Positiivisuus kunniaan

Aina ei elämä mene niin kuin etukäteen ajattelee.. eikä treenitkään. Olin eilen pakannut töihin mukaan reenikamppeet ajatuksella, että menen Poweriin töiden jälkeen. Lyhyiden yöunien (pakko vahdata pikkuleijonien pelejä pitkin öitä) jälkeen oli hieman tokkurainen olo päivällä ja tapani mukaan arvoin, onko fiksumpaa mennä kotiin nukkumaan reenaamaan. Ohjatussa jumpassa kun ei oikein voi käydä kokeilemassa, onko tänään hyvä päivä niin kuin lenkillä. (En ole muuten kertaakaan tullut sen kymmenen minuutin jälkeen pois lenkiltä, jos vain olen saanut aikaiseksi lähteä.) Hyppäsin viime hetken päätöksellä Elixian pysäkillä pois bussista ja päätin mennä kokeilemaan. Onneksi menin! Tunnilla ei ollut minkäänlaista hajuakaan väsymyksestä (kappaleiden välillä tulleita syviä haukotuksia lukuunottamatta) ja sain liikkeet menemään kunnolla perille. Tuolla tunnilla sain varmasti sen Alex Stubbin mainostaman lisätunnin päivääni ja päälle päätteeksi hyvän mielen :)

***

Aina välillä on hauska aistia blogimaailmassa konsensus. Tietysti kun bloggarit lukevat toistensa blogeja, samankaltaisia kirjoituksia tulee helposti sitä kautta. Kuitenkin nyt vuodenvaihteessa lukemissani blogeissa on kauttaaltaan havaittavissa mukavan positiivinen pohjavire. Se tarttui minuunkin. Tämä vuosi tulee olemaan hyväksymisen (itsensä ja muiden) ja positiivisuuden vuosi. Jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilän sanoin: "Posin kautta!" :D

Olen pitänyt ehkä hieman huuhaana kaikenlaisia voimalauseita, mutta taitaa kuitenkin pitää paikkansa, että kun toistelee jotain tarpeeksi usein itselle, niin se alkaa pitää paikkansa. Ja kun kääntää "minä joudun" -ajatusmallin muotoon "minä saan", niin jotain vaikutusta sillä on. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta itseäni voin muuttaa. Jos ajattelen, että kaikki on päin honkia, niin niin varmasti onkin. Jos päätän nähdä asioiden positiiviset puolet, niin koko maailma näyttää aurinkoisemmalta.

Monelle nämä ovat täysin itsestäänselvyyksiä ja olenhan minäkin nämä tiennyt, mutta nyt vasta olen sisäistänyt ne. Tästä on vielä pitkä tie siihen, että voin sanoa oppineeni tai muuttuneeni, mutta olen valmis käymään sen tien loppuun.

Anna minulle voimaa

hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa

ne, mitkä voin ja
viisautta erottaa

nämä kaksi toisistaan.