Loman jälkeinen työviikko on nyt selätetty ja nyt olo on aika väsynyt. Tosin useampi työkaverikin valitteli, että toimiston ilmaan on sekoitettu unilääkettä, kun iltapäivästä alkaa väsyttää niin makeasti. Onneksi jouluun ei ole enää pitkä aika ja pääsemme kaikki vähän hengähtämään.
Keskiviikkona palasin arkeen myös liikunnan merkeissä. Kävin korkkaamassa uuden Power -ohjelman. Uusi ohjelma tuntuu aina raskaalta. Niin tälläkin kertaa. Ohjaaja sanoi, että uusi ohjelma on jalkapainotteinen ja se tuntuu vielä nyt kahden päivän päästäkin. Tasakyykyt tein 1,5 kiloa pienemmillä painoilla kuin viimeksi ja silti ne tuntuivat pahalta. Johtuu varmaankin ainakin osaltaan siitä, että ensin tehdyt askelkyykyt osuivat tällä kertaa oikeaan paikkaan. Välillä tuntuu, että en saa niissä minkäänlaista tuntua pakaraan, mutta tällä kertaa ei sitä ongelmaa ollut. Alla lueteltu tämänkertaiset painot. Muistutukseksi itselleni, että rintaan ja ojentajiin voisi lisätä painoja.
- lämmittely 3,5 kg
- askelkyykky 8,5 kg
- rinta 5,0 kg
- selkä 8,5 kg
- hartiat 2,5 kg + punnerrukset
- jalkakyykky 8,5 kg
- ojentajat 2,5 kg + ojentajapunnerrukset
- hauikset 2,5 kg
- vatsat + hoovereita ja punnerruksia
- venyttely
Syksyn flunssakausi on ilmeisesti lomani aikana levittäytynyt eteläiseen Suomeen ja minutkin se tavoitti torstaina. Poskiontelotulehduksesta kärsineet tietävät varmaankin sen poskissa ja otsassa tuntuvat paineen tunteen. Tuo paine tuntui koko päässäni, kun vähänkin sitä liikutin, mutta muita oireita ei ollut. Epäilin jo öisestä hampaiden narkutuksesta johtuvaa päänsärkyä. Tänään iski sitten räkätauti päälle, mutta olo on paljon terveempi kuin eilen. Tosin otin aamulla allergialääkkeen, mikä varmasti helpotti limaisuutta. Täytyy nyt kuitenkin ymmärtää ottaa loppuviikko riittävän rauhallisesti, että tauti ei tämän pahemmin tulisi päälle. Ja vaikka yleensä inhoan sairastamista, niin nyt olen erityisen kiitollinen, että en ollut lomalla kipeänä.
Kohta ajattelin mennä saunaan ja sen jälkeen vietän loppuillan sohvan ja peiton välissä telkkaria katsellen. Viikon väsymyksetkin ajattelin nukkua pois ja mennä nukkumaan heti kun siltä tuntuu. Tiedättehän, että jos on kipeänä, niin herkuttelu on sallitumpaa kuin yleensä? Niin minäkin tänään ajattelin. Lähinnä mietin, ostanko karkkia vai haen jotain roskaruokaa kotiin (avokilla on pikkujoulut, joten joudun itse ruokkimaan itseni). Ja kun tulin kaupasta ulos, mukanani oli karjalanpiirakoita ja viinirypäleitä. Jes! Tosin kotona hain sosekeittoa pakastimesta ja samalla käteen tarttui jäätelö. Ei niin jes!
Hauskaa viikonloppua!
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
torstai 8. joulukuuta 2011
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Viikkopunnitus
Loman jälkeinen paino 72,9 kg. Tämä on ilmeisesti kehoni mielestä hyvä paino. Ja itsekin tunnen oloni ihan hyvältä tässä vartalossa, vaikka ylimääräistä on edelleen se noin kymmenen kiloa. Sitä paitsi tuo on puolisen kiloa vähemmän kuin missä paino koko marraskuun pyöri, eli suunta on oikea. Alle 70 kiloon pääseminen vuodenvaihteeseen mennessä on aika vaativa urakka, mutta ainahan on koko ensi vuosi aikaa ;)
Työpöytäni ääreen palaaminen palautti kyllä tehokkaasti todellisuuteen. Joulua edeltäviin viikkoihin mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa. Joululahjatkin on ostamatta. Nuo vaikeuttavat liikuntakertojen mahduttamisen viikko-ohjelmaan ja toisaalta tapahtumissa on tarjolla syömistä ja juomista. Malttia, malttia! Onneksi tänään ehdin Poweriin, varsinkin kun lounaaksi on tarjolla ilmainen pizza :)
Ai niin, taisin luvata lähteä eilen lenkille, mutta noin viisi minuuttia lupauksen jälkeen potkaisin kaikki vasemman jalan varpaani ylimpään portaaseen (laiska, kun ei jaksa nostaa jalkaa tarpeeksi ylös!). Valehtelematta näin tähtiä ja suusta pääsi muutama painokelvoton sana. Vieläkin varpaiden päät vähän jumittavat, mutta kynnet eivät onneksi mustuneet, joten vähällä pääsin.
Työpöytäni ääreen palaaminen palautti kyllä tehokkaasti todellisuuteen. Joulua edeltäviin viikkoihin mahtuu jos jonkinmoista tapahtumaa. Joululahjatkin on ostamatta. Nuo vaikeuttavat liikuntakertojen mahduttamisen viikko-ohjelmaan ja toisaalta tapahtumissa on tarjolla syömistä ja juomista. Malttia, malttia! Onneksi tänään ehdin Poweriin, varsinkin kun lounaaksi on tarjolla ilmainen pizza :)
Ai niin, taisin luvata lähteä eilen lenkille, mutta noin viisi minuuttia lupauksen jälkeen potkaisin kaikki vasemman jalan varpaani ylimpään portaaseen (laiska, kun ei jaksa nostaa jalkaa tarpeeksi ylös!). Valehtelematta näin tähtiä ja suusta pääsi muutama painokelvoton sana. Vieläkin varpaiden päät vähän jumittavat, mutta kynnet eivät onneksi mustuneet, joten vähällä pääsin.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Aikainen joululahja
Palasin eilen illalla lopullisesti loman vietosta takaisin kotiin. Tampereella odotti miellyttävä yllätys: luminen maa! Oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja aamulla piti rientää katsomaan, eihän lumi vaan ole sulanut. ei ollut. Hip hurraa! :)
Viikon poissaolon jälkeen piti vähän siivoilla, että tuli kotoisa olo. Avokki oli varmaankin yrittänyt parhaansa, mutta meidän siisteyskäsitykset ovat vähän erilaiset ;) Muutoin itsenäisyyspäivä sujuu aika perinteisissä merkeissä: Tuntemattoman sotilaan tunnelmaa korostavat ylitse lentävät hornetit ja katse hakeutuu väkisinkin ulkona leijuviin lumihiutaleisiin. Ennen Linnan juhlia voisi käydä vielä vähän ulkoilemassa. Tunnelma on juuri niin levollinen kuin onnistuneen loman jälkeen kotiin palatessa vain voi olla!
Viikon poissaolon jälkeen piti vähän siivoilla, että tuli kotoisa olo. Avokki oli varmaankin yrittänyt parhaansa, mutta meidän siisteyskäsitykset ovat vähän erilaiset ;) Muutoin itsenäisyyspäivä sujuu aika perinteisissä merkeissä: Tuntemattoman sotilaan tunnelmaa korostavat ylitse lentävät hornetit ja katse hakeutuu väkisinkin ulkona leijuviin lumihiutaleisiin. Ennen Linnan juhlia voisi käydä vielä vähän ulkoilemassa. Tunnelma on juuri niin levollinen kuin onnistuneen loman jälkeen kotiin palatessa vain voi olla!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
maanantai 5. joulukuuta 2011
Kaipuuta arkeen
Lomalta on palattu arkeen.. tai no, eilen juhlittiin äitin viisikymppisiä.
Lapin loma oli ihana. Lunta oli riittävästi ja kelit olivat suosiolliset. Ottaen huomioon, että töiden loppu oli melkoisen hektinen, loma oli erittäin rentouttava. Kun lähtee riittävän kauas, niin arkimurheitten on pakko jäädä kotiin. Normaalia epätoivoa loman loppumisesta en suostunut päästämään mieleeni. Varmasti tähän auttoi kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Töihin täytyy palata vasta keskiviikkona.
Olen aina pitänyt itseäni huonona tanssijana. Siis en mitenkään luontaisesti lahjakkaana ja harjoitellut en ole. Muut lomalla mukana olleet ihmiset olivat kaikki innokkaita tanssijoita. Muutamia tansseja kävin itsekin lattialla pyörimässä ja sain kehuja rytmitajustani ja nopeasta oppimisesta. Täysin uusia puolia itsestäni!
Alla olevan kuvasarjan kuvat on otettu samana päivänä muutaman tunnin sisään. Ensimmäinen kuva on otettu Saariselän kylältä ja loput Kaunispään huipulta. Rinteen tykitys peitti kylän ihanaan lumitihkuun. Kun kiipesimme maailman pisimmän pulkkamäen ylös Kaunispään huipulle, alhaalla olevaa kylää ei näkynyt lainkaan. Ylhäällä ollessamme virisi tuuli, joka painoi lumipöllyn pois ja kirkasti ilman.
Ihanasta lomasta huolimatta odotan oikeasti arkeen palaamista (varsinkin kun jouluun on enää kaksi ja puoli viikkoa ;). Ihanaa viikon alkua kaikille lukijoille!
Lapin loma oli ihana. Lunta oli riittävästi ja kelit olivat suosiolliset. Ottaen huomioon, että töiden loppu oli melkoisen hektinen, loma oli erittäin rentouttava. Kun lähtee riittävän kauas, niin arkimurheitten on pakko jäädä kotiin. Normaalia epätoivoa loman loppumisesta en suostunut päästämään mieleeni. Varmasti tähän auttoi kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Töihin täytyy palata vasta keskiviikkona.
Olen aina pitänyt itseäni huonona tanssijana. Siis en mitenkään luontaisesti lahjakkaana ja harjoitellut en ole. Muut lomalla mukana olleet ihmiset olivat kaikki innokkaita tanssijoita. Muutamia tansseja kävin itsekin lattialla pyörimässä ja sain kehuja rytmitajustani ja nopeasta oppimisesta. Täysin uusia puolia itsestäni!
Alla olevan kuvasarjan kuvat on otettu samana päivänä muutaman tunnin sisään. Ensimmäinen kuva on otettu Saariselän kylältä ja loput Kaunispään huipulta. Rinteen tykitys peitti kylän ihanaan lumitihkuun. Kun kiipesimme maailman pisimmän pulkkamäen ylös Kaunispään huipulle, alhaalla olevaa kylää ei näkynyt lainkaan. Ylhäällä ollessamme virisi tuuli, joka painoi lumipöllyn pois ja kirkasti ilman.
Viime viikon liikunnat olivat aika hiihtopainotteisia ;) Kilometrejä tuli vähän alle 120. Äkkiseltään
tuollainen hiihtomäärä tuntuu kropassa, mutta ei varmaan tarvitse kertoa, miten kivaa se oli :) Jossainpäin eteläisessä Suomessakin on ilmeisesti herätty tänä aamuna valkoiseen maisemaan, mutta ei täällä, missä tällä hetkellä vaikutan. Säätiedotukset näyttävät tällä hetkellä lupaavalta, että lunta saataisiin koko eteläiseen Suomeen. Toivottavasti kaikki halukkaat pääsevät pian hiihtämään. Kuinka moni on herännyt lumiseen aamuun? Oletteko jo päässeet hiihtämään tänä syksynä? Kuinka paljon odotatte hiihtokelejä?
tuollainen hiihtomäärä tuntuu kropassa, mutta ei varmaan tarvitse kertoa, miten kivaa se oli :) Jossainpäin eteläisessä Suomessakin on ilmeisesti herätty tänä aamuna valkoiseen maisemaan, mutta ei täällä, missä tällä hetkellä vaikutan. Säätiedotukset näyttävät tällä hetkellä lupaavalta, että lunta saataisiin koko eteläiseen Suomeen. Toivottavasti kaikki halukkaat pääsevät pian hiihtämään. Kuinka moni on herännyt lumiseen aamuun? Oletteko jo päässeet hiihtämään tänä syksynä? Kuinka paljon odotatte hiihtokelejä?
Ihanasta lomasta huolimatta odotan oikeasti arkeen palaamista (varsinkin kun jouluun on enää kaksi ja puoli viikkoa ;). Ihanaa viikon alkua kaikille lukijoille!
torstai 24. marraskuuta 2011
Pikaiset kuulumiset
Niinhän siinä sitten kävi, että vähän pitää pitää kiirettä ennen lomalle pääsyä. Töissä on melkoinen kiire, mutta onneksi huomenna klo 15.05 minä istun junassa kohti lomaa :) Toivottavasti työtkin ovat siinä vaiheessa, että lomalle on kiva jäädä. Tavarat on pakattu ja sain kaiken (?) tarpeellisen mahtumaan kohtuullisen pieneen tilaan. Erityisen ihana asia, kun joudun matkustamaan ensin junalla ja vaihtamaan vielä bussiin. Suksi- ja monopussit ovat ihan riittävän hankalia kuljetettavia muutenkin.
Meinaa mennä hermot tuohon Bloggerin blogilistaukseen. Näyttää satunnaisesti, mitä sun sattuu blogeja; sellaiset blogit näkyvät, jotka olen jo poistanut ja uudet blogit eivät näy. Ja sitten välillä näkyvät. Onko tuttua? Oletteko keksineet jotain ratkaisua?
Yritän päivitellä lomaltakin mahdollisesti jopa kuvien kanssa. Hauskaa viikonloppua!
Meinaa mennä hermot tuohon Bloggerin blogilistaukseen. Näyttää satunnaisesti, mitä sun sattuu blogeja; sellaiset blogit näkyvät, jotka olen jo poistanut ja uudet blogit eivät näy. Ja sitten välillä näkyvät. Onko tuttua? Oletteko keksineet jotain ratkaisua?
Yritän päivitellä lomaltakin mahdollisesti jopa kuvien kanssa. Hauskaa viikonloppua!
maanantai 21. marraskuuta 2011
Väsymystä ilmassa
Luin juuri Kauppalehden nettisivuilta, että työ väsyttää nyt kaikkein eniten. Juu, huomattu on! Paitsi että väsyttää kaikki muukin kuin työ. Perhanan maanantait! Onneksi ensi viikolla on lomaa. En oikein rentoutunut viikonloppunakaan: uni oli katkonaista, maha kipeä ja pääkoppaa kiristi. Kai noilla jotain tekemistä oli toistensa kanssa, mutta mikä on syys ja mikä seuraus, sitä en tiedä. (Mä oikeesti inhoon tätä valittamista. Pahoitteluni!)
Vaaka oli tänä aamuna kiva: 73,0 kiloa! Viikonlopun syömiset menivät tosin vähän sinnepäin. Ateriavälit kasvoivat huomaamatta liian suuriksi. Vatsa tuntui oudolta koko viikonlopun ajan, millä oli varmaankin vaikutusta, ettei tehnyt edes mieli syödä. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.
Loppuvuosi on haastavaa aikaa painonhallinnan kannalta: Tulevana lauantaina pakkaan äitin ja iskän autoon ja ajelemme Saariselälle hiihtämään. Mukaan lähtee kolme muutakin tuttua. Vaikka liikuntaa tulee lomaviikolla reippaasti, tiedossa on myös herkkuruokaa. Lomalla tulee muutenkin otettua rennommin. Varsinkin jos lomailee muualla kuin kotona. En myöskään pääse punnitsemaan itseäni. Joulukuussa on herkkuja tarjolla vähän joka puolella. Minulle joulukilot kertyvät yleensä jo ennen joulua. Joulunpyhät kotona menevät yleensä paljon helpommin. Hyvää ruokaa on tarjolla, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa syödä. Jos vain kelejä riittää, yleensä liikuntaa tulee harrastettua raikkaassa ulkoilmassa. Viimeistään Tapaninpäivänä alkaa sisällä möllöttäminen ahdistaa. Tällä hetkellä (ei pitäisi varmaan sanoa ääneen) näyttää siltä, että joulun alusajalle ei onneksi ole kovin pahoja työkiireitä tulossa. Joskus joutuu tekemään töitä kellon ympäri, että pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tämä tarkoittaa tietysti, ettei ehdi liikkumaan ja syömiset eivät välttämättä ole kaikkein terveellisimmästä päästä.
Viime viikon liikunnat näyttivät tältä:
Vaadittu viisi tuntia tuli juuri täyteen. Vaihtelevuutta sekä tehojen että lajien puolesta. Punnerrushaastettakin jatkoin. Tuo viikon kolmas päivä ei olisi huvittanut, mutta tein kuitenkin. Tekisi mieli tehdä nelosviikko vielä kerran, mutta yritän nyt kuitenkin siirtyä viikkoon viisi. Tasotestiä en tehnyt, mutta luulen, että jaksaisin tehdä yli 40 punnerrusta. Ajattelin kuitenkin aloittaa viitosviikon helpoimmalta tasolta. Tai no, nyt kun katsoin tuota tarkemmin, niin jos yrittäisin tuota kakkostasoa. Muutenhan määrät ovat ihan tehtävissä, mutta sarjojen määrä kasvaa ja palautumisaika pienenee. Ensi viikolla on tiedossa runsaasti hiihtoa, joten katsotaan, miten saan punnerrukset sinne väliin mahtumaan.
Kaikesta huolimatta oikein piristävää viikon alkua!
Vaaka oli tänä aamuna kiva: 73,0 kiloa! Viikonlopun syömiset menivät tosin vähän sinnepäin. Ateriavälit kasvoivat huomaamatta liian suuriksi. Vatsa tuntui oudolta koko viikonlopun ajan, millä oli varmaankin vaikutusta, ettei tehnyt edes mieli syödä. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.
Loppuvuosi on haastavaa aikaa painonhallinnan kannalta: Tulevana lauantaina pakkaan äitin ja iskän autoon ja ajelemme Saariselälle hiihtämään. Mukaan lähtee kolme muutakin tuttua. Vaikka liikuntaa tulee lomaviikolla reippaasti, tiedossa on myös herkkuruokaa. Lomalla tulee muutenkin otettua rennommin. Varsinkin jos lomailee muualla kuin kotona. En myöskään pääse punnitsemaan itseäni. Joulukuussa on herkkuja tarjolla vähän joka puolella. Minulle joulukilot kertyvät yleensä jo ennen joulua. Joulunpyhät kotona menevät yleensä paljon helpommin. Hyvää ruokaa on tarjolla, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa syödä. Jos vain kelejä riittää, yleensä liikuntaa tulee harrastettua raikkaassa ulkoilmassa. Viimeistään Tapaninpäivänä alkaa sisällä möllöttäminen ahdistaa. Tällä hetkellä (ei pitäisi varmaan sanoa ääneen) näyttää siltä, että joulun alusajalle ei onneksi ole kovin pahoja työkiireitä tulossa. Joskus joutuu tekemään töitä kellon ympäri, että pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tämä tarkoittaa tietysti, ettei ehdi liikkumaan ja syömiset eivät välttämättä ole kaikkein terveellisimmästä päästä.
Viime viikon liikunnat näyttivät tältä:
Vaadittu viisi tuntia tuli juuri täyteen. Vaihtelevuutta sekä tehojen että lajien puolesta. Punnerrushaastettakin jatkoin. Tuo viikon kolmas päivä ei olisi huvittanut, mutta tein kuitenkin. Tekisi mieli tehdä nelosviikko vielä kerran, mutta yritän nyt kuitenkin siirtyä viikkoon viisi. Tasotestiä en tehnyt, mutta luulen, että jaksaisin tehdä yli 40 punnerrusta. Ajattelin kuitenkin aloittaa viitosviikon helpoimmalta tasolta. Tai no, nyt kun katsoin tuota tarkemmin, niin jos yrittäisin tuota kakkostasoa. Muutenhan määrät ovat ihan tehtävissä, mutta sarjojen määrä kasvaa ja palautumisaika pienenee. Ensi viikolla on tiedossa runsaasti hiihtoa, joten katsotaan, miten saan punnerrukset sinne väliin mahtumaan.
Kaikesta huolimatta oikein piristävää viikon alkua!
lauantai 19. marraskuuta 2011
Tunnesyömistä
Tänä aamuna oli omituinen tilanne. Olin heräämisen jälkeen kiukkuinen ja kiihtynyt. Tosi huonolla tuulella. Hetken tavaroita paiskottuani huomasin, että jääkaapissa oli Pätkis bites -pussi. Olisi tehnyt mieli vedellä koko pussi samantien naamariin, mutta vedin henkeä ja päätin syödä ensin aamupalan. Lupasin itselleni, että kahvin kanssa saan ottaa suklaata. Suklaata syödessä tiedostin, että nyt syön negatiivisiin tunteisiin. Tietoista tunnesyömistä? Hyvä puoli tuossa oli, että en syönyt koko pussia ja mielikin rauhoittui, johtui se sitten suklaasta tai ei.
Yllätin itseni tänään myös lähtemällä juoksemaan. Alunperin olin suunnitellut, että lauantai on lenkkipäivä. Tarkoitus oli lähteä jo aamupäivästä ennen hiihtolähetystä. Tuossa edellisessä kappaleessa kerrotusta syystä en kuitenkaan lähtenyt. Maha on kipuillut eilisaamusta lähtien ja tänään se on tuntunut tosi aralta. Samalta kuin rajun oksentelun jälkeen. Ajattelin, että kipeänä ei ole pakko lähteä (mutta ei tuo vatsakipu oikeasti ole niin paha, että se estäisi juoksemisen). Istuskelin sohvalla ja odottelin, josko kohta saisin ruokaa, mutta lähdin kuitenkin juoksemaan. En ajatellutkaan juosta pitkää lenkkiä, mutta kun pitää tavasta kiinni, niin lähteminen on joka kerta helpompaa. Perisyntini on, että ajattelen liikaa ja sen seurauksena tulee liian usein tilanne, että syystä tai toisesta en lähdekään. Pitäisi vain vetää juoksuvermeet päälle ja astella ovesta ulos. Koskaan ei ole kaduttanut, että olen lähtenyt, vaikka ennalta olisinkin epäröinyt. Juoksin 37 minuuttia ja 3,8 kilometriä. Juoksu tuntui hyvin kevyeltä. Viime viikolle osui kaksi pitkää lenkkiä, minkä jälkeen olen pitänyt lepoa juoksemisesta. Vanha totuus "kunto kasvaa levossa" todisti taas pitävän paikkaansa. Lisäksi aamun suklaatankkauksen ansiosta energiatasot olivat varmaankin kunnossa. Pääsin lähtemään juuri, kun ilta alkoi hämärtää. Länsitaivaalla näkyi vielä auringonkajo, mutta vastakkaisella puolella tähdet alkoivat tuikkimaan. Tai eivät ne olleet pelkästään tähtiä, kuten kuulin erään isän sanovan pojalleen: "Tuo kirkas tuossa ei ole tähti. Se on planeetta. Samanlainen kuin maapallokin." :) Viilenevässä illassa ja pimenevän kaupungin valoissa oli jotain hienoa tunnelmaa! Melkein kuin talvella; vain lumi ja pakkanen puuttuvat :)
Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa spinningiin tai vaihtoehtoisesti Lempäälään hiihtämään tykkilumiladulle.
Yllätin itseni tänään myös lähtemällä juoksemaan. Alunperin olin suunnitellut, että lauantai on lenkkipäivä. Tarkoitus oli lähteä jo aamupäivästä ennen hiihtolähetystä. Tuossa edellisessä kappaleessa kerrotusta syystä en kuitenkaan lähtenyt. Maha on kipuillut eilisaamusta lähtien ja tänään se on tuntunut tosi aralta. Samalta kuin rajun oksentelun jälkeen. Ajattelin, että kipeänä ei ole pakko lähteä (mutta ei tuo vatsakipu oikeasti ole niin paha, että se estäisi juoksemisen). Istuskelin sohvalla ja odottelin, josko kohta saisin ruokaa, mutta lähdin kuitenkin juoksemaan. En ajatellutkaan juosta pitkää lenkkiä, mutta kun pitää tavasta kiinni, niin lähteminen on joka kerta helpompaa. Perisyntini on, että ajattelen liikaa ja sen seurauksena tulee liian usein tilanne, että syystä tai toisesta en lähdekään. Pitäisi vain vetää juoksuvermeet päälle ja astella ovesta ulos. Koskaan ei ole kaduttanut, että olen lähtenyt, vaikka ennalta olisinkin epäröinyt. Juoksin 37 minuuttia ja 3,8 kilometriä. Juoksu tuntui hyvin kevyeltä. Viime viikolle osui kaksi pitkää lenkkiä, minkä jälkeen olen pitänyt lepoa juoksemisesta. Vanha totuus "kunto kasvaa levossa" todisti taas pitävän paikkaansa. Lisäksi aamun suklaatankkauksen ansiosta energiatasot olivat varmaankin kunnossa. Pääsin lähtemään juuri, kun ilta alkoi hämärtää. Länsitaivaalla näkyi vielä auringonkajo, mutta vastakkaisella puolella tähdet alkoivat tuikkimaan. Tai eivät ne olleet pelkästään tähtiä, kuten kuulin erään isän sanovan pojalleen: "Tuo kirkas tuossa ei ole tähti. Se on planeetta. Samanlainen kuin maapallokin." :) Viilenevässä illassa ja pimenevän kaupungin valoissa oli jotain hienoa tunnelmaa! Melkein kuin talvella; vain lumi ja pakkanen puuttuvat :)
Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa spinningiin tai vaihtoehtoisesti Lempäälään hiihtämään tykkilumiladulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

