meni pikkuhiljaa häviävän harmituksen vallassa, koska olisin pystynyt parempaan. No, ensi vuonna sitten uudestaan... :)

Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!

5 kommenttia:

  1. Jusseja ja oikein rentouttavaa sellaista!!

    VastaaPoista
  2. Hei Aku! Elämä tosiaan on vaihtelua. Joskus ei vaan jaksa vaatia itseltään mitään. Minun on pakko välillä tipahtaa täyteen passiivisuuteen, jotta jaksaisin liikutella kroppaani ja käyttää päätäni. Toivon sulle auvoista rauhaa ja lokoisaa juhannusoloa!

    VastaaPoista
  3. Hyvää juhannusta ja akkujen latautumista :) Aina ei vaan voi huntsittaa ja huvittaa, mutta kyllä se innostus sieltä taas esiin ryömii ;)

    VastaaPoista
  4. Sellaista se välillä on, jokaisella meistä. Oleminenkin on tärkeää, voimaannuttavaa!!

    Toivottavasti juhannus latasi Akun/t! :)

    Ihanan aurinkoista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Pitäisi varmaan huolestua, kun olin varma, että olin vastannut näihin kommentteihin, mutta en sitten näköjään ollutkaan. Sitä piti kuitenkin vain sanoa, että ihana, millaista tukea teiltä saa. <3

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)