En jaksanut enää eilen illalla suorittaa arvontaa, mutta nyt se on tehty.
Koska löysin kivoja palkintoja, arvoin kaksi voittajaa. Hyvä syy kai tuokin! :)
Voittajat ovat...
*
**
***
**
*
100 kilon keijukainen.
...ja...
*
**
***
**
*
Kaneli.
Lämpimät onnittelut molemmille! Olen teihin päin yhteydessä piakkoin.
Olen viikonlopun reissun päällä ja palkinnot jäivät kirjahyllyyn, joten pääsen postittamaan ne vasta ensi viikolla. Samoin vastailut kysymyksiin taitavat jäädä ensi viikkoon. Varsinkin ne muutamat, jotka vaativat vähän enemmän panostusta, kuten esimerkiksi valokuvaamista. Älyttömän hyviä kysymyksiä olitte kaikki keksineet. Kiitos niistä! :)
perjantai 12. lokakuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Tyttöjen juttuja ja treeniä
Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)
Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.
Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)
Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!
Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.
Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)
Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Suunnitelmia ensi viikoksi
Pienoinen syysväsymys meinaa painaa mielen matalaksi. Yleensä tykkään syksystä, mutta nyt vaan sataa koko ajan. Ihanat syksykuvat piristävät mieltä, mutta kun ei meillä näytä tuolta kuin satunnaisesti silloin tällöin. Tekisi mieli vetää peitto korviin ja odottaa talven tuloa. Tai niitä kuulaita, aurinkoisia syyspäiviä. Toimistoon päiviksi hautautuminen ei ainakaan auta asiaa. En tiedä, onko insinööri sittenkään maailman paras ammatti. ;)
No, joka tapauksessa sohvan nurkkaan jääminen ei todellakaan paranna tilannetta, vaan itsensä pitää saada liikkeelle vaikka väkisin. Palaan siis takaisin hyväksihavaittuihin liikuntasuunnitelmiin. Ensi viikolle olen näköjään sopinut Cooperin testinkin. Arvatkaa, kuinka paljon huvittaa?! :P
Edit. Cooper onkin näköjään sovittu torstaille, joten pistetäänpäs uusiksi. Lajit pysyvät näköjään samana, vain järjestys muuttui:
Ma: Xycling + kahvakuula/Elixia Shape
Ti: Power
Ke: Zumba
To: Cooperin testi
Pe: lepo
La: vaellus (soutuporukan kauden päättäjäiset)
Su: lepo
Odotan muuten talvea jo niin paljon, että viime päivinä Finlandia-hiihtoon osallistuminen on pyörinyt mielen päällä. Tuokin kuuluu minun "Asioita, jotka pitää tehdä ennen kuolemaansa" -listalle. Seuraava maksukynnys sulkeutuu 15.10. Hmm.... (Minua alkoi ihan itkettää, kun selasin nettisivujen kuvasarjaa. Sataisipa jo lunta!)
No, joka tapauksessa sohvan nurkkaan jääminen ei todellakaan paranna tilannetta, vaan itsensä pitää saada liikkeelle vaikka väkisin. Palaan siis takaisin hyväksihavaittuihin liikuntasuunnitelmiin. Ensi viikolle olen näköjään sopinut Cooperin testinkin. Arvatkaa, kuinka paljon huvittaa?! :P
Edit. Cooper onkin näköjään sovittu torstaille, joten pistetäänpäs uusiksi. Lajit pysyvät näköjään samana, vain järjestys muuttui:
Ma: Xycling + kahvakuula/Elixia Shape
Ti: Power
Ke: Zumba
To: Cooperin testi
Pe: lepo
La: vaellus (soutuporukan kauden päättäjäiset)
Su: lepo
Odotan muuten talvea jo niin paljon, että viime päivinä Finlandia-hiihtoon osallistuminen on pyörinyt mielen päällä. Tuokin kuuluu minun "Asioita, jotka pitää tehdä ennen kuolemaansa" -listalle. Seuraava maksukynnys sulkeutuu 15.10. Hmm.... (Minua alkoi ihan itkettää, kun selasin nettisivujen kuvasarjaa. Sataisipa jo lunta!)
lauantai 6. lokakuuta 2012
Ensimmäiset kätköt
Koko viikon olen ottanut aika rauhassa ja kevyesti liikunnan suhteen. Loppuviikosta kroppani (vai pääni?) on jo alkanut huudella liikunnan perään. Perjantaina raahasin jumppakamppeet töihin mukaan, mutta työpäivä venähti "vähän" normaalia pidemmäksi, joten jumppaan en ehtinyt. Tänä aamuna Power (Elixian Bodypump) houkutti, mutta vilkaisin säätiedotusta ja totesin, että jos lauantaille on luvattu poutaa ja sunnuntaille sadetta, niin lauantaita ei ole mitään järkeä viettää liikkumalla neljän seinän sisällä.
Tällä viikolla olen yrittänyt tutustua geokätköilyn maailmaan mahdollisimman perusteellisesti - mutta vain teoriassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, että ei-kätköilijöitä kutsutaan jästeiksi, niin olisin aloittanut paljon aikaisemmin.) Olen tutkinut työpaikan, kodin ja monen muunkin paikan lähistöllä olevia kätköjä, mutta tätä päivää ennen en ole uskaltanut lähteä vielä etsimään niitä. Ajattelin siis lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ja lähteä kävelylenkille. Samalla kertaa käyn palauttamassa kirjaston kirjat, ostamassa arvontapalkinnot ja etsimässä ensimmäistä geokätköäni. Keräsin listalleni useamman mahdollisimman helpon kätkön, jotta löytäisin niistä edes yhden.
Kotipihasta lähtiessä tuntui hassulta. Tervehdin naapureita, mutta samalla hymyilin sisäisesti: minulla on salaisuus. Hassu minä! ;)
Ensimmäistä kätköä en löytänyt. Paikka oli liukas ja siellä pyöri muutama pyöräilijä, joten päätin lähteä seuraavalle kätkölle. Seuraavalla kätköllä meni hetki, että opin käyttämään Geocaching live -ohjelmaa puhelimessa. Ensi kerralla muistan ottaa myös normaalin kompassin mukaan. Vähän aikaa ympäriinsä pyörittyäni katsoin, että tuo olisi loistava paikka piilottaa jotain. Kurkkasin ja siellähän se oli: purkki, jonka kannessa luki "Tämä ei ole roska, tämä on geokätkö". Tuntui hienolta!
Kävin hoitamassa asiat ja kävin vilkaisemassa kahta muutakin kätköä, joista toisen löysin. Yhteensä lenkille tuli mittaa karvan alle 10,5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Erinomaista peruskuntokauden lenkki siis.
Geokätköily oli kivaa, mutta kävely ei edelleenkään ole lajini. Varsinkin yksin se on tylsää ja jalat tulevat paljon kipeämmiksi kuin juostessa ikinä. Lisäksi lenkkarit, jotka eivät ole ikinä juostessa hiertäneet, tuntuivat kantapäässä heti alusta asti. Lähikätköjä lukuunottamatta taidan kuitenkin kätköillä ehkä enemmän pyörällä.
Niin, kuten mainitsin, olen keksinyt arvontapalkinnot, joten osallistumisaikaa on vielä torstaihin 11.10. klo 18.00 asti. Käykää osallistumassa!
Tällä viikolla olen yrittänyt tutustua geokätköilyn maailmaan mahdollisimman perusteellisesti - mutta vain teoriassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, että ei-kätköilijöitä kutsutaan jästeiksi, niin olisin aloittanut paljon aikaisemmin.) Olen tutkinut työpaikan, kodin ja monen muunkin paikan lähistöllä olevia kätköjä, mutta tätä päivää ennen en ole uskaltanut lähteä vielä etsimään niitä. Ajattelin siis lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ja lähteä kävelylenkille. Samalla kertaa käyn palauttamassa kirjaston kirjat, ostamassa arvontapalkinnot ja etsimässä ensimmäistä geokätköäni. Keräsin listalleni useamman mahdollisimman helpon kätkön, jotta löytäisin niistä edes yhden.
Kotipihasta lähtiessä tuntui hassulta. Tervehdin naapureita, mutta samalla hymyilin sisäisesti: minulla on salaisuus. Hassu minä! ;)
Ensimmäistä kätköä en löytänyt. Paikka oli liukas ja siellä pyöri muutama pyöräilijä, joten päätin lähteä seuraavalle kätkölle. Seuraavalla kätköllä meni hetki, että opin käyttämään Geocaching live -ohjelmaa puhelimessa. Ensi kerralla muistan ottaa myös normaalin kompassin mukaan. Vähän aikaa ympäriinsä pyörittyäni katsoin, että tuo olisi loistava paikka piilottaa jotain. Kurkkasin ja siellähän se oli: purkki, jonka kannessa luki "Tämä ei ole roska, tämä on geokätkö". Tuntui hienolta!
Kävin hoitamassa asiat ja kävin vilkaisemassa kahta muutakin kätköä, joista toisen löysin. Yhteensä lenkille tuli mittaa karvan alle 10,5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Erinomaista peruskuntokauden lenkki siis.
Geokätköily oli kivaa, mutta kävely ei edelleenkään ole lajini. Varsinkin yksin se on tylsää ja jalat tulevat paljon kipeämmiksi kuin juostessa ikinä. Lisäksi lenkkarit, jotka eivät ole ikinä juostessa hiertäneet, tuntuivat kantapäässä heti alusta asti. Lähikätköjä lukuunottamatta taidan kuitenkin kätköillä ehkä enemmän pyörällä.
Niin, kuten mainitsin, olen keksinyt arvontapalkinnot, joten osallistumisaikaa on vielä torstaihin 11.10. klo 18.00 asti. Käykää osallistumassa!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Synttäriarvonta!!!
Huomasin juuri, että julkaisin ensimmäisen blogitekstini tasan vuosi sitten! :)
Synttäreiden kunniaksi pistän pystyyn arvonnan. Edellytyksenä osallistumiselle on kysymys tai postausehdotus minulle. Kaikki saavat osallistua! Tämä tuli vähän yllätyksenä, joten en ole vielä keksinyt palkintoa. Siispä aikaa osallistua on niin kauan, kunnes keksin jotain (ainakin tämän viikon loppuun). Jotain liikuntaan liittyvää se kuitenkin tulee olemaan. Palkintoehdotuksiakin saa kommenttiin laittaa. ;)
Onnea kaikille tasapuolisesti! :)
Synttäreiden kunniaksi pistän pystyyn arvonnan. Edellytyksenä osallistumiselle on kysymys tai postausehdotus minulle. Kaikki saavat osallistua! Tämä tuli vähän yllätyksenä, joten en ole vielä keksinyt palkintoa. Siispä aikaa osallistua on niin kauan, kunnes keksin jotain (ainakin tämän viikon loppuun). Jotain liikuntaan liittyvää se kuitenkin tulee olemaan. Palkintoehdotuksiakin saa kommenttiin laittaa. ;)
Onnea kaikille tasapuolisesti! :)
maanantai 1. lokakuuta 2012
Geokätköily
Mua kiinnostais ihan pikkuisen kokeilla geokätköilyä. Itse asiassa olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että se voisi olla sopiva laji minulle. (Ja nämä pimenevät, märät ja kylmät syyspäivät varmasti parasta aikaa aloittaa.;) Siellä ruudun toiselle puolella on varmastikin monia lajia kokeilleita ja harrastavia, joten laittakaapa ohjeet jakoon. Mitä varusteita tarvitaan? Mistä on muuten vain hyötyä? Puhelimeen varmaankin saisi jonkun sopivan GPS-sovelluksen. Onko suositella jotain Windows-puhelimeen? Muita hyviä vinkkejä? Kiitän kovasti jo etukäteen! :)
Kauden päätös
Minulla on ollut useampikin syy odottaa lokakuuta tänä vuonna. Lauantaina oli eräs tapahtuma, jonka järjestelyt ovat stressanneet minua jo useamman viikon. Suurimmaksi osaksi stressi on ollut täysin turhaa, mutta minä en ole kauhean hyvä ottamaan rennosti. Lisäksi sunnuntaina oli Kalevan kierroksen viimeinen laji, suunnistus Suomusjärvellä. Nyt ne ovat molemmat ohi. Ja onhan alla oleva kuvakin yksi hyvä syy odottaa lokakuuta. ;)
Odotin suunnistusta tosi innoissani. Tältä kesältä minulla ei ole takana yhtään kunnolla onnistunutta suoritusta. Olen varmaankin aikaisemmin kertonut, että aiemmin en ole pitänyt lajeista, joissa en ole luonnostaan hyvä. Nykyisin otan ne kuitenkin ennemmin haasteena (ja itselleen nauraminen tekee elämästä hauskaa). Suunnistus on laji, jossa tahtoisin olla hyvä. Lisäksi ennakkotiedot (valvojan ja kilpailun johtajan lausunnot sekä kuvat) saivat minut hykertelemään tyytyväisyydestä: viikonlopulle luvattiin sadetta ja joka tapauksessa maasto on märkä, mutta loivapiirteistä kangasmaastoa! Loistavaa!! Ei siis sellaista risukkoa, mihin olen Pirkanmaalla tottunut.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi rankasti ja iskän mukaan jossain vaiheessa ukkostikin, mutta sunnuntaiaamuksi sää poutaantui ja lämpeni. Tottakai lähtisin metsään sateessakin, mutta onhan se aavistuksen mukavampaa, jos ei kastu jo ennen lähtöä. Jo pelto, jolta lähtö oli, oli märkä ja pehmeä. Ennakkoon kartta (linkin avaaminen vaatii Javan) näytti siltä, että suota ei ole hirveästi, mutta sateisen syyskuun jälkeen koko metsä oli kuin kovapohjaista suota. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen ei tarvinnut enää jännittää, kastuvatko kengät. Suunnistuskengät ovat siitä ihanat, että ne tuntuvat märkinäkin miellyttäviltä jalassa ja litimärkinäkään vesi ei jää hölskymään kenkiin. Uudet kengät ja kompassi pääsivät muuten täällä ensi kertaa tositoimiin ja olen molempiin tosi tyytyväinen. Erityisen kivaa uusissa suunnistuskengissä on se, että ne on kisan jälkeen huomattavasti helpommat puhdistaa kuin vanhat kengät.
KK-suunnistuksessa hajonnat oli toteutettu perhoslenkein. Lyhyesti selitettynä keskusrastilta kierretään lenkki, jonka jälkeen palataan keskusrastille ja lähdetään taas uudelle lenkille. Tuo on käytännöllinen tapa järjestää hajonnat yhteislähtökisassa. Keskusrasti oli minulle heti kolmantena rastina. Silti tulin sinne emittiä ja kompassia heitellen ja kysyin äitiltä, olisiko hän lähtenyt puolestani loppulenkille (rasteja oli yhteensä 23). Kun jälkeenpäin katsoin tuloksia, niin 1-2 rastien välillä minulla ei kulunut kuin vähän yli 10 minuuttia. Tai no - vain ja vain, se oli aika lyhyt rastiväli. Siellä metsässä se tuntui kuitenkin ikuisuudelta. Maasto oli selkeä, näkyvyys hyvä ja minä tiesin, missä olen kartalla, mutta silti rastia ei löytynyt. Sitten vain yhtäkkiä tupsahdin rastilipulle. En tiedä, mikä tuossa meni vikaan, mutta kyllä potutti. Kolmosrastilla oli onneksi äiti ja muutamia muita tuttuja kannustamassa. Lisäksi osuimme siihen erään joukkuekaverin kanssa samaan aikaan, jolla oli sama hajonta kuin minulla. Sain siis rauhoitettua mieleni ja lähdimme samaa matkaa etsimään seuraavaa rastia. Siitä eteenpäin suunnistus alkoikin kulkea ja vain muutamaa rastia jouduimme vähän etsimään. (Kalevan kierroksen suunnistusradat ovat aika helppoja moneen muuhun kisaan verrattuna, koska mukana on kovin monentasoista porukkaa. Mukana tahdotaan pitää myös ne, joille suunnistus ei ole edes kakkoslaji.) Kuraa ja ojia matkalla riitti, mutta muuten tykkäsin maastosta kovasti. Jos ensi syksy on yhtään kuivempi, palaan riemusta kiljuen Suomusjärvelle uudestaan suunnistamaan. Ja palaan joka tapauksessa...
Meillä oli tämän joukkuekaverin kanssa täysin sama hajonta, joten kiersimme rastit yhdessä. Suunnistussääntöjen mukaanhan yhteistyö on metsässä kiellettyä, mutta silti aika yleistä. Eikä me taisteltu ihan kärkisijoista. Kakkosrastin hakemisen jälkeen itseluottamukseni oli aika maissa, joten kaverista oli hurjasti apua, etten sekoaisi ja alkaisi säntäillä metsässä edestakaisin. Itsetunnolle oli aika mannaa, kun maalissa kaveri kehui, että peesini ansiosta hänen aikansa parani tunnilla. Olihan siinä liioittelua, mutta hyvältä se tuntui silti! :)
Aikaa 11,2 kilometrin radan kiertämiseen minulla meni karvan yli kolme tuntia, 3:05:25. Onhan tuo pitkä aika, mutta luokittelen suorituksen onnistuneeksi, koska rastit löytyivät hyvin. Ja viime vuotiseen verrattuna kilometriaikani parani kuitenkin 45 sekuntia! :P Suunnistuksessa ainut oikea kehityskaari on se, että ensin opetellaan suunnistamaan ja kun se sujuu varmasti, niin sitten voi lisätä vauhtia. Juosten ehtii nopeammin harhaan! ;)
 |
| Teemu Hartikainen KalPan kalenterissa |
Odotin suunnistusta tosi innoissani. Tältä kesältä minulla ei ole takana yhtään kunnolla onnistunutta suoritusta. Olen varmaankin aikaisemmin kertonut, että aiemmin en ole pitänyt lajeista, joissa en ole luonnostaan hyvä. Nykyisin otan ne kuitenkin ennemmin haasteena (ja itselleen nauraminen tekee elämästä hauskaa). Suunnistus on laji, jossa tahtoisin olla hyvä. Lisäksi ennakkotiedot (valvojan ja kilpailun johtajan lausunnot sekä kuvat) saivat minut hykertelemään tyytyväisyydestä: viikonlopulle luvattiin sadetta ja joka tapauksessa maasto on märkä, mutta loivapiirteistä kangasmaastoa! Loistavaa!! Ei siis sellaista risukkoa, mihin olen Pirkanmaalla tottunut.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi rankasti ja iskän mukaan jossain vaiheessa ukkostikin, mutta sunnuntaiaamuksi sää poutaantui ja lämpeni. Tottakai lähtisin metsään sateessakin, mutta onhan se aavistuksen mukavampaa, jos ei kastu jo ennen lähtöä. Jo pelto, jolta lähtö oli, oli märkä ja pehmeä. Ennakkoon kartta (linkin avaaminen vaatii Javan) näytti siltä, että suota ei ole hirveästi, mutta sateisen syyskuun jälkeen koko metsä oli kuin kovapohjaista suota. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen ei tarvinnut enää jännittää, kastuvatko kengät. Suunnistuskengät ovat siitä ihanat, että ne tuntuvat märkinäkin miellyttäviltä jalassa ja litimärkinäkään vesi ei jää hölskymään kenkiin. Uudet kengät ja kompassi pääsivät muuten täällä ensi kertaa tositoimiin ja olen molempiin tosi tyytyväinen. Erityisen kivaa uusissa suunnistuskengissä on se, että ne on kisan jälkeen huomattavasti helpommat puhdistaa kuin vanhat kengät.
KK-suunnistuksessa hajonnat oli toteutettu perhoslenkein. Lyhyesti selitettynä keskusrastilta kierretään lenkki, jonka jälkeen palataan keskusrastille ja lähdetään taas uudelle lenkille. Tuo on käytännöllinen tapa järjestää hajonnat yhteislähtökisassa. Keskusrasti oli minulle heti kolmantena rastina. Silti tulin sinne emittiä ja kompassia heitellen ja kysyin äitiltä, olisiko hän lähtenyt puolestani loppulenkille (rasteja oli yhteensä 23). Kun jälkeenpäin katsoin tuloksia, niin 1-2 rastien välillä minulla ei kulunut kuin vähän yli 10 minuuttia. Tai no - vain ja vain, se oli aika lyhyt rastiväli. Siellä metsässä se tuntui kuitenkin ikuisuudelta. Maasto oli selkeä, näkyvyys hyvä ja minä tiesin, missä olen kartalla, mutta silti rastia ei löytynyt. Sitten vain yhtäkkiä tupsahdin rastilipulle. En tiedä, mikä tuossa meni vikaan, mutta kyllä potutti. Kolmosrastilla oli onneksi äiti ja muutamia muita tuttuja kannustamassa. Lisäksi osuimme siihen erään joukkuekaverin kanssa samaan aikaan, jolla oli sama hajonta kuin minulla. Sain siis rauhoitettua mieleni ja lähdimme samaa matkaa etsimään seuraavaa rastia. Siitä eteenpäin suunnistus alkoikin kulkea ja vain muutamaa rastia jouduimme vähän etsimään. (Kalevan kierroksen suunnistusradat ovat aika helppoja moneen muuhun kisaan verrattuna, koska mukana on kovin monentasoista porukkaa. Mukana tahdotaan pitää myös ne, joille suunnistus ei ole edes kakkoslaji.) Kuraa ja ojia matkalla riitti, mutta muuten tykkäsin maastosta kovasti. Jos ensi syksy on yhtään kuivempi, palaan riemusta kiljuen Suomusjärvelle uudestaan suunnistamaan. Ja palaan joka tapauksessa...
 |
| Suunnistuskartta |
Meillä oli tämän joukkuekaverin kanssa täysin sama hajonta, joten kiersimme rastit yhdessä. Suunnistussääntöjen mukaanhan yhteistyö on metsässä kiellettyä, mutta silti aika yleistä. Eikä me taisteltu ihan kärkisijoista. Kakkosrastin hakemisen jälkeen itseluottamukseni oli aika maissa, joten kaverista oli hurjasti apua, etten sekoaisi ja alkaisi säntäillä metsässä edestakaisin. Itsetunnolle oli aika mannaa, kun maalissa kaveri kehui, että peesini ansiosta hänen aikansa parani tunnilla. Olihan siinä liioittelua, mutta hyvältä se tuntui silti! :)
Aikaa 11,2 kilometrin radan kiertämiseen minulla meni karvan yli kolme tuntia, 3:05:25. Onhan tuo pitkä aika, mutta luokittelen suorituksen onnistuneeksi, koska rastit löytyivät hyvin. Ja viime vuotiseen verrattuna kilometriaikani parani kuitenkin 45 sekuntia! :P Suunnistuksessa ainut oikea kehityskaari on se, että ensin opetellaan suunnistamaan ja kun se sujuu varmasti, niin sitten voi lisätä vauhtia. Juosten ehtii nopeammin harhaan! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)