Voihan huhtikuinen lumisade

Kyllä se kevät sieltä tulee - pikkuhiljaa - joskus - ehkä... No ei vaan, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä tuo lumen määrä jo riittäisi. Sitä paitsi taitavat pirkanmaaliset autoilijatkin olla samaa mieltä, kun uutisia katsoo.

Kerroin aiemmin suunnitelmistamme käydä työkavereiden kanssa juoksemassa yhdessä. Maanantai ja keskiviikko seuloituivat lenkkipäiviksi. Otin lenkkikamat töihin mukaan, mutta pyörittelin päätäni aamuiselle lumisateelle. Ajattelin, että kyllä se ehtii vielä iltapäivään mennessä lakata, tai edes vähän laantua. No, ei laantunut, mutta kun lenkkiseurani tuli kahvitunnilla kysymään, että olethan lähdössä, niin vastasin, että tottakai. En tiedä, millainen keli muualla Suomessa on ollut, mutta Tampereella on satanut kohta vuorokauden lunta ja sitä riittää jo helposti nilkkaan asti. Tällaisella pituuden puolesta rajoitteinen saa pahimmillaan kahlata polvia myöten lumikinoksessa. Kävimme juoksemassa reilun vitosen lenkin, johon aikaa kului melkein tunti. Välillä eteen ei nähnyt ollenkaan ja teitä ei tietenkään oltu aurattu koko päivänä. Mutta kyllä me olimme ylpeitä, kun lähdimme kelistä huolimatta juoksemaan. Ja minä olen ylpeä työkaveristani, jolle tämä oli ensimmäinen juoksulenkkin jotakuinkin ikinä. Lenkin päätteeksi hän vielä sanoi, että eihän se ollut ollenkaan niin kamalaa :)

Olin myös ylpeä itsestäni, kun kotimatkalla bussi jäi jumiin ja kävelin viimeiset kaksi kilometriä. Raskastahan se oli ja kengät olivat melko märät kotiin päästessä, mutta mielestäni keli oli vain mielenkiintoinen seikkailu :D

Kävin aamulla vaa'allakin. Sen lukema oli 72,4 kiloa. Mittasin myös vyötärön ympäryksen. Uskoisin melkoisella varmuudella voivani sanoa, että se on 89 cm. Eli siis pienentymistä olisi siinä havaittavissa. Noita mittojahan olisi hyvä ottaa silloin tällöin muualtakin, koska sieltä voisi saada motivoivia tuloksia, vaikka paino junnaisi. Olen aiemminkin valitellut, että mittaaminen ei oikein innosta, kun en meinaa osata ottaa niitä samasta paikasta ja mitat heittelevät helposti viisikin senttiä. Arvioi sitten siitä, onko kutistumista tapahtunut vai ei. Onneksi on yksi mittari, joka kertoo armottomasti mittojen muuttumisesta - vaatteet. Lumisateen vuoksi ja paksumpien juoksutrikoiden pyykissä olemisen takia otin tänään mukaan Karhun verkkovuorilliset juoksuhousut. Kun ottaa monen kuukauden jälkeen käyttöön vaatteita, niiden kokeileminen vähän jännittää: Kinnaavatkohan ne jostain? Nuokin housut ovat aina olleet takapuolesta vähän naftit. Minun ruumiissani ylimääräinen rasva tykkää kertyä pakaroihin ja reisiin. Meinasin kiljua ja hyppiä riemusta, kun vedin ne jalkaan ja ne olivat sopivat. Eivät kiristäneet yhtään, eivät edes istuessa. Jotain olen siis tehnyt talven aikana oikeinkin! :)