Argh... alkuviikko meni ihan hyvin, mutta nyt on kaksi päivää mennyt k***ä otsassa. Meillä tehdään asunnon takuukorjauksia ja ne meinaa käydä tällaisen siisteysintoilijan hermoille oikein kunnolla. Muutenkin on ollut vähän huonoja päiviä. On ottanut päähän niin syvästi, että välillä tuli itku. Syytän hormoneja ;) Eilen oli tarkoitus mennä juoksemaan, mutta lääkitsin pahaa mieltäni jäätelöllä. Ei välttämättä kaikkein järkevintä, mutta auttoi :)
Tänään olin fiksumpi (ja en-ihan-niin-huonolla tuulella kuin eilen) ja lähdin juoksemaan. Sekin toimi! :) Ensimmäistä kertaa tänä keväänä en laittanut juoksutrikoiden alle aluskerraston housuja. Tuli vapautunut tunne. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä haistoin kevään. Puhun aina hajusta, mutta tuo tunne keväästä taitaa tulla valoisista illoista, plussan puolella olevasta lämpötilasta ja jäästä hohkaavasta kylmyydestä. Näyttää vielä ihan talvelta, mutta silti jostain sieltä jään ja lumen alta tulee merkkejä, että kohta alkaa taas kasvukausi :) Kadut olivat vielä aika jäässä, mutta annoin silti itselleni luvan juosta muutaman pätkän vähän lujempaa. Se oli kivaa! :)
Kopioin välilehteen Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelman, jota aion pitää kevään aikana punaisena lankana juoksuharjoittelussa. Pilkulleen en ehdi ohjelmaa seuraamaan, mutta jos nyt edes pääosin pystyisin harjoitukset toteuttamaan. Tällä hetkellä olen viikossa kaksi, jonka aikana pitäisi tehdä neljä juoksuharjoitusta. Huomenna lähdemme työporukalla Tahkolle, joten tämän viikon juoksut jäävät kahteen kertaan. Tahkolle otan sukset mukaan, joten lauantaina suuntaan mahdollisesti kevään viimeiselle hiihtolenkille. Alkoholista tulee viikonlopun aikana muutama ylimääräinen kalori (yleensähän niitä ei tule minulle juuri ollenkaan), mutta aion pitää siitä huolimatta hauskaa. Minulla on tapana pitää kontrolli juomisen suhteen. Älkää siis huoliko ;)
Odotan innolla katujen sulamista, jotta voisin kaivaa pyörän varastosta ja aloittaa työmatkapyöräilyn. On vapauttavaa, kun olen täysin vapaa bussiaikatauluista :) Toivon, että viimeistään pääsiäisen jälkeen pääsisin hyppäämään pyörän satulaan. Ainakin tällä hetkellä näyttää hyvältä sen suhteen.
Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua! :)
"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." -John Bingham
torstai 15. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Jumii
Paino tänä aamuna 72,9 kiloa. Viikko viikolta naurattaa vaan enemmän tämä jumittaminen :D
Keksin muuten ratkaisun molempiin alkuviikon aikatauluongelmiin ja pääsen hyvillä mielin liikkumaan. Olen melkoinen stressaajatyyppi, jos ajatuksissa on, että joku asia ei mene kuten tahtoisin. Siksi minulla täytyy olla etukäteen hyvä suunnitelma, jonka mukaan edetä.
Kävin tänään juoksemassa ennen kokousta. Lähdin suoraan töistä ja kävin lenkin jälkeen töissä suihkussa. Aikaa oli juuri sopivasti. Helppoa, eikö totta?! :) Tunsin itseni kovin urheilulliseksi, kun lähdin lenkille Tampereen keskustasta. Melkoinen tuuli riepotti matkalla. Kevättä on ilmassa, koska tuulesta huolimatta ei käynyt mielessäkään, että olisi kylmä. Takaisinpäin jolkotellessa piti painaa välillä leuka rintaan ja painua kohti vastatuulta. Lenkille kertyi mittaa 5,5 kilometriä ja jalan alle löytyi kaikkea mahdollista alustaa, mitä tähän aikaan vuodesta vain on tarjollaa. Täysin sulia ja kuivia asfalttiteitä löytyi yllättävän paljon. <3 Hiekoitushiekkoja ei sentään oltu vielä harjattu pois. Loskaa ja vesilätäköitä riitti ainakin omiin tarpeisiin. Niistä en niin välitä, mutta onneksi kengät pitivät vettä. Täysin jäistäkin tienpintaa oli varjoisissa paikoissa. Juoksu ei ollut erityisen rentoa ja vaikka yritin pitää vauhdin hiljaisena, syke ei pysynyt aisoissa. Lopulta en yrittänytkään. En voi väittää, että juuri nyt nauttisin juoksulenkeistä, mutta yritän muistuttaa itselleni, että kun nyt vähän kärsin, niin keväämmällä on helpompaa.
Wau! Blogillani on jo 20 lukijaa :) Kiitokset teille kaikille! Järjestän tässä kevään mittaan arvonnan, kunhan keksin jotain kivaa palkinnoksi. Veikkaisin, että palkinto liittyy joka tapauksessa jotenkin juoksuun ;)
Aurinkoista viikon alkua!
Keksin muuten ratkaisun molempiin alkuviikon aikatauluongelmiin ja pääsen hyvillä mielin liikkumaan. Olen melkoinen stressaajatyyppi, jos ajatuksissa on, että joku asia ei mene kuten tahtoisin. Siksi minulla täytyy olla etukäteen hyvä suunnitelma, jonka mukaan edetä.
Kävin tänään juoksemassa ennen kokousta. Lähdin suoraan töistä ja kävin lenkin jälkeen töissä suihkussa. Aikaa oli juuri sopivasti. Helppoa, eikö totta?! :) Tunsin itseni kovin urheilulliseksi, kun lähdin lenkille Tampereen keskustasta. Melkoinen tuuli riepotti matkalla. Kevättä on ilmassa, koska tuulesta huolimatta ei käynyt mielessäkään, että olisi kylmä. Takaisinpäin jolkotellessa piti painaa välillä leuka rintaan ja painua kohti vastatuulta. Lenkille kertyi mittaa 5,5 kilometriä ja jalan alle löytyi kaikkea mahdollista alustaa, mitä tähän aikaan vuodesta vain on tarjollaa. Täysin sulia ja kuivia asfalttiteitä löytyi yllättävän paljon. <3 Hiekoitushiekkoja ei sentään oltu vielä harjattu pois. Loskaa ja vesilätäköitä riitti ainakin omiin tarpeisiin. Niistä en niin välitä, mutta onneksi kengät pitivät vettä. Täysin jäistäkin tienpintaa oli varjoisissa paikoissa. Juoksu ei ollut erityisen rentoa ja vaikka yritin pitää vauhdin hiljaisena, syke ei pysynyt aisoissa. Lopulta en yrittänytkään. En voi väittää, että juuri nyt nauttisin juoksulenkeistä, mutta yritän muistuttaa itselleni, että kun nyt vähän kärsin, niin keväämmällä on helpompaa.
Wau! Blogillani on jo 20 lukijaa :) Kiitokset teille kaikille! Järjestän tässä kevään mittaan arvonnan, kunhan keksin jotain kivaa palkinnoksi. Veikkaisin, että palkinto liittyy joka tapauksessa jotenkin juoksuun ;)
Aurinkoista viikon alkua!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Hyvä Kappa! :)
Huh huh... Olipas jännittävä lopetus ampumahiihdon MM-kisoille! :) Kisathan eivät tähän mennessä ole menneet suomalaisilta niin hyvin kuin on odotettu. Kaisa Mäkäräinen sai kuitenkin käännettyä alavireiset kisat plussan puolelle yhteislähdön pronssimitalilla. Hienosti venytty! Itsestäni ei olisi ikinä ampumahiihtäjäksi. Niin hirveästi kädet tärisivät ampumapaikalla, vaikka metriäkään en ole itse hiihtänyt :D
Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.
Menneen viikon liikunnat:
Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)
Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:
Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo
Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.
Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.
Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!
Sen verran Kaisan taistelu minuun vaikutti, että päätin taistella läpi punnerrusviikon kolmannen päivän. Olin jo päättänyt, että en punnerra ;) Olen hinkannut tuota kolmosviikkoa jo aika pitkään, mutta taidan uusia sen vielä kerran.
Menneen viikon liikunnat:
Hieman jäivät vähäisemmiksi kuin ajattelin, mutta torstaille ja perjantaille tuli ihan miellyttäviä kiireitä, joiden takia en liikkumaan ehtinyt. Jos lenkki jää välistä työkiireiden takia, harmittaa enemmän. Eilen lauantaina otin vähän takaisin ja tein kaksi harjoitusta. Aamupäivällä kävin Powerissa. Viikon takainen hiihto tuntui vielä etureisissä ja yläkropassa, joten osittain hieman helpotin painoissa. Askelkyykyt tein kokonaan ilman lisäpainoja, mikä tekee välillä ihan hyvää. Levytanko harteilla vääntää asentoa vähän toispuoleiseksi, joten ilman painoja saa haettua hyvän asennon. Kun keli oli hyvä, päätin lähteä iltapäivästä vielä juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli juosta noin 45 minuuttia. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun ehdin lopultakin lähteä. Hieman nivuset muistuttelivat itsestään juoksun jälkeen. Johtuneeko sitten juoksutaosta vai sohjoisesta kelistä?! Tänään kävin kävelemässä Siilinkarilla, mutta sitä en harjoituspäiväkirjaan merkinnyt, kun pääosin aika meni auringossa paistatellessa. Sohjossa tarpominen kävi kyllä ihan treenistä :)
Liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle:
Ma: juoksu
Ti: Power
Ke: juoksu
To: juoksu tai jotain muuta
Pe: lepo
La: hiihto/juoksu
Su: lepo
Maanantai ja tiistai ovat haasteellisia liikunnan suhteen. Huomenna kokoustan töiden jälkeen ja olen kotona todennäköisesti vasta seitsemän pintaan. Elättelen kuitenkin toiveita, että malttaisin lähteä sen jälkeen vielä lyhyelle juoksulenkille. Tiistaina olen menossa katsomaan jääkiekkoa. Jumppa sopisi aikatauluun hyvin, mutta minua häiritsee ottaa jumppakassi mukaan jäähallliin. Kyllä ihmisellä osaa olla vaikeaa! ;) Perjantaina lähdemme työporukalla viikonlopuksi Tahkolle. Perjantai ja sunnuntai menevät matkustaessa. Vähän kelistä riippuen lauantaina on luvassa ulkoilua.
Muutoin tällä viikolla on ollut havaittavissa kevätväsymystä. Toisaalta olen innoissani, että kevät on tulossa. Toisaalta tunnen suunnatonta haikeutta, että talvi on ohi. Varsinkin kun se jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Kun lisäksi nämä sohjokelit eivät suuremmin ylennä mieltäni, tekisi mieli siirtyä ajassa kuukausi taaksepäin tai saman verran eteenpäin. Minussa on herännyt myös jonkinlainen shoppailuhimo. Tekisi mieli ostoksille, vaikka en tarvitse mitään. Ilmeisesti yritän piristää sillä mieltäni. Toistaiseksi olen onnistunut voittamaan himoni, koska en todellakaan tarvitse mitään. Toisaalta sama mieliala olisi voinut myös herättää herkkuhimon, joten minun kannaltani on ehkä parempi, jos mieliala kohenee uudella paidalla.
Miellyttävää sunnuntai-iltaa ja hyvää mieltä viikon alkuun!
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Money, money, money
Sain Martsulta ja Bregolta haasteen miettiä viisi asiaa, jotka tekisin, jos minulla olisi käytössä kaikki maailman raha. Ensin tämä tuntui tosi hankalalta. Varsinkin keksiä jotain muuta kuin ostaisin itselleni asunnon, auton ja täyden vaatekaapin. Mutta kyllä niitä ideoita sitten syntyi :)
1. Rakentaisin energiatehokkaan talon kaikilla herkuilla. Tarpeeksi iso piha, saunaosasto ja kunnon kuntosali tietysti. Sijainti hyvien ulkoilumaastojen vieressä.
2. Ostaisin läheisilleni, mitä he vain tarvitsevat. Muutama asuntolaina menisi maksuun ja pari uutta autoa ostaisin, ainakin.
3. Oma Personal trainer ja kaikki riittävän liikunnan vaatimat tykötarpeet. Tai no, mullahan on se sali ;) Lisäksi voisin harkita töistä jättäytymistä vuodeksi ja kokeilla ammattiurheilijan elämää :)
4. Lahjoittaisin rahaa valtiolle ja kunnille, että terveys- ja liikuntapalvelut saadaan kuntoon. Kouluihin lisää liikuntaa, laitosruokailut kuntoon ja vanhuksille aktiviteetteja. Lisäksi lahjoittaisin rahaa, ettei suomalaisen huippu-urheilun tarvitse valittaa sen puutetta.
5. Lähtisin tulevana kesänä katsomaan sekä jalkapallon EM-kisoja että olympialaisia.
Kaikki ongelmia ei saa rahalla kuntoon, mutta kyllä se monessa kohtaa auttaa.
1. Rakentaisin energiatehokkaan talon kaikilla herkuilla. Tarpeeksi iso piha, saunaosasto ja kunnon kuntosali tietysti. Sijainti hyvien ulkoilumaastojen vieressä.
2. Ostaisin läheisilleni, mitä he vain tarvitsevat. Muutama asuntolaina menisi maksuun ja pari uutta autoa ostaisin, ainakin.
3. Oma Personal trainer ja kaikki riittävän liikunnan vaatimat tykötarpeet. Tai no, mullahan on se sali ;) Lisäksi voisin harkita töistä jättäytymistä vuodeksi ja kokeilla ammattiurheilijan elämää :)
4. Lahjoittaisin rahaa valtiolle ja kunnille, että terveys- ja liikuntapalvelut saadaan kuntoon. Kouluihin lisää liikuntaa, laitosruokailut kuntoon ja vanhuksille aktiviteetteja. Lisäksi lahjoittaisin rahaa, ettei suomalaisen huippu-urheilun tarvitse valittaa sen puutetta.
5. Lähtisin tulevana kesänä katsomaan sekä jalkapallon EM-kisoja että olympialaisia.
Kaikki ongelmia ei saa rahalla kuntoon, mutta kyllä se monessa kohtaa auttaa.
Tunnustuksia
Kivoja tunnustuksia on sadellut viime aikoina :)
***
Sain KatjaEmilialta ihanan tunnustuksen. Lämpimät kiitokset! (En olen sydämien enkä punaisen suurin ystävä, mutta jostain syystä tuo kuva miellyttää minua suuresti.)
Tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että saajan pitää:
- kertoa linkin kera keneltä tunnustuksen sai (check!)
- paljastettava seitsemän faktaa itsestään (huh.. on taas vaikeeta ;)
- laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin. (15 on aika paljon :)
1. Olen porukassa yksi jätkistä, vaikka usein muistutan pilke silmäkulmassa, että naiset ovat se viisaampi sukupuoli ;)
2. Minun pitäisi opetella enemmän elämään hetkessä.
3. Olen isin tyttö.
4. Olen edennyt rekkaribongauksessa ja nyt etsin numeroa 29 :D
5. Tarvitsen säännöllisesti ruokaa. Olen nälkäisenä tosi kiukkuinen.
6. Tykkään listoista ja kaavioista, mutta unohdan usein niiden päivittämisen. 7. Olen aamuvirkku ja illan torkku.
Tahdon jakaa tämän tunnustuksen . Osa on varmaankin saanut tämän jo muualta, mutta en jaksanut lähteä sitä tarkistamaan. Sitä paitsi ei kai missää sanota, ettei tunnusta saisi antaa sellaiselle, joka sen on jo saanut :) En nyt mainitse tässä kuitenkaan niitä, joille jaoin edellisen tunnustukseni. Olette ihania edelleen ;)
- Pudotuspeli Blueberry
- Kadonnutta vyötäröä metsästämässä Hiilarihirmu
- Liian läski lentämään Kupariperhonen
- Sateenvarjomies
***
Toisen tunnustuksen sain FaerieS:ltä. Kiitos kaunis! :)

***
Sain KatjaEmilialta ihanan tunnustuksen. Lämpimät kiitokset! (En olen sydämien enkä punaisen suurin ystävä, mutta jostain syystä tuo kuva miellyttää minua suuresti.)
![]() |
Tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että saajan pitää:
- kertoa linkin kera keneltä tunnustuksen sai (check!)
- paljastettava seitsemän faktaa itsestään (huh.. on taas vaikeeta ;)
- laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin. (15 on aika paljon :)
1. Olen porukassa yksi jätkistä, vaikka usein muistutan pilke silmäkulmassa, että naiset ovat se viisaampi sukupuoli ;)
2. Minun pitäisi opetella enemmän elämään hetkessä.
3. Olen isin tyttö.
4. Olen edennyt rekkaribongauksessa ja nyt etsin numeroa 29 :D
5. Tarvitsen säännöllisesti ruokaa. Olen nälkäisenä tosi kiukkuinen.
6. Tykkään listoista ja kaavioista, mutta unohdan usein niiden päivittämisen. 7. Olen aamuvirkku ja illan torkku.
Tahdon jakaa tämän tunnustuksen . Osa on varmaankin saanut tämän jo muualta, mutta en jaksanut lähteä sitä tarkistamaan. Sitä paitsi ei kai missää sanota, ettei tunnusta saisi antaa sellaiselle, joka sen on jo saanut :) En nyt mainitse tässä kuitenkaan niitä, joille jaoin edellisen tunnustukseni. Olette ihania edelleen ;)
- Pudotuspeli Blueberry
- Kadonnutta vyötäröä metsästämässä Hiilarihirmu
- Liian läski lentämään Kupariperhonen
- Sateenvarjomies
***
Toisen tunnustuksen sain FaerieS:ltä. Kiitos kaunis! :)

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!
Viisi blogia, jotka tahdon tässä mainita:
- Laiskurin juoksublogi
- The more you give Niina
- Norsuemo laihduttaa
- Hyvinvoiva Martsu
- 2011-2014 upeaa elämää Sari
(Pahoitteluni, jos blogien tai bloggareiden nimiin tuli pahoja kirjoitusvirheitä, mutta jostain syystä tänään tuntuu olevan täysin mahdotonta kirjoittaa oikein ;)
- Laiskurin juoksublogi
- The more you give Niina
- Norsuemo laihduttaa
- Hyvinvoiva Martsu
- 2011-2014 upeaa elämää Sari
(Pahoitteluni, jos blogien tai bloggareiden nimiin tuli pahoja kirjoitusvirheitä, mutta jostain syystä tänään tuntuu olevan täysin mahdotonta kirjoittaa oikein ;)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Juoksua ja jumppaa
Kävin eilen rennolla palauttelulenkillä. Juoksu on liikeradoiltaan erilaista verrattuna luisteluhiihtoon, joten se sujui yllättävän rennosti. Alamäessä tärähdys pakaralihaksissa vähän muistutti, että lihaksissa on jotain tuntemuksia, mutta muuten ei mitään. Kaiken kaikkiaan palautuminen hiihdosta on käynyt yllättävän helposti. Oikeastaan harmittaa, että en ollut maanantaina sen enempää jumissa ;) Olenko oikeasti tehnyt mitään, kun mikään paikka ei ole kipeä?! Sellaista yleistä jäykkyyttä oli läpi kropan, mutta mikään paikka ei erityisesti ole kipeä.
Koin iloisen yllätyksen vetäessäni eilen hiihtohousuja jalkaan juoksua varten. Muistan, kun marraskuussa kokeilin niitä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Housut olivat takapuolen kohdalta tiukat. Ei sillä tavalla, että tarvitsisi pelätä niiden ratkeavan, mutta epämukavat. Voihan olla, että housut ovat venyneet, mutta tahdon uskoa, että vaikka paino on talven ajan junnannut paikallaan, jonkinlaista kiinteytymistä on tapahtunut. Lisäksi mielestäni kasvoni näyttävät kapeammilta. Kokemuksesta tiedän, että painoni ollessa 70-75 kiloa, kasvonpiirteeni muuttuvat kaikkein selvimmin. Silloin poskipääni tulevat esiin, eli poskiluun alle ilmestyy kuoppa tai vako (siis se varjostus, jota yritetään tehdä usein meikillä). Sillä on melkoinne vaikutus ulkonäköön. Mielestäni tuo vako on syventynyt. Jes! :)
Viime viikolla toteutin yhden unelmani: aloitin uran liikunnanohjaajana :) Eli siis aloin vetää töissä kerran viikossa taukojumppaa. Viime vuonna niska- ja hartiakivuista johtuneet sairauspoissaolot olivat lisääntyneet hälyyttävästi. Niinpä tyky-ryhmässä oli puhuttu ohjatun taukojumpan aloittamisesta uudelleen. Muutama vuosi sitten meillä oli sitä säännöllisesti, mutta vetäjän vaihtaessa työpaikkaa perinne katkesi. Olen oikein tyytyväinen, että juuri minua pyydettiin tuohon :) Vaikka jännitänkin tuollaista esiintymistä. Tänään yksi työkaveri tuli kiittämään, että tosi kiva, kun viitsin järjestää tällaista. Sydäntä lämmittää! :) Sitä paitsi tosi hyvä itsellekin, että tulee edes kerran viikossa verryteltyä selkää kunnolla. Jos teillä on hyviä jumppavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan ;)
Te naiset, jotka ette vielä ole ilmoittautuneet Varala-maratonille, huomenna kannattaa aktivoitua. Naistenpäivän kunniaksi huomenna ilmoittautuvien naisten kesken arvotaan 5 paria Juoksija-lehden juoksukäsineitä. Maaliskuun ajan on lisäksi vielä voimassa halvempi osallistumismaksu. Muistuttaisin vielä, että jos nyt ilmoittaudut puolimaratonille ja kesänä aikana tuntuu, että matka on liian pitkä, niin ilmoittautumisen vaihtaminen kympille pitäisi onnistua pelkällä ilmoituksella. Jos tahdot fiilistellä kesätunnelmia, niin käy katsomassa reittivideo em. nettisivuilta. Vihreää! <3 Joko olet ilmoittautunut vai vieläkö harkitset osallistumista? ;)
Tuosta Varala-maratonista innostuneena rupesin katselemaan Tampere-puolimaratonin nettisivuja. Kyseessä on viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma, joka osui Kalevan kierroksen suunnistuksen kanssa samalle viikonlopulle, joten en kiinnostuksesta huolimatta päässyt osallistumaan. Tänä vuonna tuo on kolme viikkoa Varala-maratonin jälkeen ja viikkoa ennen suunnistusta, eli periaatteessa olisi mahdollista osallistua. Hmm... Saatte sanoa hulluksi :D
Koin iloisen yllätyksen vetäessäni eilen hiihtohousuja jalkaan juoksua varten. Muistan, kun marraskuussa kokeilin niitä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Housut olivat takapuolen kohdalta tiukat. Ei sillä tavalla, että tarvitsisi pelätä niiden ratkeavan, mutta epämukavat. Voihan olla, että housut ovat venyneet, mutta tahdon uskoa, että vaikka paino on talven ajan junnannut paikallaan, jonkinlaista kiinteytymistä on tapahtunut. Lisäksi mielestäni kasvoni näyttävät kapeammilta. Kokemuksesta tiedän, että painoni ollessa 70-75 kiloa, kasvonpiirteeni muuttuvat kaikkein selvimmin. Silloin poskipääni tulevat esiin, eli poskiluun alle ilmestyy kuoppa tai vako (siis se varjostus, jota yritetään tehdä usein meikillä). Sillä on melkoinne vaikutus ulkonäköön. Mielestäni tuo vako on syventynyt. Jes! :)
Viime viikolla toteutin yhden unelmani: aloitin uran liikunnanohjaajana :) Eli siis aloin vetää töissä kerran viikossa taukojumppaa. Viime vuonna niska- ja hartiakivuista johtuneet sairauspoissaolot olivat lisääntyneet hälyyttävästi. Niinpä tyky-ryhmässä oli puhuttu ohjatun taukojumpan aloittamisesta uudelleen. Muutama vuosi sitten meillä oli sitä säännöllisesti, mutta vetäjän vaihtaessa työpaikkaa perinne katkesi. Olen oikein tyytyväinen, että juuri minua pyydettiin tuohon :) Vaikka jännitänkin tuollaista esiintymistä. Tänään yksi työkaveri tuli kiittämään, että tosi kiva, kun viitsin järjestää tällaista. Sydäntä lämmittää! :) Sitä paitsi tosi hyvä itsellekin, että tulee edes kerran viikossa verryteltyä selkää kunnolla. Jos teillä on hyviä jumppavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan ;)
Te naiset, jotka ette vielä ole ilmoittautuneet Varala-maratonille, huomenna kannattaa aktivoitua. Naistenpäivän kunniaksi huomenna ilmoittautuvien naisten kesken arvotaan 5 paria Juoksija-lehden juoksukäsineitä. Maaliskuun ajan on lisäksi vielä voimassa halvempi osallistumismaksu. Muistuttaisin vielä, että jos nyt ilmoittaudut puolimaratonille ja kesänä aikana tuntuu, että matka on liian pitkä, niin ilmoittautumisen vaihtaminen kympille pitäisi onnistua pelkällä ilmoituksella. Jos tahdot fiilistellä kesätunnelmia, niin käy katsomassa reittivideo em. nettisivuilta. Vihreää! <3 Joko olet ilmoittautunut vai vieläkö harkitset osallistumista? ;)
Tuosta Varala-maratonista innostuneena rupesin katselemaan Tampere-puolimaratonin nettisivuja. Kyseessä on viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma, joka osui Kalevan kierroksen suunnistuksen kanssa samalle viikonlopulle, joten en kiinnostuksesta huolimatta päässyt osallistumaan. Tänä vuonna tuo on kolme viikkoa Varala-maratonin jälkeen ja viikkoa ennen suunnistusta, eli periaatteessa olisi mahdollista osallistua. Hmm... Saatte sanoa hulluksi :D
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Hengissä
Kuten lupailin, niin olin hiljaa viime viikolla. Ei ollut oikein mitään kerrottavaa. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka selvisin lopultakin punnerrushaasteen kolmannen viikon kaikista kolmesta harjoituskerrasta. Olisin voinut kirjoittaa, kuinka olisi tehnyt hirveästi mieli jo juoksemaan (paitsi kun katsoin pihalla olevia loskakasoja). Olisin voinut kertoa, kuinka paniikki tulevasta hiihdosta lisääntyi viikonloppua kohden. Maltoin kuitenkin mieleni ja otin viime viikon hyvin kevyesti liikunnan suhteen ja riittävän raskaasti ruokailujen puolesta.
Viime viikon liikunnat:
Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.
Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)
Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.
Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)
Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.
Viime viikon liikunnat:
Puoli-Pirkka... 45 km luisteluhiihtoa... Selvisin! Keli oli aivan loistava: aurinko paistoi, mutta lumi pysyi koko matkan pakkasen puolella. Ensimmäinen puolisko meni hyvin. 26 kilometrin kohdalla alkoivat jalat kramppailla. O-ou.... Vielä melkein puolet matkasta jäljellä. Onneksi olin varautunut ja minulla oli lääkettä tämän varalle. Jokaisessa ylämäessä etureisissä tuntui, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Onneksi tuossa vaiheessa kaikki pisimmät mäet oli jo kivuttu ylös, joten uskoin, että voin selvitä maaliin. Tsemppasin itseäni, että olen selvinnyt tosi hienosti tähän asti ja että enää ei matkaa ole pitkälti. Viimeiset kymmenen kilometriä oli merkitty kilometrin välein ja jokainen kilometrikyltti tuntui hyvältä. Loppu tuli taas hirveän kovaa. "Maaliin 3 km" -kyltti sai kaikki kivut häviämään ja tuntui, että lensin suksilla. Lähtiessä salainen tavoitteeni oli alittaa neljä tuntia. Viime vuonna aikani oli 4:12. Puolessa matkassa olin vielä hyvin aikataulussa, mutta ensimmäisten kramppien kohdalla ainut ajatus oli selvitä maaliin, ajasta viis. Kun pysäytin kellon maalissa, se näytti 3:48:10. Sillä hetkellä tuntui uskomattomalta. Olin selvinnyt kaikkien vaikeuksien läpi maaliin loistavassa ajassa! Paransin viimevuotista aikaa lähes 25 minuuttia. Mihin olisinkaan pystynyt ilman kramppeja?! :) Itsetunto sai taas kummasti boostia.
Päivitin Facebookiin hiihdon jälkeen: "Hengissä ja maalissa!". Ajatukseni oli, että sen verran sisukkaasti päätin tuosta selvitä, että kuolema olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto ja keskeyttäminen vasta toinen ;)
Kun lähdin ajelemaan Vermon raviradalta kotiinpäin, Suomipopilta tuli Edu Kettusen Kone älä hyydy. Ensin hyrähdin nauramaan. Niin hyvin se osui hiihdon aikaiseen tilanteeseeni. Naurun jälkeen tulivat kyyneleet. Jokaisen pitäisi päästä kokemaan se tunne, kun on ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista, johon ei uskonut kykenevänsä.
Liikunnan tuomaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun, aivan kuten huumeisiin. Lisäksi noissa kilpailutapahtumissa on jotain hyvin huumaavaa. Onneksi Kalevan kierroksen juoksuun on enää 12 viikkoa ;)
Paino oli muuten tänä aamuna 71,9 kiloa. Ajattelin, että käyn vaa'alla, mutta en pidä numerosta sen suurempaa meteliä, koska sen taustalla on niin suuria kysymysmerkkejä: viime viikon tankkaus, hiihdon jälkeinen nestehukka ja -tankkaus, lihasten mahdollinen nesteiden kerääminen... Yllättävän normaali vaakalukema, mutta käyn (jos muistan) jossain vaiheessa viikkoa uudelleen vaa'alla ja katson, mihinpäin tuo alkaa kehittyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


