Liikuntaa ja stroganoffia

Viime viikon liikunnat:

Yhteensä 5,9 tuntia. Juuri tällä hetkellä olen aika innoissani liikunnasta. Ainoastaan työ haittaa harrastuksia, mutta nyt olen onnistunut pitämään hyvin koko paletin kasassa. Toivottavasti näin jatkuu tulevaisuudessakin. Poden vähän huonoa omaatuntoa, kun lähden töistä normaalityöpäivän jälkeen ja muut vielä jäävät. Toisaalta tulen ensimmäisten joukossa ja saan työni hoidettua, joten mitään syytä ei pitäisi olla, mutta minkäs tunnollinen itselleen voi. Eikä kukaan työkavereista vihjaa mitään siihen suuntaa, joten kyse on ihan omasta ongelmastani.

Tulevasta viikosta olisi syytä tulla vähän kevyempi. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen Kalevan kierroksen laji, luistelu. Huomenna selviää, onko oma eräni lauantaina vai sunnuntaina. Eräjaot siis tulivat jo viime viikolla ja minut oli sijoitettu sunnuntaina luisteltavaan erään. Kysyin, voisiko minut siirtää lauantaille ja järjestäjät lupasivat katsoa, mitä voivat tehdä. Iskä luistelee lauantaina, joten helpottaisi aikatauluja, jos oma eränikin olisi lauantaina, mutta minulla on varasuunnitelma, jos joudun luistelemaan sunnuntaina.

Tosin sovittuna on jo kolmet liikuntatreffit: tänään PT, huomenna alkaa hiihtokoulu (jee!) ja torstaina sulkapalloa. Jos luistelen vasta sunnuntaina, niin perjantaina saatan käydä vielä jäällä, mutta muuten kuuntelen vain kunnon kohoamista.

Pitäisiköhän ensi viikolla syödä stroganoffia?! :D

Salilla

Kaikkien aikataulujen säätämisen jälkeen pääsin lopultakin tänään tekemään ensimmäistä kertaa PT:n kanssa tehdyn saliohjelman itsekseni. Ajattelin, että nyt on maailmankirjat sekaisin, kun olin sunnuntaiaamuna melkein roikkumassa Elixian ovessa ennen avaamista. Menin jopa bussilla (koska auto on reissussa), mihin yleensä olen liian mukavuudenhaluinen, jollen jää suoraan työmatkalta.

Tämän mukaan mennään

Salitreenini näyttää tältä:

• alatalja 
• leuanveto laitteessa 
• työntö kahvakuulalla 
• penkkipunnerrus käsipainoilla 
• etuheilautus + puolikuu kahvakuulalla 
• sumokyykky + syväkyykky kahvakuulalla 
• käden veto kyynärpäähän punnerrusasennossa + linkkarit (vastakkainen käsi ja jalka) 

Kaikissa liikkeissä sarjoja on kolme ja toistoja vähän liikkeestä riippuen 15-30. Olin etukäteen huolissani, miten jaksan puristaa yksikseni reenatessa. Huoli tuntuu ainakin tämän ekan kerran perusteella turhalta. Tein jokaikisen toiston, joka lappuun oli merkitty, vaikka oli puhetta, että pyritään noihin toistomääriin pikkuhiljaa, jos en jaksa, kunhan teen sovituilla painoilla. Jos menin laskuissa sekaisin, niin tein vielä muutaman ylimääräisen varmuuden vuoksi. Onko tuo nyt sitten sen merkki, että painoja pitäisi lisätä? Työnnön tein jo nyt kymmenen kilon kahvakuulalla, vaikka ohjelmaan oli merkitty kasi. Se oli vain telineestä hukassa ja hyvin kympilläkin jaksoin. Tosin kahvakuulaa olen viime viikkoina hinkannut, joten ehkä se on jotain vaikuttanut. Ainakin tekniikka pitäisi olla hallussa. Koko reeni tuntui menevän perille, eli ei liian helpoltakaan tuntunut. Täytyy huomenna kysyä painoista, kun kerrataan ainakin parin liikkeen tekniikat. Ehkä päästän itseni helpolla siinä, että en lisää painoja, vaikka voisin. Raskaalta se pienempikin paino tuntuu, mutta silti isommallakin jaksaa, kun yrittää. Ne pään sisällä oleva estot!

Kaiken kaikkiaan tykkäsin ohjelmasta kovasti. Ainoastaan tuo sarjojen välinen tauko tuntuu oudolta. En ole tottunut seisoskelemaan kesken treenin. Noita laitteessa tehtäviä liikkeitä pääsee aika harvoin tekemään kiertoharjoitteluna. Joka tapauksessa tällä kertaa olo salilla tuntui melko kotoisalta. Kehitystä! ;)

Wannabemitalisti

Heiaheia -liikuntapäiväkirjapalveluun lisätään jatkuvasti hyödyllisiä tai muuten hauskoja ominaisuuksia. Tämän vuoden uudistuksiin kuuluu erilaisista saavutuksista annettavat mitalit. Useampi kaverini on saavuttanut mitalin ainakin kymmenestä treenikerrasta yhdessä lajissa. Ilmeisesti myös muistakin saavutuksista mitaleita jaetaan, mutta sitä ei saa selville kuin ahkerasti liikkumalla (tai seuraamalla kavereiden saavutuksia).

Omat top 5 -lajini näyttävät tältä:

Vuoden 2013 25 päivän aikana on kertynyt 24 treeniä. Niistä viisi suosituinta lajia ovat vieneet 18 kertaa. Liikuntakerrat ovat siis jakautuneet mukavan tasaisesti, mutta omat mitalit ovat vielä harmittavan kaukana. Toistaiseksi mitalien tavoittelu ei ole vaikuttanut omaan liikuntasuunnitelmaani, vaikka koko ajan tiheämmin olen seurannut, miten eri lajien kerrat kehittyvät. Voin kuvitella, että kun hiihdossa on kasassa yhdeksän kertaa, laitan sukset jalkaan mieluummin tänään kuin huomenna. Innostavatko tällaiset haasteet lukijoitani?

Nyt viikonloppuna on tarkoitus kerryttää hiihdon ja kuntosalin kertoja yhdellä.

Kuvakaappaukset Heiaheiasta.

Hyvä päivä

Juuri kun pääsin valittamasta, että ehdin panostaa liian vähän parisuhteeseen, niin avokki lähti tänään lomalle. Mikä siis tarkoittaa, että saan hallinnoida kotiamme seuraavan viiko ihan itsekseni. Saan täyden vallan kaukosäätimeen, saan maata sohvalla, jos huvittaa, saan päättää vapaasti, mitä tahdon syödä (tosin joudun myös itse laittamaan ruoan). Ensi viikolla tulee varmasti ikävä, mutta nyt aion nauttia tästä ihanuudesta. Ihmiset ovat ihania, mutta välillä on luksusta, kun saa olla vain itsekseen.

Tänään pakkasin luistelukamat mukaan töihin. Ajattelin seurata sääennusteita ja päättää niiden perusteella, menenkö luistelemaan tänään vai huomenna. Koko päivän ennuste näytti loppupäiväksi -15..-20°C lämpötiloja ja huomiseksi iltapäiväksi vain noin -5°C. Koska jommankumman päivän aion kuitenkin viettää huilipäivänä, voin vapaasti valita kumman tahansa sään mukaan. Ehdin jo päivän aikana tottua ajatukseen, että tänään vietän koko pitkän illan sohvan ja kaukosäätimen kanssa. Vähän kyllä ihmettelin lämpötilaennustetta, koska havainnot näyttivät lämpötilaksi koko ajan noin kymmenen astetta pakkasta. Iltapäiväkahvin jälkeen tajusin, että en voi siirtää treeniä huomiselle ainakaan lämpötilaan vedoten. Kävin pään sisäistä taistelua, mukavuudenhalu oli ehtinyt vallata minut ja kauhistuin, että joutuisin viettämään yli tunnin kylmässä ulkoilmassa. Järkeilin kuitenkin, että olen huomenna tyytyväinen, kun olen tehnyt harjoituksen tänään. Vaihdoin siis ulkovaatteet päälle, talsin Sorsapuistoon ja kiinnitin terät monoihin. Luistelin tunnin ja 16 kilometriä. Alkuun jää oli huonossa kunnossa, mutta aurauksen jälkeen suorastaan erinomainen. Tunnin  jälkeen heitin terät kassiin ja talsin bussipysäkille tyytyväisenä itseeni. En sen takia, että huomenna ei tarvitse luistella, vaan siksi, että olin juuri käynyt luistelemassa. Ehdin jäälle valoisaan aikaan ja sain vetää raitista ilmaa koko kehon täydeltä. Vielä vähän jäätelöä ja sitten nukkumaan! Luulen, että tulevana yönä nukun melkoisen sikeästi. ;)

Kympin haaste

Äh... kympin juokseminen tuntuu helpommalta, kun näihin haasteisiin vastaaminen, mutta kiitokset silti Hannalle. Kyllä nämä lämmittävät myös mieltä! :)

Haasteen ideana on kertoa itsestään kymmenen asiaa, vastata haastajan kysymyksiin, keksiä omat kymmenen kysymystä ja haastaa ihmisiä eteenpäin.

Kymmenen satunnaista faktaa (toivottavasti en ole kertonut näitä kaikkia jo aiemmin):

1. Äitini mielestä minusta on nähnyt jo pienestä pitäen, että olen tuleva insinööri.
2. Olen ärsyttävä besserwisser, jonka on pakko kommentoida lähes asiaa kuin asiaa. Vaikka tiedän asioista paljon, aika usein toivon, että olisin pitänyt suuni kiinni.
3. Olen yllytyshullu ja minut on helppo saada innosumaan uusista asioista.
4. Vaikka monesti mietin, mitä ihmiset tekemisistäni tai sanomisistani ajattelevat, ei se silti vaikuta tekemisiini tai sanomisiini. Korkeintaan tykkään shokeerata ihmisiä.
5. Sähköiset kirjat ovat ideana älyttömän kätevä keksintö, mutta silti niistä puuttuu se tunnelma, mikä analogisissa kirjoissa on.
6. Jännitän ihan järjettömästi kaikkia uusia asioita, vaikka ei olisi mitään syytä. Tämän takia jää välillä jotain tekemättä, tai ainakin se pitkittyy.
7. Mielestäni "näin se on aina tehty" tai "näin kaikki sen tekevät" ovat erittäin hyviä syitä olla tekemättä niin.
8. Vastustelin pitkään älypuhelimen tarvetta, mutta nyt kun minulla sellainen on, pakko myöntää, että kätevähän se on. Nyt haaveilen jo tabletista.
9. Olen varsinkin töissä se ihminen, jolta tullaan ensimmäisenä kysymään, koski asia sitten mitä tahansa. Jos en tiedä vastausta, etsin sen jostain.
10. Olen melkoinen sääennustefriikki.

Hannan kysymykset:

1. Milloin liikuntakipinäsi syttyi?
Liikunnalla on ollut aina jonkinlainen osa elämässäni, mutta suuremmin se leimahti viitisen vuotta sitten.

2. Onko sinulla säännöllinen herkkupäivä vai herkutteletko vapaammin?
Aika vapaasti. Voisi olla hyvä pitää yksi herkkupäivä viikossa, mutta toistaiseksi se ei ole oikein toiminut.

3. Suosikki urheilulaji penkkiurheilumielessä?
Oi joi... tämä on paha ja vaihtelee kausittain. Juuri tällä hetkellä ampumahiihto. Seuraan urheilua paljon ja laaja-alaisesti.

4. Kuinka paljon unta tarvitset?
Yli seitsemän tuntia, säännöllisesti. Minulle tärkeämpää kuin unen pituus on se, että unirytmi säilyy. Eli siis pitää päästä riittävän aikaisin nukkumaan. Aamuyön ja aamun uni on niin paljon kevyempää riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt nukkumaan, että vaikka unet olisivat pituudeltaan riittävät, eivät ne ole yhtä virkistävät, jos nukkumaan käyminen on mennyt myöhäiseksi.

5. Lempiruokasi?
Ehkä joku kanasalaatti, mutta aika moni ruoka käy.

6. Mikä on suurin saavutuksesi tähän asti?
Onko tylsää vastata, että valmistuminen?! Kyllä minä olen ylpeä, kun valmistuin diplomi-insinööriksi ja sen koen selvimmin itse saavutetuksi. Myös puolimaratonit, Kalevan kierros ja muut urheilutapahtumat ovat suuria saavutuksia.

7. Tykkäätkö valokuvaamisesta?
Tykkäisin ikuistaa asioita ja tapahtumia valokuviksi, mutta en koe olevani siinä kovin hyvä, minkä vuoksi kamera jää usein kotiin

8. Aamu- vai iltatreeni?
Aamuihmiselle aamutreeni. Ei kuitenkaan liian aikaisin, vaan riittävän aamupalan sulattelun jälkeen.

9. Suosikkilisukkeesi rahkan joukkoon?
Eniten tykkään tehdä rahkasta marjasmoothien, mansikka on suosikkini.

10. Koska olet viimeksi käynyt uimassa?
Viime kesänä. Olen aika laiska uimaan uimahalleissa. Tai noita harrastuksia riittää muutenkin. Tykkään kyllä uimisesta.

Omat kysymykseni:

1. Mikä on tärkein syysi harrastaa liikuntaa?
2. Missä tilanteessa suunniteltu liikuntakerta jää väliin?
3. Millä saat itsesi houkuteltua liikkumaan, vaikka ei huvittaisi?
4. Mikä on lempiliikuntamuotosi ja miksi?
5. Mitä uutta liikuntamuotoa tahtoisit kokeilla?
6. Mitkä ovat viisi eniten käyttämääsi ruoan raaka-ainetta?
7. Mikä on lempiruokasi, jos ruokaa pitää saada nopeasti?
8. Mikä on kaunein piirre ulkonäössäsi?
9. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
10. Mitä toivot vuodelta 2013?

Toivon, että haasteen ottavat vastaan Aurinkotuuli, FaerieS, Iive, Kaneli, Martsu, MinttuK, Quantina ja Vadelma. Yritin katsoa, että en haastaisi jo haastettuja, mutta jotain on voinut mennä ohi silmienikin.

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella

Huh huh... melkoinen viikko on takana ja samaa rataa taitaa jatkua tammikuun loppuun saakka. Onneksi olen jääräpäisesti pitänyt kiinni omasta ajastani ja käynyt tyhjentämässä pääni kuulailun tai hiihdon parissa. Välillä poden kyllä huonoa omaatuntoa siitä, että työkiireiden (tai joskus myös liikunta-) keskellä jätän parisuhteen liian vähälle huomiolle. Käyn kotona vain nukkumassa ja syömässä valmiin ruoan. Kiirepäivinä on onni, että on sopinut etukäteen liikuntatreffit. Muuten helposti ajattelee, että työt ovat tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Kun stressiä ei pääse edes purkamaan liikunnan parissa, nukkumaanmennessä on henkisesti nuhruinen olo. Yritän muistaa, että olen parempi työntekijä, kun pidän itsestäni huolen. Toivottavasti sama pätee myös avovaimouteen.

Kiireestä huolimatta viime viikolla kertyi reippaat viisi tuntia liikunta: 

Mukavan monipuolista! PT:n kanssa oli puhetta, että viikoittain pitäisi pyrkiä tekemään kahdesta kolmeen lihaskuntotreeniä ja kolmesta neljään aerobista. Se toteutui viime viikolla erinomaisesti, vaikka viikonloppuna olisi toisen hiihtolenkin voinut korvata saliharjoittelullakin. Viime viikon maanantaina viimeistelimme kuntosaliohjelmani. Tuntuu pelottavan tehokkaalta, mutta katsotaan, mitä saan itsestäni irti, kun käyn sen yksikseni tekemässä. Piiskuri niskan takana saa yrittämään enemmän. Yritän ehtiä salille perjantaina tai lauantaina, minkä jälkeen voin kirjoittaa vähän tarkemman kuvauksen.

Kahvakuulasta on ehkä tulossa uusi kaverini. Tutustumisvaiheemme on ollut vaihteleva: tykkään kuulan tehokkuudesta ja monipuolisuudesta, mutta rinnallevedon tekniikka on vielä hakusessa, minkä vuoksi oikeassa hauiksessa on kämmenenkokoinen mustelma ja vasemmassa haukkarissa ja molemmissa ranteissa pienempiä. PT kuitenkin lohdutti, että harjoitus tekee mestarin ja toistojen myötä liikkeeseen tulee sulavuutta. Lohdutukseksi työntötekniikkani kelpaisi kuulemma mihin tahansa kahvakuulaoppaaseen. Lisäksi vauhtipunnerrus meni kuulemma oikein luonnostaan. Johtunee siitä, etten ehtinyt ajatella, mitä tein. Tällaiselle tekniikkapoliisille kehut tuntuivat hyvältä. Uudenlainen harjoittelu vie pois omalta mukavuusalueelta, mutta siellähän se kehitys tapahtuu. Tätä yritän muistutella, kun voimaharjoittelu ei oikein nappaa. Ilman ohjausta kahvakuulailu voisi jäädä vähiin, mutta nyt olen alkanut harkita oman kuulan kotiuttamista. Katsotaan, miten käy.
 Jos tiedät hyvänmakuisen proteiinijauheen, nyt on hyvä aika jakaa tietosi. Tällä hetkellä minulla on käytössä Fastin suklaanmakuinen hera, mutta se on jotenkin keinotekoisen makuinen. Yleensä käytän tuota palautusjuoman tai nopean välipalan yhdessä hiilihydraattijauheen kanssa. Lisäksi lisään tuota tarvittaessa lisäproteiiniksi smoothieen.

Pakkasenpunaisia poskia viikon jatkoon! Nauttikaa liikunnasta. Minulla on ainakin nyt hyvä draivi päällä. Toivottavasti se myös jatkuu. :)

Liikunnan iloa - ja vaikeutta

Tänä viikonloppuna kelit ovat suosineet ulkona liikkujaa, joten sitä minäkin olen harrastanut. Vaikka tykkään Suomen talvesta ja kaamoksesta, on jotenkin huojentavaa tietää, että ollaan jo menossa kevättä kohti. Ei sen vielä ole kiire, mutta siellä muutaman kuukauden päässä se odottaa. Eilen lauantaina  oikein aurinko helli. Pakkasta oli reippaat kymmenen astetta, eli sopivasti vaatetta päälle, niin ulkona on kivaa. Oikealla palstalla näkyy laskuri kohti vuoden 2013 Kalevan kierrosta ja sen ensimmäistä lajia, luistelua. Muita lajeja tulisi jollain tasolla harrastettua ilman Kierrostakin, mutta luistelua (varsinkin radalla) ei. Joululomalla kävin kertaalleen Mikkelissä uudenuutukaiselle tekojäällä, joten oli syytä suunnata harjoittelemaan. Sorsapuistossa on kaukaloiden ympäri jäädytetty noin 400 metriä pitkä rata, jonka olen todennut itselleni parhaaksi paikaksi harjoitella. Jää ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin tekojääradoilla ja radan muoto on lähempänä ympyrää kuin oikeaa rataa, joten kaarteen luistelu on hieman toisenlaista. Silti luisteluasento ja -potku ovat samat jäällä kuin jäällä. Ja jää tulee jokaisen luistelukerran jälkeen tutummaksi. Polvet lyövät veteliksi aina terien päälle noustessa, mutta tällä kertaa helpotti jo ensimmäisen kierroksen aikana. Hyvä keli oli houkutellut jäälle monenlaista ja -tasoista luistelijaa. Vaikka vähän jouduinkin väistelemään muita, olen silti iloinen jokaisesta ihmisestä, joka on vieroittanut itsensä sohvasta ja lähtenyt ulos. Olin varautunut, että tunnin saaminen täyteen luistellen tulisi olemaan tylsää ja vaikeaa. Johtuuko siitä, että pessimisti ei pety vai auringonpaisteesta, mutta ensimmäistä kertaa luistelu tuntui mukavalta. En kytännyt jatkuvasti kelloa, vaan keskityin liukuun ja rytmiin. Kun tunti tuli  täyteen, matkaa oli kertynyt 16 kilometriä. Päätin jatkaa vielä kahteenkymppiin. Kalevan kierroksen matka on 30 kilometriä, joten mitä pitempiä harjoituksia maltan tehdä, sen parempi. Tavoiteajaksi olen asettanut puolitoista tuntia. Aiempina vuosina matka on ollut 20 ja 21,1 kilometriä. Noita lyhyempiä matkojakaan en ole koskaan luistellut noin kovaa, joten tavoite on kova, mutta eihän helppoja kannattaisi lähteä tavoittelemaankaan. ;)

Tänään suuntasin sukseni kohti Kaupin latuja. Niihamaan päin reitti on sopivan tasaista tekniikan harjoittelemiseen. Erityisesti minun pitäisi panostaa siihen, että hiihdän oikeassa maaston kohdassa oikeanlaisella luistelutekniikalla. Nyt yritin keskittyä siihen. Se onnistui ilmeisen hyvin: vauhti kasvoi, mutta toisaalta niin nousi rasituskin. Loppumatkasta alkoi vähän tuntua, että loppuuko voimat kesken, mutta ihan hyvin jaksoin silti. Hiihtoladullakin oli ruuhkaa. Tuo Kauppi-Niihama -väli tosin taitaa olla Tampereen suosituin latu. Niihamasta eteenpäin ladulla (erityisesti luistelu) oli melkoisesti hiekkaa ja muuta roskaa. Onneksi olin lähtenyt kakkossuksilla, jotka ovat jo valmiiksi naarmuilla.

Viikon liikunnat kaiken kaikkiaan:

Reilut viisi tuntia yhteensä, vaikka vielä torstaina tuntui, että ei tästä liikuntaviikosta tule mitään. Tiistaina ja keskiviikkona jalat vain olivat niin jumissa, että oli pakko antaa niiden levätä.

Luon itselleni pääni sisällä sääntöjä, joiden en heti välttämättä edes tajua rajoittavan elämääni. Olen vuoden alussa ollut hieman epätoivoinen liikuntojen suhteen. En saa kaikkea haluamaani liikuntaa mahtumaan viikkoon: PT-treenit vievät yhden päivän ja sulkapallo toisen. Kummastakaan en tahdo luopua. Lisäksi nyt on talvi, joten tahdon hiihtää. Kalevan kierroksen luisteluun on kolme viikkoa aikaa, joten sitä pitää ehtiä harjoittelemaan. Sen lisäksi pitäisi ehtiä juoksemaan. Erityisesti hiihtoladulle pitäisi ehtiä useammin kuin kerran viikossa, jos tahdon parantaa viimevuotista Pirkan hiihdon aikaani. Ylirasitus uhkaa, jos viikossa ei ole vähintään yksi kevyempi päivä. Tämä voisi vielä toimia, jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta valitettavasti sekin lohkaisee vähintään kahdeksan tuntia arkipäivistä. Eilen aamulla tajusin, että ei minun ole mikään pakko juosta. Kunnes luistelu on helmikuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen suoritettu, voin hyvin täyttää aerobisen liikunnan tarpeeni hiihdolla ja luistelulla. Eikä maratonhaaveeni vaarannu. Tämän tajuttuani hengitys ja päätä kiristävä tunne helpottivat. Ehkä viikonlopun liikunnan ilokin on osittain seurausta tästä. Tekisi hyvää muistaa, että liikunnan pitäisi olla elämässäni iloa ja kuntoa tuova tekijä, ei stressiä. Minä tahdon kiertää Kalevan kierrosta, vaikka sitäkin aloin välillä epäillä. Siinä on jo tällaiselle kuntoilijalle tavoitetta kerrakseen, ja jos sen pystyn käymään läpi, täytyy liikunnalla olla jo ihan merkittävä rooli elämässäni. Silti tunnen itseni "huonoksi ihmiseksi", jos en ehdi vielä kahta kertaa viikossa juoksemaan. Suhteellisuudentaju, missä menet?! ;)