Lumisia maisemia

Viime viikon liikunnat ja tulevan viikon liikuntasuunnitelma:

 

Lähes kahdeksan tuntia monipuolista ja hyvälaatuista liikuntaa. Tiistain juoksulenkki oli huippu. Fiilis oli aivan loistava. Kun juokseminen olisikin aina tuollaista, niin en malttaisi muuta harrastaakaan.

Tänään kävin Quantinan kanssa kokeilemassa joogaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kyseessä oli astangajoogatunti. Jännitti etukäteen aika paljon. Mielikuvani astangajoogasta oli, että se on kovin fyysistä ja vaikeaa. Ennakko-odotuksista huolimatta tykkäsin paljon ja mielestäni pärjäsin hyvin. Mitään äärimmäisen vaikeita liikkeitä ei tullut vastaan ja jälkeenpäin olo oli rento ja vahva. Tiistaiksi olen varannut paikan hathajoogaan. Sitä kohtaan ennakko-odotukset ovat suuremmat. Varsinkin kun tuon kyseisen tunnin ohjaaja on kuulema ihan huippu. ;)

Muutama kuva perjantain vaellukselta. Olimme siis Seitsemisen kansallispuistossa työporukalla. Keli oli suosiollinen ja luminen. Vaikka unet jäivät perjantain ja lauantain välillä normaalia lyhyemmiksi, osa porukasta minä mukaan lukien kävimme vielä lyhyen lenkin lumisateessa. Oikein mukava tykytapahtuma kaiken kaikkiaan! 

Vaikka lumen on ennustettu lämpenevän alkavalla viikolla, hiihtokauteni avaan lauantaina Leppävirran hiihtoputkessa. Jee! :)

Tämän viikon huipensi ruokailu huippuseurassa ja Tampereen Valoviikkojen avajaisilotulitus! Nyt nukkumaan, kun vaalituloskin taitaa olla selvä, jotta jaksan herätä huomenna pirteänä uuteen viikkoon. Hauskaa viikon alkua! :) 

Syksyisiä tunnelmia

Ah... hieronnassa käyty ja helpotti! Tosin päätin, että käyn valittamassa tuota vaivaa lääkärillekin. Työnantaja maksaa fysioterapeutin, joten kannattaahan tämä etu hyödyntää. 

Viime viikon liikunnat ja tämän viikon liikuntasuunnitelma täytettynä tällä kertaa Heiaheiaan.

Torstain juoksulenkki oli tahtojen taistelun tulos. Tiesin, että ulkoilma ja liikunta tekisi hyvää, mutta ulko-oven kynnys tuntui ylitsepääsemättömältä. Valittelin Facebookissa ongelmaani ja tottakai ihanat kaverit saivat kannustettua minut lähtemään. Kannatti! Eihän se ollut kuin vitosen lenkki, mutta lähtemisen vaivan ansiosta tuntui paljon pidemmältä. Nuo kaksi ensimmäistä kaveria asuvat muuten sellaisella seudulla, että lähimmät katuvalot ovat kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin, että en voi vedota pimeyteen, jos minulle palaa valot ympäri vuorokauden. :)


Quantinan vakuuttelujen jälkeen päädyin, että minun on aika kokeilla joogaa. Sunnuntaina suuntaan siis Om Yogaan testaamaan astangajoogaa. Onneksi Q on mukana tukena, joten allekirjoittanutta ei jännitä ihan niin paljoa. Hinnastoa katsoessani ilahduin suuresti ensikertalaisen tutustumisedusta: 50 eurolla saa kolmen viikon ajan käy niin monella joogatunnilla kuin tahtoo. Eli siis sen enemmän säästän, mitä useammalla tunnilla käyn. ;)

Lisäksi kollegani huhuili Facebookin puolella sulkapallokaveria. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Toivottavasti saadaan sovittua säännöllinen peliaika.

Tämähän alkaa tuntua ihan syksyltä, kun on intoa aloittaa uusia harrastuksia! :)

P.S. Muistakaa käydä äänestämässä! Minä kävin jo. :)

Tosiasioiden tunnustamista: syksyllä sataa!

Tänä syksynä olen ollut melko kypsä jatkuvaan sateeseen. Joka ilta katson sääennusteesta, josko huomenna ei tarvitsisi pukeutua vedenpitävään. Yleensä on tarvinnut. Ongelma ei ole se, etteikö minulta löytyisi vedenpitävää vaatetta. Kyllä löytyy ja monenlaista. En usko sateenvarjoihin. Vedenpitävät vaatteeni on hankittu lenkkikäyttöön ja tarjouksesta, joten niiden ulkonäköön on kiinnitetty erilailla huomiota kuin takkiin, jota käytän arkipäivänä. En pidä itseäni erityisen turhamaisena, mutta en välttämättä kulje erityisen ylpeänä tässä takissa:

Tämän syksyn "suosikkitakki"

Tykkään väristä, mutta eihän se välttämättä ole kaikkein tyylikkäin, eikä mallikaan välttämättä kovin imarteleva.

Hyvät goretex-vaatteet (tai vastaavat) ovat valitettavasti melkoisen kalliita, joten olin aika innoissani, kun sähköpostiin tupsahti Intersportin Viheltäen menee -mainos. Siellä oli usempiakin hyviä tarjouksia syksyisistä takeista. Riensin eilen sovittamaan niitä ja päädyin alla olevaan Haltin takkiin. Olisin ehkä ostanut sen mustana, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Toisaalta ihan hyvä, ettei ollut. Syksy on riittävän pimeää aikaa muutenkin, joten pukeutumisessa kannattaisi suosia väriä ja vaaleutta. Periaatteessa välttelen täysin valkoisia vaatteita, mutta varsinkin ulkoiluvaatteissa niitä on kertynyt salakavalasti. :)

Tässä kelpaa kulkea kylilläkin! ;)

Viime yönä heräsin neljän aikaan kurjaan lihaskipuun. Valittelin jo eilen illalla, että oikeanpuoleinen hartia on jumissa. Yöllä jumikohta paikallistuikin oikean lavan yläosaan. Siellä on perinteinen kipupisteeni: lapaluun yläkulmasta selkärankaan päin. Noin pikkurillin pituinen kipeä paikka, välillä vain sormenpään kokoinen, mutta se tekee minut toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Pään käätäminen oikealle tai taivuttaminen eteenpäin sattuvat, kipu säteilee oikeaan käteen, eli ilmeisesti joku hermo on myös jumissa. Kävin muutama vuosi sitten lääkärissäkin tuon takia, jolloin sain lähetteen fysioterapeutille. Sillä kertaa helpotti, mutta en saanut mitään selkeitä ennaltaehkäisyohjeita. Tottakai tiedän, että lihakset tykkäävät liikunnasta: kuntosaliharjoittelu, sauvakävely ja venyttelyt ovat hyvä asia. Näyttöpäätetyötä tekevälle taukojumppaa. Tahtoisin tietää, mikä tuon aiheuttaa. Auttaisiko, jos opettelisin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä? Oppisinko?

Nytkin kun kipu on pahimmillaan, lihaksen liikuttelu kivun rajoissa tekee hyvää. Mitä enemmän lihas lämpiää, sen vähemmän se kipuilee. Olisiko jollain lukijoista jakaa hyviä vinkkejä ensiavuksi? Maanantaille olen varannut hierojan ja jos en saa liikuteltua päätäni vielä maanantaina normaalisti, varaan ajan lääkärille.

Tänään olisi tarkoitus käydä juoksemassa vähintään tunnin lenkki. Sää on vaihteen vuoksi suorastaan hyvä ja intoa löytyy. En oikein tiedä, mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä.

Kysymyksiä & vastauksia

Pyysin synttäriarvonnassani kysymyksiä, joten olisi varmaan kohteliasta vastatakin niihin. Eli täältä pesee:

Brego: Minä toivon postausta siitä, miten liikunta ollut mukana lapsuudessasi. Innostuitko liikkumaan vasta aikuisena, vai olitko liikunnallinen heti pienestä pitäen?

Hmm... erittäin mielenkiintoinen kysymys. Tulen liikunnallisesta perheestä. Varsinkin isäni on urheillut lapsuudestaan saakka. Olen kotoisin maalta, joten olemme veljeni ja serkkujeni kanssa harrastaneet kaikenlaista ulkona. Pidin koulun liikuntatunneista, välitunneilla pelasimme jalkapalloa ja koulun jälkeen kävin mahdollisuuksien mukaan kaikissa liikuntakerhoissa, mitä pienellä paikkakunnalla järjestettiin. Toisaalta olen aina rakastanut kirjoja ja olen mukavuudenhaluinen, joten monesti sohvannurkka vetosi enemmän kuin hiihtolenkki. Vanhempani eivät myöskään pakottaneet, jos en tahtonut. Olen itse saanut löytää tieni liikkujana ja se on varmasti osasyynä, että en ole koskaan kadottanut liikunnan iloa. Toisaalta vasta viimeiset viisi vuotta olen liikkunut säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa. Olen aina käynyt tunnollisesti sovituilla tunneilla: jumpat, viikottainen sulkapallovuoro tai sählytreenit. Toisaalta jos ne ovat jääneet jostain syystä väliin, en ole pyrkinyt korvaamaan niitä millään. Eli siis pidän itseäni liikunnallisena jo lapsesta saakka. En voi sanoa, että olen löytänyt liikunnan aikuisiällä, mutta tarve liikkua säännöllisesti on tullut vasta viime aikoina.

Hepa: Ilmeisesti harrastat pääasiassa kestävyyslajeja, juoksu, suunnistus jne. Millainen suhde sinulla on joukkueurheiluun tai lajeihin missä suoritus onkin hyvin lyhytkestoinen?

Olen harrastanut joukkuelajeja elämäni aikana aika paljonkin. Kuten edellisessä vastauksessa kerroin, ala-asteella pelasimme kaikki välitunnit jalkapalloa. Sählyä olen pelannut erinäisissä porukoissa läpi yläasteen, lukion ja opiskeluajan. Samoin lentopalloa, ihan höntsäilymielessä. Opiskelun loppumisen ja työelämään siirtymisen aikaan sosiaalinen verkostoni muuttui, enkä ole löytänyt sopivaa porukkaa joukkuepelehin. Jos sellainen löytyisi, niin kävisin mielelläni kerran viikossa pelaamassa esimerkiksi sählyä.

Minun on vaikea kuvitella itseäni mihinkään kovin lyhytkestoisen lajin pariin. Mittaan liikuntamääriäni tunteina, joten jo pelkästään niiden kerääminen kannustaa  pidempien suoritusten pariin. Lisäksi olen luontaisesti hidas, mutta kestävä. Toisaalta jos joku sopiva, riittävän tehokas laji löytyy, pidän sitäkin ihan mahdollisena.

Aurinkotuuli: Oletko ollut tai haluaisitko osallistua juoksukouluun? Mitä odotat tulevalta talvelta liikunta mielessä?

Osallistuin kerran Elixian järjestämään juoksukouluun. Se kesti kymmenen tapaamiskertaa. Tykkäsin kovasti, varsinkin tekniikkaharjoitteista ja -kommenteista. Jos sopiva tilaisuus tulisi, lähtisin varmasti uudestaan. (Itse asiassa pidän silmät ja korvat koko ajan auki juoksukoulujen varalta.)

Oi, odotan hiihtämistä. Ostin viime keväänä perinteisen sukset, jollaisia en ole omistanut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pirkan puolikkaan 45 kilometriä odottavat ainakin kilpailurintamalla. Finlandia-hiihtoa tai mahdollisesti jotain muuta helmikuulle sijoittuvaa kilpailua vielä mietin.

Tintti: Olikohan sun edellisessä postauksessa juttua siitä, ettet oikein välitä lajeista, joissa et ole automaattisesti hyvä.. Tästä tuli mieleen kysyä, että mikä on ollut sulle kautta aikojen sellainen inhokkilaji, mitä et ole halunnut harrastaa ja voisitko joskus vielä kuvitella harrastavasi sitä?

Koripallo! En oikein edes tiedä, mistä se johtuu. (No, ehkä siitä, että en ole siinä hyvä. ;) Ehkä minulla on jonkinlainen asennevamma, koska koris ei kuulu edes penkkiurheiluna suosikkeihini. Kyllä minä ajankuluna voin heitellä koreja tai pelata pienpeliä, mutta en sen enempää.

100 kilon keijukainen: Mikä/mitkä syyt saavat sinut pitämään juuri juoksemisesta? Oletko koskaan ajatellut, että jokin muu laji voisi olla yhtä hyvä sinulle?

Helppous ja tehokkuus! Sitä voi harrastaa missä tahansa ja välineet on suhteellisen halpoja. Periaatteessa joku muu lajikin voisi olla ykkönen minulle, mutta nuo kaksi syytä on aika vaikea lyödä.

Miinus Kymmenen: Kysyisin mitä sinulle uutta liikuntalajia haluaisit kokeilla?

Vaikka mitä... En ole koskaan sanonut ei uudelle lajikokeilulle, vaikka etukäteen olisin ajatellut, että tämä ei välttämättä ole minun juttuni. Viimeksi olen varmaankin haaveillut crossfitin kokeilemisesta. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa katsoessa olen myös unelmoinut, että oppisin tanssimaan. Tanssissa kiehtoo se, että samaan aikaan, kun se on fyysisesti erittäin vaativaa, täytyisi liike saada näyttämään kevyeltä ja helpolta.

Martsu: Onko repsahdus (makean tms. muun "ylimääräisen syöminen)maailmanloppu vai ei?

Riippuu vähän päivästä. Yleensä ei. Olen oppinut, että yksi huono ruokailu tai edes päivä ei kaada mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Huonona päivänä repsahdus tuntuu maailmanlopulta, mutta äkkiä ajatukset tervehtyvät ja totean, että ensi kerralla parempi tuuri.

Kaneli: Kysymykseni on yksinkertainen: Jos et olisi insinööri, mikä haluaisit/voisit kuvitella olevasi?

Lukion jälkeen minulla oli opiskelupaikka sekä teknilliselle alalle että yliopistoon matematiikkaa opiskelemaan. Eli voisin ihan hyvin olla matikan ope. Heh! :)

Jos tällä hetkellä pitäisi opiskella jotain, se voisi liittyä liikuntaan, ehkä liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti. Itse asiassa taisin tuota fyssaria pyöritellä puheissakin lukioaikoina. Pienestä valituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen nykyisiin hommiini, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. 

Lady Puntin ja Martsun postausehdotuksiin palaan myöhemmin, koska ne edellyttävät valokuvausta.

Lopuksi vielä suuret kiitokset kaikille! Kysymyksenne olivat tosi mielenkiintoisia ja osa pakotti minut ihan oikeasti miettimään. ;)

Tyhjänpäiväinen kooste

Bloggerin Hallintapaneelissa neljästä viimeisestä postauksessa kolmessa on esikatselukuvana kuvakaappaus Heiaheiasta, joten minä kanssa. :P

Aika lailla suunnitelman mukaan. Reilut viisi tuntia yhteensä. Powerin jälkeen lihakset kipeytyivät, joten lepopäivä oli tarpeen. Oikea pakara ja takareisi olivat vielä Cooperin testipäivänäkin kipeät, joten 2150 metriä oli aika hyvä tulos. Keväällä juoksin 2300 metriä ja silloin olin selvästi paremmassa juoksukunnossa, joten kyllä tuo ilmeisesti jollain lailla kuntoa testaa.

Lauantain vaellus oli oikein mukava tapahtuma hyvässä seurassa. Tosin isäni, joka oli järjestäjä, piti kärjessä niin kovaa vauhtia, että useamman kerran jouduin huomauttamaan, että kaveria ei jätetä. Vaikka maasto oli märkää, kengät eivät kastuneet. Tämä oli hyvä harjoitus parin viikon päästä odottavaan tyky-vaellukseen Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä tosin tahti tulee olemaan rauhallisempi. Saattaa olla, että siellä minä olen se, jolle huomautetaan liiasta vauhdista. ;)

Ensi viikolla:

Ma: jotain ulkoilua
Ti: Zumba
Ke: Elixia Power
To: juoksu
Pe: lepo
La: RAW
Su: juoksu

Nyt on pää niin tyhjä, että en osaa sanoa muuta. Syytä siis painua peiton alle ja valmistautumaan taas uuteen viikkoon.

Arvonnan voittajat

En jaksanut enää eilen illalla suorittaa arvontaa, mutta nyt se on tehty.

Koska löysin kivoja palkintoja, arvoin kaksi voittajaa. Hyvä syy kai tuokin! :)

Voittajat ovat...


*

**

***

**

*

100 kilon keijukainen.

...ja...

*

**

***

**

*

Kaneli.

Lämpimät onnittelut molemmille! Olen teihin päin yhteydessä piakkoin.

Olen viikonlopun reissun päällä ja palkinnot jäivät kirjahyllyyn, joten pääsen postittamaan ne vasta ensi viikolla. Samoin vastailut kysymyksiin taitavat jäädä ensi viikkoon. Varsinkin ne muutamat, jotka vaativat vähän enemmän panostusta, kuten esimerkiksi valokuvaamista. Älyttömän hyviä kysymyksiä olitte kaikki keksineet. Kiitos niistä! :)

Tyttöjen juttuja ja treeniä

Yrityksellä, jossa työskentelen, on tänä vuonna juhlavuosi, minkä vuoksi pikkujoulutkin ovat "aavistuksen" hienommat kuin yleensä. Varsinaisesti ei oleteta, että pukeudutaan iltapukuun, mutta suositeltavaa se on. Ja mun vaatekaappihan pursuilee juhlavaatteita. ;) Normaalistikin stressaannun juhlapukeutumisesta, saati sitten nyt. Bongasin ..in motion -blogista hongkongilaisen verkkokaupan (kiitos!), jota olen useamman viikon vilkuillut siinä mielessä, että uskaltautuisinkohan tilaamaan ihan oikean iltapuvun. Eilen sitten huomasin yhden ihailemani mekon 15% alennuksessa. Pakotin avokin avuksi vartalon mittailuihin ja pistin tilauksen menemään. Vähän jännittää! :)

Tuo tilaamani mekko jättää käsivarret paljaiksi, joten nyt olisi hyvä aika paneutua käsitreeniin. Suurin osa ylimääräisestä rasvasta asettuu minun kehossani reisiin ja takapuoleen, sen jälkeen vatsaan, joten ylävartaloon ei sitä jää juurikaan. (No, kai allit nyt on lähes jokaisella naisella. ;) Itse asiassa olen melkoisen tyytyväinen ylävartalooni. Olen perinyt mummolta paksut nilkat, mutta ranteet sen sijaan ovat mielestäni aika sirot. Mutta ainahan voi parantaa, eli nyt alkaa operaatio käsivarsien tiukennus. Quantinan patistuksesta päätin palata punnerrusohjelman pariin. Tein jo viikonloppuna aloitustestin: 25 punnerrusta! Pakottaa siis aloittamaan viikosta kolme. Mutta ei tänään, koska tänään on Power -päivä! Lupaan, että rintalihakset ja kädet tärisee joka tapauksessa. Allien kimppuun ajattelin hyökätä dippiohjelman avulla. Tuohon en ole vielä tehnyt aloitustestiä, koska sopivan korokkeen etsiminen on vielä vaiheessa. Luulen, että meidän työkalupakki taitaa olla paras vaihtoehto. Täytyy vaan tarkastaa, että sisällä on jotain riittävän painavaa, että saan dippailla rauhassa ilman pelkoa kippaamisesta.

Noista ohjelmista tuli mieleeni, että löysin Windows -puhelimeeni kivan sovelluksen niihin liittyen. 6 week training -sovellus sisältää nuo molemmat sekä vastaavat vatsalihas-, leuanveto- ja kyykkyohjelmat. Vaikuttaa insinöörille sopivalta. Toivottavasti tuohon saa myös muistutuksen, ettei treenit unohdu. ;)

Noiden lisäksi toivon, että saisin nyt myös palautettua itseni saleilun pariin. Mulla on aika heikot käsivoimat ja silloin kun olen oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, niin onhan se ollut hienoa. Mars mars, Aku!