Blogistaniasta saa parhaimmillaan samanlaista tsemppausta kuin irl-kavereilta. Tai ainakin minä olen saanut tänään erityistä tsemppiä.
FaerieS haastoi minut edellisessä tekstissä työmatkapyöräilykisaan. Muistaako joku, että olisin joskus kieltäytynyt haasteesta?! Niinpä oli pakko lähteä tähänkin leikkimieliseen (?) kisaan mukaan. Tekaisin tuohon sivuun tickerin, johon olisi tarkoitus viimeistään ensi viikosta alkaa kerryttää kilometrejä. Uskaltaako joku muu ottaa haasteen vastaan? ;)
Kävin jo tänään katsomassa työpaikan pukuhuoneesta, mitä tavaroita olin jättänyt syksyllä valmiiksi kaappiini. Siellähän oli kaikki tarvittava, jopa puhtaat alusvaatteet ja farkut. :) Täytyy siis käydä huomenna viemässä pyörä huoltoon. Se sopiikin hyvin ohjelmaan, sillä muutenkin oli ajatuksena käydä juoksemassa. Nyt voin hyvin juosta kotiinpäin huollosta.
Bregolle puolestaan lupasin osallistua kehonhuoltokevääseen. Eli siis venyttelen joka kerta kun katson jääkiekkoa. Tänään vuorossa on jääkiekon SM-liigan toiset välierät, joten toisen erän taidan pyhittää venytyksille. Kerro minulle lempivenytyksesi tai erityisen hyvä venyttelyohjelma, kiitos! :)
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen
Laita silmät kiinni ja kuvittele auringossa kimaltava koskematon hanki järvenjäällä, yllä pilvetön sinitaivas. Sellaisen kuvan olisin tähän ladannut, jos minulla olisi ollut kamera mukana pääsiäisen vietossa. Tai edes kännykkä mukana jäällä. No, ei ole ollut, joten luotan teidän mielikuvitukseenne. Olen nauttinut pääsiäispyhinä raikkaasta ulkoilmasta mahdollisimman monella eri tavalla: hiihtäen, juosten, pilkkien... Sain pilkillä jopa 16 kalaa ja sijoituin kilpailussakin palkinnoille! Olen sen verran lyhytpinnainen, että kalastus ei yleensä ole minun juttuni, mutta hyvässä kelissä ja hyvässä seurassa tuokin menee. Kasvotkin ovat saaneet "terveen" punan. ;)
Tämä pääsiäinen osui nyt erityisen hyvää saumaan tiiviin työputken keskelle. Akut on ladattu ja aivot on tuuletettu. On ollut ihanaa, kun koko päivän on voinut halutessaan viettää ulkona. Paluu arkeen on karu, kun päivän valoisin aika pitääkin viettää toimiston uumenissa. Näin aurinkoisilla keleillä tuntuu, että olen täysin väärällä alalla, mutta voi olla, että syysmyrskyssä ajatus kääntyy toisinpäin. :)
Lisäksi näissä pitemmissä vapaissa on se hyvä puoli, että ehdin oikein ajan kanssa tavata läheisiä ihmisiä. Arkena siihen ei ole aikaa, kun suurin osa heistä asuu kaukana. Tai siis minähän olen se, joka asuu kaukana.
Ihanaa kevään jatkoa! Jokohan ensi viikolla uskaltaisi aloittaa työmatkapyöräilyn?!
Ihanaa kevään jatkoa! Jokohan ensi viikolla uskaltaisi aloittaa työmatkapyöräilyn?!
P.S. Sunnuntaina 9.6. on tiedossa jotain kivaa pääkaupunkiseudulla, joten laita päivä ylös kalenteriisi. Lisätietoja myöhemmin!
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Menneitä ja tulevia
Pitkästä aikaa menneen viikon liikunnat ja tulevan viikon liikuntasuunnitelma:
Kevät alkaa jo näkyä ulkona pakkasesta huolimatta ja juoksun määrä Heiaheiassa alkaa lisääntyä. Kahdeksan viikon kuluttua Kierroksen puolimaraton on jo onnellisesti (?) ohi. Hui kauhea, miten aika rientää! Vaikka onhan kahdeksan viikkoa onneksi pitkä aika - kaksi kokonaista kuukautta.
Kevät alkaa näyttää työrintamalla (taas) sen verran kiireiseltä, että tulevan viikon liikuntoja pitää alkaa suunnittelemaan etukäteen. Minä tahdon liikkua ja minä tahdon asettaa itseni etusijalle.
Tänään on luvassa taas kuntotesti. Otin vielä toisen kymmenen kerran PT-paketin. Ensin ajattelin, että en enää jatkaisi. Kun keskustelimme PT:n kanssa kevään tavoitteistani, päädyin kuitenkin siihen, että jatkan. Tavoitteiksi asetin juoksunopeuden nostamisen sekä pienten, juoksuasentoa ylläpitävien lihasten vahvistamisen. Tuo jälkimmäinen oli tärkein syy, miksi tahdoin jatkaa PT:n kanssa harjoittelua. Erityisesti polvea ja nilkkaa, mutta myös keskivartaloa tukevat lihakset tulevat siis saamaan erityishuomiota tulevina kuukausina. Tänään teemme kuntotestin, jolla voimme seurata, kehittyykö kunto ja nopeus. Ilmeisesti luvassa on jonkinlainen yhdistelmä juoksua ja pyöräilyä. Odotan innolla, vaikka se onkin tarkoittikin, että eilen piti ottaa aurinkoinen sunnuntai liikunnan kannalta rauhassa. Sainpahan jonkinlaisen kevätsiivouksen aikaiseksi. Oikeastaan vain ikkunat jäivät pesemättä, mutta ne saavat odottaa vielä vähän lämpimämpiä kevätpäiviä.
Tuli muuten vielä eilisen tekstin julkaisun jälkeen mieleen kunnon testaamisesta: Jos tahtoo verrata kuntotasoaan muihin, mutta ei tahdo maksaa siitä, niin Cooperin testi ja UKK-kävelytesti ovat helppoja ja halpoja tapoja. Juoksua harrastaneelle Cooperin testin tulostaulukoihin vertaamalla pääsee ainakin kartalle, kuinka hyvässä aerobisessa kunnossa on. Ja seuraavalla kerralla pitää omaa tulosta parantaa. ;) UKK-kävelytesti sopii paremmin niille, jotka harrastavat vähemmän juoksua. Testi suoritetaan kävelemällä kaksi kilometriä mahdollisimman tasaisessa maastossa, ottamalla ko. suorituksesta aika ja testin jälkeinen syke ylös. Laskurilla voit laskea oman kuntoindeksisi verrattuna saman ikäisiin samaa sukupuolta oleviin suomalaisiin.
Itse ajattelin käydä juoksemassa Cooperin testin huhtikuun aikana ja kutsuin työkaveritkin mukaan. Seuraavan kuukauden aikana saan kuunnella ensin hirveää uhoamista siitä, kuka on nyt elämänsä iskussa ja sitten selittelyä, miksi juoksu ei tule kulkemaan, kuten piti. :D
Kiinnostaako sinua, miten hyvässä kunnossa olet? Oletko käynyt tai tehnyt itse jonkun testin ja millaisia tuloksia olet saanut?
Kevät alkaa jo näkyä ulkona pakkasesta huolimatta ja juoksun määrä Heiaheiassa alkaa lisääntyä. Kahdeksan viikon kuluttua Kierroksen puolimaraton on jo onnellisesti (?) ohi. Hui kauhea, miten aika rientää! Vaikka onhan kahdeksan viikkoa onneksi pitkä aika - kaksi kokonaista kuukautta.
Kevät alkaa näyttää työrintamalla (taas) sen verran kiireiseltä, että tulevan viikon liikuntoja pitää alkaa suunnittelemaan etukäteen. Minä tahdon liikkua ja minä tahdon asettaa itseni etusijalle.
Tänään on luvassa taas kuntotesti. Otin vielä toisen kymmenen kerran PT-paketin. Ensin ajattelin, että en enää jatkaisi. Kun keskustelimme PT:n kanssa kevään tavoitteistani, päädyin kuitenkin siihen, että jatkan. Tavoitteiksi asetin juoksunopeuden nostamisen sekä pienten, juoksuasentoa ylläpitävien lihasten vahvistamisen. Tuo jälkimmäinen oli tärkein syy, miksi tahdoin jatkaa PT:n kanssa harjoittelua. Erityisesti polvea ja nilkkaa, mutta myös keskivartaloa tukevat lihakset tulevat siis saamaan erityishuomiota tulevina kuukausina. Tänään teemme kuntotestin, jolla voimme seurata, kehittyykö kunto ja nopeus. Ilmeisesti luvassa on jonkinlainen yhdistelmä juoksua ja pyöräilyä. Odotan innolla, vaikka se onkin tarkoittikin, että eilen piti ottaa aurinkoinen sunnuntai liikunnan kannalta rauhassa. Sainpahan jonkinlaisen kevätsiivouksen aikaiseksi. Oikeastaan vain ikkunat jäivät pesemättä, mutta ne saavat odottaa vielä vähän lämpimämpiä kevätpäiviä.
Tuli muuten vielä eilisen tekstin julkaisun jälkeen mieleen kunnon testaamisesta: Jos tahtoo verrata kuntotasoaan muihin, mutta ei tahdo maksaa siitä, niin Cooperin testi ja UKK-kävelytesti ovat helppoja ja halpoja tapoja. Juoksua harrastaneelle Cooperin testin tulostaulukoihin vertaamalla pääsee ainakin kartalle, kuinka hyvässä aerobisessa kunnossa on. Ja seuraavalla kerralla pitää omaa tulosta parantaa. ;) UKK-kävelytesti sopii paremmin niille, jotka harrastavat vähemmän juoksua. Testi suoritetaan kävelemällä kaksi kilometriä mahdollisimman tasaisessa maastossa, ottamalla ko. suorituksesta aika ja testin jälkeinen syke ylös. Laskurilla voit laskea oman kuntoindeksisi verrattuna saman ikäisiin samaa sukupuolta oleviin suomalaisiin.
Itse ajattelin käydä juoksemassa Cooperin testin huhtikuun aikana ja kutsuin työkaveritkin mukaan. Seuraavan kuukauden aikana saan kuunnella ensin hirveää uhoamista siitä, kuka on nyt elämänsä iskussa ja sitten selittelyä, miksi juoksu ei tule kulkemaan, kuten piti. :D
Kiinnostaako sinua, miten hyvässä kunnossa olet? Oletko käynyt tai tehnyt itse jonkun testin ja millaisia tuloksia olet saanut?
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kuntotestin tulokset
Tuloksia ei tarvinnutkaan odottaa ensi viikkoon, vaan ne olivat ilmestyneet sähköpostiin tänä aamuna. Teskussa siis ilmeisesti työskennellään viikonloppunakin. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota, että tulokset oli referoitu jo sähköpostiin: "Kuntotilanne ok. Aluksi pk-tason liikuntamäärää lisää painonhallinnan kannalta." Samaa sähköpostia ei siis lähetetä jokaiselle testatulle. Lisäksi lisätietoja saa kysyä sähköpostitse tai puhelimella.
Kuntotestin kulusta olen kirjoittanut edellisessä postauksessa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 42 ml/kg/min. Kuntoluokkani on 3, eli keskinkertainen verrattuna muihin samanikäisiin ihmisiin. Koska hapenottokyky on suoraan verrannollinen ihmisen painoon, painon pudottaminen parantaa suoraan kuntoa. Todennäköisesti pelkästään kymmenen kilon painonpudotus nostaisi minut jo seuraavaan kuntoluokkaan. Eniten minua testituloksissa kiinnostivat sykerajat. Aerobinen kynnykseni on 153 lyöntiä minuutissa ja anaerobinen 185. Mitä nämä sitten tarkoittavat ja mitä minä tiedosta hyödyn?
Lihakset tarvitsevat toimiakseen energiaa, jota keho pystyy tuottamaan rasvaa ja/tai hiilihydraatteja hajottamalla. Hajotusprosessiin tarvitaan veren kuljettamaa happea. Matalilla sykkeillä sydän ja keuhkot pystyvät välittämään riittävästi happea, jolloin rasva ja hiilihydraatit hajoavat hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä on aerobista (eli hapellista) energiantuottoa. Rasituksen (=sykkeen) noustessa happea ei enää riitä prosessiin riittävästi, minkä seurauksena hiilihydraattien hajoamisesta syntyy elimistöön maitohappoa, joka kangistaa lihaksia. Tämä on anaerobista (=hapetonta) energiantuotantoa.
Aerobinen ja anaerobinen kynnys ovat sykerajat, joissa laktaatin eli maitohapon kertymisnopeus muuttuu. Alla näkyvässä kuvaajassa ne näkyvät kulmakertoimen muutoksena. Aerobisen kynnyksen alla maitohapon määrä pysyy vakiona. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä maitohappoa kehittyy, mutta elimistö pystyy vielä polttamaan syntyvän maitohapon pois. Anaerobisen kynnyksen yläpuolella elimistö ei pysty enää poistamaan syntyvää maitohappoa. Harjoitteluun liittyvät lyhenteet pk, vk ja mk liittyvät näihin rajoihin. Aerobisen kynnyksen alla tehtävää harjoittelua sanotaan peruskestävyysharjoitteluksi. Kynnysten väliin sijoittuu vauhtikestävyysharjoittelu ja aerobisen kynnyksen päällä maksimikestävyysharjoittelu.
Lisäksi tulosten mukana oli testin ja omien tavoitteiden perusteella määritelty liikuntasuositus syke- ja vauhtirajoineen. Tähän asti olen pitänyt pk-harjoituksen sykkeen ylärajana 150, eli samalla tavoin voin jatkaa tästä eteenpäinkin. Edelleenkin juoksen sykkeiden mukaan, jolloin vauhdit asettuvat mihin asettuvat. Hieman maastosta riippuen ainakin pk-vauhti on hieman nopeampaa.
Kuntotestin kulusta olen kirjoittanut edellisessä postauksessa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 42 ml/kg/min. Kuntoluokkani on 3, eli keskinkertainen verrattuna muihin samanikäisiin ihmisiin. Koska hapenottokyky on suoraan verrannollinen ihmisen painoon, painon pudottaminen parantaa suoraan kuntoa. Todennäköisesti pelkästään kymmenen kilon painonpudotus nostaisi minut jo seuraavaan kuntoluokkaan. Eniten minua testituloksissa kiinnostivat sykerajat. Aerobinen kynnykseni on 153 lyöntiä minuutissa ja anaerobinen 185. Mitä nämä sitten tarkoittavat ja mitä minä tiedosta hyödyn?
Lihakset tarvitsevat toimiakseen energiaa, jota keho pystyy tuottamaan rasvaa ja/tai hiilihydraatteja hajottamalla. Hajotusprosessiin tarvitaan veren kuljettamaa happea. Matalilla sykkeillä sydän ja keuhkot pystyvät välittämään riittävästi happea, jolloin rasva ja hiilihydraatit hajoavat hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä on aerobista (eli hapellista) energiantuottoa. Rasituksen (=sykkeen) noustessa happea ei enää riitä prosessiin riittävästi, minkä seurauksena hiilihydraattien hajoamisesta syntyy elimistöön maitohappoa, joka kangistaa lihaksia. Tämä on anaerobista (=hapetonta) energiantuotantoa.
Aerobinen ja anaerobinen kynnys ovat sykerajat, joissa laktaatin eli maitohapon kertymisnopeus muuttuu. Alla näkyvässä kuvaajassa ne näkyvät kulmakertoimen muutoksena. Aerobisen kynnyksen alla maitohapon määrä pysyy vakiona. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä maitohappoa kehittyy, mutta elimistö pystyy vielä polttamaan syntyvän maitohapon pois. Anaerobisen kynnyksen yläpuolella elimistö ei pysty enää poistamaan syntyvää maitohappoa. Harjoitteluun liittyvät lyhenteet pk, vk ja mk liittyvät näihin rajoihin. Aerobisen kynnyksen alla tehtävää harjoittelua sanotaan peruskestävyysharjoitteluksi. Kynnysten väliin sijoittuu vauhtikestävyysharjoittelu ja aerobisen kynnyksen päällä maksimikestävyysharjoittelu.
| Testitulokseni ja laktaatin kertyminen testin aikana |
Lisäksi tulosten mukana oli testin ja omien tavoitteiden perusteella määritelty liikuntasuositus syke- ja vauhtirajoineen. Tähän asti olen pitänyt pk-harjoituksen sykkeen ylärajana 150, eli samalla tavoin voin jatkaa tästä eteenpäinkin. Edelleenkin juoksen sykkeiden mukaan, jolloin vauhdit asettuvat mihin asettuvat. Hieman maastosta riippuen ainakin pk-vauhti on hieman nopeampaa.
Täältä voit käydä katsomassa lisätietoja sekä testin kulusta että tuloksista ja niiden tulkinnasta. Kuntotesti oli erittäin mukava kokemus ja syksyllä aion käydä uusimassa testin. Toisella kerralla osaan ehkä jakaa vauhdin paremmin viimeisessä vedossa, jotta saan itsestäni maksimin irti. Aion käydä testaamassa omatoimisesti maksimisykkeen, kunhan lumet sulavat ja maasto kuivuu. Luulisin, että se on hieman korkeampi kuin, mitä testissä saavutin. Lisäksi kynnyssykkeet muuttuvat kunnon muuttuessa.
Tavoitteellinenkaan harjoittelu ei välttämättä vaadi mitään laboratorion tarkkoja testejä. Sykeohjattua harjoittelua varten oma maksimisyke olisi hyvä selvittää. Laskennallinen maksimisyke ei päde läheskään kaikille. Maksimisykkeen voi testata esimerkiksi juoksemalla mäkeä ylös 4-6 kertaa nousevalla rasituksella vimeinen kerta täysiä. Palautuksena mäki kävellään alas. Voin luvata, että tuntuu pahalta! Omaa kunnonkehitystä voi seurata helposti omalla lenkkireitillä. Jos pystyt juoksemaan lenkin samalla sykkeellä nopeammin tai samaa vauhtia matalammilla sykkeillä, kuntosi on noussut. Sen sijaan kaverin sykkeisiin vertaaminen ei kerro kummankaan kunnosta välttämättä mitään, koska suhteellinen syke verrattuna omaan maksimisykkeeseen on kuvaa rasitusta, ei absoluuttinen sykelukema.
Jos kuntotestistä tai sykkeistä jäi jotain kysyttävää, niin nyt on hyvä paikka kysyä! :)
Tavoitteellinenkaan harjoittelu ei välttämättä vaadi mitään laboratorion tarkkoja testejä. Sykeohjattua harjoittelua varten oma maksimisyke olisi hyvä selvittää. Laskennallinen maksimisyke ei päde läheskään kaikille. Maksimisykkeen voi testata esimerkiksi juoksemalla mäkeä ylös 4-6 kertaa nousevalla rasituksella vimeinen kerta täysiä. Palautuksena mäki kävellään alas. Voin luvata, että tuntuu pahalta! Omaa kunnonkehitystä voi seurata helposti omalla lenkkireitillä. Jos pystyt juoksemaan lenkin samalla sykkeellä nopeammin tai samaa vauhtia matalammilla sykkeillä, kuntosi on noussut. Sen sijaan kaverin sykkeisiin vertaaminen ei kerro kummankaan kunnosta välttämättä mitään, koska suhteellinen syke verrattuna omaan maksimisykkeeseen on kuvaa rasitusta, ei absoluuttinen sykelukema.
Jos kuntotestistä tai sykkeistä jäi jotain kysyttävää, niin nyt on hyvä paikka kysyä! :)
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Kunto testissä - kuntotestissä
Eilen oli kauan kaivattu ja kovasti jännitetty Teskun kuntotesti. Nappasin Aurinkotuulen matkalta mukaan ja suuntasimme kohti Pirkkahallia (anteeksi, Tampereen Messu- ja urheilukeskusta). Jännitti ihan hirveästi! Jos olisin ollut menossa yksin, olisin saattanut vaikka jättää menemättä.
Ennen varsinaista testiä testaaja katsoi läpi terveystietokyselyn, jonka perusteella päätettiin, kuinka monesta kilometrin vedosta kunkin testi koostuu. Meitä testattavia oli mukana viitisentoista ja ilmeisesti kaikille tuli juostavaksi kuusi kertaa. Testattavan kuntotasosta riippuen testi koostuu 4-8 vedosta. Seuraavaksi mitattiin rasvaprosentti pihdeillä ja puettiin sykevyö ja -mittari.
Kuntotestissä juoksin kuusi kertaa 950 metriä nousevalla rasituksella. Ennen lähtöä sekä jokaisen vedon jälkeen otettiin verikoe sormenpäästä. Vetojen välissä käveltiin tai hölkättiin maalipaikalta lähtöön (n. 30 metriä). Ensimmäisessä setissä syke piti nostaa n. 60% omasta maksimisykkeestä tai jos ei tiennyt maksimiaan, reippaasti kävellen. Koska tiesin, että oma maksimisykkeeni on suhteellisen korkea, ensimmäiseksi sykeväliksi määräytyi 120-135 lyöntiä minuutissa. Reippaalla kävelyllä syke hakeutui tuolle välille ja yritin pitää sen aika tarkkaan 130:ssa. Jokaiseen vetoon nostettiin sykettä 15 pykälää: 130 - 145 - 160 - 175 - 190 ja viimeinen täysiä. Vetojen ajat piti muistaa kelottaa sykemittarin kierrostoiminnolla.
Ensimmäisen setin tosiaan kävelin ja siitä eteenpäin hölkkäsin tai juoksin. Kävellessä sykkeen pitäminen tasaisena oli selvästi vaikeampaa kuin juostessa. Viisi ensimmäistä vetoa tuntuivat jopa helpoilta ja sykkeen pitäminen tasaisena oli yllättävänkin helppoa. Viimeisen kilometrin sai päästellä täysiä ja mieluummin loppua kohti kiihtyvänä. Vauhdin jakaminen viimeiseen settiin ei onnistunut ihan täysin, vaan se meni aika tasaisesti. Sykekin pysyi kaikki kolme kierrosta (300 metriä) 200 ja 205 välissä, eli ihan maksimiin en saanut sitä nostettua. Kyllähän tuo viimeinen kilometri tuntui hengityksessäkin raskaalta, mutta luulen, että ensimmäisenä hyytyivät jalat.
Vaikka talven juoksumäärät ovat olleet kovin vähäiset, eivät jalat tulleet jälkeenpäin kipeiksi, vaikka yleensä kovat vedot tuntuvat jaloissa seuraavana päivänä. Ilmeisesti luisteluhiihtokin pitää juoksulihakset kohtuullisessa kunnossa, vaikka juoksijoille suositellaan perinteisen hiihtoa lajinomaisuuden takia.
Kuntotestin tuloksen pitäisi tipahtaa sähköpostiin ensi viikon alkupuolella, joten kerron siitä sitten lisää. Odotan innolla, mitä siitä selviää! Tällä hetkellä tuntuu, että tämä ei jää viimeiseksi kuntotestiksi.
Ensi talvena suuntaan ainakin kerran halliin juoksemaan. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu tuo mahdollisuus: käteisellä 2 euroa ja matkakortilla 1,2. Juoksuradat ovat vapaasti käytettävissä, jos hallissa ei ole mitään tapahtumaa. Ensi talvena voisi vaikka houkutella työkavereita juoksemaan Cooperin testin Pirkkahalliin.
P.S. Lady Puntti arpoo! Käykää osallistumassa ja tutustukaa muutenkin tähän hulvattomaan bloggaajaan. *räjähdysefekti*
Ennen varsinaista testiä testaaja katsoi läpi terveystietokyselyn, jonka perusteella päätettiin, kuinka monesta kilometrin vedosta kunkin testi koostuu. Meitä testattavia oli mukana viitisentoista ja ilmeisesti kaikille tuli juostavaksi kuusi kertaa. Testattavan kuntotasosta riippuen testi koostuu 4-8 vedosta. Seuraavaksi mitattiin rasvaprosentti pihdeillä ja puettiin sykevyö ja -mittari.
Kuntotestissä juoksin kuusi kertaa 950 metriä nousevalla rasituksella. Ennen lähtöä sekä jokaisen vedon jälkeen otettiin verikoe sormenpäästä. Vetojen välissä käveltiin tai hölkättiin maalipaikalta lähtöön (n. 30 metriä). Ensimmäisessä setissä syke piti nostaa n. 60% omasta maksimisykkeestä tai jos ei tiennyt maksimiaan, reippaasti kävellen. Koska tiesin, että oma maksimisykkeeni on suhteellisen korkea, ensimmäiseksi sykeväliksi määräytyi 120-135 lyöntiä minuutissa. Reippaalla kävelyllä syke hakeutui tuolle välille ja yritin pitää sen aika tarkkaan 130:ssa. Jokaiseen vetoon nostettiin sykettä 15 pykälää: 130 - 145 - 160 - 175 - 190 ja viimeinen täysiä. Vetojen ajat piti muistaa kelottaa sykemittarin kierrostoiminnolla.
Ensimmäisen setin tosiaan kävelin ja siitä eteenpäin hölkkäsin tai juoksin. Kävellessä sykkeen pitäminen tasaisena oli selvästi vaikeampaa kuin juostessa. Viisi ensimmäistä vetoa tuntuivat jopa helpoilta ja sykkeen pitäminen tasaisena oli yllättävänkin helppoa. Viimeisen kilometrin sai päästellä täysiä ja mieluummin loppua kohti kiihtyvänä. Vauhdin jakaminen viimeiseen settiin ei onnistunut ihan täysin, vaan se meni aika tasaisesti. Sykekin pysyi kaikki kolme kierrosta (300 metriä) 200 ja 205 välissä, eli ihan maksimiin en saanut sitä nostettua. Kyllähän tuo viimeinen kilometri tuntui hengityksessäkin raskaalta, mutta luulen, että ensimmäisenä hyytyivät jalat.
Vaikka talven juoksumäärät ovat olleet kovin vähäiset, eivät jalat tulleet jälkeenpäin kipeiksi, vaikka yleensä kovat vedot tuntuvat jaloissa seuraavana päivänä. Ilmeisesti luisteluhiihtokin pitää juoksulihakset kohtuullisessa kunnossa, vaikka juoksijoille suositellaan perinteisen hiihtoa lajinomaisuuden takia.
Kuntotestin tuloksen pitäisi tipahtaa sähköpostiin ensi viikon alkupuolella, joten kerron siitä sitten lisää. Odotan innolla, mitä siitä selviää! Tällä hetkellä tuntuu, että tämä ei jää viimeiseksi kuntotestiksi.
Ensi talvena suuntaan ainakin kerran halliin juoksemaan. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu tuo mahdollisuus: käteisellä 2 euroa ja matkakortilla 1,2. Juoksuradat ovat vapaasti käytettävissä, jos hallissa ei ole mitään tapahtumaa. Ensi talvena voisi vaikka houkutella työkavereita juoksemaan Cooperin testin Pirkkahalliin.
P.S. Lady Puntti arpoo! Käykää osallistumassa ja tutustukaa muutenkin tähän hulvattomaan bloggaajaan. *räjähdysefekti*
torstai 21. maaliskuuta 2013
Asics-klinikat
Asicsin facebook-sivujen kautta tuli muistutus, että kevään Asics-klinikat ovat alkamassa. Jos harkinnassa on uusien juoksukenkien hankinta tai vanhat aiheuttavat vaivoja, niin suosittelen käyttämään noita tapahtumia hyödyksi. Tapahtumassa askelta on arvioimassa fysioterapeutti, joten ihan huuhaasta ei ole kyse. Klinikoiden tarkoitus on tietysti myydä Asicsin tuotteita, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan noissa pakkomyynnistä.
Käykääpä katsomassa aikataulut Patrolin nettisivuilta(, josta muuten löytyy muutenkin asiallista sisältöä). Hyvä, että julkaisivat koko kevään ohjelman kerralla. Viime vuonna minun oli tarkoitus osallistua, mutta alle viikon varoitusajalla en koskaan ollut tapahtumien kanssa samalla paikkakunnalla, joten jäi välistä. Tänä vuonna Tampereen ympäristössä noita näyttää olevan niin tiheästi, että se on itsestä kiinni, jos ei tule käytyä. Ensimmäiset lähialueen klinikat olisivat jo huomenna ja lauantaina Ideaparkin Intersportissa. Sinne en taida kuitenkaan vielä rynnätä, mutta lupaan raportoida tänne, jos osallistun. Saa nähdä, selviänkö sieltä ilman uusia juoksukenkiä. ;)
Itse olen vannoutunut Asicsien käyttäjä, mutta suosittelen jokaista sovittamaan erimerkkisiä kenkiä, jotta löytyy se omaan jalkaan parhaiten istuva kenkä. Vaikka joku tietty kenkä olisi kaverin mielestä kuinka hyvä, voi olla, ettei sen lesti istu omaan jalkaasi ollenkaan.
Vaikka tämä kovasti mainokselta vaikuttaakin, niin en (valitettavasti) itse hyödy tästä mitenkään. ;)
Tänään illalla odottaan Teskun kuntotesti. Jännittää aikas paljon!!!
Käykääpä katsomassa aikataulut Patrolin nettisivuilta(, josta muuten löytyy muutenkin asiallista sisältöä). Hyvä, että julkaisivat koko kevään ohjelman kerralla. Viime vuonna minun oli tarkoitus osallistua, mutta alle viikon varoitusajalla en koskaan ollut tapahtumien kanssa samalla paikkakunnalla, joten jäi välistä. Tänä vuonna Tampereen ympäristössä noita näyttää olevan niin tiheästi, että se on itsestä kiinni, jos ei tule käytyä. Ensimmäiset lähialueen klinikat olisivat jo huomenna ja lauantaina Ideaparkin Intersportissa. Sinne en taida kuitenkaan vielä rynnätä, mutta lupaan raportoida tänne, jos osallistun. Saa nähdä, selviänkö sieltä ilman uusia juoksukenkiä. ;)
Itse olen vannoutunut Asicsien käyttäjä, mutta suosittelen jokaista sovittamaan erimerkkisiä kenkiä, jotta löytyy se omaan jalkaan parhaiten istuva kenkä. Vaikka joku tietty kenkä olisi kaverin mielestä kuinka hyvä, voi olla, ettei sen lesti istu omaan jalkaasi ollenkaan.
Vaikka tämä kovasti mainokselta vaikuttaakin, niin en (valitettavasti) itse hyödy tästä mitenkään. ;)
Tänään illalla odottaan Teskun kuntotesti. Jännittää aikas paljon!!!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Minna Canthin päivä
Varoitus! Ensimmäinen kappale saattaa sisältää hieman ylidramaattista paasausta.
Tämä taitaakin olla ainut media, jonne en ole tänään tuohtuneena avautunut. Tänäänhän on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Ainut suomalainen naishenkilö, jolla on oma liputuspäivä. (No, onhan tietysti äitienpäivä.) Ja sitten se on nimetty tasa-arvon päiväksi. Siis mitä tasa-arvoa siinä on! Tiedän, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat hyvin, mutta kai silti saan toivoa parempaa. Ja aina välillä annan sen myös kuulua. ;)
Ai niin, ja olihan tässä päivässä jotain hyvääkin: kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Onneksi jo aika moni muukin on sen jo tehnyt!
Tulin kotiin melkoisen ärsyytyneenä, mutta purin tällä kertaa sen järkevästi: pesin vessan, imuroin ja kävin juoksemassa. Kaksi ensimmäistä eivät tuntuneet yhtään niin ikäviltä kuin yleensä, mutta olin aika huonolla tuulella vielä ne tehnyänikin. Juoksulenkki sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa. Kotiin tullessa en voinut olla hymyilemättä. Viimeisetkin aggressiot hävisivät viimeiseen ylämäkeen vastatuulessa puskiessa. Näillä keleillä nastalenkkarit ovat parhaimmillaan. Nastat purevat jäiseen tienpintaan eikä askeleen pitoa tarvitse jännittää. Silti vähän alkaa jo kutkuttaa ilmassa tuoksuva kevät ja jään alla odottava asfaltti! <3
Tämä taitaakin olla ainut media, jonne en ole tänään tuohtuneena avautunut. Tänäänhän on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Ainut suomalainen naishenkilö, jolla on oma liputuspäivä. (No, onhan tietysti äitienpäivä.) Ja sitten se on nimetty tasa-arvon päiväksi. Siis mitä tasa-arvoa siinä on! Tiedän, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat hyvin, mutta kai silti saan toivoa parempaa. Ja aina välillä annan sen myös kuulua. ;)
Ai niin, ja olihan tässä päivässä jotain hyvääkin: kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Onneksi jo aika moni muukin on sen jo tehnyt!
Tulin kotiin melkoisen ärsyytyneenä, mutta purin tällä kertaa sen järkevästi: pesin vessan, imuroin ja kävin juoksemassa. Kaksi ensimmäistä eivät tuntuneet yhtään niin ikäviltä kuin yleensä, mutta olin aika huonolla tuulella vielä ne tehnyänikin. Juoksulenkki sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa. Kotiin tullessa en voinut olla hymyilemättä. Viimeisetkin aggressiot hävisivät viimeiseen ylämäkeen vastatuulessa puskiessa. Näillä keleillä nastalenkkarit ovat parhaimmillaan. Nastat purevat jäiseen tienpintaan eikä askeleen pitoa tarvitse jännittää. Silti vähän alkaa jo kutkuttaa ilmassa tuoksuva kevät ja jään alla odottava asfaltti! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)