Miten pukeudun hiihtolenkille?

Tällä viikolla pakkanen on päässyt puremaan ympäri Suomenmaan. Pakkanen ei ole syy lopettaa ulkoliikuntaa, kunhan varusteet ovat kunnolliset. Täällä hiihtolomallakin olemme pohtineet joka aamu, mitä tänään laittaisimme päälle. Siitä sain siis ajatuksen vähän kirjoitella kuvien kanssa, miten yleensä pukeudun hiihtolenkille. Päivänvalon aikaan olin ladulla enkä ole vieläkään opetellut käsittelemään ottamiani kuvian, joten pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Hiihtopukeutuminen on välillä vähän hankalaa. Kaikki suuret lihasryhmät työskentelevät hiihtäessä, joten liikunta pitää periaatteessa kehon lämpimänä. Pitkissä laskuissa käy viima ja lihakset eivät työskentele. Välillä ladun varteen saattaa joutua kävelemään jonkun matkan. Erityisesti lenkin jälkeen hikiseen kroppaan iskee tällöin kova vilu. Varsinkin täällä tunturissa lämpötila saattaa muutaman kilometrin matkalla muuttua jopa yli 5 astetta. Toisaalta liikkuminen liian paksussa vaatetuksessa hikoiluttaa jo ilman liikuntaa ja hankaloittaa raajojen liikettä. Aika usein hiihtopukeutumisessa joutuu tekemään komporomisseja. 

Alusvaatteilla ei paljoa talviurheiluvaatetuksessa voiteta, mutta kaiken voi helposti pilata. Hiihdossa ei hirveästi ylös-alasliikettä tule, joten liivien ei tarvitse olla tukitasoltaan kaikkein suurimpia. Sekä niiden että alushousujen on syytä olla kuitenkin olla jotain teknistä materiaalia, joka päästään hien heti läpi. Puuvillaiset alushousut muuten erinomaisten hiihtovaatteiden alla vievät osan nautinnosta. Uskokaa minua, olen kokeillut!

Myöskin sukat suosittelen valitsemaan lajin mukaan. Hiihtosukissa on vahvikkeita oikeissa kohdissa, joten monot eivät niin herkästi hierrä. Lämpötilan mukaan voi laittaa ohuemmat tai paksummat sukat, tai vaikkapa kahdet päällekkäin. Mummon kutomat villasukat ovat ihanat, mutta ainakaan minun monoihini ne eivät mahdu. :/

Tässä kohtaa kannattaa myös muistaa pukea sykevyö. Joskus olen huomannut sen pöydällä, kun olen vetänyt takkia päälle ja sen pukeminen jälkeenpäin oli hikistä hommaa.

Talvivaatteiden tärkein osa, HIFK-jääkiekkoilijoiden vihaamat, pitkät kalsarit, tai siis tekninen alusasu. Näitä löytyy joko paita-housuyhdistelmänä tai haalarina. Tärkeintä on, että alusasu on istuva, muuten se ei siirrä hikeä riittävän tehokkaasti pois iholta. Itse ostan aika usein näitä esim. kevään alennusmyynneistä. Kuvassa näkyvää Craftin puku on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan hyvä, ja lisäksi se sopii malliltaan minun kropalleni, mutta en ole mitenkään merkkiuskollinen. Itse tykkään aika ohuista kerrastoista. Lämpöä lisään tarvittaessa seuraaviin kerroksiin.

Vuosi sitten tein tämän loistavan löydön, eli Rukkan Windstopper -alusasun. Itselläni on siis pitkähihainen aluspaita ja shortsimalliset housut. Näissä etuosa on Windstopper-kangasta ja takaosa hengittävämpää alusasukangasta. En ymmärrä, miten olen pärjännyt ilman näitä ennen. Maastohiihtoon kuuluvat myös alamäet, joissa laskiessa viima lisää pakkasen purevuutta, joten nämä ovat tarpeelliset myös tyynillä pakkaskeleillä. Suosittelen! Itse käytän näitä lähes koko talven, lukuunottamatta ehkä tyyniä pikkupakkas-/nollakelejä.

Edellä mainitut aluskerrokset puen oikeastaan aina. Kun lämpötila laskee alle -10...-15°C, lisään alus- ja päällyskerroksen väliin microfleecepuvun. Näissä on saatu kohtuullisen ohueen kangaskerrokseen paljon eristävyyttä, joten ei tarvitse tuntea itseään michelin-ukoksi ladulla. Tai no, oikeasti minä kyllä tunnen, mutta en välttämättä näytä. Yksi kerros riittää minulle aina. Jos pakkasta on enemmän, hiihtolenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan väliin.

Tämä Haltin hiihtopuku on ollut viime aikoina suosikkini, mutta kaapista löytyy myös muutama Craftin puku, joilla voi myös vähän varioida vaatteiden lämpimyyttä. Tuo turkoosi osa on hieman paksumpaa kangasta kuin musta. Välillä on ollut jännä tunne, kun alamäessä takapuolen kohdalla tai käsivarsien takaosassa hiki jäädyttää aluspuvun ja päälliosan yhteen.

Housuissa pitää mielestäni ehdottomasti olla henkselit, jotta ne pysyvät selän peittona tilanteessa kuin tilanteessa. Myös alempien kerrosten pukemiseen kannattaa käyttää sen verran aikaa, että saumakohdat asettelee huolellisesti.

Kylmällä tai tuulisella saatan vetää päälle tämän toppaliivin.
 

Käsiin löytyy monenpaksuisia hanskoja. Lisäksi käytän alushanskoja (esim. silkistä), jotka paitsi pitävät kädet kuivina, eli lämpöisempinä, ovat myös miellyttävät käsissä. Kosketusnäyttöinen puhelin tai sykemittari toimivat alushanskat kädessä, jos niitä on tarvetta räplätä kesken lenkin. Sormia ei ole palellut koskaan hiihtäessä nuo Sinisalon lobster-hanskat kädessä.

Päähän vedän aina tuubihuivin, koska minulla on herkät korvat. Se pysyy pelkkää pipoa paremmin korvien suojana. Kylmemmillä keleillä käytän tuollaista osittain fleece-tuubia suojaamaan kurkkua. Yleensä riittää kuitenkin ihan tavallinenkin. Kaiken kuorrutteeksi pipo kelin mukaan. Lämpöisemmillä keleillä tai nopeammilla lenkeillä pipo saa olla päältä osin hengittäväkin, mutta liian ohut pipo päässä tuntuu päässä... vähän kuin aivot jäätyisivät. :/ 

Kröhöm... Perinteisen monoissa roikkuu vielä hintalappu. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ostin ne viime keväänä samalla reissulla kuin polkupyöränkin. Monoa ei voi sulloa ihan täyteen sukkaa, koska ilma on se, joka lämmittää. Jos jalat tarvitsevat lisälämmikettä, voi käyttää tuollaisia neopreenisuojia, joiden pitäisi kai suojata jonkun verran myös kastumiselta, mutta sitä en ole vielä "päässyt" kokeilemaan.

Viimeisessä kuvassa vielä muut varusteet, jotka otan hiihtolenkille mukaan. Ilman laseja en hiihdä kuin äärimmäisessä hädässä. Herkät silmät ja viima eivät ole miellyttävä yhdistelmä. Garmin tietysti ranteeseen.

Juomapullovyössä kulkee mukana lämpöisen juoman lisäksi muut tarvittavat, kuten pari geelipussia, nenäliinat ja rahaa latukahvilassa poikkeamisen (tai taksin ;) varalle. Lyhyemmille lenkeille en välttämättä ota juomaa mukaan, mutta yleensä pelaan varman päälle, koska hiihtäessä saattaa energiahukka yllättää joko minut tai kanssahiihtäjän. Tyhjin lihaksin viimeiset kilometrit ovat tuskaisia. Hiihtolenkeillä olen tykännyt tuollaisesta vyöhön integroidusta juomapullosta. Vyön sivussa on siis korkki, josta juodaan. Lisäksi vyön sisäosa on foliota, joten juoma pysyy jonkun verran pidempään lämpimänä.

Miten te pukeudutte talvilenkille? Jäikö minulta puuttumaan jotain? Onko teillä jotain ehdottomia tuotteita, joista ette ikinä luovu?

Hiihdon ytimessä

Terveiset Saariselältä! 

Minun piti tänään kirjoittaa, miten ensimmäiset päivät Saariselän-lomalla ovat sujuneet; millainen keli on ollut; miten sukset ovat luistaneet; kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Tämänpäiväisen hiihtolenkin jälkeen päädyin kuitenkin kirjoittamaan jostain aivan muusta.

Saariselän latukarttaan on nimetty toistakymmentä tunturia, joista Ahopäät on yksi, jonka huippu kurkottaa vähän yli 425 metriin ja jonka yli kulkee myöskin latu. Yleensä pidän tasaisemalla hiihtämisestä, koska se ei ole niin raskasta. :D Kuitenkin tuo tuntureiden yli kipuaminen on paljon palkitsevampaa. Tänään päädyin hiihtämään Ahopäiden yli, koska tuo latu ei ole läheskään joka vuosi marras-joulukuun vaihteessa hiihtokunnossa, eli en ole tainnut hiihtää sitä aiemmin.

Blogin osoitteen ja sähköpostini mukaan olen wannabeurheilija, mutta oikeasti olen elämysten kerääjä. (Ei sillä, että nuo olisivat toisensa poissulkeavia.) Urheilijana keräisin kilometrejä ja mittaisin niihin käytettyä aikaa. Ei sillä, etten tekisi tuotakin, mutta se tunne, kun nousin tunturissa puurajan yläpuolelle. Pysähdyin katsomaan ympärilleni ja kuuntelin. En kuullut kuin oman sykkeeni ja hengityksen, ellen pidätellyt sitä. Yhtään ihmistä ei näkynyt ympärilläni. Se tuntui uskomattomalta, koska nuo valaistut ladut ovat välillä kuin ammuttu täyteen hiihtäjiä (siis myös valoisaan aikaan), mutta heti kun poikkeaa vähän sivuun, saa hiihdellä aika rauhassa.

Siellä kohti tunturin huippua kiivetessä koin, että olin lähempänä alkusuomalaista kuin koskaan aiemmin. Siis minä, muovisilla suksilla, teknisissä vaatteissa ja ajetulla latu-uralla. Alkoi hymyilyttää ja jopa naurattaa. Aika kornia! Silti tunnen itsessäni ne samat geenit kuin niillä ihmisillä, jotka ovat asuttaneet Suomen aluetta jääkauden jälkeen. Minulla on ominaisuudet, että kestän tämän kylmän maan keliolosuhteita. Tunnen kuuluvani tänne!

Kelien salliessa saattaa olla, että kipuan vielä Palo- ja Kaunispään päälle sukset jalassa. Katsotaan, mitä siellä opin itsestäni. ;)

Suomessa taitaa tällä hetkellä olla lunta joka puolella, mutta silti on pakko hehkuttaa, kuinka kaunista täällä on. Yritin ottaa kuvia, mutta ne eivät tee oikeutta oikeille maisemille. Lunta tosiaan riittää niin paljon, että latuverkostosta on auki paljon suurempi osuus kuin yleensä. Lisäksi reilu lumikerros on mahdollistanut mökkikylän ja varsinaisen latuverkoston yhdysladun aukipitämisen. On ihan parhautta, kun hiihtolenkille pääsee lähtemään heti ulko-ovelta ja lenkin jälkeen ei tarvitse kantaa suksia takaisin mökille. Siinä alkaa äkkiä palella varpaita ja sormia, vaikka ne hiihtäessä pysyvät hyvin lämpiminä.

Toivottavasti viikkonne on alkanut lumileikkien merkeissä. Suosittelen niitä kaikille nyt kun ne ovat mahdollisia. Ainakin pulkkamäen laskeminen muovipussilla teki hyväää! :) 

Jotain hyvää ja jotain huonoa

Viime viikon liikunnat ja suunnitelmia tälle viikolle:

Ihan kohtuullinen määrä liikuntaa kertyi varsinkin alkuviikon aikana. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta tuntui, että olin sekä henkisesti että fyysisesti niin väsynyt, että pidin lepopäivän siitäkin huolimatta, että tiesin perjantain ja lauantainkin menevät liikkumattomina. Pidempi tauko tekikin hyvää, koska sunnuntain juoksulenkki kulki. Ja pakko kehua uusia juoksukenkiä. Reippaasta pohjan kuvioinnista huolimatta nämä ovat kevyemmät ja rullavammat kuin monet tavalliset juoksukengät.

Pikkujoulut tuli ja pikkujoulut meni. Kivaa oli, mutta eräs keskustelu perjantai-illalta nosti pintaan vanhan työtrauman (hyvin tuskallinen projekti) jo vuosien takaa. Luulin, että olen jo päässyt yli siitä, mutta en sitten tainnut ollakaan. En ole aiemmin tainnut tajutakaan, miten iso juttu se minulle oli. Mieli on maassa, mutta ehkä saan nyt lopulta käsiteltyä tämän asian ja pääsen siirtymään eteenpäin. Ammatillisen itsetuntoni tuo tapaus vei melko pohjamutiin ja edelleenkin yritän raapia sitä sieltä kasaan pienenkin epäonnistumisen kohdatessa. Onneksi en määritä itseäni kokonaan työni kautta. Muutoin tilanne voisi olla paljon pahempi. Juuri nyt tekisi mieli mennä takaisin kotiin, kääriytyä peiton alle ja nukkua jouluun asti. Tiedän, että tässä tilanteessa mikään ei auta niin kuin liikunta, mutta katsotaan, kuinka saan itseni liikkeelle. Toisaalta enää tämä viikko ja sitten pääsen keräämään lumienergiaa (ja jättämään työmurheet satojen kilometrien päähän). Ja joulukin on kohta! :)

Kaikesta huolimatta virkeää viikon alkua! Sääennusteet näyttävät lupaavalta tänne eteläänkin... ;)

Pikainen päivitys

Tarkoitukseni oli päivittää PT-kuulumiset keskiviikkona, mutta tämä viikko onkin mennyt hieman kiireessä. Töissä kiirettä on aiheuttanut viikon päässä odottava loma (jee!!!) ja sen kiinniottaminen. Lisäksi olen ollut vähän väsynyt. Työnteko ei ole huvittanut, eikä oikeastaan liikuntakaan. Mutta summasummarum: Tein 10 kerran personal trainer -sopimuksen. Käynnissä olevan (tai siis maanantaina alkavan) kampanjan ansiosta sain 10 % alennuksen. Sovin, että aloitamme vasta vuodenvaihteen jälkeen, koska joulukuusta on tulossa kovin rikkonainen. Tavoitteeksi asetin juoksua ja hiihtoa tukevan saliharjoittelun ja muutenkin toivon apuja harjoittelun rytmityksessä. Olen tästä aika innoissani! :)

Kuten myös noista pikkujouluista: Puolenpäivän aikaan iso pomo tarjoaa kuohuviinit. Sen jälkeen karkaan töistä jo alkuiltapäivästä kampaukseen ja meikkiin. Ennen virallisia pikkujouluja meillä on vielä tyttöjen kuohuviinietkot. Hauska ilta siis luvassa!

Viikon päästä lauantaina suuntaan tänne:

Kuvakaappaus täältä.

Nimim. Loman tarpeessa :)

PT-aatoksia

Huomiseksi olen sopinut tapaamisen personal trainerin kanssa reenaamisen aloittamiseksi. Ihan siis kartoitan tilannetta, tämä tapaaminen ei sido minua mihinkään. Olen jo pitempään miettinyt, toisiko PT jotain uutta harjoitteluuni. Toisaalta olen varma, että tuo, koska niin moni täällä blogimaailmassakin hehkuttaa sitä. Toisaalta minun on tosi vaikea pukea sanoiksi, millaisia tavoitteita PT:n kanssa reenaamiseen asettaisin. Ja jos en osaa sanoa, mitä harjoittelulta toivoisin, niin mihin sitä sitten tarvitsen. Toisaalta tahtoisin oppia vakituiseksi kuntosaliharjoittelijaksi, mutta sen pitäisi kuitenkin olla juoksua, hiihtoa ja muita aerobisia lajejani tukevaa toimintaa, päälajia siitä ei koskaan minulle tule. Katselin läpi Kalevan Elixian PT-tarjontaa ja olen aika varma, kuka heistä olisi järjellä ajatellen sopivin (lajitausta etc.), mutta entä jos meillä ei synkkaa muuten ollenkaan. (En siis todellakaan tiedä, millainen tyyppi tämä tai oikeastaan kukaan mukaan heistä on.) Mitä pitäisi osata ottaa huomioon? Apua! :)

***

Viime viikon liikunnat & suunnitelmia tälle viikolle:

Viime viikko näyttää taas aika tutulta. Viikonloppu meni liikunnan osalta levon merkeissä, mutta hyvässä seurassa.

Huomenna suunnittelin meneväni ennen kokoustamista zumbaamaan tai vaihtoehtoisesti salille. Tosin ennen kokousta ohjelmassa on keilaamista, joten käsiä ei auta liikaa kiusata, etten tiputa keilapalloa varpailleni. Muutaman kerran vuodessa tulee yleensä käytyä keilaamassa. Siinä huomaan selvästi, kuinka heikot käsivoimat minulla on. Mitä isomman pallon erehtyy alussa ottamaan, sitä nopeammin heitot alkavat tipahdella miten sattuu. Kai keilauksessa tekniikallakin on vielä oma osansa tuohon.

Tänään kävimme kokeilemassa, miltä sulkapallon pelaaminen heti aamusta tuntuu. Tuntui ihan hyvältä. Lisäksi viikko sai hyvän alun. Muutama työkaveri taisi yllättyä, kun en ikävän puhelun jälkeen kironnutkaan (en kestä negatiivisia asioita maanantaisin), vaan totesin vain hymyillen, että eiköhän tämäkin saada hoidettua. Ehkä pitäisi enemmänkin liikkua heti aamusta nyt kun en kulje työmatkoja pyörällä.

Perjantaina odottaa vuoden odotetuin ilta: pikkujoulut! ;) No ei nyt ehkä ihan, mutta mukavaa iltaa odotan. Kampaukseen on varattu aika ja ensimmäistä kertaa elämässäni menen myös meikattavaksi. Vähän jännittää! :)

Nyt unten maille, että olen huomennakin hyväntuulinen. Energistä viikon alkua!

Vielä vähän hehkutusta!

Jos et ymmärrä, mitä hienoa on penkkiurheilussa, kannattaa ehkä lopettaa lukeminen tähän. ;)

Mutta siis oikeesti... Mikko Koivu... Aleksander Barkov... Lauri Korpikoski... Rasmus Ristolainen... ja minä tänään Hakametsässä!!!! 

Kuvakaappaus SM-liigan sivuilta.

Olo on kuin pikkunaperona ensimmäiseen jääkiekko-otteluun mennessä. Sen verran harvoin pääsin jääkiekkoa katsomaan, että pelipäivät olivat suurempia juhlapäiviä kuin joulu. Olen tykännyt käydä katsomassa jääkiekon SM-liigan peleissä nimenomaan junnujen otteita. Lajin suurimmat tähdet pelaavat NHL:ssä, mutta tulevaisuuden tähdet kotimaan liigassa. Toivon kovasti, että NHL:n työsulku saadaan pian sovituksi, koska kauden peruminen ei ole kenenkään etu, mutta... en pane ollenkaan pahakseni, että näen Suomen tämän hetken (kaikkien aikojen?) parhaan jääkiekkoilijan (Koivu) ja hänen perillisensä (Barkov) samaan aikaan kentällä omin silmin. (Joo, samettikätiset sentterit on mun juttu.) Kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni. Ja minä kun luulin jo kasvaneeni aikui... isoksi. :D

Menneitä ja tulevia liikuntoja

Viime viikon liikunnat ja suunnitelmia juuri alkaneelle viikolle:

Jälleen vähän vajaa kuusi tuntia liikuntaa ja kuutena päivänä. Eli viime viikolle jäi vain yksi lepopäivä, vaikka suunnitelmassa oli kaksi. Eipä ole tainnut tapahtua tätä aikoihin.

Olemme käyneet nyt kaksi kertaa työkaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa. Nautin suunnattomasti, kun saan seurata vierestä, kuinka työkaverini on innostunut. Hän käy säännöllisesti pilateksessa, mutta kaipasi jotain muutakin säännöllistä liikuntaa viikkoihinsa. Juokseminen ei ole hänen juttunsa, joten on mukava huomata, että "se oma laji" löytyi. Ja kyllä minäkin tykkään sulkapallosta. Olemme sopivan tasainen pelipari, jotta molemmilla säilyy mielenkiinto pelaamiseen.

Täytyy ottaa lepopäivät takaisin tällä viikolla. En saanut liikuntasuunnitelmaa oikein sellaiseksi kuin tahdoin. Huomenna olen menossa Hakametsään katsomaan jääkiekkoa. Sen ja töiden välillä on sen verran aikaa, että ehdin oikein kivasti liikkumaan, mutta Elixian ryhmäliikunta-aikataulussa ei ole sopivassa välissä mitään mikä saisi minut hihkumaan riemusta. Onhan pallojumppa ihan kivaa, mutta ei sitä, mitä juuri nyt kaipaisin. Saattaa olla, että piipahdan salin puolella, jos tuo palloilu ei vielä huomennakaan sytytä. Pitempään blogia seuranneet tietävät, kuinka paljon salitreenistä tykkään. :D

Om Yogan tutustumiskorttia on vielä tämä viikko jäljellä, joten torstaina tieni vie joogaan. Valitettavasti en saanut hot joogaa mahdutettua aikatauluuni. Sitä olisin ihan ehdottomasti tahtonut kokeilla. Täytyy käydä sitten joku muu kerta. Torstaina olisi tarjolla joko ComboYogaa tai Integral Yoga Hathaa. Molemmat kuulostavat kiinnostavilta, joten täytyy varmaan heittää arpaa. Osaako kukaan suositella jompaakumpaa?

Viikonloppuna olen menossa viettämään myöhästynyttä isänpäivää ja pikkujoulun tapaisia lukiokavereiden kanssa. En oikein osaa suunnitella mitään, kun aikatauluissa on muutama muuttuja enemmän kuin arkipäivinä kotosalla. Pari lepopäivääkään ei tee ollenkaan pahaa ja rakkaita ihmisiä on aina mukava tavata.

Ei anneta tämänpäiväisten marraskuun parhaiden puolien masentaa meitä. Pirteää viikon alkua! :)