Menneitä ja tulevia liikuntoja

Viime viikon liikunnat:

Alkuviikosta liian lyhyet yöunet edellyttivät lepoa liikunnasta (ja kaikesta muusta paitsi työstä). Siitä huolimatta kolme liikuntapäivää viikossa on ihan hyvä. Eihän se riitä jatkuvasti, mutta hyvä pohja, minkä päälle rakentaa. Tämän viikkoiset liikunnat olivat senkin takia hyviä, että nautin joka kerrasta. Olin innoissani lähdössä lenkille ja nautin joka hetkestä.

***

Liikuntasuunnitelma viikolle 2:

Ma: juoksu/kuntosali
Ti: hiihto/luistelu
Ke: Power
To: hiihto/luistelu
Pe: lepo
La: juoksu/kuntosali
Su: hiihto

Rohkeasti laitoin nyt tuon kuntosalin tuonne suunnitelmaan. Saas nähdä, miten tässä käy :) Lepopäiviä tuli näköjään vain yksi, mutta olen niin innoissani, etten malttaisi jättää yhtään liikuntakertaa pois. Jos viikon aikana alkaa väsyttää, niin kevennetään sitten.

Ensi viikolla jatkan myös punnerrushaastetta. Tai oikeastaan aloitan alusta. Ilman polvien tukea. Minun piti jo aloittaa tällä viikolla, mutta ei kiinnostanut yhtään. Olin korviani myöten täynnä punnertamista. Ei yksi väliviikko mitään haittaa ja nyt olen täynnä uutta intoa jatkamaan.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Kalevan kierros taas alkaa. Ensimmäinen laji on luistelu. Rataluistelu oli minulle ainut täysin uusi laji ennen kierrosta. Luistelumatka on 20 km ja se luistellaan Oulunkylän tekojääradalla Helsingissä. Viime vuonna minulla meni tuohon matkaan noin 1:15. Ajallisesti tuo on Kierroksen lajeista selvästi lyhyin. Osin siksi se on kuntotekijöiden kannalta helpoin laji, tekniikaltaan selvästi haastavin. Suurimmalle rasitukselle joutuu selkä. Luisteluasennon kannatteleminen on raskasta.
 Tänä talvena harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella kurjat. Vain tekojäillä on päässyt luistelemaan ja lähiympäristöstä ei sellaisia löydy. Yleensä luonnonjäille pääsee syksyllä jo pitkälti ennen lumentuloa ja jääolosuhteet ovatkin juuri silloin parhaat. Tänä vuonna jäät tulivat järviin myöhään ja päälle satoi heti lunta. Onneksi Tampereella on jääkiekkokaukaloiden ympärille jäädytetty luistelualue. Sinne ajattelin suunnata kokeilemaan luistelua, etten sentään ihan ensimmäistä kertaa ole luistimilla kisassa :) Luistelu on laji, jota ei ilman Kalevan kierrosta tulisi harrastettua. Tai voiko muutamaa kertaa vuodessa sanoa nytkään harrastamiseksi ;)

Rataluisteluun parhaiten sopivat pikaluistimet. Minä luistelen kuitenkin äitillä lainatuilla retkiluistimilla, jotka kiinnitetään hiihtomonoon. Osa näytti olevan matkassa hokkareillakin. Vuosi sitten kirosin jokaikisen kaarteen matkalla. Retkiluistimet on tarkoitettu nimensä mukaisesti luonnonjäälle pitkille matkoille. Niiden kääntöominaisuudet eivät ole erityisen hyvät. Kun varsinkin kaarreluistelutekniikkani on vähäisen harjoittelun takia huono, vauhti suorastaan pysähtyi jokaisessa kaarteessa. Selvisin kuitenkin läpi enkä edes kaatunut kertaakaan :) Sama on tavoitteena tänäkin vuonna.

Jos netin sääsivustot kuluisivat, niin minulla ne olisivat jo puhki :) Yleensäkin käyn pari kertaa päivässä, mutta viime viikolla ja varsinkin nyt vapaiden aikana olen käynyt niillä ihan liikaa. Onneksi ne näyttävät oikein mieleisiä ennusteita.

Sellaista tällä kertaa. Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! :)

Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta

Ensimmäiset kilometrit ansaittu juoksuhaasteeseen. Enää 991,76 km jäljellä ;) Talvella - siis hiihtokaudella, ei kalenterista katsottuna - tulee vähemmän juoksukilometrejä kuin kesällä. Tein exceliin vähän laskelmia, kuinka paljon kilometrejä missäkin kuussa pitäisi kerätä, että tavoite on mahdollinen. Täyttelen sitä vuoden mittaa, niin pysyn vähän kartalla, missä ollaan menossa. (Oikeasti minun pitäisi juosta reilusti yli 1000 kilometriä vuodessa!)

Viime yönä oli satanut useampi sentti lunta ja edelleen lenkin aikana satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä kertaa sain siis jalkojen alle monenlaista alustaa: aurattua jalkakäytävää, auraamatonta jalkakäytävää, talvikunnossapidotonta kävelytietä ja välillä luulen, että juoksin jopa nurmikolla (tai leikkikentällä). Irtolumi huononsi pitoa, mutta paremmin auratuissa kohdissa en voinut kuin nautiskella nastalenkkareiden pidosta, varsinkin alamäkeen :) En muista, että olisin koskaan lumella saavuttanut runner's high'ta, siis sitä tunnetta, että unohtaa kokonaan juoksevansa. En sitä nytkään saavuttanut, mutta aika lähellä kävin. Jalat tuntuivat hyviltä ja juoksu rullasi. Monessa kohtaa huomasin hymyileväni. Lähinnä tunsin suurta iloa siitä, että saan juosta juuri tässä ja nyt. Tunsin olevani etuoikeutettu.

Varoitus! Seuraava kappale sisältää juoksujargonia.

Lenkin aikana oli aikaa miettiä juoksuvauhtiani. Tiedän olevani hidas juoksija. Olen harrastanut juoksemista jo viitisen vuotta melko säännöllisesti. Lempilenkkini on pitkä ja kevyt. Jos en etukäteen suunnittele, millaisen lenkin aion juosta, juoksunopeus asettuu aika tasan 7 kilometriin tunnissa (8,5 min/km). Vähän maastosta ja olosuhteista riippuen syke asettuu aerobisen kynnyksen tuntumaan. (Pidän aerobisena kynnyksenäni n. 150, mutta koska maksimisykkeeni on laskennallista korkeampi, voi kynnys olla jonkun verran korkeampi. Olisi kiva päästä "oikeaan" kuntotestiin, jossa mitataan joko veren laktaattipitoisuutta tai hengityskaasuja.) Tuolla vauhdilla juoksu tuntuu helpolta ja mukavalta. Niinpä olen näiden vuosien aikana oppinut juoksemaan 7 km/h:ssa. Tottakai alkuun, kun kunto oli oikeasti huono, juoksin paljon hiljempaa. Jos tahdon parantaa juoksuvauhtiani, minun täytyy juosta kovempaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että täytyy tulla pois omalta mukavuusalueeltaan. Välillä täytyy tuntua pahalta. Kuitenkin peruskuntoni ei ole vielä niin hyvä, joten täytyy pitää huolta, että minulle kertyy riittävästi matalasykkeistä liikuntaa. Juoksufoorumilta luin, että nopeusharjoituksia voi lisätä vaikka jokaiseen juoksulenkkiin. Esimerkiksi peruskestävyyslenkin loppuun voi juosta vetoja ilman, että peruskestävyyttä parantava vaikutus kärsii. Tietysti täytyy ottaa huomioon kokonaisrasitus. Olen varmaan aiemminkin suunnitellut tätä, mutta juoksuharjoitteluuni pitäisi saada enemmän suunnitelmallisuutta. Talvella kilometrejä tulee sen verran vähän, että kovin erilaisia lenkkejä en ehdi tehdä. Kun hiihto tulee kuvioihin mukaan, niin olisi ihan hyvä, että juoksulenkit olisivat pk-lenkkejä, koska hiihtäessä mennään kuitenkin korkeammilla sykkeillä.

Minähän tiedän periaatteessa, miten pitäisi harjoitella, että haluttu tulos saavutetaan. Kirjallisuutta löytyy omastakin kirjahyllystä riittävästi ja kuuntelen mielelläni aiheen asiantuntijoita. Enää pitäisi saada siirrettyä tieto käytäntöön ;)

Toinen asia, jota ehdin lenkin aikana suunnitella, oli juostessa kuunneltava musiikki. Minulla ei ole mitään soittolistaa lenkille, vaan kuuntelen iPodilla olevia kappaleita sekoituksella. Hyvän rytmikkään kappaleen kohdalla juoksurytmi pyrkii hakeutumaan samaan kuin musiikissa. Tämän takia varsinkin pk-lenkkejä varten olisi hyvä olla oma soittolista, joka sisältää kohtuullisen hidastempoista musiikkia. Juoksun nopeus pyrkii muutenkin kiihtymään lenkin edetessä. En tarvitse musiikista siihen enää yhtään kiusaa. Tietysti keväämmällä kun (! ;) aloitan intervallitreenien tekemisen, olisi intervallit kaikkein helpoin ajoittaa musiikin mukaan ;)

Jo syksyllä huomasin, että viimeisen vuoden aikana juoksulenkit ovat lyhentyneet. Kuten aiemmin olen maininnut, muutimme vajaa vuosi sitten. Muuttomatka ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta ympäristö muuttui jonkun verran. Aiemmin asuimme keskellä kyseistä kaupunginosaa. Koko alueen kiertämisestä tuli noin kymmenen kilometrin lenkki ja lenkkiä saattoi muunnella loputtomiin. Kuitenkin olin koko ajan pisimmilläänkin kahden kilometrin päässä kotoa. Vaikka sippaisin täysin, pääsisin ryömien kotiin ;) Nykyisessä asuinpaikassa lenkkimaastot ja -ympäristöt miellyttävät minua enemmän (vaikka ennenkin ne olivat hyvät). Nyt minun täytyy aina lähteä poispäin kotoa (no niinhän aina täytyy ;), en voi kiertää sen ympärillä. En tiedä, pelkäänkö alitajuisesti, etten jaksakaan juosta kotiin vai mistä johtuu, että kymmenen kilometrin lenkki tuntuu nyt pidemmältä kuin vuosi sitten ennen muuttoa. (Tuntuu tyhmältä, koska ainahan voin kävellä loppumatkan, jos en jaksa juosta.) Pikkuhiljaa tosin olen alkanut uskaltautua koko ajan kauemmas kotoa ja ihan hyvin olen jaksanut. En usko, että kyse on ainakaan eksymisen pelosta. Jos näen jossain uuden mielenkiintoisen sivupolun, niin lähden mielelläni katsomaan, mihin se vie. Varsinkin nykyisin kun minulla on Garminini ranteessa mittaamassa matkaa, eikä tarvitse arpoa jälkeenpäin karttapalvelusta, missä olen kulkenut.

Nastalenkkarini ovat ihanat, mutta puoli numeroa liian pienet. Niillä pystyy ihan hyvin juoksemaan, mutta ukkovarpaiden kynnet ovat aina lenkin jälkeen vähän kipeät :/

Pitäisi pystyä kirjoittamaan tätä blogia juostessa :) Ajatus luistaa ja mielenkiintoisia aiheita pulpahtelee mieleen, mutta autapas kun istahdan tähän koneen ääreen, niin pää on ihan tyhjä. Toisaalta onhan se hyvä, että ajatus lentää edes joskus ;)

Siivousta ja lenkkeilyä

Wau! Jo 11 lukijaa. Hei teille kaikille! Nousseen lukijamäärän kunniaksi minäkin tulin kaapista ja rupesin lukemaan blogeja julkisesti. Eli näyn nyt teillekin päin.

Pitkät viikonloput on pop! Normiviikonloput menevät niin nopeasti, etten ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Varsinkin jos töissä on kiirempää, niin arkena kotityöt jäävät yleensä rästiin. Liikuntahan menee siivouksen edelle ;) Joskus tosin joudun joustamaan liikunnastakin töiden takia :/ Tämän loppiaisen käytin joulusiivouksen tekemiseen. Koska emme vietä joulua kotona, en näe mitään hyötyä siivota kotia "joulukuntoon". Varsinkin kun joulun alla on yleensä muutakin tekemistä. Tämä oli ensimmäinen suursiivous, jonka olen tehnyt vuodentakaisen muuton jälkeen. Yritän imuroida viikottain (ei ihan onnistu) ja pölyjä pyyhin, kun ne alkavat pistää silmään (tai nenään). Tarkemman pölyjen pyyhkimisen lisäksi vein matot pihalle ja pyyhin lattiat. Olen vielä hieman hukassa tämän parketin siivouksen kanssa. Muovimaton saattoi huoletta pyyhkiä kostealla, mutta en tiedä, miten parketin kanssa tulisi toimia. Normaali imurointi riittää yleensä, mutta aina välillä pitäisi pyyhkiä pölyt. Ohjeissa neuvotaan pyyhkimällä nihkeällä liinalla ja kuivaamaan lattia sen jälkeen. Pelkään, että pilaan uuden parketin tuolla. Tällä hetkellä käytössä jotain Sinin kertakäyttöisiä liinoja kuivapyyhkimiseen. Muuten hyvä ratkaisu, mutta niiden tuottama jätteen määrä vähän harmittaa. Olisiko hyviä neuvoja? En minä varsinaisesti pidä siivoamisesta, mutta nyt on tyytyväinen olo, kun on siisti koti. Yleisesti ottaen pyrin pitämään kodin jatkuvasti siistinä, ettei olisi pakko tehdä suursiivousta. Pölyä vastaan minulla on ikuinen sota, jota en voi voittaa, mutta jatkan silti :)

Tänään oli tarkoitus juosta vuoden ensimmäinen lenkki. Aamupäivä meni siivoamiseen ja sen jälkeen hartiajäykkyys ilmeni pienenä päänsärkynä. Ei siis varsinaisesti paras fiilis lähteä juoksemaan. Osaan yleensä pitää hartiat rentoina juostessa, mutta jos hartioissa on valmiiksi jo edes vähän kireyttä, olkapäät löytyvät herkästi korvista. Vaihdoin suunnitelmaa ja nappasin sauvat mukaan. Lenkkikeli oli upea koleasta tuulesta huolimatta. Vähän paksumpi pipo olisi pitänyt ottaa päähän. Ilmeisesti hyvästä kelistä johtuen aika paljon muitakin lenkkeilijöitä oli liikenteessä. Varsinkin juoksijoita oli yllätävän paljon. Vähän poltteli lähteä itsekin juoksemaan. Tällaiselle intoilijalle on kasvattava kokemus pakottaa itsensä menemään hiljaa :) Matkan varrelle osunut jyrkkä (13%) pitkä mäki piti kuitenkin vetää ylös lähes verenmaku suussa, mutta muuten mentiin rauhallisilla pk-alasykkeillä. Kymmenen kilometrin lenkkiin kului 1:50. Oikein hyvä ratkaisu sauvojen mukaan ottaminen, koska hartiajäykkyydet jäivät sille tielle.

Nyt alkaa jo polttelemaan päästä hiihtämään. Lähiladut eivät ole ilmeisesti vielä kunnossa, eikä minulla ole tänä viikonloppuna autoa käytössä. Ensi viikolla....

Ruokailuissa on palattu arkeen. Suurempia mielihalujakaan ei ole ollut. Paitsi eilen illalla: Ei ole nälkä, ei tee mieli mitään erityistä, mutta olen koko ajan koluamassa keittiön kaappeja. Syöminen ei auta mitään. Opiskeluaikojen kämppis kuvasi tätä oloa ehkä kaikkein parhaiten: tuntuu, että koko ajan pitäisi olla jotain suussa. Hormonaalista? Joka tapauksessa ahdistavaa! Eilen söin banaanin, join vettä ja kärsin. Eli hoidin tämän vuoden ensimmäisen haasteen hienosti :)

Huomenna pitäisi mennä juoksemaan. Sunnuntaiksi on luvattu sen verran kovaa pakkasta, että tottumattomalle hengästyminen käy kurkkuun ja keuhkoihin. Kiva kuitenkin, että talvi on tullut!

Nauttikaa raittiista ulkoilmasta talvisessa säässä! :)

Positiivisuus kunniaan

Aina ei elämä mene niin kuin etukäteen ajattelee.. eikä treenitkään. Olin eilen pakannut töihin mukaan reenikamppeet ajatuksella, että menen Poweriin töiden jälkeen. Lyhyiden yöunien (pakko vahdata pikkuleijonien pelejä pitkin öitä) jälkeen oli hieman tokkurainen olo päivällä ja tapani mukaan arvoin, onko fiksumpaa mennä kotiin nukkumaan reenaamaan. Ohjatussa jumpassa kun ei oikein voi käydä kokeilemassa, onko tänään hyvä päivä niin kuin lenkillä. (En ole muuten kertaakaan tullut sen kymmenen minuutin jälkeen pois lenkiltä, jos vain olen saanut aikaiseksi lähteä.) Hyppäsin viime hetken päätöksellä Elixian pysäkillä pois bussista ja päätin mennä kokeilemaan. Onneksi menin! Tunnilla ei ollut minkäänlaista hajuakaan väsymyksestä (kappaleiden välillä tulleita syviä haukotuksia lukuunottamatta) ja sain liikkeet menemään kunnolla perille. Tuolla tunnilla sain varmasti sen Alex Stubbin mainostaman lisätunnin päivääni ja päälle päätteeksi hyvän mielen :)

***

Aina välillä on hauska aistia blogimaailmassa konsensus. Tietysti kun bloggarit lukevat toistensa blogeja, samankaltaisia kirjoituksia tulee helposti sitä kautta. Kuitenkin nyt vuodenvaihteessa lukemissani blogeissa on kauttaaltaan havaittavissa mukavan positiivinen pohjavire. Se tarttui minuunkin. Tämä vuosi tulee olemaan hyväksymisen (itsensä ja muiden) ja positiivisuuden vuosi. Jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilän sanoin: "Posin kautta!" :D

Olen pitänyt ehkä hieman huuhaana kaikenlaisia voimalauseita, mutta taitaa kuitenkin pitää paikkansa, että kun toistelee jotain tarpeeksi usein itselle, niin se alkaa pitää paikkansa. Ja kun kääntää "minä joudun" -ajatusmallin muotoon "minä saan", niin jotain vaikutusta sillä on. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta itseäni voin muuttaa. Jos ajattelen, että kaikki on päin honkia, niin niin varmasti onkin. Jos päätän nähdä asioiden positiiviset puolet, niin koko maailma näyttää aurinkoisemmalta.

Monelle nämä ovat täysin itsestäänselvyyksiä ja olenhan minäkin nämä tiennyt, mutta nyt vasta olen sisäistänyt ne. Tästä on vielä pitkä tie siihen, että voin sanoa oppineeni tai muuttuneeni, mutta olen valmis käymään sen tien loppuun.

Anna minulle voimaa

hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa

ne, mitkä voin ja
viisautta erottaa

nämä kaksi toisistaan.

Pokaali

Sain Kanelilta blogihistoriani ensimmäisen tunnustuksen, Pokaalin. Lämpimät kiitokset!

Pokaalinsaajan tulee kertoa 10 uutta asiaa itsestään.

1. Olen innokas penkkiurheilija.
2. Olen aito punapää ja ihailen kirjallisuuden punatukkaisia tyttöjä, kuten Vihervaaran Anna, Peppi Pitkätossu ja Pikku Myy.
3. Harrastan rekkaribongausta. Tällä hetkellä etsinnässä on numero 27.
4. Olen ärsyttävän pedantti ja siisteysintoilija - jopa omasta mielestäni.
5. Täytän ensi vuonna kolmekymmentä, mutta olen edelleen lapsenmielinen. Enkä välttämättä tahdokaan kasvaa aikuiseksi ;)
6. Olen välillä hirveän päättämätön. Toisaalta kun saan päähäni jotain, menen vaikka sen harmaan kiven läpi.
7. Harrastan lukemista ja rakastan kirjoja.
8. Tykkään kääriä hihani ja lahkeeni 3/4 -pituuteen. Vedän hihat ensin ylös, sitten käsivarsia alkaa paleltaa, joten hihat alas ja sitten käärin ne taas ylös :)
9. Rakastan hitaita aamuja, jolloin on määrättömästi aikaa lukea lehteä kahvikupin ääressä. 
10. Luulen, että pitkästyisin, jos asuisin maassa, jossa ei ole Suomen neljää upeasti erilaista vuodenaikaa.

(Kauhean vaikea keksiä ja luulen, että osa näistä faktoista te jo tiesittekin.)

Suurin osa on varmaankin tämän jo saanut, mutta tahdon mainita tässä muutaman blogin siitä huolimatta. Moni upea blogi jää siitä huolimatta mainitsematta. Oikeasti voisin jakaa tämän jokaiselle blogille, joka oikeasta palkista löytyy.

• Matkalla onnessa -blogin Quantinan matkaa olen seurannut jo pitkään ja tapasimme Varala -maratonin merkeissä syksyllä 2011.
• Mi(i)nusta sinuun -blogin Kaneli on saavuttanut viime vuoden aikana suunnattomia ja pidän suuresti hänen tavastaan kirjoittaa.
• Pintaraapaisu -blogin MinttuK:n kanssa vietämme karkitonta vuotta 2012. Elämäntilanne on täysin erilainen kuin minulla, mutta silti tykkään suuresti.
• Sportharmony -blogin FaerieS kirjoittaa mukavasti liikunnasta ja muistakin tärkeistä asioista.

Joulun tuhot

Paino tänä aamuna 73,6 kg ja vyötärönympärys 90 cm. Näistä mitoista siis lähdetään tähän vuoteen (ja pieneneviin lukemiin). Pelkäsin, että unohdan vyötärön mittaamisen, mutta onneksi muistin. Nostin mittanauhan esille aamua varten, mikä varmastikin auttoi muistamista. Rakas vaakani ei sanonut mitään ensimmäisellä kerralla, mutta pattereiden vaihtaminen auttoi tähän vaivaan. Onneksi pattereita oli varastossa. Kelloparistojen ollessa kyseessä se ei ole mitenkään varmaa.

Tuollaiset painolukemat eivät tietenkään miellytä minua, mutta viime kuukausina olen alkanut hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Se ei tarkoita, ettenkö tahtoisi litteämpää vatsaa. Tietysti välillä on läskirumapäiviäkin, mutta peilistä itseäni katsoessani näen myös hyviä puolia. Lisäksi alan pikkuhiljaa oppia, miten niitä kannattaa korostaa. Säkkiin pukeutuminen ei pue ketään! :)

Onnea uudelle vuodelle

Kauan odotettu vuosi 2012 on vihdoinkin täällä. Mitään suurempia uudenvuodenlupauksia en tehnyt. Jatkan samalla linjalla kuin tähän asti. Suunta on oikea, vähän pitää vain skarpata. Tai no, lupasinhan MinttuK:lle viettää karkittoman vuoden. Onhan se aika suuri lupaus. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta minä pystyn siihen :) Odotan kovasti kuluvan vuoden haasteita: Kalevan kierros jatkuu tammikuun lopulla. Varalassa toivon tapaavani mahdollisimman monta blogituttua. Muutamaan muuhunkin urheilutapahtumaan tulen seuraavan vuoden aikana osallistumaan. Ehkä kuitenkin vielä enemmän odotan sitä arkista puurtamista: kevättalven hiihtolenkkejä, kevään ensimmäistä juoksua sulalla tiellä, niitäkin kertoja, kun ei tunnu kulkevan ihan niin hyvin. Ehdin vuoden aikana ihmetellä monta kertaa Suomen vuodenaikoja: talvi-illan keinovalaistulla ladulla pakkasen nipistellessä poskia on vaikea uskoa, että kesällä voi juosta pikkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Huippua! Molemmat kelit ja kaikki siitä väliltä.

Vuoden viimeisten viikkojen liikunnat:

Punnerrushaasteen suoritin loppuun, mutta en näköjään merkinnyt lopputestiä Heiaheiaan. Tänään pitää vielä tehdä aloitustesti suorin jaloin punnerruksille ja siitä uutta haastetta kehiin. Syksyn liikuntahaasteeseen kertyi 67 urheilupäivää. Enemmänkin olisi voinut tulla, mutta tuolle jaksolle taisi osua parikin flunssaa.

Huomenna koittaa paluu töhin. Vaikka juhlat ja lomat ovat kivoja, normaaliin arkeen on aina kiva palata. Ne tasapainottavat mukavasti toisiaan. Ainakin päivärytmin tasaantumisen ansiosta myös ruokailurytmi normalisoituu. Ihanaa!

Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! :)