Cooperin testi

Tänään oli edessä  kauhulla  kauan odotettu Cooperin testi. Keli oli oikein mainio: +13°C, aurinkoista ja pieni tuuli. Täytyy myöntää, että ei yhtään haitannut, vaikka jouduimmekin siirtämään testin viime viikolta. Silloin olisi ollut +5°C ja vesisade. ;)

Rehellisesti sanottuna en ollut iltapäivällä ollenkaan innoissani edessä olevasta. Tällä kertaa porukassa oli muutama, jotka ovat juosseet ko. testin viimeksi vuosikymmeniä sitten tai ei koskaan. Olin hieman kateellinen heille, koska he eivät tienneet tai muistaneet, mikä edessä odottaa. Tuntui hullun hommalta lähteä suorittamaan vapaaehtoisesti jotain tuollaista, jonka tiesi aiheuttavan suurta tuskaa.

Lähde: Wikipedia

Viime syksynä juoksin 2100 metriä. Se jäi harmittavan vähän hyvän rajasta. Yhtään parempaan en kyllä silloin olisi pystynyt. Tällä kertaa tavoitteeni oli siis juosta yli 2200 metriä. Se tarkoittaa 4,5 kierrosta, eli kierrosaikoja alle 2:10.


Juoksu tuntui pahalta. Aloitin vähän liian kovalla vauhdilla. Vaikka tiesin, että pitäisi hidastaa, niin vauhdin tasaaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Olin 9,5 minuuttia (puoli minuuttia alussa ja viimeiset kaksi) varma, että en tule juoksemaan tätä loppuun. Ajattelin lähes koko matkan ajan, että nyt lopetan. Ei ole pakko juosta, koska eihän tässä ole mitään järkeä kiduttaa itseään tällä tavalla. Luulisin, että jos juoksisin yksin, niin en saisi itsestäni irti juosta noin äärirajoilla tai lopettaisin kesken. Kymmenen minuutin jälkeen ajattelin, että tulen selviämään loppuun asti. Siinä vaiheessa myös tiesin, että tulen juoksemaan paremmin kuin viime vuonna ja yli 2200 metriä. Lopputulos oli 2300 metriä. Kaksisataa metriä paremmin kuin viime syksynä. En muista, että olisin koskaan juossut parempaa tulosta Cooperin testissä. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Järkevämmällä vauhdin jaolla olisin voinut juosta korkeintaa 100 metriä enemmän, jos sitäkään. Sitä täytyy lähteä tavoittelemaan syksyn testiin. Mutta en siis aio harjoitella erikseen Cooperia varten, vaan harjoittelu tapahtuu täysin puolimaratonin ehdoilla.

Tampere puolimaratonin reitti käy muuten noin puolessa matkassa kiertämässä yhden kierroksen Ratinan stadionilla, missä tänäänkin Cooperin juoksimme. Toivottavasti silloin kierros ei ole ihan yhtä tuskainen kuin mitä ne tänään olivat. :)

Kymmenen sekuntia juoksun jälkeen olin varma, että kuolen. Kymmenen minuutin jälkeen aloin harkita osallistumista Elixian järjestämään Cooperin testiin torstaina 10.5. Kyllä ihminen osaa olla hullu! :D

Ilmoitin etukäteen, että tällä kertaa en sitten juokse sitä sataa metriä, mikä viimeksi juostiin Cooperin päälle. Minähän en ole yllytyshullu, mutta kun joku kysyi, että juostaanko vielä satanen, niin minähän olin heti valmis. Tai ainakaan en jätä juoksematta, jos muutkin juoksevat. Siinäkin aika parani 20,4 sekunnista tasan 20:en. Tuota tulosta minulla ei ole mitään kunnianhimoa lähteä parantamaan. Ihmisellä on luonnostaan tietyssä suhteessa nopeita ja hitaita lihassoluja. Minulla ne painottuvat selvästi hitaiden (mutta kestävien) suuntaan.

Onko joku lukijoista innostunut juoksemaan Cooperin testin tänä keväänä? Tai käyttekö kokeilemassa sitä piakkoin?

Huomenna on lepopäivä liikunnasta ja hieronta. Ehkä myös penkkiurheilua lentopallofinaalin merkeissä. Voi sitä nautinnon päivää! :)