Liikunnallinen, liikkuva ja liikuttava helatorstai

Onneksi autossa viime sunnuntaina ilmennyt vika ei ollut suuri, joten se saatiin kuntoon nopeasti. Minun ei siis tarvinnut muuttaa suunnitelmia helatorstain seuduksi. Itse asiassa tuo vika oli viimeinen niitti sen suhteen, että auto meni vaihtoon. Pääsisin siis ajelemaan helatorstain viettoon Mazda kutosella. On se ihana! :)

Suunnittelin helatorstain vieton siten, että puolilta päivin starttasin Kaupista Elixia hölkän 10 km -lenkille. Juoksun jälkeen nopea suihku, vähän välipalaa ja auto nokka kohti itäisempää Suomea. Kello 17.00 piti olla kirkkoveneessä kesän ensimmäisissä soutuharjoituksissa. Puoli seitsemäksi piti vielä ehtiä tapittamaan Leijonien puolivälierää televisiosta.

Elixia hölkkä sattui sopivasti viimeistelyharjoitukseksi reilun viikon päässä odottavaa puolimaratonia varten. Oli kiva päästä kokeilemaan, miten kymppi kulkee. Kisatapahtumassa on aina oma jännityksensä verrattuna tavalliseen harjoituslenkkiin. Ainakin minä saan puristettua itsestäni enemmän irti, vaikka ottaisinkin kisan vain harjoituksen kannalta. Keli oli lämmin, mutta kostea, vähän tuulikin, mutta lenkki kulki onneksi melko suojassa. Aamupäivä oli poutainen, mutta pilvinen. Sateen uhka oli ilmeinen. Minun juoksun aikana ei sade päässyt varsinaisesti yllättämään. Matkan edetessä ilman kosteus lisääntyi, mutta ei sitä vielä sateeksi voinut sanoa. Keli oli itse asiassa tosi ihanteellinen keväiseen juoksuun: Lämpötila oli juuri sopiva lyhyissä hihoissa ja lahkeissa juoksenteluun. Lähtöpaikalla vielä arvoin, jätänkö verryttelytakin päälle, mutta onneksi en jättänyt. Kuumahan juostessa tuli, kuten kokemuksesta pitäisi tietää. Kosteus sitoi ilmassa olevan siitepölyn, joten hengittäminen oli helppoa. (Jos ei lasketa sitä, että syke hakkasi 180-190 koko ajan ja hengästytti. ;) Sykemittarin kanssa kävi pieni hasardi. Laitoin sen päälle viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta saman tien tuli kuulutus, että lähtöön kaksi minuttia. Ilmeisesti muutamalla muullakin oli GPS-laitteita mukana, koska omani ei löytänyt satelliitteja yhtä nopeasti kuin yleensä. Lähtölaukauksen kajahtaessa Garmin vielä paikansi satelliitteja ja liikkeelle lähdön jälkeen satelliittien etsintä hidastuu entisestään. Sain siis laitteen päälle vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Muuta vahinkoahan tuossa ei käynyt kuin, että en tiennyt tarkkaa aikaa. Juoksin sellaista vauhtia, mikä hyvältä tuntui. Kun sain sykemittarin päälle, pystyin seuramaan nopeutta ja sykettä. Tiesin, että juoksen n. 6 minuutin kilometrejä, eli 10 km/h. Lähdin tavoittelemaan aikaa 60-70 minuutin välille. Edellisen kerran olen juossut kympin Elixia hölkässä n. tuntiin ja 13 minuuttiin. Tuota aikaa tiesin pystyväni parantamaan, mutta kuinka paljon. Juoksu sujui hyvin. Mihinkään ei sattunut. Pidättelin vähän vauhtia viimeiselle juottopisteelle eli n. seitsemään kilometriin saakka, mistä aloitin kiihtyvän loppukirin. Koko matkan ajan epäilin, että en jaksa juosta kymppiä tuntiin, mutta hyvin lähelle sitä kuitenkin. Maali ei tullut yhtään liian aikaisin, mutta aika äkkiä palauduin kävelykuntoon. Kävin kurkkimassa ajanottajien olkapään takaa tuloksia ja luulen, että aikani oli 59:51. Virallisia tuloksia ei ole vielä nettiin tullut, mutta olen tosi tyytyväinen. Toisaalta jos aika olisi mennyt yhdeksän sekuntia yli tunnin, niin vähän harmittaisi. ;) Toivotaan siis, että katsoin tulokseni oikein.

Ennätin ihan hyvin soutuharjoituksiinkin. Kirkkovenesoutu tulee minulle vähän verenperintönä sillä sekä äiti että iskä soutavat samassa porukassa. Tosin miehillä ja naisilla on kisoissa omat joukkueensa. Kauden päätavoite on Sulkavan soudut. Miehet käyvät muutaman muunkin kisan kauden aikana. Kesän ensimmäinen harjoitus näytti kaikki kesäsään eri puolet. Lähtiessä oli lämmintä ja aurinko paistoi. Viidentoista minuutin jälkeen alkoi taivaalla näkyä tummia pilviä ja jossain vaihessa salamointiakin. Puolen tunnin jälkeen käännyimme takaisin. Menossa oli vähän tuomiopäivän tunnelmaa, kun soudimme sade- ja ukkosrintamaan karkuun. Tuo kisa oli jo alkaessaan tuomittu häviöön. Sade saavutti meidän ja oli sen verran rankka, että kymmenessä sekunnissa olimme aivan läpimärkiä. Sade ei kestänyt kovin kauaa ja takaisin rantaan tullessamme aurinko taas paistoi. Kyllä Suomen kesä on... monipuolinen! :D

Vaikka omat liikuntasuoritukset olivat eilen oikein onnistuneita, niin suurimmat liikutuksen tunteet koin kuitenkin jääkiekon parissa. Että ihminen voikin jännittää! Ja huutaa!! Ja mennä tyynyn taakse piiloon!!! Äidin puolen suvussa on enemmänkin penkkiurheilijoita, jotka joutuvat nappailemaan nitroja kisaeväinä. Itseni on siis pakko sen verran kuntoilla, että sydän kestää jännityksen. Voi että olen onnellinen, että Suomi pelaa mitalipeleissä. Nyt jännityksellä odottamaan viikonlopun pelejä! :)))

Kiitokset MinttuK:lle tunnustuksesta. Palaan tähän myöhemmin. Lisäksi kiitokset kaikille kuvapostaukseen kommentoineille. Yritän aktivoitua enemmän kameran käyttäjänä ja ottaa kuvia edes sen verran, että saan kuvitusta näihin teksteihin. :)

Hauskaa viikonloppua!