Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta

Ensimmäiset kilometrit ansaittu juoksuhaasteeseen. Enää 991,76 km jäljellä ;) Talvella - siis hiihtokaudella, ei kalenterista katsottuna - tulee vähemmän juoksukilometrejä kuin kesällä. Tein exceliin vähän laskelmia, kuinka paljon kilometrejä missäkin kuussa pitäisi kerätä, että tavoite on mahdollinen. Täyttelen sitä vuoden mittaa, niin pysyn vähän kartalla, missä ollaan menossa. (Oikeasti minun pitäisi juosta reilusti yli 1000 kilometriä vuodessa!)

Viime yönä oli satanut useampi sentti lunta ja edelleen lenkin aikana satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä kertaa sain siis jalkojen alle monenlaista alustaa: aurattua jalkakäytävää, auraamatonta jalkakäytävää, talvikunnossapidotonta kävelytietä ja välillä luulen, että juoksin jopa nurmikolla (tai leikkikentällä). Irtolumi huononsi pitoa, mutta paremmin auratuissa kohdissa en voinut kuin nautiskella nastalenkkareiden pidosta, varsinkin alamäkeen :) En muista, että olisin koskaan lumella saavuttanut runner's high'ta, siis sitä tunnetta, että unohtaa kokonaan juoksevansa. En sitä nytkään saavuttanut, mutta aika lähellä kävin. Jalat tuntuivat hyviltä ja juoksu rullasi. Monessa kohtaa huomasin hymyileväni. Lähinnä tunsin suurta iloa siitä, että saan juosta juuri tässä ja nyt. Tunsin olevani etuoikeutettu.

Varoitus! Seuraava kappale sisältää juoksujargonia.

Lenkin aikana oli aikaa miettiä juoksuvauhtiani. Tiedän olevani hidas juoksija. Olen harrastanut juoksemista jo viitisen vuotta melko säännöllisesti. Lempilenkkini on pitkä ja kevyt. Jos en etukäteen suunnittele, millaisen lenkin aion juosta, juoksunopeus asettuu aika tasan 7 kilometriin tunnissa (8,5 min/km). Vähän maastosta ja olosuhteista riippuen syke asettuu aerobisen kynnyksen tuntumaan. (Pidän aerobisena kynnyksenäni n. 150, mutta koska maksimisykkeeni on laskennallista korkeampi, voi kynnys olla jonkun verran korkeampi. Olisi kiva päästä "oikeaan" kuntotestiin, jossa mitataan joko veren laktaattipitoisuutta tai hengityskaasuja.) Tuolla vauhdilla juoksu tuntuu helpolta ja mukavalta. Niinpä olen näiden vuosien aikana oppinut juoksemaan 7 km/h:ssa. Tottakai alkuun, kun kunto oli oikeasti huono, juoksin paljon hiljempaa. Jos tahdon parantaa juoksuvauhtiani, minun täytyy juosta kovempaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että täytyy tulla pois omalta mukavuusalueeltaan. Välillä täytyy tuntua pahalta. Kuitenkin peruskuntoni ei ole vielä niin hyvä, joten täytyy pitää huolta, että minulle kertyy riittävästi matalasykkeistä liikuntaa. Juoksufoorumilta luin, että nopeusharjoituksia voi lisätä vaikka jokaiseen juoksulenkkiin. Esimerkiksi peruskestävyyslenkin loppuun voi juosta vetoja ilman, että peruskestävyyttä parantava vaikutus kärsii. Tietysti täytyy ottaa huomioon kokonaisrasitus. Olen varmaan aiemminkin suunnitellut tätä, mutta juoksuharjoitteluuni pitäisi saada enemmän suunnitelmallisuutta. Talvella kilometrejä tulee sen verran vähän, että kovin erilaisia lenkkejä en ehdi tehdä. Kun hiihto tulee kuvioihin mukaan, niin olisi ihan hyvä, että juoksulenkit olisivat pk-lenkkejä, koska hiihtäessä mennään kuitenkin korkeammilla sykkeillä.

Minähän tiedän periaatteessa, miten pitäisi harjoitella, että haluttu tulos saavutetaan. Kirjallisuutta löytyy omastakin kirjahyllystä riittävästi ja kuuntelen mielelläni aiheen asiantuntijoita. Enää pitäisi saada siirrettyä tieto käytäntöön ;)

Toinen asia, jota ehdin lenkin aikana suunnitella, oli juostessa kuunneltava musiikki. Minulla ei ole mitään soittolistaa lenkille, vaan kuuntelen iPodilla olevia kappaleita sekoituksella. Hyvän rytmikkään kappaleen kohdalla juoksurytmi pyrkii hakeutumaan samaan kuin musiikissa. Tämän takia varsinkin pk-lenkkejä varten olisi hyvä olla oma soittolista, joka sisältää kohtuullisen hidastempoista musiikkia. Juoksun nopeus pyrkii muutenkin kiihtymään lenkin edetessä. En tarvitse musiikista siihen enää yhtään kiusaa. Tietysti keväämmällä kun (! ;) aloitan intervallitreenien tekemisen, olisi intervallit kaikkein helpoin ajoittaa musiikin mukaan ;)

Jo syksyllä huomasin, että viimeisen vuoden aikana juoksulenkit ovat lyhentyneet. Kuten aiemmin olen maininnut, muutimme vajaa vuosi sitten. Muuttomatka ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta ympäristö muuttui jonkun verran. Aiemmin asuimme keskellä kyseistä kaupunginosaa. Koko alueen kiertämisestä tuli noin kymmenen kilometrin lenkki ja lenkkiä saattoi muunnella loputtomiin. Kuitenkin olin koko ajan pisimmilläänkin kahden kilometrin päässä kotoa. Vaikka sippaisin täysin, pääsisin ryömien kotiin ;) Nykyisessä asuinpaikassa lenkkimaastot ja -ympäristöt miellyttävät minua enemmän (vaikka ennenkin ne olivat hyvät). Nyt minun täytyy aina lähteä poispäin kotoa (no niinhän aina täytyy ;), en voi kiertää sen ympärillä. En tiedä, pelkäänkö alitajuisesti, etten jaksakaan juosta kotiin vai mistä johtuu, että kymmenen kilometrin lenkki tuntuu nyt pidemmältä kuin vuosi sitten ennen muuttoa. (Tuntuu tyhmältä, koska ainahan voin kävellä loppumatkan, jos en jaksa juosta.) Pikkuhiljaa tosin olen alkanut uskaltautua koko ajan kauemmas kotoa ja ihan hyvin olen jaksanut. En usko, että kyse on ainakaan eksymisen pelosta. Jos näen jossain uuden mielenkiintoisen sivupolun, niin lähden mielelläni katsomaan, mihin se vie. Varsinkin nykyisin kun minulla on Garminini ranteessa mittaamassa matkaa, eikä tarvitse arpoa jälkeenpäin karttapalvelusta, missä olen kulkenut.

Nastalenkkarini ovat ihanat, mutta puoli numeroa liian pienet. Niillä pystyy ihan hyvin juoksemaan, mutta ukkovarpaiden kynnet ovat aina lenkin jälkeen vähän kipeät :/

Pitäisi pystyä kirjoittamaan tätä blogia juostessa :) Ajatus luistaa ja mielenkiintoisia aiheita pulpahtelee mieleen, mutta autapas kun istahdan tähän koneen ääreen, niin pää on ihan tyhjä. Toisaalta onhan se hyvä, että ajatus lentää edes joskus ;)