torstai 14. helmikuuta 2013

Hiihtokoulu

Hmm... kolme hiihtokoulukertaa takana, enkä ole käsittääkseni kirjoittanut niistä lainkaan. Piti oikein tarkistaa, mutta ainakaan omaan silmään ei osunut tekstiä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Kyseessä on siis 6 x 1,5 tunnin koulu. Tai no, itse asiassa ensimmäisellä kerralla oli tunnin luento sisätiloissa hiihtotekniikoista, voitelusta ja välineistä, mutta nuo kuusi kertaa ollaan ihan ulkona suksilla. Kolme ensimmäistä kertaa perinteistä ja kolme viimeistä vapaata. Perinteisessä pitäisi nyt siis olla täysin oppinut.

Ensimmäisellä tunnilla tunsin siirtyneeni ajassa noin kaksi vuosikymmentä taaksepäin. Samoja yhden jalan potkuharjoituksia tehtiin aikanaan muumihiihtokoulussakin. Ja ne ovat edelleenkin yhtä hauskoja. Ensin yhdellä suksella harjoiteltiin suksella liukua. Sitten laitettiin toinenkin suksi jalkaan ja harjoiteltiin potkua ja liukua ensin toisella jalalla ja sitten toisella. Ja lopulta vuorotahtiin, eli vuorohiihtoa ilman sauvoja. Sauvoitta hiihto on parasta mahdollista tekniikkaharjoitusta. Jaloilla on pakko tehdä asioita oikein, että vauhti säilyy. Lopulta otettiin sauvat käteen ja koottiin koko vuorohiihto yhteen. Lopuksi harjoiteltiin tasatyöntöä. Koko puolitoistatuntinen pyörittiin edestakaisin pesäpallokentälle tehtyä halsteria, eli rinnakkain tehtyjä latuja - jokaiselle koululaiselle oma.

Toiselle tunnille tullessa minulle sattui jälkeenpäin sanoen aika hassu juttu. Vein kaikki kolme suksipariani huoltoon ja hain ne juuri ennen hiihtokoulua pois. Olin pyytänyt voitelemaan sukset hiihtokuntoon. Olisi pitänyt ehkä erikseen sanoa, että perinteisen suksiin kelin mukainen pitovoitelu. Kun laitoin sukset jalkaan, tajusin, että näissä ei ole pitovoidetta ollenkaan. Pitoalue on kyllä karhennettu, mutta voidetta ei ole ollenkaan. Kyllä niillä pystyi perinteistä hiihtämään, mutta tekniikkaharjoituksiin olisin tarvinnut pitoa. Tunnin alussa kerrattiin edellisellä kerralla opitut ja siirryttiin yksipotkuiseen tasatyöntöön. Tällä kertaa päästiin lopuksi oikein maastoon hiihtämään ja katsottiin vähän, että millaisessa maaston kohdassa kannattaa hiihtää milläkin tekniikalla. Lopuksi käytiin vielä jyrkemmässä mäessä harjoittelemassa haaranousua.

Sain iskältä kasan pitovoiteita ja täytyy myöntää, että kun itse voitelin, niin hyvähän pidosta tuli. Huollossa kehuttiin, että perinteisen sukseni eivät taida olla ihan huonot. Ja huollon jälkeen ne ovat entistäkin paremmat. Ei siinä ennenkään mitään vikaa ollut, mutta suosittelen käyttämään suksia aina silloin tällöin hionnassakin. Voitelukin tulee helpommaksi, kun suksen pohjat ovat kunnossa.

Tällä viikolla oli viimeinen kerta perinteistä. Tunnin aluksi kertasimme kaikki kolme hiihtotekniikkaa pikaisesti halsterissa ja painelimme maastoon. Kokeilimme taas eri tekniikoita. Eniten parannettavaa minulla on sekä vuorohiihdossa että yksipotkuisessa potkun pituudessa. Eli pitäisi antaa suksen lumikontaktin jatkua potkaistaessa ainakin metrin pidemmälle ja malttaa vaan liukua. Tuo kuulemma parani selvästi, kun siitä huomautti, mutta siihen täytyy keskittyä jatkossakin.

Lopuksi vielä teimme tasapainoharjoitteita loivaan alamäkeen. Enemmän paneudumme laskun saloihin luisteluhiihdon kerroilla, mutta nyt laskimme mäkeä vuorotellen yhdellä jalalla. Minulla on huono tasapaino. Osa porukasta nosti vapaan jalan monta senttiä irti maasta, mutta minä nössöilin ja siirsin vain painon toiselle jalalle. Ehkä tämä sujuu paremmin, kun saan jalkaan nilkkaa tukevat luistelumonot.

Kaiken kaikkiaan hiihtokoulu on ollut tähän asti juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Mitään uutta ei tullut esille, mutta kertaus tekee hyvää. Ja parasta on tietysti palautteen saaminen omasta hiihdosta. Perinteistä hiihdän selvästi vähemmän kuin luisteluhiihtoa, mutta jonkinlainen innostus tämän myötä siihenkin virisi. Jos vain mahdollista, niin suosittelen kaikille vähänkin hiihtäville jonkinlaista tekniikkakurssia. Siitä on apua sekä vasta-alkajalle että enemmänkin hiihtäneelle, kunhan hiihtokoulun taso on itselleen sopiva.

Ensi viikolla siirrymme luisteluhiihdon pariin. Odotan innolla!

Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle lukijalle! Olette blogin pitämisen paras puoli.

6 kommenttia:

  1. Teillä on paljon enemmän juttuja kuin meillä oli, tosin meillä oli kumpaakin tyyliä ainoastaan kaksi kertaa, joten eipä siinä ihan hirveän moneen erilaiseen tekniikkajuttuun ollut aikaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tosi paljon siitä, että aikaa riittää ja harjoituskertoja on monta. Itselle ainakin sopii, että saan miettiä jotain hankalaa asiaa viikon verran ja sitten se viikon päästä onkin ehkä auennut.

      Poista
  2. Mielenkiitoista tämmöinen hiihtokoulu! :) Onko siellä kaiken tasoisia?
    Hyvää ystävänpäivää, ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vasta-alkajia ei ole, eli kaikki ovat hiihtäneet jonkin verran (kymmeniä kilometrejä), mutta useampikin sanoi, että esim. viime talvena ei tullut yhtään hiihtokilometriä. Eli aika monentasoista hiihtäjää on mukana.

      Luisteluhiihtoa osa ei ole kokeillut kai lainkaan, eli vähän jännittää, että mitä niistä kerroista saan irti. Tosin samat tekniikkaharjoitteet sopivat ihan kaikille, eli ei pitäisi haitata.

      Kiitos! Sanasi lämmittävät mieltäni. :)

      Poista
  3. Kenen toimesta hiihtokoulu järjestettiinkään? Palautteesta saa kyllä kummasti potkua muuten itsenäiseen harjoitteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elixia tämän järjestää. Sen takia hinta on mielestäni ihan kohtuullinen. Jossain muualla vastaava setti voisi helposti maksaa useamman satasen.

      Näin on! Omilla lenkeillä mietin, että ai niin, munhan piti pidentää potkua. :)

      Poista

Kommentti olis kiva! ;)