maanantai 16. tammikuuta 2012

Hupsista

Mikä ihmeen taika sunnuntain ja maanantaina välisessä yössä on? En nimittäin koskaan nuku sitä hyvin. Viime yönäkin nukuin tosi katkonaisesti ja viidestä eteenpäin avasin silmät kymmenen minuutin välein ja odotin, koska on aika herätä. Onneksi pääsääntöisesti nukun hyvin ja riittävästi, joten yksi yö ei suuremmin hetkauta. Olisi kuitenkin kiva kokeilla, miltä tuntuu aloittaa uusi viikko täysin levänneenä ja virkeänä.

Unen puutteesta johtuen luulin näkeväni harhoja. Hyppäsin vaa'alle kuusi kertaa ennen kuin uskoin lukeman todeksi: 71,9 kg. Jes! Tiedän, että kyse on taas jostain nesteiden muutoksesta, mutta on huomattavasti paljon mukavampaa, kun se muutos tapahtuu tähän suuntaan :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Menneet ja tulevat liikunnat

Viime viikon liikunnat:



Monipuolisuuteen olen tyytyväinen. Punnerrushaasteen unohdin.. siis ihan rehellisesti unohdin. Ensi viikolle laitan kännykkään hälytykset.

Tänään juokseminen tuntui kivalta. Reilusta pakkasesta huolimatta kiersin pidemmän lenkin kuin alunperin oli tarkoitus. Sykkeet nousivat turhan ylös, mutta meno tuntui siitä huolimatta kevyeltä. Loppuvuodesta vaivanneesta haluttomuudesta ei ole tietoakaan. Juuri nyt urheilu tuntuu kivalta! :)

Kiitokset muuten jokaiselle Heiaheia -kaverilleni. Kannustukset tuntuvat kivoilta! :)

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: luistelu
Ti: Power
Ke: hiihto/juoksu
To: kuntosali
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: hiihto/juoksu/Xycling

Loppuviikon osalta suunnitelma on vielä täysin auki. En tiedä, missä viikonlopun vietän ja paikka vaikuttaa suunnitelmiini. Yksi lepopäivä lisääkään ei haittaa mitään :)

Odotan innokkaana uutta viikkoa! Vaa'allekin hyppään huomenaamulla, mutta yritän olla ottamatta suurempaa pulttia sen lukemasta. Eilen illalla söin jäätelöäkin. Ihan omasta halustani ja hyvällä omallatunnolla. Ja tiedättekö, ei ollut pakko tuhota koko Aino Ihana maitosuklaa -tonkkaa (Quantinan suosituksesta) kerralla. Jäi vielä toiseen ja tarvittaessa kolmanteenkin kertaan :)

Oikein riemukasta ja raikasta uutta viikkoa!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hiihtolenkillä

Nyt kun lumentulo on Tampereella ainakin hetkeksi lakannut, oli pakko päästä hiihtämään. Ladut oli ajettu ja jonkun verran hiihtäjiäkin oli niitä tampannut, eli ladut olivat hyvässä kunnossa. Uusi, pehmeä pakkaslumi ei koskaan luista samalla lailla kuin vanha ja tiivis. Kun hiihtoharjoittelu lisäksi on tänä talvena toistaiseksi jäänyt aika vähiin, oli hiihtolenkki tällä kertaa sanalla sanoen raskas. Heti alkuun oli jonkun verran jyrkähköä nousua, joten mistään rauhallisesta alkuverryttelystä ei voi puhua.


Yllä esitetty sykekäyrä tältä hiihtolenkiltä. Äkkiä siis syke ylös ja siellä sitten pysyttiin. Keskisyke oli 181 ja maksimi 194. Yllättävää oli, että tiistain lenkillä maksimisyke oli korkeampi ja keskisyke sama, vaikka tällä kertaa hiihtäminen tuntui huomattavasti raskaammalta. Tiistaina luisto oli ihan mieletön. Hiihdän siis luisteluhiihtoa.

Lämpötila oli -8°C ja tuuli noin 6 m/s. Nyt sain kokeilla alkutalven Lapin reissulta tuomaani tuliaista: Rukan Windstopper -alusasu. Kyseessä on siis alusasu, jonka etuosa on tuultapitävä. Alle laitoin normaalin alusasun ja ainakin niin tuo toimi oikein hyvin. Windstopperista huolimatta vaatteet hengittivät hyvin. Erityisesti polvipituiset housut tulevat olemaan kovassa käytössä myös vähätuulisessa kelissä. Koska reisissä ja takapuolessa on paljon rasvaa, joka varastoi, mutta ei tuota lämpöä, ne jäähtyvät pakkasessa, eikä niitä saa enää lämpenemään. Harvoin jalkojen paleleminen ulkona haittaa, mutta joskus vaatteet jäätyvät varsinkin takapuolen kohdalta. Hieman outo tunne. Nuo polvipituiset housut lisäävät kerroksia juuri sinne minne pitääkin.

Varustevinkki: Jos kärsit talviliikunnassa palelevista sormista, niin kokeilepa alushanskoiksi silkki- tai muita teknisiä alussormikkaita. Periaatte on sama kuin aluskerrastonkin kanssa, eli siirtävät kosteuden pois iholta, jolloin ei palele niin herkästi.

torstai 12. tammikuuta 2012

Luovutin!

Tänään onkin lepopäivä. Tiistaina tuli sähköpostiin muistutus, että edellisestä verenluovutuksesta on kulunut jo kolme kuukautta ja taas pääsee luovuttamaan. Kyselin töissä, olisiko muita innokkaita lähtijöitä ja torstai valikoitui sopivaksi päiväksi.

Tänään oli 21. luovutuskertani. Aloitin heti 18 vuotta täytettyäni. Nuorempana hemoglobiini oli sallitun alarajoilla. Lisäksi verenluovutuspiste oli hankalammin tavoitettavissa, joten silloin kävin harvemmin. Kun aloitin hormonaalisen ehkäisyn, kuukautisvuodon määrä väheni merkittävästi ja siitä johtuen hemoglobiinini nousi 160 kieppeille. Tampereelle muuton myötä Veripalveluun meneminen helpottui huomattavasti. Niinpä olen viime vuosina käynyt säännöllisesti kolmen kuukauden välein luovuttamassa. Kun pikkuveljeni muutama vuosi auto-onnettomuuden seurauksena sai luovutettua verta, oma verenluovutus muuttui entistä merkityksellisemmäksi.

Itselleni ei ole koskaan tullut mitään oireita luovutuksesta. Hyvää mieltä lukuunottamatta :) Yleensä luovutuksen jälkeisen yön nukun erityisen sikeästi, mikä on vain positiivista.

Lisätietoja verenluovutuksesta täältä. Tämä on asia, johon en tahdo painostaa. Ymmärrän, jos on paha piikkikammo tai terveydellisiä syitä, ettei voi. Mutta jos kiinnostusta löytyy, niin kannattaa käydä kokeilemassa. Kyse on kuitenkin elintärkeästä asiasta.

Käytkö luovuttamassa verta? Tahtoisitko mennä?

Tampereelle on satanut eilen ja tänään hurjasti lisää lunta. Puut ovat kauniin lumikerroksen alla. Ihanaa, talvi on oikeasti täällä! :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ärsyttävän positiivinen postaus

Pitää tulla tännekin hehkuttamaan, kuinka hyvä fiilis nyt on :)

Liikuntasuunnitelmaan olin merkinnyt tälle päivälle hiihdon tai luistelun. Aamulla ajattelin, että tänään on hiihtopäivä. Vähän harkitsin jumppakamppeiden mukaan ottamista töihin, että tarvittaessa voisin korvata hiihdon tiistain perinteisellä Powerilla, mutta jos ei ole vaihtoehtoja, niin töiden jälkeen on pakko mennä hiihtämään. Niinpä... ;) Töiden jälkeen väsytti ja oli tosi valju olo. Ajattelin, että eihän minun ole mikään pakko tehdä mitään, jos ei huvita. Kotona valittelin, että ajattelin mennä hiitämään, mutta en oikein jaksaisi. Sain suosituksen 20 minuutin päiväunista. No mikä ettei, kyllähän minä tykkään nukkua... :) Onneksi herätys oli tilattu, muuten olisin voinut nukkua pidempäänkin. En varsinaisesti edes nukahtanut, olin hetken pienessä horteessa. Mutta herättyäni olin ihan kuin toinen ihminen. Naureskelin, että jos minä nyt kuitenkin käyn siellä hiihtämässä. Power naps rulettaa! :)

Kamppeet päälle, sukset kainaloon ja ladun varteen. Mitä lähemmäs latua tulin, sitä enemmän minua alkoi hymyilyttää. Hieman ihmettelin, kun latu ei ollutkaan valaistu. Laitoin sukset jalkaan ja ajattelin, että hiihdetään sitten pimeässä. (Joo, tiedän, ihan pimeetä toimintaa! ;) Naapurikunnan puolella latu onneksi oli valaistu, eli ei tarvinnutkaan hiihtää pimeässä koko matkaa. Keli oli mitä mainioin. Luisto oli niin hyvä, että se vei melkein hiihdosta kaiken nautinnon. Olisin voinut hiihtää pitempäänkin, mutta ajattelin ottaa alun rauhassa. Matkaa kertyi 6,3 kilometriä ja aikaa siihen kului 38:24. Vaikka yhtä pidempää ylämäkeä lukuunottamatta meno tuntui kevyeltä, keskisyke oli 180 ja maksimi 200. Kannattaa luottaa tunteeseen! ;)

Kotiin päästyäni saunoin ja söin. Sen lähemmän nirvanaa en usko pääseväni!

Aloitin punnerrushaasteen tänään alusta. Ensimmäinen viikko ja helpoin sarake. Polvet ilmassa. Voin vain ihmetellä, miten olen jaksanut punnertaa sata kertaa :)

Loppuun vielä yksi linkkivinkki: Iltasanomien juoksukoulu on taas alkanut.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Epämukavuusalueella

Mä tein sen... salitreenin! :) Oli kyllä aika hukassa oleva olo, vaikka Elixian sali on ulkoisesti tuttu. Laitteiden järjestystä on muutettu sitten edellisen kunnollisen salitreenin ja uudet laitteet näyttää lähinnä joltain kidutuslaitteilta ;) Onneksi niissä lukee, mitä niillä on tarkoitus tehdä.

Mulla on pakko olla salilla joku ohjelma, jonka mukaan edetä. Ilman käsikirjoitusta harjoittelu olisi vain haahuilemista siellä täällä. Suomen ladun lehdestä bongasin joskus hiihtäjän kuntosaliohjelman. Tein sen mukaan. En tiedä, teinkö sopivilla painoilla. Tuo asia toivottavasti korjaantuu, jos maltan käydä salilla useammin. Ohjelma:
  • Lämmittely 10 min soutulaitteella 
  • Jalkaprässi 3x20x25 kg
  • Pohjeprässi 3x20x25 kg
  • Ylätalja 3x20x3 kg
  • Rintalihaslaite 2x20x4 kg+1x20x5 kg
  • Ojentajat 3x20x22,5 kg
  • Reiden loitontajat 3x20x30 kg paineilmalaitteessa
  • Reiden lähentäjät 3x20x30 kg paineilmalaitteessa
  • Vatsalihakset matolla 3x30
  • Selkälihakset matolla 3x30
Tein ohjelman osin paikka- ja osin kiertoharjoitteena sen mukaan, miten laitteet olivat vapaina. Palautuksista ja muista hienouksista älkää kysykö, ne unohtuivat touhussa täysin :)

Ylätaljan olisin jaksanut isommilla painoilla, mutta en saanut tappia seuraaviin reikiin. Noloa! :) Loppuun olisi pitänyt vielä tehdä loppuverryttely, mutta huomasin ehtiväni juuri seuraavaan bussiin, niin se sitten jäi :/ Aikaa kului 55 minuuttia.

Toivottavasti en luovuta tähän yhteen kertaan, koska luulen, että minusta ja salitreenistä voi tulla ihan hyviä kavereita. Kunhan totuttelen! 

Painavaa asiaa

Tiedän, että minun ei pitäisi stressata painolukemista. Lyhyellä aikavälillä elimistön nestetasapaino heittelee niin paljon, että vaaka voi näyttää mitä tahansa. Jos en punnitse itseäni säännöllisesti, pelkään pahoin, että paino alkaa pikkuhiljaa nousemaan. Pienet herkut tai epäterveelliset valinnat alkavat tuntua normaalilta... Niinpä minä edelleen stressaan viikottaisesta painolukemasta, vaikka tiedän, ettei pitäisi.

Viime viikko meni kuitenkin niin hyvin, että jos vaaka olisi näyttänyt plussaa, olisin varmaan alkanut itkemään. Ei se onneksi näyttänyt: 73,0 kg! Huomasin, että en käynyt edes vessassa ennen punnitusta kuten yleensä, eli muutaman sata grammaa olisi voinut näyttää vähemmänkin.

Tein Heiaheiaan oman profiilin tätä blogia varten. Minut voi halutessaan lisätä kaveriksi. Lisäsin myös linkin tuohon blogin oikeaan laitaan, koska nimimerkillä hakeminen osoittautui hankalaksi. Heiaheiaan käyttää muutama muukin Aku ;) Minulla on siellä profiili myös omalla nimelläni, jonka olisin voinut aivan yhtä hyvin jakaa teidän kanssanne. En tahdo levitellä mitenkään yleisesti tuttujen kesken tietoa, että kirjoitan blogia. Jos joku sen saa tietää, niin se on ihan ok. Olen sellainen lörppäsuu, että paljastan huomaamatta asioita, joista minut voi yhdistää minuun. Täytyy nyt edes yrittää :)

Reipasta viikon alkua!