Väsymystä ja liikunnan riemua

Olipas mielenkiintoinen viikko! Jostain syystä nukuin parina yönä tosi huonosti ja olinkin välillä töissä tosi poikki. Torstaina keräilin ensin työpisteellä voimia, että jaksan lähteä alakertaan vaihtamaan pyöräilyvaatteet päälle ja sitten pukuhuoneessa, että jaksan lähteä polkemaan. Pyöräily sujui kuitenkin ihan hyvin. :) Lisäksi töissä riitti kiireitä jopa pääsiäisen alusviikkoa enemmän. Edellisistä syistä johtuen olen siis tosi tyytyväinen liikuntamääriini. Toivoisin, että voisin sanoa, että haen aina liikunnalle mahdollisen välin, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Liian usein kiire tai keli ovat tekosyitä, joiden takia ei tarvitse lähteä lenkille. Juuri tähän nämä työpaikan yhteisjuoksulenkit ovat pelastus. Kun olen sopinut muiden kanssa, että lähdetään juoksemaan, niin kynnys ilmoittaa, etten lähdekään, on aika suuri. Vaikka perjantaina se tarkoittikin sitä, että lenkin jälkeen jouduin vielä palaamaan työpöydän ääreen. En ollut läheskään yhtä nuutunut kuin yleensä, kun seitsemän jälkeen vihdoin kotiin pääsin, vaan oikeastaan aika pirteä ja freesi. :)

Viime viikon liikunnat:

Yhteensä 11 tuntia! Työmatkapyöräilyt tuovat tottakai "ylimääräistä" liikuntaa, mutta silti tosi hyvä määrä. Ei tuollaiseen määrään pitäisi edes joka viikko pyrkiä. 

Lentopallo on kivaa! Sen verran säännöllisesti olen sitä aikanaan pelannut, että tekniikka on jollain tasolla hanskassa. Harmi, että nykyisin ei ole mahdollista pelata tuollaista höntsylentopalloa säännöllisesti. Silloin kun pääsee pelaamaan menee ensimmäinen puoli tuntia peliin sisäänpääsemiseen ja sen jälkeen alkaa käsivarret olla jo melko arat. Pituuteni takia en "oikeaa" lentopalloa voi pelata, mutta tuollainen reilu, kolmeen kosketukseen pyrkivä peli on mieleeni. Paha vaan, että tykkään myös seurata lentopalloa telkkarista. Tuossa pelissä tuli useampaan kertaan sellainen tilanne, että vain seurasin tilannetta: tiesin, miten pallo olisi pitänyt pelata ja olisin jopa ehtinyt siihen, mutta jalat vaan eivät älynneet, että niiden pitäisi liikkua. :)

Tänään kävin pitkällä lenkillä. Olisiko kevään vaikutusta, kun tähän asti olen pääasiassa juossut tutuilla ja turvallisilla reiteillä, mutta nyt alkaa huvittaa uusien reittien etsiskely. Katsoin kartasta mukavan oloisen polun, jota pitkin ajattelin lähteä juoksemaan. Suunnittelin, että tuossa kohtaa hyppään takaisin tutulle reitille ja tuota kautta tulen takaisin kotiin. Mutta se uusi reitti oli ihana. Tasainen, sorapintainen, puistojen ja asuinalueiden välissä kulkeva kevyenliikenteenväylä, joka oli jo pääosin kuiva. Silti mukavan joustava kengän alla. Enhän minä malttanut nousta autotien viertä kulkevalle kevarille siinä, missä olin alunperin suunnitellut. Jatkoin tuon kivan tien seuraamista, kunnes ensimmäinen tunti ja seitsemän kilometriä tulivat täyteen. Aloin vähän huolestua itsestäni, kun en ollut yhtään huolissani, jaksanko juosta kotiin. Tiesin kyllä suurin piirtein, missä olen ja yritin etsiä sopivaa tienhaaraa, josta kääntyä vasemmalle ja kotia kohti. Viimeinen vaihtoehto oli myös ympäri kääntyminen. Onneksi Tampereella on kevyen liikenteen väylätkin kohtuullisen hyvin merkattu (no, ehkä jotain pieniä puutteitakin on ;) ja lopulta kahdeksan kilometrin kohdalla pääsin kääntymään tutulle tielle. Alkuperäinen ajatus oli juosta 10-12 kilometriä, mutta se nyt vähän venähti. ;) Onneksi juoksu oli kevyentuntuista ja sykkeet pysyivät maltillisina. Noin 12 kilometrin kohdalla alkoi oikeassa nilkassa olla pieniä tuntemuksia ja 14 kilometrin kohdalla oikean polven ulkosyrjä alkoi kipuilla. Yritin keskittyä jalan mahdollisimman suoraan linjaukseen, eikä kipu estänyt juoksemista. Toivottavasti kipuilu johtui vanhoista kengistä, joilla olen kieltänyt itseäni juoksemasta enää kauhean pitkiä lenkkejä. Turhamainen minä ei vaan tahtoisi vielä näillä kurakeleillä ottaa käyttöön puhtaanvalkoisia Asics Gel Kayanoja. Lupaan laittaa ne jalkaan viimeistään seuraavalle yli tunnin lenkille, koska jalkakivut täytyy ottaa vakavasti. Lopulta lenkin pituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa kului 2:36:26. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tässähän on vielä yli kuukausi aikaa houkutella vauhti esiin ennen Valkeakosken puolimaratonia. Tällä hetkellä olen ainakin hyvin toiveikas tuon suhteen, koska harjoittelu on mennyt paremmin ja kilometrejä on kertynyt enemmän kuin ennen edellisiä puolikkaitani. Toivottavasti se 2,5 tuntia lopultakin alittuu!

Ne on ihanat! :)

Liikunta siis sujui kuluvalla viikolla, mutta syömiset eivät ihan niin hyvin. Jostain syystä tiistai-torstai -akselilla minulla tuntui olevan koko ajan nälkä. Siis nimenomaan sellainen suolessa kovaäänisesti kurniva nälkä. Varsinaisesti mitään ylilyöntejä ei tullut, mutta useamman kerran tiesin jo syödessäni, että nyt syön liikaa. Mutta minkäs teet?! Opettelemista siis edelleen riittää. En siis odota suuria huomiselta punnitukselta. Välillä tuntuu, että minun ei tarvitse kuin katsoa ruokaan päin, kun se on jo jämähtänyt vyötärölle (tai pakaroihin tai reisiin tai...).

Tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu (+ suunnistus)
Ti: kahvakuula (ELC)
Ke: Cooperin testi
To: juoksu
Pe: lepo
La: juoksu tai jotain muuta
Su: lepo

Huomenna alkavat Tampereen seudun Iltarastit. Lumitilanteesta johtuen ensimmäisellä kerralla tiedossa on korttelisuunnistusta. Siksi ajattelin, että käyn ensin juoksemassa työporukan yhteislenkin ja sitten vielä jonkun lyhyen radan. Ihan vain muistuttaakseni itselleni, mitä on kartan kanssa juokseminen. Käykö kukaan lukijoista koskaan suunnistamassa?

Viikonlopun olen taas reissussa, enkä tiedä, onko lähtö perjantaina vai lauantaina ja paluu lauantaina vai sunnuntaina, enkä ohjelmasta mitään. Toivottavasti kuitenkin ehtisi jotain tekemään viikonloppuna. Majoitun Vierumäen urheiluopistolla, joten mahdollisuuksien puuttetta ei voi ainakaan syyttää. :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa & aurinkoista ja aktiivista tulevaa viikkoa! :)