Viikottainen paino ja liikunnat

Paino oli tänä aamuna 72,5 kg. Samoissa siis mennään. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Se on juuri niin vaikeaa, kun muistinkin. Tulos vaihteli 86-92 cm. Tuo 90 tuntui kuitenkin oikeimmalta. Pienin tulos oli selvästi ja tarkoituksella väärästä kohtaa mitattu. Vyötäröni kapein kohta on heti rinnan alla, kylkiluiden päällä. Kun vyötärön ympärys alkaa pienenemään, niin kyllä sen näillä minun mittauksillanikin saan todistettua :)

Viime viikon liikunnat:

Niissäpä ei taida olla mitään ihmeellistä ja uutta. Kaikki on jo sanottu :)

Tälle viikolle en viitsi suuremmin suunnitella liikuntakertojani. Huomenna menen Poweriin ja muutenkin mennään ehkä vähän enemmän sisäliikunnan parissa, sen verran kovia pakkasia on luvattu. Henkilökohtainen pakkasrajani kulkee vähän lajista riippuen n. -20° tai lämpimämpi. Tälläkin viikolla siis yritän käydä hiihtämässä tai juoksemassa, mutta ihan peräkkäisinä päivinä en uskalla. Keuhkot ei välttämättä tykkää.

Nyt on pää aika tyhjä. Kysykää jotain tai kertokaa, mistä tahtoisitte minun kirjoittavan.

Hengissä

Luistelukisat on nyt ohi. En kaatunut kertaakaan ja tavoiteaikakin alittui reilusti. Luistelin 20 kilometrin matkan aikaan 1.01.19. Garminini tosin näytti matkaksi 20,68 kilometriä :) Jopa minä jouduin ohittelemaan hitaampia. Kun ohitukset tehdään ulkokautta, lisämatkaa kertyy väkisinkin. Aika koville sain itseni tuossa ajettua, koska keskisyke oli 194. Vaikka joskus valittelin, että olen mukavuudenhaluinen, enkä oikein viitsi tehdä harjoituksia, jotka tuntuvat pahalta, niin kyllä tuosta vaan tulee hyvä olo, kun tietää antaneensa kaikkensa.

Keli oli mahdollisimman ihanteellinen luisteluun. Pieni pakkanen (n. -5°C), tyyntä ja poutaa.

Terotutin luistimet ennen kisaa ja jää oli juuri niin hyväkuntoinen kuin ajattelinkin. Kun ennen kisaa pääsimme radalle lämmittelemään, ajattelin, että en pysy näin liukkaalla jäällä pystyssäkään, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen jää kului niin, että siitä sai paremman otteen. Joka kerta luistimisen päälle noustessa tulee sellainen olo, että enhän minä uskalla näillä lähteä eteenpäin. Vielä lähdössäkin polvet tärisivät holtittomasti ja melkein oksetti. Kun pari ensimmäistä kierrosta oli mennyt ja pääsin luistelun rytmiin kiinni, loppumatka meni yllättävän nopeasti. Omassa erässäni oli paljon tuttuja, mutta ihmettelin, kun kisan aikana en tunnistanut heistä ketään. Ilmeisesti siis onnistuin keskittymään omaan suoritukseen hyvin :) Tosin hirveän monella oli puna-musta asu päällä, joten selästä ihmisten tunnistaminen olisi varmasti ollut haastavaa muutenkin. Kentän laidalta sain kannustusta kiitettävästi :)

Olen hirveän tyytyväinen suoritukseeni. Tosin se tunnin alittaminen jäi nyt niin lähelle, että se vähän harmittaa. Kun en sitä alunperinkään osannut lähteä tavoittelemaan, niin olen kyllä silti tyytyväinen. Ensi vuotta ajatellen pitäisi päästä luistelemaan enemmän hyväkuntoiselle luistinradalle. Tampereen ympäristöstä ei vain sellaista taida löytyä. Täytyy muutama kerta lyöttäytyä iskän seuraksi Mikkeliin tai Jyväskylään. Lisäksi porukassa luistelemista pitäisi harjoitella enemmän, mutta se onkin vaikeammin toteuttavissa. Toisaalta jos saan enemmän harjoitusta hyväkuntoisella jäällä, tekniikkakin on paremmin hallussa, jolloin se ei ehkä niin helposti hajoa ulkopuolisista tekijöistä. Nyt huomasin, että varsinkin sellaisissa ohitustilanteissa, joissa minä olin ohittamassa jotakuta ja samaan aikaan minua ohitettiin, kadotin helposti luistelun rytmin, josta kiinnisaamiseen saattoi taas mennä muutama kierros.

Huomaan, että olen hieman koukuttunut näihin kisatapahtumiin. En niinkään siihen, että kisaan muita vastaan, vaan siihen maaliintulon tunteeseen kun tunnen voittaneeni itseni, tehneeni jotain sellaista, mihin en uskonut kykeneväni.

Toinen asia, joka Kalevan kierroksessa koukuttaa, on yhteisöllisyys. Samassa joukkueessa kanssani on muutamia ihmisiä, joita tapaan muuallakin, mutta suurimmaksi osaksi niitä, joita tapaan vain näissä Kalevan kierroksen tapahtumissa. Lisäksi tuolla tulee juteltua monien täysin vieraiden kanssa. Kuitenkin heidän kaikkien kanssa on jotain yhteistä. Ja mukana on hyvin monentasoisia urheilijoita: SM-tason urheilijoita veteraanisarjoista, mutta tosi paljon minunkaltaisia kuntoilijoita, jotka kisaavat vain itseään vastaan. Ainakin minusta tuntuu, että mahdumme silti hyvin samoihin kisoihin.

Seuraava Kalevan kierroksen laji on 45 km Puoli-Pirkan hiihto. Tuo tuntuu aivan järjettömältä. Mutta vapaaehtoisesti olen harrastukseni valinnut, joten nyt pitää vain alkaa tekemään pitkiä lenkkejä suksilla.

Pallottelua

Tämä viikko on mennyt suunnitelmien mukaan hiljaa ja hissutellen. Kuunnellen vain, kuinka kunto nousee kohisten :) Oikeastaan tämä on ollut niin rauhallinen viikko, etten oikein osaa sanoa mitään.

Maanantaina kävin tekemässä "viimeistelyreenin" lauantaita varten. Täytyy luottaa, että sanonta epäonnistunut kenraali, onnistunut suoritus pitää paikkansa. Kentän jää oli melko huonossa kunnossa. Minun tuurillani jäälle ajetaan tietysti vettä juuri kun minä tahtoisin harjoitella. Pieni lumisade muutti märän jää sohjoiseksi. Mahdollisuudet teloa itsensä olivat vähän liian suuret, joten jouduin lopettamaan harjoituksen kesken. Lauantaina Oulunkylän radan viimeisen päälle hoidettu jää tuntuu ainakin tuon jälkeen varmasti liukkaalta :)

Joskus pitää päästää sisäinen lapsi esille :) Tiistaina oli tarkoitus mennä Poweriin, mutta se ei sytyttänyt. Katselin Elixian aikataulua, että löytyisikö jotain tilalle. Ajattelin taas vaihteeksi suunnata FitBall -tunnille. Käsi ylös jos joku pystyy istumaan jumppapallon päällä pomppimatta. Minä ainakin tykkään. Kotoakin löytyisi jumppapallo, mutta aika laiska olen sillä jumppaamaan. Ohjattuna tuo tunti on kuitenkin oikein mukava. Kauhean mukavia jumppatunteja on olemassa, mutta kaikilla ei vaan ehdi käymään :/

Tiistain jälkeen olen pitänyt kaksi lepopäivää liikunnasta. Olen vähän pelännyt, että mitä ilmeisimmin liikkeellä olevat flunssapöpöt saavuttavat minun tämän viikon aikana. Töissä vähän joka toisen ääni on maassa. Vaikka kylmettämisellä ei ilmeisesti pitäisi olla mitään tekemista sairastumisen kanssa, mutta en ole ottanut riskiä.

Kun liikunnasta on vapaapäivä, tuntuu kuin liikkumattomuus pitäisi korvata jollain. Niinpä olen kaksi päivää tehnyt kotihommia enemmän kuin monena viikkona teen yhteensä. Pitäisi opetella pitämään välillä ihan oikeita vapaapäiviä. Sallia itselleen se, ettei aina tarvitse olla niin hirveän tehokas ja aikaansaapa. Ettei tuntisi huonoa omaatuntoa, vaikka koko päivän vain olisi. Vähintään pitäisi saada punnukset housunpuntteihin, että vähän edes hidastaisin ;)

Yritän vielä miettiä, mitä pitäisi pakata mukaan. Huomenna töiden jälkeen suuntaan auton nokan kotikotia kohti. Jos äiti lähtee mukaan, huomenna haetaan viimeiset viimeistelyt tehdään Zumban tahtiin. Äiti ja iskä lähtevät mukaan lauantaina. Iskähän osallistuu siis myös luisteluun. Kerron viimeistään sunnuntaina, miten kävi.

Rentouttavaa viikonloppua, kunhan selviämme perjantaista! :)

Painopäivitys & vaaleista

Tänä aamuna vaaka näytti 72,4 kg. Enemmän kuin viime viikolla, mutta vähemmän kuin pitkään aikaan sitä ennen. Vähän osasin odotellakin tuon suuntaista tulosta. Syömiset menivät viime viikolla ok, mutta ei ihan niin hyvin kuin voisi mennä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

Vaalien ensimmäisen kierroksen tulokset saatiin eilen ja itse huokaisin helpotuksesta. Valitaan kumpi tahansa jäljellä olevista ehdokkaista, Suomi saa hyvän presidentin. Eduskuntavaalien jälkeisestä jytkystä ollaan nyt kai toivuttu, vaikka presidentin vaali henkilövaali onkin. Olemme matkalla jälleen avoimempaan ja tasa-arvoisempaan Suomeen. Hyvä niin! Äänestysprosentti jaksaa vaan edelleen ihmetyttää: yli joka neljäs ihminen jättää äänestämättä. En voi ymmärtää! Itse en keksi yhtään hyvää syytä, miksi minä jättäisin äänioikeuteni käyttämättä. Jos sopivaa ehdokasta ei löydy, niin käyn palauttamassa vaikka tyhjän äänestyslapun. Sitä paitsi yhteiskuntaopin tunnilla opetettiin, että jos ei äänestä, ei ole oikeutta myöskään valittaa ;)

Positiivista viikon alkua!

Hiihtämässä

Näillä keleillä hiihtäminen on innotuksesta huolimatta miellyttävämpi liikuntamuoto kuin juokseminen. Vaikka ladut olivat uudesta lumesta pehmeät, ei se haitannut läheskään yhtä paljon kuin eilen juostessa. Ylämäkiä kivutessa kirosin välillä hiihtämistä, mutta pääasiassa oli kivaa. Kelikin oli hiihtämiseen oikein mukava, joten yksin ei tarvinnut ladulla suihkia. Suurin osa hiihti perinteistä, joten luistelu-uralla sai hiihtää ilman tungosta. Erityisesti minua hymyilyttää ne pienet hiihtäjät, joiden jalat juuri ja juuri ylttävät perinteisen uriin :) Ihanaa, että vanhemmat jaksavat viedä lapsiaan hiihtämään.

Tuo mielialan vaihtelu lenkin aikana on minulle muuten ihan normaalia. Olen melkoisen temperamenttinen. Pienempänä saatoin heittää sauvat penkkaan sata metriä ennen maalia ja päätin, että minua ei huvita enää hiihtää. Nykyisin sadattelen vain mielessäni (no, ehkä joskus ihan vähän ääneen ;) ja jatkan matkaa.

Viikon liikunnat:

Taisi mennä juuri suunnitelmani mukaan. Aika harvinaista. Muistin jopa punnertaakin. Voihan huokaus! Viisi punnerrusta kerralla tuntuu hirveän raskaalta. Silti en tarvitse koko sitä lepoaikaa, jonka ohjelma minulle sarjojen välille lupaa ja viimeiseen sarjaan jaksan punnertaa reilusti sen, mitä vaaditaan. Kai sitä pitäisi vaan laittaa itsensa puristamaan vähän enemmän, kun ihan selvästi kuitenkin jaksaisin.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: (luistelu)
Ti: Power
Ke: kevyt juoksu/luistelu
To: lepo
Pe: (Zumba)
La: KK-luistelu
Su: lepo tai kävelylenkki

Jalat tuntuivat tänään hiihtäessä jo aika raskailta. Ensi viikko täytyy siis ottaa vähän kevennellen, jotta olen lauantaina parhaassa mahdollisessa tikissä :) Täysin ei voi kuitenkaan lepäämäänkään jäädä tai kroppa laiskistuu. Mennään siis täysin fiiliksen mukaan ja itseään kuulostellen. Luistelemassa täytyy kuitenkin vielä käydä.

Muistakaapa käydä äänestämässä!

Liha on heikko, eli repsahdin :)

Moni bloggaaja on talven aikana ostanut uudet kengät. Olen katsonut niitä joka kerta kuola valuen. Olen ihan toivoton urheiluvälineshoppailija. Tuntuu, ettei niitä voi ikinä olla liikaa :) Quantinan innoittamana selailin useampiakin nettikauppoja. Kuuluu muuten suurin huveihini, mutta onneksi se usemmiten jää vain selailuun. Täältä löysin Asicsin Gel-1160:t Todays deal -hintaan vain 35 puntaa (n. 42 euroa). Juoksija-lehden Kenkäklinikan mukaan suositushinta Suomessa on 139 euroa. Kun naisten mallista löytyi vielä kivanväriset kengät, pakkohan minun oli nuo tilata. Ihanat! Alelaarista löysin vielä Adidaksen shortsit ja Asicsin juoksutrikoot samoihin postituskuluihin. En malttaisi odottaa, vaikka ei noita ennen kesää ole tarkoitus ottaa käyttöön. Miten niin kärsimätön! :D

Asicsin naisten mallit ovat viime vuosina olleet valitettavan vaaleanpunavoittoiset. Tai ainakin suomalaisista urheilukaupoista olen löytänyt vain niitä, kun olen kenkähyllyjen ohi kävellyt. Toinen huvini: juoksukengät on aina pakko käydä katsomassa, kun urheiluliikkeen ovesta kuljen sisään, vaikka mitään tarkoitusta ei olisi niitä ostaa.


Kalevan kierroksen luistelun eräjaot olivat ilmestyneet nettiin viime yönä. Oma eräni alkaa viikon päästä lauantaina klo 16. Jos kaikki on mennyt hyvin, tasan viikon päästä se koitos on jo ohi :) Viime vuonna odotin luistelua koko ajan kasvavan kauhun vallassa. Nyt olotila on ennemminkin jännityksen sekainen innostus :) Viimevuotinen aikani oli 1:12:18. Matka oli puolimaraton eli 21,1 km, kun tänä vuonna se on tasan 20 km. Parantaakseni vuoden takaista suoritusta aikani täytyisi tänä vuonna olla alle 1:08:30. Tuo tarkoittaa n. 1:20 kierrosaikoja. Itselleni tueksi noita laskeskelin, mutta kirjoittelenpa tännekin ylös lukijoiden riemuksi ;D

Tänään kävin koko yön jatkuneesta lumisateesta huolimatta juoksemassa. Tiesin, että kulkuväylät ovat lumiset ja pitoa ei ole. Lähdin silti! Alun alkaen oli tarkoitus juosta viikonloppuna pitkä, rauhallinen lenkki, mutta kelin huomioon ottaen tiesin, että tuosta suunnitelmasta ei tulisi mitään. Irtolumessa rasitus on suurempi, vaikka kuinka yrittäisin hiipiä eteenpäin. Keli oli juuri niin huono kuin ajattelinkin. Välillä tuntui, että eteenpäin ei pääse ollenkaan. Siitä huolimatta juoksin 4,5 km 38 minuutissa. Keskisyke oli 175. Kasvatin itseäni henkisesti vielä vähän lenkin aikanakin. Kun käännyin viimeisestä mutkasta kotiinpäin ja matkaa olisi ollut enää 300 metriä, päätin kiertää autotietä pitkin vielä ylimääräiset puolisen kilometriä. Tällä kertaa kävin siis reilusti epämukavuusalueella, mutta kyllä se kotiin päästyä palkitsikin :)

Syksystä lähtien olen haaveillut lumesta, että pääsisi hiihtämään. Nyt kun lunta on riittävästi, minulla onkin into juosta. Huomenna menen kuitenkin hiihtämään :)

Maaliskuun lopulla työpaikkani järjestää meille UKK-kävelytestin. Koska painolla on suuri merkitys kuntoindeksiin, pitäisi tässä parissa kuukaudessa paino saada pysyvästi alle 70 kilon.

Liikuntaa

Joskus tuntuu, että minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja joskus taas pää kumisee tyhjyyttään.

Kävin kuin kävinkin maanantaina luistelemassa. Ei olisi yhtään huvittanut, mutta en keksinyt riittävän hyviä tekosyitä, etten menisi. Koko matkan kentälle kävellessä ajattelin, että luisteleminen on ihan tyhmää, kaadun kuitenkin koko ajan ja sitä paitsi kehän kiertäminen on tylsää. Mikä positiivinen ajattelu?! ;) Kun kiinnitin luistimen teriä (kuva alla) monoihin, kuulin erään isän selittävän luistelemista opettelevalle 2-3 -vuotiaalle pojalleen, että nuo ovat retkiluistimet, niillä mennään kovaa vauhtia. Melkein nauroin ääneen :D Suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun on talvella ensimmäistä kertaa luistimilla. Tuntuu, että eihän näillä voi pysyä pystyssä. Tai sitten minulla on vain suunnattoman huono tasapaino. Alkuun vain suurin piirtein kävelin luistimilla ja pelkäsin kaatuvani. Älkää huoliko, pyöräilykypärä oli päässä. Pikkuhiljaa olo alkoi tuntumaan varmemmalta ja varmemmalta luistimilla ja lopulta saattoi jopa puhua jonkinlaisesta vauhdista. Alunperin lupasin itselleni, että puolen tunnin jälkeen saan lähteä pois. Lopulta tunti meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja oikeesti se luisteleminen oli ihan kivaa :)

Lähde

Pakkasta oli -14°C. Kohtuullisen viileää siis, mutta koska ei tuullut lainkaan, ulkona tarkeni hyvin olla. Bussiakin jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia, mutta vasta kotiin kävellessä alkoi vilu värisyttää. Onneksi saunassamme on Ainavalmis kiuas ;)


Eilen kävin Powerissa. Tämä tiistain tunti on siirtynyt vielä puolta tuntia aikaisemmaksi ja sopii minun aikatauluihini vieläkin paremmin. Tykkään, kun voin mennä jumppaan suoraan 8-tuntisen työpäivän jälkeen ja kotiin päästyänikin on vielä iltaa jäljellä. Syksyllä tätä tuntia pitänyt ohjaaja jäi äitiyslomalle. Hieman harmi, koska tykkäsin hänestä kovasti. Hän oli melko rauhallinen ja kiinnitti extra-erityishuomiota tekniikkaan. Siviiliammatiltaan hän on fysioterapeutti, millä lienee jotain tekemistä tuon kanssa. Rauhallisuudesta huolimatta hän sai minut puristamaan viimeisetkin toistot täysillä. Nykyinen ohjaajakin on hyvä, mutta silti en jostain syystä saa sitä samaa sisulatausta kuin parhaiden ohjaajien tunneillä. Tämä tunti siis pysyy vakiona, mutta teen ehkä normaalia enemmän hyppäyksiä muille Power -tunneille.

Tälle päivälle olin merkinnyt liikuntasuunnitelmaan juoksun tai hiihdon. Pienestä väsymyksestä johtuen päädyin kuitenkin shoppailemaan, mistä kävelin kotiin reilun 4 kilometrin matkan. Raikas pakkasilma teki tehtävänsä ja piristi. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, mutta ylämäkeen kävellessä tuli mieleen, että en ole ihan huonossa kunnossa, koska ylämäen nouseminen tuntui niin kevyeltä eikä hengästyttänyt :)

Huomenna piti mennä salille, mutta olen nyt niin innostunut kokeilemaan, onko PS Movestani mihinkään, joten ajattelin tehdä lihaskuntoharjoitukseni sillä. Vatsalihaksille ajattelin suoda vielä erikoiskohtelun ja tehdä jonkun kivan ohjelman niille.

Muistakaa osallistua Sateenvarjomiehen arvontaan.