keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Liikuntaa

Joskus tuntuu, että minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja joskus taas pää kumisee tyhjyyttään.

Kävin kuin kävinkin maanantaina luistelemassa. Ei olisi yhtään huvittanut, mutta en keksinyt riittävän hyviä tekosyitä, etten menisi. Koko matkan kentälle kävellessä ajattelin, että luisteleminen on ihan tyhmää, kaadun kuitenkin koko ajan ja sitä paitsi kehän kiertäminen on tylsää. Mikä positiivinen ajattelu?! ;) Kun kiinnitin luistimen teriä (kuva alla) monoihin, kuulin erään isän selittävän luistelemista opettelevalle 2-3 -vuotiaalle pojalleen, että nuo ovat retkiluistimet, niillä mennään kovaa vauhtia. Melkein nauroin ääneen :D Suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun on talvella ensimmäistä kertaa luistimilla. Tuntuu, että eihän näillä voi pysyä pystyssä. Tai sitten minulla on vain suunnattoman huono tasapaino. Alkuun vain suurin piirtein kävelin luistimilla ja pelkäsin kaatuvani. Älkää huoliko, pyöräilykypärä oli päässä. Pikkuhiljaa olo alkoi tuntumaan varmemmalta ja varmemmalta luistimilla ja lopulta saattoi jopa puhua jonkinlaisesta vauhdista. Alunperin lupasin itselleni, että puolen tunnin jälkeen saan lähteä pois. Lopulta tunti meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja oikeesti se luisteleminen oli ihan kivaa :)
Lähde

Pakkasta oli -14°C. Kohtuullisen viileää siis, mutta koska ei tuullut lainkaan, ulkona tarkeni hyvin olla. Bussiakin jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia, mutta vasta kotiin kävellessä alkoi vilu värisyttää. Onneksi saunassamme on Ainavalmis kiuas ;)


Eilen kävin Powerissa. Tämä tiistain tunti on siirtynyt vielä puolta tuntia aikaisemmaksi ja sopii minun aikatauluihini vieläkin paremmin. Tykkään, kun voin mennä jumppaan suoraan 8-tuntisen työpäivän jälkeen ja kotiin päästyänikin on vielä iltaa jäljellä. Syksyllä tätä tuntia pitänyt ohjaaja jäi äitiyslomalle. Hieman harmi, koska tykkäsin hänestä kovasti. Hän oli melko rauhallinen ja kiinnitti extra-erityishuomiota tekniikkaan. Siviiliammatiltaan hän on fysioterapeutti, millä lienee jotain tekemistä tuon kanssa. Rauhallisuudesta huolimatta hän sai minut puristamaan viimeisetkin toistot täysillä. Nykyinen ohjaajakin on hyvä, mutta silti en jostain syystä saa sitä samaa sisulatausta kuin parhaiden ohjaajien tunneillä. Tämä tunti siis pysyy vakiona, mutta teen ehkä normaalia enemmän hyppäyksiä muille Power -tunneille.

Tälle päivälle olin merkinnyt liikuntasuunnitelmaan juoksun tai hiihdon. Pienestä väsymyksestä johtuen päädyin kuitenkin shoppailemaan, mistä kävelin kotiin reilun 4 kilometrin matkan. Raikas pakkasilma teki tehtävänsä ja piristi. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, mutta ylämäkeen kävellessä tuli mieleen, että en ole ihan huonossa kunnossa, koska ylämäen nouseminen tuntui niin kevyeltä eikä hengästyttänyt :)

Huomenna piti mennä salille, mutta olen nyt niin innostunut kokeilemaan, onko PS Movestani mihinkään, joten ajattelin tehdä lihaskuntoharjoitukseni sillä. Vatsalihaksille ajattelin suoda vielä erikoiskohtelun ja tehdä jonkun kivan ohjelman niille.

Muistakaa osallistua Sateenvarjomiehen arvontaan.

2 kommenttia:

  1. Näyttää niin hankalasti "ohjattavilta" nuo retkiluistimiesi terät, että minulle saattaisi käydä ne jalassa kuten bloginimesi kaimalle aina toisinaan. Ensimmäinen potku ja pyrstölleen, toinen potku ja pyrstölleen jne. Kunnes muutaman pystyssä pysytyn potkaisun jälkeen pleksiin jäisi Kanelin mentävä aukko :D Eihän noilla voi hallita menoaan mitenkään? Tai silloin pitää vähintään olla hannuhanhimaista tuuria ;)

    Liikunnan iloa loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
  2. Kommenttisi herättämä mielikuva on kieltämättä hykerryttävä :D Pystyssäpysyminen noilla on itse asiassa yllättävän helppoa, tai no, niin helppoa kun se nyt luistimilla on. Mutta kun noilla on tosiaan tarkoitus luistella suoraan, niin tiukat kännökset eivät onnistu ainakaan minun taidoilla. Kaarroksissa käytänkin aika paljon suksilta tuttua painon siirtoa, en niinkään luistelupotkuja. Kyllä sinä varmasti osaisit! :)

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)