lauantai 9. helmikuuta 2013

Milloin on liian sairas urheilemaan?

Äh... se "kaikilla" muillakin kiertänyt flunssa saavutti minut. Pari päivää on nenä vuotanut tai ollut tukossa ja nyt lima alkaa valua kurkkuun ja yskittää. Lisäksi korvan tukkoisuuden vuoksi varasin lääkäriajan, jolta sain antibioottikuurin korvatulehdukseen. Ilmeisesti lähestyvästä kolmekymppispäivästä huolimatta ei tarvitse potea ikäkriisiä, kun sairastan edelleenkin lastentauteja. Joka tapauksessa liikunnan suhteen on otettu pari päivää vähän rauhallisemmin. Siispä nyt on hyvä aika kirjoittaa aiheesta, joka on jo joulusta asti pyörinyt mielessä.

Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan ihmetellä, mistä tietää, milloin on niin sairas, että liikunta kannattaa jättää väliin. Kuume tai lihaskivut ovat minulle selkeä merkki ottaa rauhallisemmin. Niiden takia olo on yleensä niin heikko, että liikkumaan ei edes tee mieli. Mutta entäpä sitten muut flunssan oireet? Liikkumaan tekee monesti räkäisenäkin mieli, mutta niskan takana hengittää pahimmillaan sydänlihastulehduspeikko. Toisaalta tuntuu, että lopullisesti flunssan oireet häviävät vasta, kun pääsen kunnon liikunnan pariin.

Sekä viime vuoden viimeisessä Hiihto- että Kauneus&terveys -lehdissä oli samansuuntaiset artikkelit flunssassa harjoittelusta. Minulle uusi tieto molemmissa jutuissa oli se, että erityisesti kurkkukipuisella (kuten myös lihassärkyisessä flunssassa) riski saada jälkitautina sydänlihastulehdus on suurempi kuin muissa flunssan oireissa. Eli erityisesti näistä oireista kärsiessä on syytä pitää taukoa liikunnasta.

Hiihto 5/2012

Toisaalta pitää muistaa, että aina sairaana pitäisi muistaa levätä, jotta paraneminen nopeutuu ja mahdollisia jälkitauteja ei tulisi. Myönnän, että minun on helppo sanoa tämä, mutta toteutuksessa olen tosi huono.

Paitsi että sairaana pitää levätä, niin myös sairaudesta toipumiseen pitää varata aikaa. Nyrkkisääntö toipumisajan määrittämisen on, että sairauden jälkeen yhtä monta lepopäivää kuin on ollut sairaspäiviä ja sen jälkeen vielä yhtä monta päivää kevyttä liikuntaa ennen kuin palaa normaaliin harjoitteluun. Kuumeettomuus ei välttämättä kaikilla määritä tautia vähemmän vakavaksi, vaan sairauden kanssa kannattaa enemmin luottaa omaan olotilaan. Jos keho tuntuu sairaalta, todennäköisesti on kipeä, oli sitten kuumetta tai ei.

Vaikka tietoa riittää, niin ei lepo silti ole helppoa. Koska en ole niin kipeä, että sängynpohjalle olisi pakko jäädä, päätin fiksusti korvata liikunnat työnteolla. 14-tuntiset työpäivät eivät varmasti edesauta paranemista. (En enää ikinä sano, että onneksi ensi viikolla kiire helpottaa.) Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä, mutta tiedän, että työkaverit olisivat joutuneet joustamaan kiiretilanteessa, jos itse olisin sairastanut. Nyt jälkeenpäin vain huomaan, että olo on aika heikko. Valitettavasti tässä iässä en jaksa täysin edes uskoa, että joskus oppisin. Tosin nyt kävi huono tuuri, kun kiire ja sairastuminen osuivat samaan ajankohtaan. Vai olisiko stressi kuitenkin edesauttanut sairastumista?! (Tähän sellainen kulmia kohotteleva hymiö.)

***

Tätä sairastajaa ilahdutti suuresti Iiveltä saatu tunnustus:


Tunnustuksen sääntöihin kuuluu kiittää antajaa (kiitos, Iive!), jakaa tunnustus eteenpäin ja toivoa, että tunnustetut jakavat tunnustusta eteenpäin. Vetoan puolikuntoisuuteen, enkä mainitse tässä kohtaa ketään nimeltä. Silti tahdon kiittää kaikkia seuraamiani blogeja. Olen liian kriittinen kommentoimisen suhteen. Yritän aika ajoin parantaa tapani ja kommentoida, vaikka minulla ei niin tärkeää asiaa olisikaan. Jos joku bloggaaja tuntee saavansa liikaa turhanpäiväisiä kommentteja, niin ilmoittautukaan heti kommenttiosiossa. Itse ainakin olen onnellinen jokaikisestä kommentista, jonka saan. Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Koitahan levätä edes vähän :) Parantumisia!

    Minua ärsyttää, kun en itse saa aina jätettyä kommenttia, vaikka haluaisin..

    VastaaPoista
  2. Parane pian!

    Minä olen ehkä vähän huono pitämään kunnollisia lepoviikkoja sairastelujen jälkeen, ja flunssaisenakin saatan käydä kävelyllä. En siis lähde hiihtämään tai juoksemaan, mutta sellaisia sopivia kävelylenkkejä teen, ettei pää hajoa sairasteluun. :D

    VastaaPoista
  3. Paranemisia!

    Kommentointi on aina jotenkin työn ja tuskan takana, usein mulla on asiaa vaikka miten paljon mutta sitä vaan lukee uudet postaukset ja antaa asian olla. Ja kun itsekkin tiedän hyvin miten kiva niitä kommentteja on saada niin ei uskoisi sen olevan näin hankalaa. Buu.

    VastaaPoista
  4. Juu ei varmaan koskaan tule liikaa kommentteja :D Niin hankalaa se tuntuu itsellekin olevan vaikka oman lukulistan blogien uudet päivitykset käyn aina kuitenkin lukemassa.

    Toivottavasti paranet pian ja pääset jatkamaan hiihtotreenejä. Eikös se ollut seuraavana lajina vuorossa kierroksella?

    VastaaPoista
  5. Toipumisia! Toivottavasti voit jo paremmin. <3

    On haastavaa malttaa olla liikkumatta ja aloitella liikkuminen sairastelun jälkeen kevyesti. Pitäisi kyetä ajattelemaan, ettei muutaman päivän lisälevosta ainakaan haittaa ole, päinvastoin. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitokset! Flunssa alkaa olla jo voiton puolella, mutta inhottavan sitkas nenän vuotaminen ja yskiminen edelleenkin jatkuu. Voisi tämä helpommallakin luovuttaa. Pikkuhiljaa aloittelen paluuta liikunnan pariin ja viimeisiin hiihtoreeneihin ennen Pirkan hiihtoa.

    Eli siis yritän todellakin panostaa tuohon kommenttien jättämiseen, vaikka se välillä tuntuisikin tyhmältä. Ihan jokaiseen lukemaani tekstiin en lupaa kommentoida (luen seuraamieni blogien jokaisen tekstin), mutta tiheämmin kuitenkin kuin tähän asti.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)