Tänään onkin lepopäivä. Tiistaina tuli sähköpostiin muistutus, että edellisestä verenluovutuksesta on kulunut jo kolme kuukautta ja taas pääsee luovuttamaan. Kyselin töissä, olisiko muita innokkaita lähtijöitä ja torstai valikoitui sopivaksi päiväksi.
Tänään oli 21. luovutuskertani. Aloitin heti 18 vuotta täytettyäni. Nuorempana hemoglobiini oli sallitun alarajoilla. Lisäksi verenluovutuspiste oli hankalammin tavoitettavissa, joten silloin kävin harvemmin. Kun aloitin hormonaalisen ehkäisyn, kuukautisvuodon määrä väheni merkittävästi ja siitä johtuen hemoglobiinini nousi 160 kieppeille. Tampereelle muuton myötä Veripalveluun meneminen helpottui huomattavasti. Niinpä olen viime vuosina käynyt säännöllisesti kolmen kuukauden välein luovuttamassa. Kun pikkuveljeni muutama vuosi auto-onnettomuuden seurauksena sai luovutettua verta, oma verenluovutus muuttui entistä merkityksellisemmäksi.
Itselleni ei ole koskaan tullut mitään oireita luovutuksesta. Hyvää mieltä lukuunottamatta :) Yleensä luovutuksen jälkeisen yön nukun erityisen sikeästi, mikä on vain positiivista.
Lisätietoja verenluovutuksesta täältä. Tämä on asia, johon en tahdo painostaa. Ymmärrän, jos on paha
piikkikammo tai terveydellisiä syitä, ettei voi. Mutta jos kiinnostusta
löytyy, niin kannattaa käydä kokeilemassa. Kyse on kuitenkin
elintärkeästä asiasta.
Käytkö luovuttamassa verta? Tahtoisitko mennä?
Tampereelle on satanut eilen ja tänään hurjasti lisää lunta. Puut ovat kauniin lumikerroksen alla. Ihanaa, talvi on oikeasti täällä! :)
Mä olen käynyt muutaman kerran, ensimmäinen heti kun täytin 18. Mutta sitten onnistuin pyörtymään pariin otteeseen, koska nousin liian aikaisin. Kaksi pyörtymistä ilmeisesti oli raja, josta sain parin vuoden kiellon. Ajattelin keväällä mennä taas kokeilemaan, huolisivatko. :) Isältä sain tähän esimerkin, hän sai yli 100 luovutuskertaa elämänsä aikana.
VastaaPoistaEn ole koskaan käynyt luovuttamassa, mutta haluaisin kyllä! Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä, vaikka piikkejä vähän ällöänkin, mutta kukapa niitä rakastaisi.
PoistaTuli mieleen, että olin kerran Turussa kaupungilla ystäväni (joka on luovuttanut verta) kanssa ja meille tuli nälkä. Hän sitten ehdotti, että mennään luovuttamaan verta, koska sieltä saa ruokaa. :D Valitettavasti oli lauantai, eikä verenluovutuspaikka ollutkaan auki, mutta silloin luovutus oli lähellä vaikkakin ehkä vähän oudosta syystä. :)
Oho, nyt tämä tuli vastauksena Bregon kommenttiin, mutta jostain syystä kirjoituslaatikko ei suostunut näyttäytymään minulle normaalisti. :)
PoistaTai sit tämä Bloggerin uudistus on minulle liian edistynyttä tekniikkaa! :D
Nyt kun sain tuon edellisen kommentin julkaistua, niin vastaaminen yksittäiseen kommenttiinkin näköjään toimii :) Toivottavasti vain alkukankeutta.
PoistaBrego: Ota sitten rauhassa heti luovutuksen jälkeen. Kunnioitettava saavutus isälläsi! :)
VastaaPoistaQuantina: Juu, ei ne neulat minustakaan kivoja ole, mutta nyt alkaa jo tottua. Itse asiassa hb:n mittaaminen sormenpäästä on mielestäni kaikkein ilkein vaihe, vaikka se neula on tosi ohut :) Verenluovutuksessa on muuten hyvät tarjoilut ;)
Mullakin on näköjään vähän ongelmia näiden vastausten kanssa. Katsotaan, mihin tämä teksti nyt sitten oikein ilmaantuu, kun noista vastaa -namiskoista ei tapahdu mitään. Eilen tökki kyllä pahasti yksittäisten blogitekstien avaaminen, ainakin jos kommentit ovat tekstin perässä (kuten esim. minulla). Toivottavasti nämä tästä äkkiä korjaantuvat.
Minnuu karmii piikit ja liikkuva veri (paikallaan oleva veri on ihan ok), joten luovutus on jääny. Auttamishalu on kuitenkin kova ja varmasti joskus tulevaisuudessa käynkin luovuttamassa :)
VastaaPoistaKuten sanoin piikki- tai verikammo on ihan riittävä syy olla luovuttamatta verta. Tosin Veripalvelussa on mielestäni hoidettu tuo asia: jos ei erikseen katso, niin koko tapahtuman aikana ei näe piikkejä eikä verta. Mutta kyllähän ne siellä ovat!
PoistaKovasti tsemppiä sinulle, jos päätät käydä luovuttamassa! :)