Hengissä

Luistelukisat on nyt ohi. En kaatunut kertaakaan ja tavoiteaikakin alittui reilusti. Luistelin 20 kilometrin matkan aikaan 1.01.19. Garminini tosin näytti matkaksi 20,68 kilometriä :) Jopa minä jouduin ohittelemaan hitaampia. Kun ohitukset tehdään ulkokautta, lisämatkaa kertyy väkisinkin. Aika koville sain itseni tuossa ajettua, koska keskisyke oli 194. Vaikka joskus valittelin, että olen mukavuudenhaluinen, enkä oikein viitsi tehdä harjoituksia, jotka tuntuvat pahalta, niin kyllä tuosta vaan tulee hyvä olo, kun tietää antaneensa kaikkensa.

Keli oli mahdollisimman ihanteellinen luisteluun. Pieni pakkanen (n. -5°C), tyyntä ja poutaa.

Terotutin luistimet ennen kisaa ja jää oli juuri niin hyväkuntoinen kuin ajattelinkin. Kun ennen kisaa pääsimme radalle lämmittelemään, ajattelin, että en pysy näin liukkaalla jäällä pystyssäkään, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen jää kului niin, että siitä sai paremman otteen. Joka kerta luistimisen päälle noustessa tulee sellainen olo, että enhän minä uskalla näillä lähteä eteenpäin. Vielä lähdössäkin polvet tärisivät holtittomasti ja melkein oksetti. Kun pari ensimmäistä kierrosta oli mennyt ja pääsin luistelun rytmiin kiinni, loppumatka meni yllättävän nopeasti. Omassa erässäni oli paljon tuttuja, mutta ihmettelin, kun kisan aikana en tunnistanut heistä ketään. Ilmeisesti siis onnistuin keskittymään omaan suoritukseen hyvin :) Tosin hirveän monella oli puna-musta asu päällä, joten selästä ihmisten tunnistaminen olisi varmasti ollut haastavaa muutenkin. Kentän laidalta sain kannustusta kiitettävästi :)

Olen hirveän tyytyväinen suoritukseeni. Tosin se tunnin alittaminen jäi nyt niin lähelle, että se vähän harmittaa. Kun en sitä alunperinkään osannut lähteä tavoittelemaan, niin olen kyllä silti tyytyväinen. Ensi vuotta ajatellen pitäisi päästä luistelemaan enemmän hyväkuntoiselle luistinradalle. Tampereen ympäristöstä ei vain sellaista taida löytyä. Täytyy muutama kerta lyöttäytyä iskän seuraksi Mikkeliin tai Jyväskylään. Lisäksi porukassa luistelemista pitäisi harjoitella enemmän, mutta se onkin vaikeammin toteuttavissa. Toisaalta jos saan enemmän harjoitusta hyväkuntoisella jäällä, tekniikkakin on paremmin hallussa, jolloin se ei ehkä niin helposti hajoa ulkopuolisista tekijöistä. Nyt huomasin, että varsinkin sellaisissa ohitustilanteissa, joissa minä olin ohittamassa jotakuta ja samaan aikaan minua ohitettiin, kadotin helposti luistelun rytmin, josta kiinnisaamiseen saattoi taas mennä muutama kierros.

Huomaan, että olen hieman koukuttunut näihin kisatapahtumiin. En niinkään siihen, että kisaan muita vastaan, vaan siihen maaliintulon tunteeseen kun tunnen voittaneeni itseni, tehneeni jotain sellaista, mihin en uskonut kykeneväni.

Toinen asia, joka Kalevan kierroksessa koukuttaa, on yhteisöllisyys. Samassa joukkueessa kanssani on muutamia ihmisiä, joita tapaan muuallakin, mutta suurimmaksi osaksi niitä, joita tapaan vain näissä Kalevan kierroksen tapahtumissa. Lisäksi tuolla tulee juteltua monien täysin vieraiden kanssa. Kuitenkin heidän kaikkien kanssa on jotain yhteistä. Ja mukana on hyvin monentasoisia urheilijoita: SM-tason urheilijoita veteraanisarjoista, mutta tosi paljon minunkaltaisia kuntoilijoita, jotka kisaavat vain itseään vastaan. Ainakin minusta tuntuu, että mahdumme silti hyvin samoihin kisoihin.

Seuraava Kalevan kierroksen laji on 45 km Puoli-Pirkan hiihto. Tuo tuntuu aivan järjettömältä. Mutta vapaaehtoisesti olen harrastukseni valinnut, joten nyt pitää vain alkaa tekemään pitkiä lenkkejä suksilla.