sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Viikonlopun hankintoja

Voisi sanoa, että urheilullinen viikonloppu on takana, vaikka liikuntatunteja ei Heiaheiaan hirveästi kirjautunutkaan.

Perjantaina oli työpaikan järjestämä UKK-kävelytesti. Testissä kävellään 2 kilometriä mahdollisimman nopeasti. Testitulokseen vaikuttavat sukupuoli, painoindeksi, kävelyyn käytetty aika ja syke testin lopussa. Itse sain kuntolukemaksi 93, mikä tarkoittaa, että kuntoni on keskimääräinen ikäisteni naisten joukossa. Maksimaalinen hapenottokykyni on 35 ml/kg/min. Edellisen kerran olen tehnyt testin neljä vuotta sitten keväällä 2008. Silloin kuntolukema oli 83. Kehistystä on siis tapahtunut :) Kävelytesti sopii kaikille terveille aikuisille ja on luotettavampi ja helpompi järjestää kuin moni muu kuntotesti. Jos joku kiinnostui, niin täältä löytyy laskuri, jolla voi laskea oman tuloksen perusteella kuntoindeksin. Olen täällä varmaan aiemminkin valitellut, kuinka en oikein pidä kävelemisestä. Tuon testin jälkeenkin penikat olivat kipeät, ja ovat itse asiassa edelleenkin. Penikkakivuista kärsiville voin vinkata, että ns. kylmäkallet ovat mitä erinomaisinta hoitoa. Niillä saa kohdistettua kylmähoidon juuri tuonne sääriluun viereen.

Lupasin avokille viime vuoden lopulla ostaa hänelle yhdistetyksi syntymäpäivä- ja joululahjaksi polkupyörän. Nykyiseltä asuinpaikaltamme kaikki on kätevästi pyöräilymatkan päässä, mutta tuo onneton ei omista pyörää. Olimme sopineet aiemmin, että lähdemme lauantaina pyöräostoksille. Edeltävänä yönä oli satanut viitisen senttiä lunta, mutta sehän ei toisia hulluja estä ostamaan polkupyöriä. ;) Itselläni on arkiajoon oikein hyvä hybridipyörä, mutta olen jo jonkin aikaa himoinnut maantiepyörää nopeampaan ajoon ja Kalevan kierroksen pyöräilyyn. Samalla vaivalla ajattelin siis katsella itselleni pyörää.

Ennen kuin sain valittua pyörän, kävin päähänpistosta sovittamassa perinteisen monoja ja avuliaan myyjän avustukselle valitsimme minulle myös sopivat sukset perinteisen hiihtämiseen. Hups...! Kaikki hiihtovermeet olivat 50% alennuksessa, mutta onneksi perjantai oli silti palkkapäivä ;)

Lähde


Tällaisen ihanuuden löysin pyöräkaupasta. Osasin varautua, että minun runkokokojani ei ihan joka mallista ole saatavilla ainakaan suoraan liikkeestä. Yllä näkyvä cyclocross -pyörä oli hyvässä tarjouksessa Emilia Sportissa. Kun lisäksi löysimme avokillekin samasta puljusta pyörän, päädyin ostamaan tuon. Ostin siihen lisäksi ohuemmat renkaat, jolloin se minun käytössäni menee täysin maantiepyörästä.

Cyclocrossari on maantiepyörästä kehitetty monenlaiseen maastoon sopiva pyörätyyppi. Niillä ajetaan ihan omanlaisia pyöräkilpailujakin, cyclocrossia. Se on siis vähän kuin kilpaversio hybridipyörästä. Minulle tuo on monikäyttöisyytensä vuoksi huomattavasti parempi valinta kuin puhdas maantiepyörä. Muutamia puutteitakin tuossa tietysti on: Univegassani on levyjarrut, minkä vuoksi se on jonkin verran painavampi kuin maantiepyörä.Vaihteiden välitykset ovat erilaiset siten, että maantiepyörä on tarkoitettu kovempiin vauhteihin. Mikäli erilaiset pyörätyypit kiinnostavat enemmän, täältä löytyy lisätietoja. Minun käytössäni erot ovat kuitenkin kuriositeetteja.

Shoppailureissun jälkeen oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta kotiin palatessa koko päivän vaivannut pieni päänsärky paheni sellaiseksi, että kaikenlainen liikkuminen tuntui mahdottomalta. Päivällisen jälkeen päänsärky helpotti, joten ilmeisesti se johtui matalasta verensokerista. Omituista oli se, että päänsärky oli alkanut jo heti aamusta ennen aamupalan syömistä. Onneksi se kuitenkin meni ohi.

Tein eiliseksi tarkoitetun juoksulenkin tänään. Ehkäpä nämä lepopäivät ovat tehneet hyvää, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksu tuntui tosi hyvältä. Aiemmin kaikki vähänkin juoksulta näyttävä liikkuminen on nostanut sykkeen 160:n tuntumaan. Eteneminen alle 150 sykkeillä on siis ollut tosi köpöttelyä. Vauhtia ei tänäänkään ollut paljon, mutta pk-sykkeilläkin juoksu tuntui juoksulta :) Juoksin tunnin lenkin, jota piristin 5x1 minuutin vedoilla 2 minuutin palautuksilla. Nuo eivät olleet mitään maksimivetoja, vaan sellaista sopivaa vauhdin kiristämistä. Ihan kivaa saada välillä revitellä :)

Viime viikon liikunnat kokonaisuudessaan:



Yllättävän paljon merkintöjä, vaikka tuntuu, että jouduin joustamaan aika paljon. Onneksi sain punnerrushaasteen nelosviikon tehtyä kokonaan. Raskaalta se tuntui, mutta toivottavasti ensi viikon uusinta olisi jo vähän helpompi.

Ensi viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: ELC-kävelylenkki (keppijumppa huonolla säällä)
Ke: juoksu
To: lepo
Pe: Zumba
La: juoksu
Su: lepo

Loppuilta menee jääkiekon playoffeja radiosta kuunnellen, saunoen ja Idolsia katsoen. Toivottavasti noiden jälkeen olen rentoutunut uuteen viikkoon. Pääsiäinen on jo lähellä, mutta luulen, että töissä on vielä vähän touhua ennen sitä lähestyvän deadlinen vuoksi.

Oikein munarikasta palmusunnuntaita ja kuravetistä aprillipäivää kaikille! Muutama pikkunoita on käynyt oven takana ja saanut palkaksi suklaata. Onneksi! Olisi kauheaa, jos varatut suklaat olisivat jääneet kaappiin ;) Minun onnekseni aprillipäiväkin osui sunnuntaille. Arkena olisi paljon enemmän ihmisiä ympärillä, jotka voisivat huiputtaa minua. Olen helppo! :) Itse asiassa luin aamulla Hesarin, enkä muista lukeneeni mitään, minkä tunnistaisin aprillipilaksi :D

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tunteiden vuoristorataa

Huh huh, että voi fiilikset vaihdella vauhdilla. Maanantain huonot fiilikset vain pahenivat tiistaiksi. Kiukuttelin töissä lopulta niin paljon, että itseänikin alkoi naurattaa. Onneksi olimme sopineet iltapäiväksi ensimmäisen yhteislenkin. Juoksu kulki kivasta ja juoksuseura oli mukavaa. Eihän aurinkoisessa kevätsäässä voinut olla enää huonolla tuulella :)

Eilen oli myös ensimmäinen ELC-tapaaminen. Tapasin muun ryhmän ensimmäistä kertaa. Vaikutti oikein mukavalta. Olen ryhmän nuorin, mutta siitä huolimatta muut vaikuttivat "minun tyyppisiltä" ihmisiltä. Olen edelleen toiveikas tämän suhteen. Nyt minulla ainakin on yksi paikka (tämän blogin lisäksi ;), jossa saan luvan kanssa marmattaa, jos paino ei putoa.

Olen nyt muutamana päivänä onnistunut syömään kolmen tunnin välein. Siihen täytyy kiinnittää huomiota, että muistan syödän riittävän tiheästi, mutta niinä päivinä kun siinä olen onnistunut, olo on ollut hyvä. Tietysti vaatii pääkopassa vähän (enemmän) työstämistä, että jos tahtoo laihtua, niin pitää syödä enemmän. Ja kuitenkin tiedostan selvästi sen, että iltapäivän paastoaminen aiheuttaa hirmunälän illalla. Ja sitten tulee syötyä liikaa. Toivottavasti paino lähtee putoamaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset pitävät motivaatiota yllä.

Lisäksi toivon, että verensokerin pitäminen iltapäivällä tasaisena hävittäisi tai ainakin vähentäisi iltapäivän väsymystä. Välillä tuntuu, että työpäivän jälkeen on ihan täysin mahdotonta kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta kuin nukkuvansa.

Eilisen keskustelun jäljiltä jäin miettimään, että voiko olla mahdollista, että söisin kuitenkin liian vähän. Täyttelin tänään syömisiäni Kiloklubiin. Joko en osaa arvioida ruokien määriä ollenkaan tai jumitus ei johdu ainakaan säästöliekistä. Heti alkoi ahdistaa, kun piti alkaa laskea syömisiä. Ajattelin, että jos ruokien määrät pitää tietää noin tarkasti, niin alan syödä valmiista annospusseista, joissa lukee kyljessä, mitä se sisältää. ;)

MinttuK haastoi mukaan Kesäkuntoon 2012 -projektiin. Ja minähän tykkään haasteista ;) Lisäksi näitä tavoitteita on tullut viime aikoina mietittyä. Minun tavoitteeni kesäkuun alkuun mennessä ovat:
  • Puolimaraton alle 2,5 tunnin. Kalevan kierroksen juoksu on 26.5. Valkeakoskella. Ainakin toistaiseksi harjoittelu on edennyt lähes toivotusti, joten pitäisi olla täysin mahdollista.
  • Paino alle 70 kiloa. En tavoittele liikoja, mutta tasaisella tahdilla tuon pitäisi olla realistista. 
Mitä sinä tavoittelet kevään aikana? 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet

Huh huh... Ajatuksissa oli lähteä tänään juoksemaan, mutta annoin itselleni luvan jättää sen huomiselle. Töissä oli tänään maanantai. Ei siis mikään ihan paras päivä. Tapojeni vastaisesti otin työkoneen mukaan kotiin, jotta saan luettua muutaman jutun, johon toimistolla ei vain tunnu riittävän aikaa. Muutakin tekemistä riittää.

Palkkioksi ja piristykseksi kävin shoppailemassa. Hiilarihirmukin muistutti, että shoppailu auttaa motivaatiopulaan. Lidliin tuli tänään pyöräilyvaatteita. Kävin hakemassa itselleni lyhyet pyöräilyhousut ja -paidan sekä pyöräilyhanskat, joita minulla kuluu luvattoman monta. Hiihtohanskatkin pysyvät pitempään hyväkuntoisina. Käytin pyörän viime viikolla huollossa ja haaveilin, että pääsisin aloittamaan työmatkapyöräilyn maaliskuun puolella, mutta huonolta näyttää. Toisaalta jos ei maaliskuussa, niin sitten huhtikuussa ;)

Tänä aamuna vaaka näytti 72,6 kiloa. Viime viikkoisen turvotuksen jälkeen on palattu taas tuttuihin ja turvallisiin lukuihin. Viime viikolla oli normaalia enemmän kyläilyä, jossa joka paikassa oli leivottu jotain. Vaikka kohtuus säilyikin, tuli herkkuja syötyä silti normaalia enemmän. Onneksi se ei näkynyt vaa'an lukemassa. ELC alkaa huomenna, joten tästä eteenpäin on tavoitteena keskimäärin puolen kilon pudotus viikossa. Nyt tavoite on selkeänä mielessä, joten enää pitää miettiä ja toteuttaa keinot, joilla se tavoitetaan.

Viime viikon liikunnat:




Ihan hyvä viikko. Viikonlopun liikunnat menivät reissaamisen takia vähän eri lailla kun meinasin, mutta eipä se haittaa. Olen melko varma, että punnersin kolmannenkin päivän punnerrukset, mutta en ole merkannut sitä mihinkään. Siirryn joka tapauksessa nyt nelosviikolle. Alkaa tuo kolmosviikko jo puuduttaa ja punnerrukset sinänsä tuntuvat sujuvan, vaikka ne eivät välttämättä aina huvitakaan.

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: lepo
Ti: juoksu
Ke: Elixia Power / sali
To: juoksu
Pe: UKK-kävelytesti
La: lepo
Su: juoksu

Ilmoittauduin Tampere puolimaratonille. Työnantajanihan tarjoaa osallistumisen ja ilmeisesti lähtijöitä on tulossa ihan mukavasti. Sovimme muutaman työkaverin kanssa, että pyrimme käymään yhteislenkillä 1-2 kertaa viikossa. Ihan mukava, että joku on raahaamassa, jos aina ei itseä huvittaisikaan.

Toivottavasti teillä on energisempi viikon alku kuin minulla. Juuri nyt tarvitsisin ehkä aurinkoa enemmän kuin tuota harmaata keliä ja loskaa. Onneksi ELC alkaa huomenna ja rikkoo tätä harmaata arkea, joka juuri nyt ehkä vähän ahdistaa. Pääsiäiseenkään ei ole enää pitkä aika ja kyllä se kevätkin tulee ihan kohta :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

Kävin viemässä tänään pyörän huoltoon. Tuntui hyvältä päästä pyörän selkään ja pääosin tiet olivat sulat, mutta muutamassa kohdassa tiellä oli kuitenkin melko paljon pehmeää lunta. Toivottavasti viikonloppu sulattaa lumia niin paljoa, että ensi viikolla pääsisin jo pyörällä töihin. Pehmeä loska ja toisaalta osin vielä jäiset tienpinnat pelottavat minua. Varsinkin kun ensi viikonlopun jälkeen aamut ovat taas vähän pimeämpiä.

Juoksin takaisinpäin pyörähuollosta. Juoksu tuntui pitkästä aikaa ihan hyvältä. Alussa tuntui edelleenkin vähän tahmealta. Lihaksiston lämmetessä juoksukin rentoutui ja varsinkin hyvin loivaan alamäkeen tuntui oikein mukavalta juosta. Merkkejä hyvin kulkevasta juoksusta ovat, että jalat tahtoisivat mennä vähän kovempaa ja että huulille nousee vähän väkisinkin hymy. Toisaalta vähän pöljä tunne hymyillä ilman syytä ja itsekseen, mutta minähän en siitä välitä ;) Jääkiekon playoffien myötä kevät alkaa todellakin muistutella itsestään. :)

Eilen oli ELC:hen kuuluva henkilökohtainen haastattelu. Ohjaajan kanssa kävimme läpi läpi nykyisen tilanteeni ja tavoitteeni ohjelman aikana. Lisäksi otettiin alkumitat ja käytiin läpi ELC-käsikirjaa. Tapaamisen aikana tuli monta kertaa esille, että nyt on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan pään sisäisiin asioihin. Sopii minulle! :) Ohjelman kesto on kuusi kuukautta ja sinä aikana on tapaamisia kerran viikossa, yhteensä 26 kertaa. Joka toinen viikko on luento tai keskustelutilaisuus ja joka toinen kerta treenataan yhdessä. Toivottavasti saamme kasaan oikein hyvän ryhmän, koska eniten odotan nimenomaan ryhmän tukea ja muiden kokemuksia. Päällimmäisenä mieleeni jäi, kun ohjaaja sanoi, että kaikki kenen kanssa hän on tämän ohjelman puitteissa keskustellut, ovat sanoneet, että kyse ei ole tiedon puutteesta. Hetki hetkeltä tuntuu enemmän, että tämä on todellakin sitä, mitä tähän hätää tarvitsen.

Tapaamisessa asetimme myös tavoitteen ja sille aikarajan. Kerroin, että tahtoisin normaalipainoiseksi, eli alle 62-kiloiseksi. Puoli kiloa viikossa tekisi tämän puolen vuoden aikana 12 kiloa, jonka jälkeen painaisin n. 61 kiloa. Ohjaaja oli nimenomaan sitä mieltä, että kannattaa asettaa riittävän haastava tavoite, jotta se pysyy koko ajan mielessä. Nyt pitäisi ensi viikkoon mennessä yrittää mieltää, mitä tuo muutos oikeasti tarkoittaa. Kun sen on kuvannut itselleen, tavoite on konkreettisempi ja helpommin mielessä pidettävä.

Sain lisäksi itselleni pienen vihreän kirjan, eli ELC-oppaan. Se sisältää jonkun verran tietoa, kotitehtäviä ja lisäksi tyhjiä ruoka- ja treenipäiväkirjan sivuja. Lupasin alkaa täyttää ruokapäiväkirjaa. Treenien ylöskirjaaminenhan on vain mukavaa, joten sen teen mielelläni. Ehkä täytyy nyt yrittää tuota ruokapäiväkirjaakin täyttää. Josko sen avulla pääsisin jyvälle, millä saisin ruokarytmin korjattua.

Tästä eteenpäin pitäisi pyrkiä syömään jotain noin kolmen tunnin välein. Tähän täytyy nyt vain alkaa kiinnittää huomiota tietoisesti. Lisäksi ruoan laatuun ja veden juomiseen pitää kiinnittää edelleen huomiota, vaikka nämä osaltani aika hyvissä kantimissa ovatkin. Treenien osalta laitoimme tavoitteeksi ylävartalopainotteisen kuntosaliharjoittelun sekä keskivartalon lihaksia vahvistavan Shape -tunnin lisäämisen harjoitusohjelmaan.

Tapaamisen aikana mitattiin myös kehonkoostumukseni. On mukava saada seurattavaksi jotain muutakin kuin vain se paino. Iltapäiväpainoni oli 73,7 kiloa. Ei varsinaisesti yllättänyt ;) Rasvaprosenttini on 35,3 %. Kuulostaa paljolta, mutta suositusalue on 21-33%. Minun ei siis tarvitse pudottaa kuin muutama kilo rasvaa, niin rasvaprosenttini on suositusten sisällä. Ei minua tosin haittaa, jos se putoaisi lähemmäs tuota alarajaa ;)


Tuntuu, että tuon tapaamisen aikana tuli niin paljoa asiaa ja ajatuksia, että en oikein saa niitä jäsenneltyä. Eiköhän ne kuitenkin selkene, kun ohjelma alkaa rullata eteenpäin.  En malttaisi odottaa tulevaa tiistaita, kun kokoonnumme ensimmäistä kertaa ja tapaan ryhmän. Kivaa! :)



Muistatteko, kun himoitsin Tampere puolimaratonille osallistumista? Juttelin pomolleni tuosta tapahtumasta ja hän järjesti niin, että työnantaja maksaa osallistumisen tuonne. Nyt ei taida auttaa kuin osallistua, eli minä taidan juosta kaksi puolimaratonia syyskuussa. Hups! :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laihdutuksesta ja jumituksesta

Blogin yleisestä linjasta poiketen alla painavaa ja syvällisempää asiaa...

***

Painoni on junnannut viime vuoden alusta vähän päälle 70 kilossa. Olenhan minä valittanut jumituksesta täälläkin useampaan kertaan, mutta mitään oikeaa viikko viikolta kasvavaa ahdistusta tuo ei ole aiheuttanut. Viime aikoina se on tainnut herättää enemmän huvitusta, kun paino pysyy niin tarkasti samana. Tottakai tahtoisin painolukeman olevan pienempi, mutta en ole valmis tavoittelemaan keinolla millä hyvänsä. Minä en laihduta enkä ole millään kuurilla. Mielestäni ruokavalioni päälinjat ovat kunnossa, mutta pieniä viilauksia siihen pitäisi tehdä.

Ruokavalioni täytyy olla sellainen, jota pystyn noudattamaan lopun elämääni ja sen myötä painoni löytäisi luonnollisesti sopivan tason. Toivon kuitenkin, että tämä ei ole se sopiva taso. Kalorimäärät, jotka johtavat laihtumiseen, lihomiseen tai painon pysymiseen ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Voisin syödä (ihan oikeasti pystyisin siihen!) 1200 kilokaloria päivässä kuukauden ajan ja tiputtaa sillä viitisen kiloa. Tuon kuukauden aikana en kuitenkaan oppisi mitään enkä voisi noudatta tuollaista ruokavaliota kovinkaan pitkään, joten paino nousisi lopulta samaan kuin ennen tai jopa korkeammalle.

Jonkinlaisen tasapainon olen jo löytänyt, koska paino pysyy samana (ja olen jo sen kymmenen kiloa aiemmin tiputtanut). Koko tämän ajan olen kuitenkin joutunut kiinnittämään huomiota syömisiini. Se ei tarkoita, että valinnat olisivat olleet aina järkeviä. Mutta se tarkoittaa, että minä joudun lopun elämääni miettimään, mitä syön, jos ei tahdo lihoa, ja varsinkin jos tahdon laihtua. En tiedä, joutuvatko kaikki tekemään niin. Vai olenko minä saanut huono geenit, että lihon helposti tai minulla on normaalia parempi ruokahalu. Voisin itkeä ja valittaa, miksi minulla on näin huono tuuri, mutta se ei auta mitään. "...hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." Uskon, että ihmiselle annetaan kannettavaksi sen verran kuin hän kestää. Jos minut on katsottu niin kestäväksi, niin enhän minä voi luovuttaa ja antaa periksi, vaan taistella. Tahdon painaa alle 70 kiloa (ehkä jopa alle 60 kiloa). Olisi kypsää sanoa, että olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en minä ole. Toisaalta en usko, että juurikaan mikään muuttuu, jos tästä laihdun. Ei minusta tule kauniimpaa tai onnellisempaa normaalipainoisena.

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään liikunnasta kirjoittamisesta paljon enemmän kuin ruoasta. En laske kaloreita, joten en voi kirjata niitä päivittäin tänne (enkä muuallekaan) ylös. Enkä oikeasti tahtoisikaan. Ahdistuisin liikaa ja syömisestä tulisi minulle yksi stressin aihe lisää elämään, mitä en todellakaan tahdo. Syöminen on kuitenkin paitsi perustarve, myös nautinto. Sen verran olen kaloreita elämäni aikana laskenut, että tiedän suurin piirtein, kuinka paljon voin kulutuksellani syödä. Aina välillä yritän pitää ruokapäiväkirjaa, mutta kovin montaa päivää en muista sitä yleensä täyttää.

Luulisin tietäväni, mikä ruokavaliossani mättää. Varsinkin työpäivinä ruokailujen välit kasvavat liian suuriksi. Kun lisäksi syön yleensä melko kevyen lounaan, illalla tulee syötyä liikaa. Tilanteen pitäisi siis olla helppo. Korjaan ruokailurytmin kuntoon ja maailma pelastuu. Mutta... kun ei se minulla toimi. Vaikka tiedän ongelman ja periaatteessa ratkaisunkin, niin minun pitää saada jostain oivallus, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, mutta jotenkin tätä tasapainoa pitäisi järkyttää.

Olen aina välillä miettinyt, mitä pitäisi muuttaa, että paino lähtisi taas laskemaan. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta välillä tuntuu, että elämä hienovaraisesti ohjaa johonkin suuntaan, kun mielessä on pyörinyt pidempään ongelma. Nyt tuo kohtalo tuli Elixia Light Club -tarjouksen muodossa. Olin tietoinen kyseisestä ohjelmasta, mutta en ollut niin kiinnostunut, että olisin kysynyt lisätietoja. Nyt minut pysäytettiin jumpasta pois tullessa ja kysyttiin, olenko kuullut kyseisestä ohjelmasta. Sain siis suoraan lisätietoja ja kysyä epäselvistä asioista. Ohjelma tuntui järkevältä ja en ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa, joten muutaman päivän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Huomenna minulla on henkilökohtainen haastattelu ja ensi viikon tiistaina on ensimmäinen tapaaminen. Odotan mielenkiinnolla!

***

Tuntuipa hassulta kirjoittaa ylläoleva teksti. Asiat olivat itsestäänselvyyksiä jopa minulle, mutta jotenkin tuntui erilaiselta kirjoittaa ne ylös kuin pyöritellä vain oman pään sisällä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Loskajuoksu

Pikainen päivitys: Mä lähdin juoksemaan töiden jälkeen. Ei mitään järkeä! Päivän aikana oli satanut nilkkoja myöten loskaa ja sade jatkui vielä lenkin aikanakin. Tosin ihan yhtä isoja rättejä ei enää taivaalta tullut. Vedenpitävistä kengistä huolimatta jalat eivät yllättäen pysyneet kuivina. Tuon loskakerroksen takia ei aina nähnyt, jos loskan alla olikin vesilätäkkö. Mutta... sen sijaan että olisin ärsyyntynyt kelistä, nauroin itselleni. Paljon paremmilla keleillä jätä menemättä ja nyt oli sitten pakko päästä juoksemaan. :D

Sykkeet ovat viime lenkeillä huidelleen aika korkealla, joten tänään päätin, että menkööt vaikka mummot rollaattoreiden kanssa ohi, mutta syke ei saa nousta yli 150. Onnistui! Vauhti oli kyllä hiljainen, mutta keskisyke jäi 141 ja välillä pystyin jopa kiristämään vauhtia, kun syke laski melkein 120:en.

Lenkin jälkeen kävin katsomassa polkupyörääni pyörävarastossa. Kunhan tuo loska häviää kaduilta (loppuviikoksi on luvattu poutaa!), vien pyörän tällä viikolla huoltoon, että se on valmiina pyöräilykauden avaamiseen :) Kohta, kohta, kohta....!

Tänään muistin punnertaakin. Jes!

Virkistynyt ja rento Aku!

Onpas mukava viikonloppu takana! Pienestä univelasta huolimatta olen täynnä tarmoa kohtaamaan uuden viikon mukanaan tuomat haasteet. Näiden reissujen jälkeen muistan aina olla kiitollinen, kuinka mukavia työkavereita minulla onkaan. Vaikka työtehtävät eivät aina kaikkein mukavimpia olekaan, niin työssäjaksamista auttaa paljon, kun meidän työyhteisössämme on niin hyvä henki. :)

Perjantai- ja lauantai-iltoina rentouduimme, mutta lauantaina päivällä suurin osa suuntasi Tahkon rinteisiin. Minä lähdin yhden työkaverin kanssa hiihtämään. Aamukahvipöydässä mietin vielä, että jos tänään hiihtelisin vain helppoja sinisiä latuja pitkin. Kun tämä työkaveri soitti ja kysyi, että lähdetäänkö kiertämään Tahkovuori, vastasin heti, että mennään vaan ;) Kyseisellä retkiladulla riittää korkeuseroja. Latu lähtee järvenjäältä ja viiden kilometrin hiihdon jälkeen voi katsella samaista järveä melkoisen paljon korkeammalta. Alun nousut olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta matkan edetessä lumi alkoi kostumaan ja sukset eivät ihan hirveästi luistaneet. Puolen välin tasaisilla osuuksilla oli vastatuuli. Useampaan kertaan pysähdyimme levähtämään ja toteamaan, että onpas raskasta. Kun pääsimme takaisin mökille, olimme aika poikki, mutta tyytyväisiä, että ei mennyt koko viikonloppu ihan hunningolla.

Viikonlopun hintana vaaka näytti aamulla 73,8 kiloa. Tuossa on enemmän tai vähemmän turvotusta, joten en kirjaa tuotakaan "virallisesti" mihinkään. Maanantaiaamu ei ole kaikkein paras punnitusaika, koska viikonlopun syömiset eivät ole niin vakiot kuin viikolla. Tosin aika harvoin on sellainen aika, että mitään epävarmuustekijöitä ei olisi.

Viikon liikunnat:



Yllättävän paljon liikuntasuorituksia ottaen huomioon, että viime viikolla oli kiireitä ihan riittämiin. Lauantain hiihto jää todennäköisesti tämän talven viimeiseksi. Päivät alkavat olla jo sen verran lämpöisiä, että juoksubaanat kutsuvat puoleensa. Punnerrukset puuttuvat. Tällä viikolla taas ryhdistäydyn ja jatkan viikkoa kolme - edelleen :)

Kuluvan viikon liikuntasuunnitelma:

Ma: juoksu
Ti: Elixia Power
Ke: lepo
To: juoksu
Pe: lepo
La: kävely/juoksu/kuntosali
Su: juoksu

Juuri tällä hetkellä keli näyttää kyllä aika jännältä. Saa nähdä, saanko itseni kammettua pihalle, kun kotiin pääsen.