keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hiihtotekniikka: perinteinen hiihto

Ajattelin avata lyhyesti eri hiihtotekniikoiden eroa. Tai no, en tiedä, osaanko kirjoittaa tästä aiheesta lyhyesti, varsinkin kun juttu tuntuu usein siirtyvän aiheesta sivuun, mutta yritetään. Kyseessä on itselle kovin läheinen aihe, josta voisin keskustella pitkään. Valitettavasti innokasta juttuseuraa on yleensä vaikea löytää. ;)

Hiihtotapoja on kaksi: perinteinen ja luistelu. Näiden eron varmaan erotatte, joten en lähde sen enempää sitä selittämään.

Tärkeimpiä asioita koskien molempia hiihtotapoja on tasapainoinen yhden jalan liuku, oikea rytmi ja rento liike. Kaikissa hiihtotekniikoissa asento on hieman etukumara. Keskivartalon ja lantion asento ja tuki ovat myös keskeisessä asemassa. Hiihto onkin mitä parasta koko kehon liikuntaa.

Molemmat hiihtotavat jakautuvat useampiin eri tekniikoihin, joita käytetään erilaisissa maastonkohdissa siten, että vauhti pysyy mahdollisimman kovana ja eteneminen on taloudellista. Alla on lueteltu hiihtotekniikat nopeusjärjestyksessä. Käytännössä eri hiihtotekniikoita käytetään tuossa järjestyksessä myös kevyemmästä maastosta raskaampaan.

Perinteisen hiihtotekniikat ovat nopeimmasta hitaimpaan tasatyöntö, yksipotkuinen tasatyöntö, vuorohiihto ja haarakäynti.

Tasatyöntö on tasaisen ja loivan alamäen tekniikka. Siinä paino on molemmilla jaloilla koko liikkeen ajan ja jalat pysyvät paikallaan. Sommat osuvat maahan hieman varpaiden etupuolella. Työnnön alkaessa mahdollisimman suuri osuus painosta on sauvoilla. Vatsalihaksilla rutistetaan ylävartalo etukumaraan. Käsien kulma pysyy muuttumattomana, kunnes kädet ohittavat vartalon, jolloin lopputyöntö tehdään kädet suoristamalla. Suurin voima tuotetaan keskivartalosta. Lisävoimaa liikkeeseen saadaan jalkojen pumppauksella, eli pienellä polvien koukistuksella ala-asennossa. Yläasennossa, kun sauvat ovat lähdössä työntöön, koko vartalo on suorana, lantio ylhäällä ja paino päkiöillä tai varpailla.

Yksipotkuinen tasatyöntö muistuttaa tasatyöntöä, mutta liikeen loppuun lisätään vauhtia lisäävä potku. Suksen pitoalue painetaan lunta vasten, kun kädet tasatyönnön jälkeen heilahtavat takaisin eteen. Potkun jälkeen jalka palaa toisen viereen ennen tasatyöntöä ja potkua toisella jalalla. Yksipotkuista tasatyöntöä käytetään tasamaalla ja loivissa ylämäissä.

Vuorohiihto on helpoin hiihtotekniikka oppia. Sen liikerata muistuttaa kävelyä, lisättynä suksen liu'ulla.  Paino ei ole missään vaiheessa molempien suksien päällä, vaan jatkuvasti vain toiselle suksella. Eli niin sanottua kahden suksen liukua tulee varoa. Vuorohiihto on omimmillaan tasaisella ja ylämäessä.

Haarakäynti on ylämäen hiihtotekniikka. Kun suksi lipsuu vartalon alta, siirrytään ladulta luistelu-uralle jalat V-asennossa. Suksea ei liu'uteta, vaan jaloilla edetään kävelyn tai juoksun omaisesti ja vastakkaisen puolen sauvalla tuetaan ja autetaan etenemistä.

Suomen ladun video perinteisen hiihdon tekniikoista:



Teksti uhkaa kasvaa liian pitkäksi, joten jatketaan luisteluhiihdon parissa erillisessä tekstissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti olis kiva! ;)